UV-valon merkitys metsästyksessä

[Shamrockfields]

Avataanpa ketju joka koskee erityisesti peurojen perässä hiippailevia ja jousella metsästäviä jahtiukkoja.

Viime syksynä hirvijahdissa koin tilanteen, joka sai minut miettimään mikä nykyisissä jahtivaatteissani on nyt yhtäkkiä pielessä.

Olin hiippailemassa vastatuuleen erään peurarikkaan alueen läpi ja jäin istuskelemaan kannolle ja odottelemaan reilun parin kilometrin päässä sivullani olevan hirvitilanteen kehittymistä. Noin vartin kuluttua vastatuulen puolelta tuli 100m päässä kohti minua sekä peuranaaras että pukki. Hajua ne eivät taatusti saaneet, sillä tuuli oli peuroista minuun päin. Yhtäkkiä 40m päässä naaras löi äkisti jarrut päälle ja jäi tuijottamaan suoraan minua kohti. Se selkeästi näki minut muttei saanut varmuutta mikä möykky tuossa kiven vieressä on.

Vasta kun peura kiersi minut kymmenen minuutin aikana ja pääsi tuuleen se varmistui asiasta ja lähti loikalla pois. Koko tämän ajan se tuijotti suoraan minua kohti.

Jäin tämän jälkeen pohtimaan yllä olevaa vaatetustani ja sitä mikä minut oikein paljasti.

Päälläni oli Sastan Wolf perusvärissä, sekä hirviliivi. Ne olivat olleet säilytyksessä ulkona puuvajassa, joten hajut eivät olleet tilanteessa ongelma. Myöhemmin muistin että tuo tuo puku pestiin edellisenä syksynä Goretexin kalvopesuaineella pesukoneessa. Googlettelin asiaa ja päädyin UV- valoa käsittelevälle sivulle. Heräsi heti kysymys loistinko nyt sittenkin majakkana metsässä.

http://www.tapiolantakamailla.com/2014/07/ultraviolettisateily-ja-metsastys.html

Millaisia kokemuksia muilla on tuosta UV-valon heijastavuudesta. Oletteko sotkeneet noita takkeja joillakin kaupallisilla tuotteilla vai kierineet mudassa jos puku on pesty pesukoneessa?

Ajattelin hankkia pienen UV-valon ja ottaa sen mukaan kun seuraavan kerran käyn hypistelemässä jahtivaatteita. Katson sen kanssa mitkä noista takeista loistavat ja mitkä eivät. Lamppujahan saa parillakympillä, joten kustannus on pieni jos onnistuu löytämään puvun joka ei loista.

[Toppahousu]

Itse olen käyttänyt muutamana syksynä maastopukua, joka on ainakin IR suojattu ja UV suojakin on.... Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ainakin metsäkanalintuja olen päässyt lähestymään todella lähelle.
Liekkö johtuu sitten hyvästä palapeli maastokuviosta vai noista erikoissuojauksista....

[kalmo]

Tuaaaaa, täytyy sanoa että olen erittäin skeptinen näiden UV yms hömpötysten kanssa. Se että peura lähtee kiertämään alatuulen puolelle, osoittaa selvästi että sillä on joku heikko aistumis, joka ei riitä pakoreaktion laukeamiseen, vaan haluaa uteliaana varmistaa mistä on kysymys. Väitän kuitenkin, että se on liike ja haju jotka paljastaa, eikä vaatteiden tai varusteiden uv-säteilyt.

Tuuli ei koskaan ole tasainen, koiran kanssa puuhaillessa huomaa, että meidän vajaanenäisten käsitys tuulen suunnasta on aika huono. Ei se koirakaan puhtaaseen sivutuuleen tai vastatuuleen voi haistaa, mutta niin vaan löytyy lintuja sellaisista suunnista, mistä itse ei olettaisi virtauksia tulevan. Varsinkin maan pinnassa tuuli pyörii ja virtaukset on kaoottisia, hajut leviää myös näennäiseen vastatuuleen.

Vaatteiden pitäminen puuvajassa hajujen välttämiseksi on varmasti hyvä idea. Ihmisen hajuilta vältyt vielä paremmin kun muistat pidättää hengitystä passissa. Tämä auttaa eniten tupakkimiehille, ja niinä päivinä kun on jäänyt hampaat harjaamatta, ja suu viruteltu toistuvasti mintulla tai dry vodkalla. Aseen puhdistaminen ja öljyäminen kannattaa ehdottomasti minimoida, samaten vaelluskenkien rasvaaminen ja muu kemiallinen hoito, puhumattakaan että ylipäätään laittaisi jalkaan kumisaappaat, jotka haisee kilometrin päähän. Kannattaa myös varmistaa ettei repussa oli mitään luonnolle vieraita kemikaaleja kuten kahvia tai muita eväitä, joiden haju voisi paljastaa.

Nuokin varotoimenpiteet kun tekee, ja peura edelleen kiertää kaukaa, kannattaa panostaa UV, IR yms suojauksiin.

[JokuUkko]

Kyllä se peura tosiaan voi huomata vaikka ei liikkuisikaan. Itsellä ainakin on kokemuksia sellaisista tilanteista monista, joissa tuuli on ollu mun puolella ja oon istunu ihan paikallaan. Mut siitä huolimatta peurat on rekisteröiny et tuossa on jotain mätää. Eivät ne välttämättä heti pelästy ja kaikkoa mut kyllä ne merkkaa. Oon itte aina aatellu et se on vaan ihmisen siluetti, joka on luontoon kuulumattoman näkönen.

Tuo haju on toinen juttu. Jos peura tulee tuulen alle jousietäisyydelle, niin en usko että onko sillä mitään merkitystä onko pyssy putsattu tai kengät rasvattu. Kyllä se silloin aina ihmisen haistaa. Toisaalta mietin et mitähän kaikkia hajuja ne pelästyy? Kun peura kuitenki elää aika urbaanis ympäristös...

[JapiTre]

Riistakameran UV-mustasalaman valossa fleesepintainen optifade loistaa kuin sian pimppi talvipakkasella (Sastan housut, Swedteamin takki). Ei paljon maastokuviosta ole apua.
Toisella jalassa hieman keinokuitua sisältävät housut ja takkina Saksan armeijan pumpulista ylijäämää.


_________________
V*tuttaa, sano kettu pihlajanmarjoista...

[havu]

Olen justiinsa samaa mieltä Kalmon ja Ukon kanssa. Peuroilla on myös käsittämättömän tarkka näkö havaita liike. Voihan siinä koittaa otsasuonet pullistellen vakuuttaa peuraa etten varmana liikkunut mutta minkäs teet kun syyttävä katse tuijottaa ja itsellä samaan aikaan ainakin silmäluomet räpsyy.

Peuratkin on persoonia. Yksi on jo luonnostaan arempi = säikympi = varovaisempi = viisaampi? kun toinen on rohkeampi = tyhmempi. Sitten tähän päälle veren perintö, opetus ja kokemus. Nuoruuttaan jos ei vielä pahasta sedästä ole mitään kokemusta, sitä voidaan kummastella pitkänkin tovin yhden aistin varassa. Vasta kun toisellakin aistilla haettu varmuus, että kyllä siinä jokin on, niin nyt sitten luontojaan reagoidaan siihen joko pian tai sitten kohta varmuuden vuoksi. Se kun niillä ainoa keino puolustautua tahtoo olla pakoon juoksu.

Myöhemmällä iällä riittää jo yhdenkin aistin havainto kun siihen sotketaan elukan luonto ja kokemus.

Samaan tapaan se tuoksukin merkkaa ja ei aina merkkaa. Mutta en lähtisi tekemään em. huomioiden elukoista aina päteviä yleistyksiä. Jousimiehen säännöllä pyrin aina passiin: hajuton, äänetön, näkymätön.

[SuuriPaha]

[Tupella]

Toisekseen hirvieläinten silmät eivät taida olla vireessä UV-heijastuksille, koska niistä ei ole ravinnonsaannin tai muun toimeentulon kannalta hyötyä. Muutamilla petolinnuilla, kuten tuulihaukoilla sensijaan on, kun ne skannaa pikkunisäkkäiden virtsan heijastuksia auringon valossa.
Meidän hirvieläimiemme simmut sensijaan ovat herkkiä lähi-infrapunalle, koska sen heijastumisesta kasvisolukosta voi päätellä kohteen vesipitoisuutta. Paljon nestettä neulasissa tarkoittaa yleensä myös vähän pahanmakuista ainesta (terpeenit yms), jota kasvi tarvitsee puolustautuakseen kasvissyöjiltä.

[JokuUkko]

Itte on tullu monesti kytisteltyä peuroja siten, et olen sijoittanut itteni niin että peurat tulee tosi lähelle. On jotenkin tosi hauskaa seurata niiden touhuja lähietäisyydeltä ja joskus on lopuksi ollu melkeenpä lauman keskellä jossain riistapellol On tullu ite havaittua, et jos pysyy paikallaan ja selän takana on muodot häivyttävää kasvillisuutta niin 50 m etäisyydel on suht turvas, ku ei liiku. Mut parinkympin etäisyydel ne kyl huomaa. Mut joskus olen makoillu passissa selälläni puoliistuvas asennos niin silloin ne ei huomaa niin helposti. Siks oon epäilly sitä siluetin paljastavuutta. Siks kai ne jenkkilän jouskarimiehet on ylhäällä puissa. Ehkä peura ei osaa kattella sinne niin paljon...

Ihmisen haju kyl oman kokemuksen mukaan paljastaa aina. Eli tuulen suunta on aina mietittävä. Monesti syyslokakuun illat on pahoi, ku aurinko laskee ni tyyntyy ja tuuli alkaa pyörii. Mut hajuist tuli mieleen vanha tarina. Olin noin 10 v sit peuran ajojahdis. Jahti tuli hiuka yllättäen ja pienest porukast johtuen passiketju jäi harvaksi. Mun ja naapurin välis oli sellanen pieni taimitihukko johon ei oikeen pystyny ampuu. Muuan vanha hirvimestari aikanaan kerto et hänel on tapana kusta aina passin molemmil puolil noin 100 m päähän, ni hirvi tulee sit siitä välist. Muistin tuon tarinan ja kävin kusasemas sinne tihukon reunaan, jotta se peura ei siitä välistä mee...

Ajo alko ja koht ylivuotinen peurapukki käveli hiljaa passiketjua kohti. Se käveli sen tihukon kautta ja pysähty haistelemaan sitä mun kusipaikkaa. Siitä se sit jatko kävelyä rauhas passin taa Eli ei se ihmisen virtsan haju ainakaan kovin peuraa pelottanu. Toisaalta, on ne metsät varmaan aika täyteen virtsattuja aina, ku eläimet reviirejä merkkaa. Et erooko se ihmisen tavara siitä miten paljon...

[Larsen]

Helpoimmat peurat ampua on omalta osalta olleet aina ylivuotisia. Vanhat pukit ja vanhat naaraat vasojen kanssa kyllä vaistoavat parhaiten passimiehen.

Jahtiin kyllä tietysti vaikuttaa jahtitapa, -paikka ja sääolosuhteet. Varusteita unohtamatta.

[Elan]

[kannibaali]

Kaikki on mahdollista. Sitten joissain paikoissa peura tietää missä metsästäjä voisi olla. Voi pyrkiä poiskin, mutta tulee silti. Katsoo todella pitkään ja hartaasti. Hupaisaa on kun kääntyy pois-suuntaankin, mutta tulee silti. Lisätään, että olen joskus peuraa todella lähellä ja se näkeekin minut, mutta ei ole asiastaan täysin varma kun en liiku yhtään, kasvot suojattu, takanani on siluettia peittävää taustaa. Tällöin eläimellä voi olla kauempaa tullut epäilys hajusta kun se on kaartanut ja nyt siis sivutuulessa. Mutta varsinkin sillä voi olla kokemusta historiasta eri aistihavaintojen suhteen. Mielestäni 20 metriä alkaa olla sitä luokkaa mihin saa normaalin peuran tulemaan kun itse on maassa ja maastoutunut. Vasan lähemmäksi. Liikkeessä muutoin ollessaan kuin ruokapaikalle saapuessaan voi päästä muutaman metrinkin päähän jos tuuli suo.

Eläimet myös tottuvat, jossain korvessakin voivat olla täysin hajuista välittämättä kun ovat tottuneet jonain vuonna esim metsuriin. Sitten seuraavana vuonna kun ihmisliikenne minimissä, niin edellisenä vuonna helposti saatavissa olevat suurpukki voi olla todellinen paltto.

Kaikki eläimet ovat totutettavissa ja opetettavissa. Myös jymäytettävissä. Mutta onhan niillä valtavia yksilöllisiä eroja. Nyt on omalla ollut täysin kesyjä räkättirastaita, en ole ennen noin kesyjä nähnyt, no neljään metriin pääsee ja ovat koko ajan pihalla. Ei niitä viitti ampua. Joskus olen nähnyt täysin kesyn ketun ja hirven, en ole ampunut. Näätäkin on seurannut kerran metsätiellä, silloin ei ollut asetta.

[Lahtis]

Valkosena loistava naama on kuulemma sellanen minkä elukat näkee ja tunnistaa. Tiedä sitten, en hirveesti anna painoarvoa milleen mielipiteille näissä asioissa kun ei niitä mitenkään pysty todistamaan. Ilman isompia hajuja ja olemattomin ja hidastetuin liikkein, niillä oon ite aina pärjänny.

/Antti

[VeturiVille66]