Kenkien huolto

[Valto.]

Nyt tässä alkaa olla taas ajankohtaista ottaa kengät tarkemman huoltokierroksen alle, kun kelit alkaa olla enemmän suksella kuljettavia ja saappaat ovat pääasiallisessa käytössä.

Eli kertokaahan kokemuksianne hyvistä tyyleistä, toimintajärjestyksistä ja aineista, sekä niiden vaikutuksista kenkiinne.

Itsellä on tapana kauden aikana pyyhkiä kenkiin rasvaa säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun kenkä näyttäisi olevan huollon tarpeessa. Ensin pintapuolinen peru reilulla vedellä ja harjalla, pintanahka vähintää puolikuivaksi ja rasva pintaan. Lopuksi muutama suihkaus tuollaista wet proof suihketta kaveriksi. Aina välillä voi myös suihkaittaa kenkä deodoranttia, jos alkaa oikeen reippaasti jalkahiki hiipiä nokkaan. Kenkiä on nyt ollut käytössä kaksi-kolme paria, jolloin kengät saavat levähtää reissun jälkeen muutaman päivän ja kuivaa kunnolla ilman turhan kiireistä kuivaamisen tarvetta.

Varsinainen huolto sitten kerran vuoteen, jolloin pestään myös sisukset ja käydään kenkä huolellisemmin läpi rasvalla. Kenkien pesuun olen käyttänyt mitä kenkäshamppoota sattuu vain jostain kaupasta löytymään. En ole juuri eroja huomannut noiden toimivuudessa. Ensimmäisiin pariin vaelluskenkään käytin nikwaxin rasvaa, mutta noilla tuntui nahka pehmenevän liikaakin. Varret lötkistyivät jotenkin huomattavan äkkiä, ja samalla katosi myös sivuttais tuki nilkalta. Nyt olen siirtynyt Meindl sportwazin käyttäjäksi. Hieman nikwaxia haasteellisempi levitettävä, mutta nahka on pysynyt hyvänä, eikä löystymistä ole lähellekkään samalla tavalla havaittavissa. Voi toki johtua myös kengistä. Omasta mielestäni tuolla on kuitenkin nahka pysynyt parwmmassa kunnossa. Ennen vahausta olen yleensä suihkinut jotain kylläste suihketta pintaan ja lopuksi tuollainen suihke mallinen wet proof päälle.

Nyt olisi uutena tulokkaana talossa gore kengille kaveriksi Lundhagsin saappaat, kun sattu kohdalle malli joka istui niin makeasti koipeen etten malttanut mieltäni. Ajatuksena oli käyttää noita kun tiedossa on kuivempia reittejä, jolloin gorekengät saavat lisää kuivumisaikaa ja samalla sain parin jolla voi lähteä paremmin useiden päivien reissuille nopeamman kuivumisen takia. Itsellä kun ei toinen nilkka kestä kumisaappaalla kävelyä. Nyt pitäisi noita alkaa hoitaa, ja alkuperäinen ajatus oli käydä yksikerroksiset nahkaosat läpi valjasrasvalla ja hieroa kenkä siltä mahdollisimman tukkoon. Ehkä käytän samaa konstia myös saumakohtiin. Muualle taida kokeilla alkuun Lundhagsin omaa leather waxia.

Onkos kellään enempi kokemusta näistä kalvottoman nahan käsittelystä? On valjasrasvaa, tervaa, öljyä, minkkiöljyä, tuollaisia sekoituksia kuten Lundhagsin greese ja wax, vanhan ajan nahkarasva jne. ja sittn vielä nämä kalvokengillekkin käytettävät tuotteet. Eli millä tuotteilla on selvästi nahkaa pehmentäviä vaikutuksia? Käsittääkseni ainakin reipas valjasrasva pehmittää aika reilusti ja silloin on vaara tuon jämäkkyyden menettäminen. Mites sitten tuon vedenpitävyyden kanssa, eli millä muulla nahan saa kunnolla vedenpitäväksi, kuin valjasrasvalla? Ja milloin olisi suositeltavaa käyttää noita nahkaöljyjä, minkkiöljyjä, tervaa ja muuta vastaavaa? Joku terva valjasrasva sekoitus varmaan toimisi hyvin tuohon potenttiaalisimpien vuotokohtien tukkimieeen, jos nyt ei aivan liquisolea kehtaa pyyhkiä uusien kenkien saumoihin. Ilmeisesti saumakohtiakaan ei kannattaisi liikaa käsitellä kovasti pehmentävillä aineilla, jos haluaa saumojen myös kestävän.

Kertokaa ihmeessä kokemuksia erilaisten kenkien hoidosta, hyvistä tuotteista ja hyväksi havaituista vanhan ajan konsteista. Jakakaa tietoa, niin saadaan taas jeesustella miten kaikki muut tekee väärin.

[TeemuJa]

Oma huoltorituaali, voi olla vääräkin. Ainakin jahtijaktit kestit tällä metodilla 7vuotta ja nyt muutama vuosi menty hanwageilla

Iso huolto 2kertaa vuoteen;
- Pesu vedellä ja harjalla.
- Kuivatus kuivaksi asti.
- Hanwagin kalvosuoja-aine pintaan
- Vuorokauden kuivatus
- Jahtijaktin kenkärasva (mehiläisvaha)

Pieni huolto, kauden aikana joka viikonlopun jälkeen
- Harjaus puhtaaksi, heti kotiin tultua
- Kun kenkä kuiva, kenkärasva pintaan


Näillä eväillä on nahkat pysynyt uuden veroisina jopa noissa jahtijaktin kengissä, kenkien loppu tuli runkojen petettyä. Hanwagit edelleen uuden veroiset, vaikka kilometrejä niille tullut jo paljon ja vähän päälle. Käyttönä vaellus, sekä metsästys.

Kalvottomat nahkasaappaat;
- Enimmät roskat pois
- Silloin tällöin valjasrasvaa
- Kun pinta näyttää pahalle intin lankkia pintaan.

Toistaiseksi -80lukulaiset saappaat pitää vettä.

[Nuuska]

Metästys-, kalastus- ja vaelluskengät on kumisaappaat, ja nykyisin Sievin uretaanisaappaat. Auton sotkemisen välttämiseksi virutan niitä jos mahdollista. Mitään hoitoaineita en ole käyttänyt kohta 50 vuoteen.

Nahkasaappaat ja nahkaiset tellukengät huollan kauden päätteeksi keväällä. Puhdistan perusteellisesti ja sitten päälle reilusti vasittua kenkärasvaa. Tungen kengät täyteen sanomalehtiä, että ne säilytävät ryhtinsä. Syksyllä hinkkaan kangasrätillä ylimääräisen rasvan pois. Kerran kaksi talvessa sipaisen kenkärasvaa terän nokkaan.
_________________
Sako, Riihimäki, Suomi
ABU, Svängsta, Sverige

[Peto]

Tuntuu nuo kovemmat vahamaiset aineet kulua kengistä melko joutuin pois kun kuivassa varvikossa kulkee.
Ja varsinkin kengän kärjet on sitten äkkiä kuivalla nahalla. Nykyisin teen vaan kunnon huollon
ehkä kerran-pari vuodessa, riippuen paljonko tulee käytettyä:

1. Nauhat pois ja pestään lämpimällä vedellä sekä tiskiharjalla
2. Kenkien kuivuttua sauna 40 asteeseen ja kengät lämpimiksi
3. Hierotaan kenkiin minkkiöljyä niin paljon kun imeytyy ja jätetään huoneen lämpöön kuivumaan
4. Lämmitetään kuivuttua uudestaan 40 asteisessa saunassa ja hierotaan mehiläisvahaa sen mitä imeytyy
5. Kovaa käyttöä

Tälläkin hetkellä on kolme paria käytössä samaan aikaan, joten saapi laittaa aina kuivat jalkaan,
jos edellispäivän reisussa on kengät kastuneet. Yksi pari on vähän isompi, että passaa
kahdella villasukalla talvikäyttöön.

Käyttäsin kumppareita, mutta ei ole löytynyt jalkaan sopivaa ja yli kuukauden käyttöä kestävää mallia.
Ei nämäkään gorekengät ole pysyneet yhdetkään yli vuotta kalvojensa puolesta vedenpitävinä,
mutta tuolla käsittelyllä ne välttää käytössä.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Black Bart]

[Valto.]

Tuon olen myös huomannut, että vahamaisemmat meinaa kulua nopeammin. Itsellä tapana levittää kovemmat vahat sormella, kun tuntuvat lämmetessään imeytyvän paremmin. Joskus on tullut näytettyä myös rouvan hiustenkuivaajaa varovasti. Kuumailmapuhallinta ei uskalla kokeilla, ettei pilaa nahkaa samalla. Sauna voisi olla myös toimiva konsti.

Itsellä tulee kuljettua koiran kanssa lähes päivittäin, niin kenkien huolto jää väkisin vähemmälle. Nyt alkaa onneksi olla riittävän monta paria, jotta joutavat välillä kuivamaankin. Olen myös pistänyt merkille, ettei rasva oikeen pysy jos sen ei anna levityksen jälkeen imeytyä kunnolla.

[Valto.]

Täytyy aivan kehua nyt noita pesuja ja kyllästeitä. Vanhin Meindl pari alkoi vuotaa ja toiseen kenkään tuli vesisankkoon upottaessa selvästi vesi sisään. Muutaman tunnin upotuksen jälkeen toinen kenkä oli kuiva, mutta toisessa vettä pohjalla noin sentti.

Pesin kengät Nikwax tech wash aineella ja kyllästin t.x.direct aineella. Kuivauksen jälkeen suihkuttelin vielä meindelin wet proof ainetta ulko ja sisäpuolelle. Annoin taas kuivaa ja upotin sankoon vuorokaudeksi. Molemmat kengät testin jälkeen täysin kuivat ja noita ei ole edes vahattu aikoihin. Ei kun uutta vahaa pintaan ja kovaa ajoa. Nyt alkaa olla kenkiä vaikka muille jakaa, kun Meindeleitä on 3 paria ja Lundhagsit, sekä Muck Bootit noiden kaverina. Liian kanssa onneksi pärjää. Muck bootit on hyvät talvikengät ja joustavan pohjan asniosta hyvät hiihdellä. Vanhimmat kalvokengät on hiukan uudempia isommat, joten menevät hyvin kylmemmillä keleillä villasukkavaran ansiosta. 2 uudempaa kalvokenkäparia pääsevät käyttöön vuoron perään, niin saa hiet kuivaa rauhassa ja Lundhagsit valikoituu jalkaan pidemmille reissuille, jos majoitus on kenttäolosuhteissa, tai jos tiedossa on kuivempia maita päiväseltään. Jahtimaat on suurelta osin kuitnkin niin suopohjaisia, että kalvokenkiä ei voi täysin lundhagsin tyyppisllä kengällä korvata vaikka kuinka rasvaa. Saumat vuotaa väkisin päivän mittaan jonkin verran.

Suosittlen tosiaan testaamaan vuotavien kalvokenkien elvyttämistä noilla pesu ja hoitoaineilla. Miksipä samaa elvytystä ei voisi kokeilla myös kalvovaatteille, jos alkaa tuntua ettei vaatteet pysy kunnolla kuivana. Ainakin itselle oli positiivinen yllätys kuinka hyvin nuo toimi. Toki rajansa noillakin varmasti on.

[Nuuska]

^kuulostaa kauppiaan taivaalta: ensin tehdään kenkiä, jotka vuotavat 2 vuodessa, mutta joiden elinikää voi kasvattaa kimaralla erikoistuotteita, joita tarvitaan monta kertaa vuodessa. Sekä kenkiä että tököttejä myydään kuin siimaa...
_________________
Sako, Riihimäki, Suomi
ABU, Svängsta, Sverige

[Valto.]

Voihan se olla näin. Silti näin kenkien omistajana en pistä pahakseni, että 250€ kengät eivät ole käytännössä roskis tavaraa, vaan ne toimivat taas kuten kuuluu alle 30 euron panostuksella. En myöskään pidä mitenkään haitallisena, että kengät joutuu joskus pesemään. Noillakin on jo menty sen verran monta sataa kilometriä, että haju oli jo kieltämättä aika miehekäs. Nähtäväksi jää kuinka äkkiä nuo sitten alkavat seuraavan kerran vuotaa, mutta toistaiseksi ainakin pitävät.

Taitaa olla vanhan liiton nokialainen ainoa kenkä joka kestää pitkään ja täysin huoltamatta. Itsellä ei kertakaikkiaan toinen rikkinäinen nilkka kestä maastossa kävelyä ilman tukevaa kenkää, joten kumisaappailla ei ole metsään asiaa. Nuo muck bootit menee passissa ja suksilla, kun suksi tasoittaa menoa, eikä nilka pääse muljuamaan sivulle samalla tavalla, kuin epätasaisessa maastossa kävellessä. Normaalisti metsästysaikaan ei vaan ole vielä hiihtokeli, joten kävellen on mentävä. Jos on valittava hyvin nilkkaa tukevista kengistä, niin käytännössä valinta on joku maihari tyyppinen yleisimmin nahkainen kenkä. Nahkakenkää joutuu joka tapauksessa rasvaamaan ja huoltamaan säännöllisesti, joten jos sen joskus joutuu myös pesemään ja käsittelemään muilla aineilla, niin menköön. Toki jos kenkä vuotaa taas viikon päästä, niin silloin ei hermo tuota savottaa kestä. Kerran tai kaksi olisi vielä jokseenkin kohtuullista. Talvella ei yleensä tule vedessä kahlattua, joten tihkuva kenkä ei yleensä vielä kastele sukkia. Jos taas etsitään hyvin nilkkaa tukevaa kenkää, joka pitää veden ulkona vaikka kävelee täyden päivän nilkkavedessä, niin taitaa kalvokenkä olla ainoa vaihtoehto. Joku toinen ei tarvitse kumpaakaan ominaisuutta, mutta itselle tuollaiset maastot on hyvin tyypillisä ja rikkinäinen nilkka ei anna armoa kengän tukevuuden suhteen. Kuulopuheiden mukaan nuo nykyiset luonnonkumikengätkään ei ole kovin pitkäikäisiä ja niitäkin suositellaan huollettavaksi.

Kieltämättä välillä kaiholla muistelee vanhoja teräsnilkkoja ja vuosia palvelleita kumiteräsaappaita, joissa pohjat oli jo rehellisesti sileät. Samoin noita uskollisia vanhan liiton mustia nokialaisia. Pohjan pito oli kyllä kieltämättä heikko, mutta sukat oli aina kuivat ja kengät joka aamu valmiit käyttöön. Toki noilla kun viimeisen syksyn kävelin hammasta purren kyynel silmäkulmassa, niin tukeva gore kenkä tuntui sen jälkeen taivaan lahjalta. Eipä tullut siihen aikaan kokeiltua varsikenkää, että olisiko ollut millainen kokemus kävellä terveillä nilkoilla kumisaappaaseen verrattuna. Pohjan pito on ainakin toista luokkaa kuin niissä sileäpohjaisissa kumppareissa. Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin olihan ne toisinaan järkyttävän kylmät ja hölskyivät aina enemmän tai vähemmän jalassa sukkien määrästä riippuen. Jäivätpä usemman kerran myös matkasta kesken ripeän heteikön ylityksen. No ne oli asiansa ajavat kengät silloin ja jahti jakt puku palveli aivan hyvin kun ei paremmastakaan tiennyt. Jahtijaktia olen vertailun vuoksi käyttänyt kalvottomia pukuja vastaan ja goreja vastaan vertailuun, eikä jäänyt itselle sopivampi epäselväksi kummassakaan vertailussa. Kumisaappaisiin ei tosiaan voi enää edes verrata. Joku muu saattaa toki pukuvertailussakin tulla eri lopputulokseen omissa tarpeissaan, joten luultavasti sama pätee myös kenkiin.

[Nuuska]

Viimeiset "luonnonkumi"-kumisaappaat, joista itsellä on kokemusta olivat Nokian Teno-kahluusaappaat vm. 1990. Ne kestivät ainakin 15 vuotta, en vaan muista mikä vuosi se oli 2005-2010 välillä kun ne lopulta hapertuivat. Kumi oli kouriintuntuvasti kumia, ihan erilaiset kuin nykyään. Samoihin aikoihin valmistetut muut nokialaiset kestivät kovaa käyttöä n. 5 vuotta. Nykyisten nokiailaisten kesto lienee vuoden kieppeillä, minkä takia vaihdoin tallia 3 vuotta sitten. Sievin saapas on semmonen kuin pitääkin.

Kauppiaat myyvät innokkaasti hoitoaineita myös kumisaappaille. Omien kokemusten perusteella ihan turhia. Jos saapas on todella luonnonkumia niin se kyllä kestää sen 10 vuotta heittämällä.
_________________
Sako, Riihimäki, Suomi
ABU, Svängsta, Sverige

[Valto.]

Sen verran olen itsekkin noita kenkiä käpistellyt, kun yhteen väliin koitin etsiä sopivia kumikenkiä, että kyllä nuo nykyiset tuntuvat jo tosiaan kädessä aivan erilaiselta, kuin nuo vanhat uskolliset nokialaiset. Ongelmaksi osoittautui, etten löytänyt yhtään saapasta, joka mahtuu rikkinäisen jalan pohkeen kohdalta ilman tuskallista repimistä ja jatkuvaa varren ruttautumista kävellessä. Saappaat siis kiristää pohkeen kohdalta, jolloin sen ehkä nippa nappa saa jalkaan. Saapas ei kuitenkaan istu kuten nauhakenkä, jolloin kävellessä kantapää irtoaa väkisinkin aavistuksen ja silloin varsi liikkuu hieman alas. Kantapään ollessa taas paikallaan varsi on ärsyttävästi rutussa. Hommasin sitten nuo neopreeni saappaat satunnaiseen kumikengän tarpeeseen ja osoittautuivat samalla yllättävän lämpimiksi talvikengiksi. Nuo toki ruttaantuvat varresta myös hieman, mutta joustavampina ne saa helpommin jalkaan ja pehmeämpänä materiaalina rutussa oleva neopreeni ei ole yhtä tympeä jalassa. Kohtalaisen ahkerassa talvikäytössä ovat nyt kestäneet pari vuotta hiihtelyä moitteetta. Liekkö hyvä yksilö vai mikä on, mutta itse olen tyytyväinen.