Tee se itse Saapasrasva

[wildmind]

Nilkan ja polvien kulumat teki temput. Jouduin etsimään kumisaappaalle vaihtoehtoa. Jahtikaverien kokemukset puhui siihen suuntaan, että gore kengät jäi hyllylle.
Ostin ruotsalaiset Lundhagsin popot. Kumiterä nilkkaan saakka ja pauloilla kiristettävä n 30cm korkea nahkavarsi. Nilkkoja tukeva kumiteräsaapas, tavallaan.
Nahkavarsi pysyäkseen vesitiiviinä vaatii säntillisen rasvauksen. Sen osaan, kun aikanaan työjalkineina pidin kumiteräjatsareita jotka piti veden yllättävänkin hyvin kengän ulkopuolella.
Kaupasta ostin purkin Lundhagsin omaa nahkarasvaa. On varmaankin hyvää, mutta olisihan se jo eräperinteen ylläpitoa ja osaamisen tallennusta jos keitteli ite..
Mulla on tiedossa seuraavanlainen resetti
-1/3 Lampaan tai poron ihraa(mun tapauksessa hirven talia)
-1/3 Vernissaa
-1/3 Tervaa
Parafiinia (hiutaleena tai paloinal. Noin 200g/litra
Hirven talit sulatellaan varovasti, miedolla lämmöllä. Sulaan rasvaan lisätään terva ja vernissa. Ollaan varovaisia ettei mössö syty.
Lisätään Parafiini lastuina tai hiutaleina ja sulatetaan.
Sekoitetaan liemi tasaiseksi ja kaadetaan purkkeihin.
Tämä on aikalailla perinteikäs saapasrasva, tuohon voisi varmaan vielä yhdeksi osaseksi lisätä mehiläisvahaa..
Nyt kysymys: Olisiko jollakin eräveikolla vinkkejä, kokemusta tms tämmöiseen puuhailuun. Uskoakseni vanhempien herrahenkilöiden joukosta voisi löytyä vielä joku joka on nuorena poikana päässyt osallistumaan saapasrasvan tekoon.
Säästöhän tässä hommassa ei järin suuri ole, mutta tervaa, parafiinia ja vernissaa löytyy. Tulevana syksynä uskoisin kaatuvan jonkun hyvä rasvaisen hirvilehmän joten viimeinenkin raaka-aine osa olis kasassa.. Rasvan joka tapauksessa keitän, mutta vinkit on aina iloksi.
_________________
Usu peritus hariolo veracior

[valmet 412s]

Hmmm miten tuo hylkeen traani sopis tommoseen...
_________________
Varisjahdin veteraani...

[wildmind]

[Jyrkkä D]

[t3tactical]

Veikko Huovinen: Hamsterit
Tuossa kirjassa taisi olla se paras resepti. En tosin muista enää, kun lukemisesta on jo aikaa. Monta muutakin vanhan kansan viisautta siihen on kirjattu.

[JSP]

En ole ihan varma, mutta itse taisin laittaa vaan tervaa, mehiläisvahaa ja parafiinia. Kyllä kait se tais jotenkin toimia.

[Sämpy]

Vernissa ainakin yksittäin kovettaa nahkaa ja saa sen pinnan halkeilemaan. Vaikutuksesta osana coktailia en osaa sanoa.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[wildmind]

[Homer]

[Jyrkkä D]

[Valto.]

Itse en varsinaisesti ole keittänyt omaa rasvaa, vaan olen käyttänyt noita valmiita tököttejä. Itse kuitenkn mietin tuota rasvaamista hiukan monimutkaisemmin.

Otetaan nyt lähtökohdaksi se, että gore kenkiä on tällähetkellä käytössä kolme paria ja toinen mokoma on kävelty loppuun. Tuota ennen oli käytössä kumisaappaat ja kumiteräsaappaat, mutta itsellä myös nilkan särkyminen pakotti siirtymään tukevampiin kenkiin. Nyt uusin tulokas ryhmässä on tuollaiset 3 kerros nahkavarrella olevat lundhagsit. Kaikissa noissa on puolensa. Jos nilkkat kestää, niin kumppari on aika varma valinta ja tarvittaessa voi ottaa hiukan tukevampi pohjaiset. Kumiterä on hiukan kumisaapasta mukavampi käyttää, jos varsille on tarvetta vain satunnaisemmin. Lundhags on sitten nilkkaa tukevampi kumiterä, mutta myös perus kumiterää hiostavampi, kun nilkkaan ei jää ilmatilaa, vaan varsi on tukevasti kiinni. Gore on ainoa kumpparin korvikkeeksi kelpaava pitkäaikaisessa kahlauksessa, jos nilkka vaatii tukea. Haittana kumppariin verrattuna on paino ja hidas kuivuminen. Kalvo voi mennä rikki, mutta voi kumppariinkin tulla reikä. Toki kumpparit ovat edullisemmat uusia. Lundhags tyyppinen kenkä kuivaa huomattavasti gore kenkää nopeammin sisältä, eli pelaa usean peräkkäisen päivän käytössä paremmin etenkin kenttäolosuhteissa. Sukkia saa kuivattua nopeasti ja ei tarvitse pelätä kenkien pilaamista liialla lämmöllä. Kotosalla viileää ilmaa puhaltava kenkäkuivuri ja kristalli kissanhiekkalla täytetty sukka ovat oivia apureita jos vaihtoparia ei löydy. Lundhagsilta löytyy useita malleja, kuten myös gore kenkien valikoimasta. On löysempää ja jäykempää pohjaa sekä vartta, joten se omaan käyttöön sopiva tulee etsiä joukosta ja kannattaa muistaa, että varsi löysää aina hiukan käytössä, eli alkuun turhan jäykkä muotoutuu käytössä sopivaksi varresta, mutta pohja harvoin pehmenee merkittävästi. Kova pohja on aika epämiellyttävä kovalla alustalla, mutta pehmeässä metsässä tuota ei juuri huomaa, joskin kivikoissa ja erimerkiksi kanervikon alle lahonneiden rankojen kanssa jäykkä pohja ja tukeva varsi säästää ison kasan ärräpäitä. Olkoon kenkä gore tai lundhags tyyppinen, niin yhtä jäykkiä varsia niistä löytyy ja molemmista löytyy myös niitä löysiä varsia sellaista kaipaaville. Kumppareita ja kumiteriä ei kuitenkaan jäykillä varsilla saa. Nahkavarren saa rasvattua vedenpitäväksi, mutta gore kalvo tai umpi kumi on ainoat mitkä pitävät veden ulkopuolelle jos päivän rämpii suossa. Satunnaisemmat kosteat paikat ja suon ylitykset menee kaikilla ongelmitta. Jos varsi joskus loppuu, niin gore on ehdottomasti hitain kuivattava. Muut on oikeastaan käyttökuivat pelkillä sukkien vaihdolla. Goren kanssa kannattaa käyttää merinovilla sukkaa, niin märkä kenkä ei oikeastaan tunnu märältä ja jalka pysyy lämpimänä kosteanakin. Ylipäätään laadukkaat sukat helpottavat elämää kaikkien kenkien kanssa, eli mielellään teknistä liner sukkaa, merinovillaa jne, mutta ei mielellään normaali urheilusukkia. Mikään noista ei todellisuudessa hengitä, vaan jalat hikoaa auttamatta kaikissa. Löysävartinen kumiterä varret käärittynä on ehkä tuossa mielessä helpoin, kun ilma pääsee vaihtumaan aika mukavasti. Kaikissa siis puolensa ja jokaisella on omat tarpeet ja kriteerit.

Sitten siihen rasvaukseen. Gore kengät tietysti vaativat niille soveltuvaa rasvaa, ettei kalvo mene tukkoon. Toki jos kalvo särkyy, niin nehän ovat monesti nahkakenkiä, eli silloin sen voi rasvata vedenpitäväksi jos kenkä sopii muuten koipeen. Tekstiilipintaisten kanssa tämä ei tietysti onnistu aivan yhtä hyvin. Toki niitäkin saa käsiteltyä nykyään melko hyvin vettäpitäviksi noilla litkuilla. Lähtisin kuitenkin miettimään sitä itse rasvausta siltä kantilta, että mitä halutaan ja mitä ei haluta. Olen esimerkiksi pistänyt merkille, että valjasrasvalla saa todella hyvin vedenpitävää, mutta vastaavasti se pehmentää nahkaa melko paljon. Jos kaipaa nilkasta tukevaa kenkää, niin silloin tuo nahkan pehmentäminen ei suinkaan ole toivottavaa. Nuo vahamaisemmat aineet taas antavat hiukan heikomman vedenpitävyyden ja kuluvat nopeammin, kun eivät imeydy nahkaan yhtä hyvin, mutta eivät myöskään pehmennä nahkaa yhtä paljon. Monesti näkyvät olevan mehiläisvaha pohjaisia aineita. Samoin esimerkiksi meindl rasva on aika kova, enkä ole huomannut sen pehmentävän kenkää merkittävästi, kun taas nikwax oli nätimpi levittää, mutta varret pehmenivät huomattavasti joutuisammin tuolla tökötillä.

Esimerkiksi itse käytän nykyään tuota meindl rasvaa gore kenkiin. Kun kengille tulee ikää ja huomaan niiden alkavan tihkua läpi jostain, niin käytän kriittisiin paikkoihin valjasrasvaa ja minkkiöljyä kaverina ja saumoihin saatan sipaista liquisolea. Homma saattaa myös korjaantua pesemällä kengät oikeilla aineilla ja kyllästeaine käsittelyllä. Eli tuo on ensimmäinen konsti ja mikäli apua ei ole, niin järeämpiä keinoja käyttöön jos kenkä on muuten hyvä.

Lundhagsin kenkiin vetelin valjasrasvaa ja minkkiöljyä saumoihin, sekä iltin yksikerroksiseen nahkaan reilut käsittelyt heti uutena. Nyt perushuollossa menee noihin tuota lundhags grease rasvaa, joka on tarkoitettu yksikerroksisen nahkan käsittelyyn. Noihin muihin nahkaosiin, eli etenkin varteen käytän lundhagsin leather wax vahaa. Tuo on tarkoitettu noihin kolmikerros nahkojen käsittelyyn, eikä se pehmennä nahkaa yhtä paljon kuin tuo grease. Joskus saatan ajan kuluksi pyyhkiä minkkiöljyä tai valjasrasvaa noihin saumakohtiin ja muihin oletetusti herkimpiin vuotokohtiin perus huoltorasvauksen lisäksi.

Eli kannattaa mielestäni harkita mitä hakee. Herkimmin vuotaviin kohtiin mahdollisimman vahva nahkan tukkiminen on suotavaa, jos jostain haluaa pehmentää nahkaa, niin tuollaisilla valjasrasvan tyyppisillä pehmeillä ja hyvin imeytyvillä rasvoilla saa usein nahkaa pehmenemään tehokkaasti ja jos haluaa tukea esimerkiksi nilkkaan, niin ei missään nimessä tuollaisia kovasti nahkaa pehmentäviä rasvoja sinne. Nuo kovemmat ja vahamaisemmat aineet eivät tunnu juuri pehmittävän nahkaa, kuluvat pois nopeammin ja leviävät huonommin, mutta tekevät mielestäni sen tärkeimmän, eli antavat kohtuudella vedenkestoa ja suojaavat nahkaa pilaamatta ominaisuuksia.

Eli itse en lähtisi sille linjalle, että keittelen itse yhden rasvan ja käytän sitä kaikkialle. Vaatisi melkeen pari erilaista seosta eri tarkoituksiin. Jos yhdellä pitää pärjätä, niin melkeen mielummin tuollainen kovempi vahamainen ja ahkerampaa käsittelyä. Tietysti voi oikaista ja vedellä vaikka valjasrasvalla kriittiset paikat tukkoon ja käyttää sitten perushuollossa sitä omaa vahamaisempaa tavaraa. Vaikka kerran vuoteen sitten tomerampi käsittely noille vuotoherkille kohdille. Jos taas kengät ovat valmiiksi ohkaisemmat yksikerroksisesta nahasta, niin nehän eivät kovin tomeraa tukea edes anna ja silloin joku paremmin imeytyvä ja mahdollisimman tehokkaasti tukkiva voisi olla hyvä rasva. Samoin perinteiselle kumiterän varrelle joku hyvin imeytyvä ja kunnolla tukkiva rasva on sopivampi.

Kannattaa siis miettiä sitä käyttötarkoitusta ja tarvetta. Ei ole sellaista kenkää joka olisi paras kaikille, eikä sellaista rasvaa joka toimisi parhaiten joka kengälle, tai edes jokaiselle saman kengän käyttäjälle. Tärkeää on tiedostaa ne omat tarpeet ja mennä sen mukaan.

[wildmind]

Kiitokset Valltolle. Oli pohdittua puhetta.
Mä varmaankin keitän tuon oman rasvan, tuunaan mehiläisvahalla reseptiä. Testiajot teen vanhoilla armeijan nahkajatsareilla jotka mulla pihatöihin yms pikku touhuun. Nämä jo koppuraksi kovettuneet kuositin kuntoon valjasrasvan ja tervan seoksella... Kuhan uudelleen rasvauksen aika koittaa laitan omatekemää ja tutkailen miten nahka käyttäytyy...
Nuo Lundhagsit käsittelin ekaksi nahkaöljyllä.. Saa rauhassa imeytyä kenkiin. Taidan ottaa neuvoistasi vaarin ja käsitellä iltin pehmeämmällä ja varret kovemmalla tavaralla. Kesällä pitää kävellä kengät sisään. Elokuussa käyn pidemmällä tunturivaelluksella ja syksyn hirvestysaika sitten lopullisesti kertonee kuinka kengät ja niiden hoito pelittää... Omalta osaltani en vielä kaipaa hirmuisen tukevia kenkiä. Kunhan sen verran tukee ettei nilkka nulju. Valjasrasvakäsittely saumoihin tukkeeksi oli hyvin käytännöllinen vinkki... Varsinkin kun tuota tököttiä kaapista löytyy
_________________
Usu peritus hariolo veracior

[Reporetku]

Vähän vastaavalla reseptillä tein joskus saapasrasvat. En muista suhdetta, mutta siihen laitettiin hautatervaa parafiinia ja talia. Tein sitä sellaiseen parin litran mehupönttöön ja varmaan yli kymmenen vuotta tuo satsi kesti. Hyvät tervan tuoksut tuli, kun sitä saappaiin voiteli.
_________________
Käytännöllisyys on kauneutta

[Reporetku]

Tuosta nilkan tukemisesta vielä. On aika yleistä, että on saatu polvet kipeäksi pitkäksikin aikaa, kun on kävelty (tai juostu) liian hyvin nilkkaa tukevilla jalkineilla. Nilkan pronaatio (taipuminen sisään päin) on se, jonka kuuluu joustaa askeleen alla. Jos se otetaan kengällä pois, niin vääntö tulee polveen, jonne se ei suinkaan kuulu. Toinen kielteinen seikka tuetuista jalkineista on se, että syntyy ns. "pullajalka". Jalkaterän lihakset surkastuvat, joka aiheuttaa ylipronaation, mikä taas rasittaa nilkkaa ja akillesjännettä. Parhaiten jalkavaivat ehkäisee, kun kulkee mahdollisimman kevyillä jalkineilla ja paljain jaloin. Hyvin harjaantunut jalka kestää kyllä talsia maastossa kumisaappaissa tai kuivilla keleillä lyhytvartisissa vaelluskengissä.
_________________
Käytännöllisyys on kauneutta

[Valto.]

Valjasrasva on kyllä hyvä perusaine noiden eri nahkatuotteiden käsittelyyn. Helppo levittää, halpaa hankkia ja toimii moneen hommaan. Kyllä itse saa varmasti hyvän seoksen keitettyä. Monesti käynyt itselläkin mielessä, mutta toistaiseksi olen levittänyt erilaisia haluamiani tököttejä jokaisen erikseen. Yksi sekakeitos nopeuttaisi hommaa selvästi.

Kannatan kyllä ideaa, että testailee sitä omaa sekoitusta ensin johonkin muualle kuin niihin lundhagseihin. Aika kalliit kengät pilata, jos siitä omasta keitoksesta ei tulekkaan hyvää tavaraa. Sitten kun resepti on hiottu kuntoon, niin mikäpä siinä sitten. Ja jollekkin voi pelata hyvin vaikka valjasrasva koko kenkään, mutta omasta mielestä tuo pehmittää nahkaa liikaa ja ei ainakaan minun käytössä olisi pitkäikäinen kenkä jos nilkan tuki pehmenee liikaa. Joku toinen taas voi tykätä enemmän jos nilkka ei ole liian jäykkä. Jokainen hoitaa siis kenkiään oman tarpeen mukaan, mutta liputan vahvasti sen puolesta, että miettii tarkoin mitä haluaa saavuttaa ja käsittelee sen mukaan. Samasta kengästä saa vuoden käytöllä kaksi täysin erilaista kenkää riippuen hoidosta. Nahka on kuitenkin aika eläväinen materiaali jos vertaa moneen muuhun ja siksi nahan hoito vaikuttaa paljon sen käyttöominaisuuksiin.

Varmasti moni miettii, että ei se nahan hoito voi noin hankalaa olla ja miksi yksinkertaisesta asiasta pitää tehdä noin monimutkaista. Itse olen kuitenkin laittanut 500€ yhteen kenkäpariin sen takia, että saan ne tietyt ominaisuudet ja en halua pilata niitä ominaisuuksia väärällä hoidolla. Joku painaa kaupan halvimmilla kumppareilla tyytyväisenä ja korkeintaan virauttaa puutarhaletkulla kerran vuoteen. Hieno homma heille, jotka tuolla pärjäävät. Särkyneet paikat kuitenkin pakottavat joskus hankkimaan tiettyjä apuvälineitä, kuten vaikka ne tukevat kengät ja silloin sen halutun ominaisuuden ylläpito ratkaisee voiko metsään ylipäätään lähteä. Eli panoksrt on aika kovat ja uusien kenkien hankkiminen melko tyyristä, kun joutuu niitä kalleimpia malleja aina ostamaan, jotta kulkeminen on mahdollista. Siksi siihen hoitoon haluaa myös panostaa enemmän ja asioita miettii hieman pidemmälle. Niiden vanhojen nahkajatsareiden hoito ei ihmeitä vaadi ja jos jalat on kunnossa, niin kenkien pehmeneminenkään ei yleensä ole mitenkään merkittävä haitta. Silti kannattaa mielestäni miettiä, että millaiset kengät itselleen haluaa ja hoitaa sen mukaan, että kengät muokkautuisivat käytössä mieleiseksi.