Laukaisupelko

[Ceeray]

[marionella]

Hirvi tuli vinosti kohti ja koira oli reilusti takana - ei linjalla, mutta nopeastihan se vaihtaa paikkaa. Luulin jossain vaiheessa jo ampuneeni koiran, kun sitä ei näkynyt missään ja hirvi vaan jatkoi etenemistä...
Hätiköin aivan liikaa niiden laukausten kanssa...malttia täytyy opetella...
_________________
Countrygirl

[Mosse]

Joku tuossa valitteli että lasit huurtuvat. Siitä nyt ainakin on turha kärsiä hirvijahdissa kun parilla eurolla saa silmälasiliikkeistä huurtumisenestoainetta ison pullon.

Laukaisupelko onkin sitten visaisempi kysymys. Lieneekö niin että toiset meistä ovat yleisestikin ottaen vain hieman arempia kuin toiset. Muistan kun armeija-aikaan oli jotain taisteluharjoituksia pimeässä, eli kuljettiin metsässä pimeässä ja yhtäkkiä ’vihollinen’ päräytti sarjan aivan lähellä. Jotkut kaverit tulivat aivan vauhkoiksi, toisia moinen vain huvitti. Voisiko sitten jotenkin harjoitella rohkeammaksi? Ehkäpä. Luulisin että jos tekee jotain sellaista joka aluksi pelottaa niin ehkä sitä yleistä pelkoherkkyyttä voi hieman lieventää. Ajatellaan esimerkiksi mäkihyppyä. Kun vaikka murtsikkasuksilla vetää mäestä parinkymmenen metrin hyppyjä joitakin kertoja niin luulenpa että kipsin poiston jälkeen sitä uskaltaa tehdä muitakin juttuja hieman enemmän. Vaikka ampua hirveä. (Varaus: Teoria on täysin oma ja testaamaton!)

[ELLU69]

...

[Paavo]

Kyllä se sinullekin Ellu69 käy niin ettei se laukaus ole siellä missä sen luulit olevan. Kyllä toisto on paikallaan jos eläin ei merkaa osumaa ja poistumassa sektorista.

Siinä vasta reilusti menee lihaa pilalle, jos se varma löydetään vasta seuraavana päivänä.

[Oskari]

Kyllä Paavo puhuu asiaa, yhden kaadon "kokemuksella" ei parane porskuttaa.
Mitenkä sitä lihaa nyt pilalle menee jos hirvessä on 2 kpl 20mm reikiä??
Paistille piisaa tietysti yksikin osuma mutta noita vaikkapa 8 rinkiin osuvia.
Jos leikataan laatikkoon niin kukaan ei tiedä onko ammuttu kerran vai 3.
Ennemmin itse ammun vaikka 3 kertaa jos ei tunnu vaikutusta ekalla laakilla löytyvän, meillä on tarkoitus saada hirviä kumoon eikä prassailla.
Noita kerran ampujiakin meillä on ollut ja "varmoja" ampujia, kovin ovat jotkut kehuneet rinta kaarella nylkyvajalla suorituksiaan kunnes se kerran ammuttu hirvi on päivän ajan miehiä pitänyt perässään, varmasti oli kohdillaan kun ammuttiin, eipä vaan vissiin ymmärtänyt kuolla kun jäi haavakoksi ja koko porukan jahtipäivä meni reisille kun haavakkoa kateltiin...

[Tikkamies]

Minäkin olen aina varautunut paikkaamaan jos osumamerkit ovat epäselvät tai niitä ei ole lainkaan. Neljäkin laakia olen joskus joutunut tärväämään.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Hector]

En jaksanut lukea kaikkia em. ohjeita yms. tässä topicissa , eli saatan toistaa jonkun juttuja.
Aloittelijan ei kannata ottaa paineita siitä että pitää kaataa jokin hirvi joka tulee kohdalle koska esim. porukka naljailee kun laski elukat ohi. Jos eka kerralla sählää niin siitä tulee varmasti paineita jatkoa ajatellen. Siis suunnittele/päätä etukäteen minkälaiseen tilanteeseen hirven ammut. Jos tilanteen kriteerit ei täyty niin antaa hirven mennä. Ampumatonta laukausta ei tarvi katua mutta jos haavoittaa niin se harmittaa pitkään.
Ensimmäisillä kerroilla kannattaa ampua seisovaa hirveä suoraan sivusta alle 50 m päähän, jos ei ole hirvittävä horkka niin jokaisen merkin ampuneen pitäisi osua kuollettavasti hirveä. Jos tärisee liikaa niin eikun tukea tornin reunasta tai lähimmästä puusta.

Seuraavassa esimerkkejä että mitä ei tulisi ensikertalaisen tehdä tai yrittää.
Älä ammu eka kerralla kuin yhden hirven vaikka tulisi useampi hirvi yhtäaikaa tyrkylle ettei käy niinkuin tiedän joillekin sankareille käynneen eli on ollut kaksi haavakkoa yhtäaikaa. Varmistu aina ensimmäisen hirven todellakin kaatuneen kuollettavasta osumasta.
Vaikka ensimmäinen hirvesi kaatuisikin hienosti niin älä yritä samaan kasaan toista jostain typerästä kulmasta jolloin osuma on paistissa ja hirvi sattuu kaatumaan muutaman sadan metrin päähän koska sattui iso verisuoni katkeamaan. Olen tällaista "nähnyt" tehtävän

Itsekin jännäsin ensimmäistä kaatoa etukäteen suhteellisen paljon vaikka harrastin ammunta niihin aikohin jopa 30 000 laukausta/vuosi. Mutta kun se tilanne sitten tuli niin eihän siinä ehtinyt hermoilla ja suoritus meni "automaattisesti" nappiin.
Runsaskaan radalla harjoittelu ei auta jos ei tilannearvio metsässä toimi. Näistä yleisimpiä virheitä ovat liika ennakko tai liian pieni ennakko. Mielummin kannattaa ottaa hieman liikaa ennakkoa kuin liian vähän. Liiallisessa ennakossa tulee usein etupummi, kun taas liian pienessä ennakossa ollaan nopeasti rapamahalla. Kolmas yleinen virhearvionti on liian ylös ampuminen okahaarakkeisiin/selkärankaan. Eräs maajoukkuetason villikarju ampuja ampui muistaakseni n. kymmenkunta ensimmäistä hirveä selkärankaan . Eli hänellä oli arviointi virhe hirven anatomiasta korkeuden suhteen mutta ennakko oli aina kohdallaan, eikä haavakkoja tullut. Oppihan se ampumaan oikeaan paikkaan kun harmitti ne armonlaukausten ampuminen.

Jaahas eiköhän tämä jo riitä.

Ps. En ole ollut maajoukkuetason ampuja suhtkot suuresta harjoittelu määrästä huolimatta. Eli olin ilmeisesti lahjaton.

[ELLU69]

...

[latvalaturi]

Hektori se antoi ohjeen ottaa ennakkoa hirven etupuolelle. Jos hirvi menee niin kovaa ja kaukana että noin iso ennakko olis tarpeen, jätän ampumatta. Se on ensimmäinen ohje nuorelle hirvimiehelle " tähtää aina lihalle, menee muuten edestä ohi".
Ampumispelko tuskin häviää ohilaukauksilla.

[Oboy]

Ihan hyviä ohjeita täällä.
Yksi asia ja neuvo mikä itselleni tulee mieleen on, että useimmiten tilanteessa on HYVIN aikaa. Eli kun se hirvi tulee niin siinä kyllä ehtii rauhassa ja varmasti tunnistamaan eläimen, katsomaan tuleeko vasoja lehmän perässä, varmistamaan missä oli turvalliset ampumasektorit, ottamaan linssisuojat pois kiikarista jos ne on paikollaan, tekemään päätöksen ampumisesta tai sitten ampumatta jättämisestä, jne.

Eli ampumatilanteessa on jopa ruhtinaallisesti aikaa. Sen takia ei tarvitse hätäillä tai jännittää, kerkiääkö ampumaan vai ei. Jos tilanne on semmoinen, että siitä kannattaa yleensä hirveä koittaa niin aikaa on. Monella aloittelijalla (niin kuin itselläni joku vuosi sitten) on varmasti turha kiire ja hätä (paineita) suorittaa laukaus kun hirvet tai hirvi tulee passiin. Juuri tämä hätäily varmasti osaltaan edistää huonoa, ehkä harkitsematonta laukausta. Yleensä hirven kuulee hyvissä ajoin kun se on tulossa passiin(no ei aina mutta yleensä), jolloin kannattaa jo valmistautua hirven tulemiseen. Jos valmistautuu vain ja ainoastaan ampumaan, jää helposti tärkeitä asioita huomaamatta ja tulee taas suotta hätäiltyä.


Myös tuo Hectorin neuvo, että ammutaan vain yhtä hirveä kerrallaan on hyvä!! Varsinkin jos on taipuvainen "hirvikuumeeseen" saattaa olla vaikeuksia yleensä kertoa mitä kaikkea on edes ammuttu, kun on ollut adrealiinit hieman korkealla. (ei omakohtaista kokemusta mutta näinkin olen kuullut)
_________________
One Arrow, One Life..

[Oboy]

Nii joo vielä.. Suosittelen, että varmistin otetaan pois päältä vasta sitten kun ase on nostettu ja tähdätään kohdetta.
Jos sen ottaa pois päältä jo valmiiksi kun kuulee rytinää tms. se jää helposti laittamatta takaisin päälle sen jälkeen, kun ei ne hirvet tulleetkaan tähän passiin. Kuitenkin menee hetki ennen kuin jännitys menee ohi ja sitten ei enää välttämättä muista varmistinta.

Tuo ei ole iso asia opetella, mutta on kanssa metsästäjille mukavampaa kun jokainen osaa käsitellä asetta oikein.
_________________
One Arrow, One Life..

[jahtisumu]

Paljon on hyviä ja asiallisia neuvoja jo annetukin ja kannattaa niitä noudattaa. Lisäksi kehottaisin harkitsemaan, tilanteen mukaan, ampumista polvelta tai istuvasta asennosta. Siinä saa kädet/kyynärpäät tuettua ja sehän tietysti helpottaa tähtäämistä. Varsinkin, jos sattuu se hirvihorkka hieman vapisuttamaan.
Muistahan kuitenkin, että vaikka kaikista hyvistä neuvoista huolimatta epäonnistuisit ekalla kerralla, niin ei se maailma siihen lopu! Tämä on vaan hirvenpyyntiä ja siinä sattuu onnistumisia ja epäonnistumisia. Ajan myötä molempia tulee, aivan varmasti.
Itellä homma lähti käyntiin aikoinaan juuri ohilaukauksella. Seuraavana päivänä tuli sitten jo kaato. Sittemmin on tapahtunut "kaikkea mahdollista" ohilaukauksia, haavakkoja, kaatoja, vääriä hirviä, oikeita hirviä jne. Olenpa vaan huomannut, että niin on tullut kaikille muillekin vuosien mittaan.

Se on loppupelissä pikku juttu maailman murheiden rinnalla, jos satut tuuppaamaan hirvestä ohi. Silloinhan ei edes kukaan kuollut!

Sen tiedän kokemuksesta, että kyllä se vatuttaa aivan hel...sti sillä hetkellä mutta ei muuta kuin uutta putkeen ja homma uuteen nousuun.
Reippaasti vaan yrittää tehdä parhaansa ja muista, että sellaista paikkaa ei tulekaan, että olisi pakko ampua, et ole selkä seinää vasten.

[jusaka]

Tilanne metsässä on aina ainutlaatuinen ja ennakoimaton. Tältäkin syksyltä on tilanteita laidasta laitaan. Vanhat tutut ja turvalliset rutiinit: sektorit naapurimiesten sijainnin mukaan, sektoreilla olevat ojat ja kuopat alitajuntaan, havainnot ympäristössä olevista tunnistus- ja ampumalinjoista heti passiinmenon jälkeen, myös takasuunnasta tulevien hirvien varalta. Tuo tuen käyttäminen ei ole ollenkaan hullumpi homma, jos sellaisen pystyy ottamaan esim. rungosta, polvelta tai sitten vaikka makuulta. Vankemmatkin hartiat ja käsivarret alkavat täristä, kun asetta pitää ampuma-asennossa pari minuuttia voimatta liikkua, hirvien katsellessa 20 m:n päästä siten, että hirviltä näkyivät vain päät risujen sisästä. Silmälasien huurtumiseen auttaa lasien veto ulommaksi nenälle ja lipan kääntö ylöspäin kovemman liikkeen ajaksi, jolloin juoksuviima pääsee tuulettamaan paremmin myös linssin sisäpuolelta Metsästämme koirilla, jolloin eläinten saapumisen yleensä kuulee haukusta tai risujen katkeilemisesta jo hyvissä ajoin ennen näköhavaintoa. Itse olen opetellut rakentamaan tilanteen siten, ettei hirven nähdessä sitten tarvitse enään tehdä ylimääräisiä liikeitä varmistimen poistamista lukuunottamatta (sateella myös läppien avaaminen vasta hirvien ollessa tunnistuslinjoilla). Ase on valmiina poskella suunnattuna tulosuuntaan, läpät avoinna ja piste taustaan säädettynä, jolloin kaiken ajan hiriven näkyessä voi käyttää eläinten havainnointiin. Useimmiten vasaporukankin tulojärjestys on selvillä ennen ampumahollia, kun hahmot liikkuvat metsässä. Passimiehen ollessa päällä tuulen naaras kuitenkin on vasaporukassa pomona, joka viimmekädessä määrää suunnan ja vauhdin minne mennään. Mutta näin loppusuksystä vasat tulevat koiran edellä hiljaisissa siirtymissä edellä, naaraan hätistellessä koiraa. Vislaaminen, varmistimen naksahdus ja pieni ynähdys voi pysäyttää hirven, mutta sitä kannattaa yrittää vasta silloin kun eläimet ovat tulleet reilusti hollille, jotta eivät tee U-käännöstä ja katoa saman tien tulosuuntaan. U-käännös sitten tapahtuu tarvittaessa "lennossa", joka sekin on kyllä näkemisen arvoinen tapaus. Passiin tullessa käveleminen kannattaa suunnata siten. että hirvien mennessä kävelylinjan kanssa ristiin, vainun saanti on lähes varmaa, mutta myös rauhallisesti liikkuva hirvi usein pysähtyy tarkistamaan jäljen aiheuttajaa. Pysäyttäessä kannattaa muistaa vasojen taito mennä emän komentamana kylkeen ja mennä rinnalla aukkojen ylitse. Liikkumattomuus on useimmiten kuitenkin se tärkein juttu, varsinkin jos eläin on tulossa kohden kauempaa.
Sopiva pulssin nousu kuuluu asiaan (vielä 25 jahtisyksynkin jälkeen) ja ampumista kovemmallakin sykkeellä on syytä kokeilla. Sitten kokemuksen myötä voi opetella tunnistamaan hirven merkkejä osuman jälkeen ja ennenkaikkea kuunnella hirven aiheuttamia ääniä pakolaukassa. Asellani (9,3+omalataus Mega)) vasa (5 vasaa + 4 aikaista tänä syksynä) merkkaa lavan takaa puhtaan keuhko-osuman ammuttuna alle 60 m:n matkalta 3-4 askeleen jälkeen parilla korkeammalla hypyllä ja aloittaa sen jälkeen huutamisen. Yleensä seisoo tai juoksentelee vielä jonkin aikaa, mutta katuu parinkymmenen metrin sisällä, jolloin parsiminen on turhaa. 60-100m:n matkalla kaatuminen on lähes poikkeuksetta välitöntä. Ongelmallisempi on usein tilanne, jolloin hirvi ei merkkaa mitenkään osumaa tai et näe sitä. Tälle syksylle tuli tälläisesta tilanteesta 2 tuplavasakaadot kun kävivät laukauksen jälkeen ensin näkymättömissä ja jäivät seisoskelemaan 15 m juostuaan enkä tiennyt kumpi loppujen lopuksi oli ensin ammuttu vasa. Silmittömät pakolaukat loppuivat vaimentimen asennuksen myötä, jota voin lämpimästi suositella myös rekyylin ja paukkujännityksen poistajaksi. Nyt jopa minäkin kuulen vielä parinkin laukauksen jälkeen.

[Irmeli]

Hyviä ohjeitahan on tullut paljon, sen verran lisäisin että oletko käynyt metsästäjäliiton nettisivuilla ?
Mainitsit olevasi hieman epävarma mihin kohtaan hirveä tähdätä, heti etusivulla on riistasimulaattori- kannattaa kokeilla!
Meillä on monikin kokenut kaataja kokeillut ja todennut varsinkin karhun kohdalla että väärään paikkaan olisi tähdännyt.
Jos liikkuvaan hirveen ampuminen arveluttaa niin ei muuta kun lisää rataharjoittelua jotta varmuutta tulee.
Ja niinkuin moni neuvoi, odota rauhassa ensimmäistä kaatoa, jossain vaiheessa tulee hirvi "helppoon" paikkaan.