Erkki-seurat

[kulkija]

Hain taannoin ystäväni Villen kanssa usean metsästysseuran jäsenyyttä. Olemme hyvämaineisia ja selväjärkisiä, jokseenkin tavallisia suomalaisia miehiä. Asuinseudullamme toimii viisi metsästysseuraa. Soitimme seurojen puheenjohtajille, jotka neljässä tapauksessa viidestä olivat Erkki-nimisiä. Nämä Erkit totesivat, että ottaisivat meidät suhteellisen nuoret miehet oikein mielellään ikämiespitoisiin seuroihinsa, kunhan meillä kummallakin olisi järjestää 40-60 hehtaaria uutta metsästysmaata seuralle. Maata ei toki itse tarvitsisi omistaa, vaan sen voisi puhua seuran käyttöön joltain kolmannelta osapuolelta. Lisäksi seuroihin oli 500-1500 euron suuruiset liittymismaksut. Kun meillä kummallakaan ei sattunut olemaan omaa maata, eikä tuttuakaan, joka olisi maansa nimiimme Erkki-seuroille tarjonnut, yksi näistä Erkeistä esitti, että olemalla 2-4 vuotta heidän Tappikankaan ampumaratansa hoitajana voisi EHKÄ päästä heidän metsästysseuransa jäseneksi. Kaikki Erkit kertoivat, että heillä on ikääntyvän, huonojalkaisen jäsenistönsä vuoksi vaikea täyttää vuosittaisia kaatokiintiöitä.

Pääsimme onneksi myöhemmin ilman lisäehtoja erään Sakari-seuran jäseniksi ja olemme olleet tähän seuraan tyytyväisiä.

Oletteko kenties koskaan kuulleet näistä Erkki-seuroista, tai jopa olleet niiden kanssa tekemisissä. Jos olette, kertokaa minulle, miksi Erkki-seurojen puheenjohtajat aina valittivat vaikeuksia täyttää kiintiöitä?

[Unforgiven]

Eivät omista peiliä mihin katsoa kysymyksiä esittäessään.

[kuhna]

Lienee tavllista "maalaiskultuuria", että seuraan pitää tuoda tullessaan jotain jäsenmaksun ja liitymismaksun lisäksi. Tässä muutamia hyviksi koetuja tuliaisia:

1. Vuokraat metsästysmaata seuralle vastikkeetta ikuisiksi ajoiksi.(väh. 5ha hirvenmetsästykselle merkittävältä alueelta)
2. Toimit "konsulttina" vuokrasopimuksessa, kun ystäväsi tai sukulaisesi maita vuokrataan seuralle.
3. Tuot HIRVIkoiran käyttöön seuralle ja olet valmis lainaamaan sitä vaikket itse pääsisi jahtiin.
4. Lupaudut seuralle sihteeriksi ja hallitset ATK:n (lisäksi vaaditaan luonteen nöyryyttä).
5. Tiedät jostain seuralle epämieluisasta asiasta (haavakko, salakaato, rattijuopumus) hirvijahdin yhteydessä.
6. Omaat urheilullista lahjakuutta ammunnassa tai koirakokeissa(vähäpätöinen).
7. Juotat toistuvasti saunailloissa "silmäätekevät" humalaan ja toimit kuskina. (pitkä tie)

Tässa tärkeimpiä "riistanhoito töitä", mitä nuorijäsen voi tehdä hakiessaan seuranjäsenyyttä. Osa vaihtoehdoita on niin työläitä, että jäsen ehtii vanheta keski-ikäiseksi hakijaksi.

[Elan]

Seuran ei tosiaankaan tarvitse ottaa ketään jäsenekseen. Edellisten kirjoittajien kannattaisi sarkastisen huumorin sijaan ottaa se peili omaan käteen ja miettiä, mitä on valmis tekemään seuraan pääsyn hyväksi ja miksi joku minut seuraan ottaisi. Jos asenne on edellisten kirjoittajien tyylinen, niin vaikeuksia voi olla päästä mihinkään seuraan. Vaikka näitä asioita on täällä jauhettu moneen kertaan, niin muutama yksinkertainen neuvo:

1. Harva seura ottaa täysin outoja jäseniä. Kannattaa yrittää tutustua johonkin seuran jäseneen. Jos seura myy kausikortteja, joilla pääsee kanalintujahtiin, niin sitä kautta pääsee mukaan helposti myös seuran toimintaan. Seuran sihteerille ja puheenjohtajalle voi myös soitella silloin tällöin ja pyrkiä pääsemään jonkinlaiseen keskustelukontaktiin.

2. Seuran perusedellytys on, että sillä on metsästysmaita. Tämän perusasian tajuamisen jälkeen voi miettiä, löytyisikö itseltä mahdollisuuksia vaikuttaa maiden vuokraukseen, vaikka niitä ei itsellä olisikaan. Jokaisella on sukulaisia, tuttuja, anoppeja ja appeja yms. ehkä sieltä löytyisi apua.

3. Kannattaa miettiä millaisen vaikutelman antaa itsestään erilaisissa kontakteissa. Seurat ovat varovaisia ottamaan kavereita, jotka ovat potentiaalisia häiriköitä ja tee-se-itse lakimiehiä. 'Maalasikulttuuriin' ja erkki-seuroihin vihjaamalla potkii omaa palliaan tehokkaasti nurin.

4. Liittymismaksut ovat fakta, joka on sulatettava. Jos ei ole varaa maksaa harrastuksen kustannuksia, niin kyseessä on väärä laji. Golfin peluuseenkin uppoaa paljon rahaa.

5. Kontakteissa kannattaa muistaa, että kyseessä on neuvottelutilaisuus, jossa myy itsensä seuran jäseneksi. Jos joku ehdottaa 2-4 vuotta ampumaradan hoitoa, niin sehän on selvä 'osto-indikaatio' . Myyntimiehelle tuo on mielenkiintoinen haaste: Tuonhan voi neuvotella heti paremmaksi! Vaikkapa vuosi ja sitten koejäseneksi tai vuosi ja heti jäseneksi, mutta hoitovastuu jatkuu jäsenenä oloajan pari vuotta. Seuran puheenjohtaja voi vaikkapa kokeilla, miten kaveri tuollaiseen ehdotukseen suhtautuu, eikä sitä edes tosissaan ole tarjonnut. Reaktiosta voi päätellä paljon seuraan pyrkijän luonteesta.

Seurassa metsästäminen ei ole mikään itseisarvo. Jos harrastaa vain pienriistaa, niin seuran jäsenyydellä ei ole paljon merkitystä, metsästämään pääsee kyllä helpomminkin ja pienemmin velvoittein. Kaikki eivät myöskään pidä seuruemetsästyksestä, jota hirvijahti todellakin on. Se asettaa myös aivan erilaiset velvoitteet ja sitä monen seuraan pyrkijän on vaikea hahmottaa.

Yleensä hirvijahti nähdään vain upeina metsästyskokemuksina ja komeitten sarvipäiden kaatamisena ja kaatoryyppyjen ottamisena, mutta todellisuus on aika lailla toisenlainen. Kokemusta voi olla jahdista, mutta hirvenkaato vierasjahdeissa voi vääristää tätä kuvaa aika pahasti. Otimme seuraan keski-ikäisen kaverin, jolla oli jahtikokemusta vaikka muille jakaa Afrikkaa myöten, mutta hän ei vain ollut koskaan ollut seuran jäsenenä. Ensimmäisen vuoden hän metsästi myös meidän seurassamme kuin vierasjahdissa, kunnes seuraavana vuonna jouduimme palauttamaan hänet maan pinnalle polttamalla häneltä yhden lihanjaon. Tämä nosti ensin verenpainetta, mutta älykkäänä kaverina myös motivaatio nousi ja hän on nyt toistaiseksi toiminut kunnon rivijäsenen tavoin.

Voi olla, että seuran ulkopuoliset kokevat hirvijahdin kaatokiintiön täyttämisen kovaksi rasitteeksi, mutta seuran sisällä se ei välttämättä aina näin ole. Kaikki seuraan pyrkijätkään eivät aina ole innokkaimpia viimeisten vasojen jahtaajia, joten vaikea sanoa, tulisiko sieltä apua. .

Metsästyskin on laji, joka on aloiteltava hiljakseen ja hankittava itselleen uskottava tausta: Pienriistanmetsästystä, ammuntaa, kisoja, koirankasvatusta yms., täytyy luoda itselleen jonkinlainen katu-uskottavuus.

Jokaisessa seurassa hirvijahti on metsästyksen aatelia. Jos seuraan pyrkijä ilmaisee ensisijaiseksi tavoitteekseen hirvijahdin, niin hälytyskello alkaa hiljakseen siristä. Jos tähän liittyy vielä asumien yli 200 kilometrin päässä ja kaupunkilainen syntymätausta, niin kellon ääni kovenee. Juristi ammattina voisi olla piste i:in päälle .

Jäsenyyden ’ylläpito’ vaatii myös jonkin verran vaivaa varsinaiseen jahtiin osallistumisen lisäksi. Esimerkiksi: Osallistuminen talkoisiin(2-3 kpl/vuosi), seuran kokouksiin (2 kpl/vuosi), pienpetojen pyydystämiseen, saunailtoihin (2-3 kpl/vuosi), hirvijahdin palavereihin (2 kpl/vuosi), hirvijahdin valmisteluun (ampumapaikkojen merkkaus, raivaus, tornien rakentaminen, nuolukivet yms.), peuran/kauriin ruokintapaikkojen perustamiseen ja ylläpitoon, pienriistan ruokintaan, varisjahtiin, riistakolmiolaskentaan, yms. Näistä tulee vuosittain aika monta tuntia, vaikka jokaiseen tapahtumaan ei osallistukkaan. Lisäksi tulevat ajokilometrit.

Yksi asia on ainakin varma, ruikuttaminen täällä netissä toisten samanhenkisten kanssa, ei auta asiaa pätkääkään. Kannattaa tehdä itselleen kunnon strategiasuunnitelma seuraan pääsemiseksi ja toteuttaa se. Aikaa menee ehkä pari vuotta, mutta jos harrastus ei kiinnosta, niin voi ryhtyä golffaamaan, sinne pääsee oikeastaan tosi helposti, ei tarvitse periaatteessa kuin rahaa. Yllättäen metsästystä pääsee harrastamaan myös ihan pelkällä rahalla, vaikka norsujahtiin asti.

Jos niska punottaa tässä vaiheessa, niin voin kertoa, että olen itse käynyt tuon pitemmän tien läpi. Tein aikoinaan bumerangi-anomuksen seuralle, kun ikä ei asioiden oikealle ymmärtämiselle riittänyt. Seuraavan anomuksen teinkin sitten hyvän valmistelutyön jälkeen ja asia oli jo ennen seuran kokousta selvä.

[kuhna]

Kommenteja edellisiin kohtiin:

1. Mikä tai kuka on OUTOJÄSEN. Kaupunkilainen, ammattiliitonjäsen, korkeasti koulutettu, ulkopaikkakuntalainen, nainen, nuori, tiettävästi kommunisti, tiettävästi vihreä, tiettäväsyti joskus sanonut EI jne. Outo puhetyyli tai outo tapa sytyttää tulet. Joka tapauksessa seura määrittää, mikä on outoa ja mikä on normaalia.
2. Usein seura itse haluaa hallita maanvuokrausta. Tästä syntyy kuva, että seura on aina pelkästään metsästämässä omilla maillaan.
3. Häiriköinti voidaan tulkita, jossain muualla terveeksi kritiikiksi. Jonkun täytyy pyrkiä(mielistellä) seuraan. Ja joku täytyy evätä. Kuinka seura olisi muuten periteisen uskottava.
4. Lueppa viimmeisin Metsästäjä lehti, missä kritisoidaan liian suuria liitumismaksuja juuri nuoria jäseniä silmällä pitäen.
5. Eikö olisi järkevämpää, että seura tekisi houkuttelevia tarjouksia nuorille. Kilpailuahan harrastuksissa riittää, eikä sieluaan tarvi kaupata.

Vanhanajan armeijan kaavan mukaan: Kaikki katkeruudet kostetaan seuraavalle saapumiserälle. Jos MINUN seuraan pääseminen on ollut vaikeaa, niin olkoon se myös seuraaville hakijoille.

[V_P_K]

Kyllä seuroihinpääsy pitäisi olla kohtuullisen helppoa, ainakin paikkakuntalaiselle. Kauempaa seuraan yrittävällä PITÄÄ olla joku suosittelemassa (maataomistava lähisukulainen?). Liittymismaksulle pitää olla vastinetta: metsästysaluetta, rakennuksia, kalustoa. Jos rakennukset/kalusto pääosin hirviporukan käytössä peritään ainakin pääosa liitymismaksusta hirviporukkaan tullessa. Seuran tuskin kannattaa ottaa ulkopaikkakuntalaista maataomistamatonta jäsenekseen. Ja kyllä pitää olla nöyrä jos jotain anoo, vaikka se olisi kuinka hankalaa.

[kuhna]

Maaseutu on elänyt automaattisten tukiasiten varassa 70 luvulta lähtien(siis veronmaksajien varoilla). Vasta 90 luvulla tukiaiset tulivat "ilkeästi" julkisiksi EU myötä. Maaseudulla on kultuurina, että jos tulet sinne, niin tuot jotain tullessasi. Siis verojen ja jäsenmaksujen lisäksi. Kiitoksesi saat tästä usein isällisiä neuvoja, joskus nuhteitakin. Maaseutu on isänmaan suola ja Suomen selkäranka. Presidentitkin ovat olleet maalta kotoisin aina Kekkoseen asti. Punakapina lähti kaupungeista ja kukistettiin suojeluskunnan toimesta maalla. Tämä luo kultuurin, mikä antaa luvan "isoveli" valvoo toimintaan. Mikä taas vaatii varoja ja valttaa, jotka hoidetaan perinteisesti "sulle mulle" politiikalla.

Jotain hyvääkin: Maaseudun vallan käytossä on ominaista, että valtaa pitävät itsekkin osallistuvat käytännön töihin. Kun taas "kaupunkikultuurissa" on siiritty etäämmälle teorisoimaan ja filosofoimaan. Siinä kait maaseudun vallankäytön ydin. Joka tekee, niin määrää.

[V_P_K]

Kerro Kuhna mitä iloa on kaukana-asuvasta metsästysoikeutta sosiaalisilla perusteilla vaativasta seuraanpyrkijästä? Ei osallistu mihinkään, eikä haluaisi maksaa mistään. Tulisi mielellään valmiin pöydän ääreen rentoutumaan metsälle.

[kuhna]

Minäpä voin kertoa, mitä hyötyä jäsenistä, siis ihmisistä voi olla. Voisin jopa käyttää iseäni keskiverona esimerkkinä. Keski-ikäisenä kaupungin "lihapatojen" ääreen muuttaneena.

Olen vieraan julkisen työantajan palveluksessa. Veroprosettini on 25% ja palkan lisistä 50%. Verotuloilla katetaan mm. metsänhoitoa EU jäsenmaksuja, maataloustukia, pienyrittäjien starttitukea jne.
Olen ostanut kotitilani metsät, josta maksan metsänhoitoveroa. Kuulun tiehoitokuntiin joihin maksan tienhoitomaksua. Olen toki korjannut teitä omastakin pussistani (hirviporukka voi käyttää tietä maksutta). Uudistan metsääni käyttäen paikkakunnan metsänhoiyhdistyksen palveluja. Olen rakentanut paikkakunnalle mökin, johon olen käyttänyt paikkakunnan pienyrittäjien palveluja. Tämän lisksi olen tietenkin maksanut metsästykseen suoraan suunnatuja maksuja: riistanhoitomaksu, seuran jäsenmaksu, ampumakokeet jne. Edellä luetut asiat olivat vain ylimalkaisia mainintoja aiheesta, mitä hyötyä yleesäkkin jäsenistä ihmisistä, asukkaista olisi maaseudulle. Seuraan uusien jäsenien ottaminen saattaa auttaa nostamaan paikkakunnan asukkaiden määrää. Harrastuspaikkakunnasta voi tulla asuinpaikkakunta ja koti. Eikö kyläkauppoja ja kyläkouluja ole jo lakkautettu riittävästi.

[V_P_K]

Tottakai aktiivia arvostetaan. Sulla on kaikki meriitit mtä toispaikkakuntalaisesta heti tulee mieleen. Mutta jos ei löydy kiinnekohtia paikkakuntaan niin millä perustein voisi ottaa jäseneksi? Ei tuo vapaa metsästysoikeuskaan ole joukkomuuttoa Lappiin tuonut.

[kuhna]

Kuka määrittää kiinnekohdat. On muitakin kiinnekohtia, kuin metsästys. On jopa luontoon liityviä kiinnekohtia, jotka eivät ole metsästystä. Metsästys on vain yksi kilpailija harrastusten joukossa tai tulisi olla.

Lapin pääelinkeino on matkailu, eikä sen pääsuuntaus ole metsästys. Tosin se on vaikeimmin saavutettavissa.

[V_P_K]

Kiinnekohdilla tarkoitin juuri maata, sukua, kummia tai kaimaa.

[kuhna]

Tullaanko taitavaksi metsästäjäksi, vai sukusiteen kautta. Tällä käytänöllähän ei saada ollenkaan uusia näkökantoja esille. Kuin vanhanajan sisäsiitoinen ja yksinkertainen yhdyskunta, jossa sukupolvien takaiset vaivat ja vitsukset toistuvat.

[Elan]

[Recce]