Etelä-Suomen valkohäntäpeurajahti

[Tinurien Kirkkoherra]

Tässä jo pidemmän aikaa olen mietiskellyt tuota eteläisen suomenmaan valkohäntäpeuran metsästystä. Monet metsästysimmeiset puhelevat tämän tästä siitä, että heidän seurassaan ei juuri kukaan ole kiinnostunut valkohäntäpeuran metsästyksestä. Ja tämän tästä näissä keskusteluissa putkahtelee myöskin se, että näin jää seurojen kiintiöitä runsaasti käyttämättä. Onko tämä täyttä soppaa? Onko tämän tyyppiset kommentit, toden totta, sitä urbaania legendaa? Siihen vastatkoon hän joka asiasta jotakin tietää.
No asiaani pyöritellessä mielessäni, useamman kuin yhden kerran, aloin siinä sitten tuumailemaan seuraavaa: Miksi sitten seurat eivät kelpuuta apujoukkoja näihin peurajahteihin, ja jos ottavat niin saapa siitä (esim.)opiskelijamies melkoisen summan lantteja ladella tiskille ennen kuin peuraa reijittämään pääsee. Esimerkiksi, itse olisin valmis semmoiseen peurajahtiin että lihaa en saa grammaakaan, vain luvan ampua yhden tai useamman valkohäntäisen, kunhan toimittaan elukan orteen vaikka valmiiksi nyljettynä. Paloittelemaan asti en alkaisi mutta tuo sopisi ainakin itselleni maksuksi jahtitapahtumasta. Siitä olisi sitten helppo paikallisten vuoleskella patavalmiin valkähännän kyljestä keittotarpeita, jakaa metsäväen kesken tai vaikka jättää siihen, jos niikseen ottaa.
En liene ainoa tämmöisten ajatusten kanssa?
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Simo52]

On siinä legendassa hiukan totuutakin takana, itseasiassa aika paljonkin. Hirviporukoissa on usein vanhempia jäseniä, jotka eivät halua mukaan peurankyttäykseen, eikä varsinkaan lihanjakoon. Peuranlihalla on tietynlainen maine.

Peurankyttäyksen myyminen ulkopuolisille on ongelmallista kateudesta ja vanhoillisista maanomistajista johtuen. Seuroissa saatetaan olla aika varovaisia maanomistajien takia raha-asioissa. Pitämällä alueella vaikkapa puoli tusinaa ilvestä, saadaan peuraongelma hoitumaan kevyemmälläkin metsästyksellä.

Kuitenkin kun on saatu maukas pikkupeura eräksi ja laitettua jauhelihaksi, löytyy jaolle tulijoita puolen porukan verran. Kyttääjä siis saa kilon pussillisen palelemisensa palkaksi.

Hirvijahdin jälkeen, kun alibit kotoa poissaolemiseen on käytetty, nousevat peurat arvoon arvaamattomaan. Nekin, jotka eivät halua peuran lihaa, tulevat mukaan passiin, kun jallitetaan peuroja pikku metsiköistä.

Peuran metsästys on usein hyvin ristiriitaista puuhaa ja joskus tuntuu, että on helpompi antaa tosiaan ilvesten syödä ne. Nykyään lupia onkin haettu niin vähän, että innokkaat junnut saavat kytätä pari vasaa ja joulun jälkeen päästään kinkunsulattelujahtiin.

[malen]

Kyllä se on seurakohtaista miten asiaan suhtaudutaan. Sellainen kuva minulle on jäänyt että ei ulkopuolisia kuitenkaan keskimäärin hyväksytä ampumaan vaikka orteen elukan ilmaiseksi nylkisit. Meillä on jokaiselle metsästäjälle pari lupaa ja seuralle ammutaan muutama, jotka jaetaan maanomistajille ym.
Jotkut seurat myyvät lupiaan mutta hinnat joita itsekin joskus tiedustelin olivat 7 vuotta sitten tällaiset: vasa 600 mk aikuinen 1500 mk plus uroksella sata markkaa per piikki.
Meilläkin olisi varaa joku lupa myydä, mutta koskaan sellaiselle tielle ei ole menty eikä ole keskusteltukaan. Metsästysseura on metsästysseura eikä mikään taloudellisesti mahdollisimman tehokkaasti toimiva organisaatio. Eikä peurat aina tule pellolle vaikka melko varmoja paikkojakin löytyy. Jos kaveri tulee kaukaa ja mitään ei tulekkaan tai tulee haavakko? Meillä moni on tavallisesti työssäkäyviä, joten yöllisiin etsintäretkiin ei ole haluja.
Kyllä kaikkeen liittyy myös kateutta ja kunnioitusta omaa metsästysaluetta kohtaan. Ei näitä elukoita rahalla myydä jätetään vaikka ampumatta.
Kyllä moni etelässä voi kehua että peuroja on niin paljon, että kyllästyttää koko homma, mutta kun sanoo, että voin tulla ampumaan niin sitten se ei kuitenkaan onnistu. Tällaisia ajatuksia tila pikaisesti mieleen.
_________________
sitkeydellä voitetaan

[nettijussi]

Tuntuu tuollainen peuranpyynnin väheksyminen huulijutulta.
Omassa seurassani pääsee vierasmetsästäjät peuran ja/tai kauriinmetsästyksen ajojahteihin normaalilla seuran vierasmetsästysmaksulla.
Mahdollinen saalis jää kylläkin seuran omistukseen.
Seurailen tässä vähän virankin puolesta noin 15 seuran/seurueen metsästystä, sellaista tuntumaa että peurajahti olisi pakkopullaa tai liiallista rasitusta hirvijahdin kanssa/tai jälkeen en ole havainnut. Alueemme kaatomäärä viime kaudella oli yli 700 kaadettua peuraa. Elikkä varsin runsaan peurakannan alueella asun ja metsästelen.

[Simo52]

Se on hyvä, että peuraa osataan arvostaa peuraseuduilla, on se liha sen verran maukasta oikein laitettuna. Meillä tilanne tulee muuttumaan muutamassa vuodessa, kun luonnollinen poistuma on vauhdilla hoitamassa asenteet seurassa kuntoon.

Tällä hetkellä peuraa ruokitaan meillä ja osa porukasta on innokasta peurastamaan. Silti peura on ilveksen rehun asemassa, kun vanhempi polvi suhtautuu eläimeen nuivasti.

[havu]

Aikasta paljon näinä päivinä sikiää näitä vaateita että pitäisi päästä ilimatteeksi ampumaan eläimiä toisten maille jotka kuitenkin hoitavat sen vastuun riistahoidosta myös metsästyskauden ulkopuolella. Aika paksua...

No joo, ei välttämättä. Voihan se joillain olla noinkin kuin meinaat. Jotka ehtisivät, eivät enää kye ja jotka kykenisivät, eivät ehdi. Tuollainen meinaamasi systeemi voisi hyvinkin toimia ja kelvata joillein.

Sinänsä vinha perä, että ei kaikkia kiinnosta meilläkään joko naakia, kytätä, ajojahti miehissä tai mäykyillä, mutta ei mitenkään tarkoita sitä etteikö kaikki luvat tulisi käytettyä. Innokkaita metsästäjiä löytyy ihan omasta takaa riittävästi ja mitenkäs se nyt meni... metsästysseuran tarkoitus on mm. järjestää jäsenilleen metsästysmahdollisuuksia. Jo nyt kuitenkin myydään vieraskortteja ulos turhankin paljon ts. innokkuutta riittäisi omassakin jäsenistössä metsästää enempikin ihan itse. Miksi siis kenkään pitäisi päästä ilimatteeksi metälle...? Kateita lihasta ei olla, vieraat vievät ampumansa omiin tarpeisiinsa.

Jos joku ei halua tahi kye kyttäämään, aina löytyy omasta porukasta ampuja joka mielihyvin ampuu toverille lihat kinneriin roikkumaan. Ja jos ei peuranliha maistu, ei ole pakko peuramaksua maksaakaan. Mutta aina löytyy ampujia ja lihan tarvittijoita niin omista jäsenistä kuin ulkopuoleltakin. Yleensä ulkopuolisia otetaan ilimatteeksi ajomiehiksi, mutta näinä päivinä se ei enää riitä. Pitää saada enemmän.

Peuran liha oikeasti on hyvää. Se on vain vaativa eläin sen puoleen että se tali tulee poistaa erittäin tarkasti ja sitä on niin sxxtxnxsti ja joka paikassa. Parempaa grillilihaa saa silti hakea.

Vastasin kun jotakin asiasta tiedän... eli näin meillä.

[Paavo]

Ja sitten sen nylkeminen. Kun vetää puukolla hajurauhasen halki ja sitä käsillään laappii ja kädellä sitten peuraa taputtelee, niin ei ole ihme jos liha ei maistu hyvälle, eikä se rasvakaan herkkua ole. Isompi työ peurassa on tehdä patavalmiiksi mitä hirvessä.

On tietty metsästäjätyyppi joka aina väheksyy ja halventaa saaliseläintä. He kun näin luulevat nousevansa kovaan arvoon suurina metsämiehinä.

Peurojen ajojahti on yksi hienoimmista jahtimuodoista. Se kysyy miestä perän takaa ennen kuin eläin on eränä.

Myös kyttäyksessä on hienoutensa. Kyttäysmetsästykseen kuuluisi myös saallin valikointi ja kannan jalostus. Jahtikulttuuri on Suomessa vielä niin nuorta ettei trofeita paljoa arvosteta. Asia tulee kuitenkin muuttumaan. Kunnon trofeiden kasvatus pienentää kannan lihan tuottoa, joten se sopii myös niille jotka tuskailevat suurten kaatomäärien parissa.

Kaiken kaikkiaan vh-peura tarjoaa herkullista lihaa ja hienoja jahtielämyksiä, joten ei ole mitään todellista syytä väheksyä tätä hienoa riistaa.

[Tinurien Kirkkoherra]

Tääläpä ollaan suu mutrulla taas, kun kyse on vierasmetsästäjistä. Monesti miettinyt sitäkin, että mikä sitten erottaa vierasmetsästäjän ja mikä seuran jäsenen, kuusipuupäitä löytyy molemmista. Ja sitten taas löytyy miehiä jotka ovat peuroja muuallakin nylkeneet, joten saaliinkäsittely on monilla vierasmetsästäjilläkin hanskassa. Siinä tiukkaa linjausta. Maailma on kuitenkin keinoja pullollaan saada vierasmetsästäjä tekosistaan vastuuseen(mikäli tarve on), mutta kun kyse on oman seuran jäsenestä, oman kyläyhteisön jäsenestä(useimmiten), niin mitäs näille tehdään?
Mutta asiaan. Mielenkiintoista luettavaa nämä tekstit, kiitokset vain suuresta osan otosta. Yhteenvetona voi vetää, että legendahan se vaan on joka tuolla metsämiesporukoissa leijailee, tästä asiasta. Sama homma kuin pienpetotouhussa: ensin petoja on liikaa, ja sitten kun tyrkyttää apuaan ja osaamistaan, niin puhe vaihtuukin päivän säähän.
Itse olen tietoinen yhdestä metsästysseurasta Suomessa, joka tarjoaa ampujan paikan mitättömällä 20 euroa/kausi hirvijahtiinsa. Homma alkoi tänä vuonna, ja uskon sen jatkuvan tulevinakin vuosina. Ampuja ei saa grammaakaan lihaa, mutta osallistuu veto- ja nylkytouhuihin jne. Aika mahtava harppaus metsästysseuratoiminnassa tässä maassa...siinä on oppia otettavana monelle seuralle!
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Puuhapete]

Meilläpä sekään ei maksa mitään, vieraalta ei peritä mitään maksuja hirvenmetsästyksessä. Saa olla niin ampujana, koiranohjaajana, passimiehenä tai ajomiehenä. Ampumansa hirven sisäelimistä (sydän, maksa, munuaiset) saa ottaa ne mitkä haluaa.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Tinurien Kirkkoherra]

Tämmöinen kehitys on ihan hyvä asia, mielestäni. Maattomillekkin metsämiehille vaitoehtoja Suomesta löytyy kunhan kaivaa, etsii ja kyselee asianmukaisesti. Vierasjahdeissa pitää myöskin osata käyttäytyä "talon tapaan".
Myöskin valkohäntäpeuran arvostus riistaeläimenä nähtävästi kasvaa tulevaisuudessa, kun vanhat parrat siirtyy sivuun. Lieneekö peurasta mitään mittaamattomia ongelmia, esim. alkuperäislajistolle, vaikka kyse onkin tulokaslajista? Miten mahtaa valkohäntäpeuran ja kauriin yhteiselo toimia, eli tuleeko kahnauksia vai ei?
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Kiul]

Tänä syksynä olen päässyt käymään muutamassa seurassa vierasmetsällä peuraa jahtaamassa ja tässä joitakin huomioita. Yhdessäkään seurassa ei tuntunut olevan tosiasiallista pulaa metsästäjistä, tyypillistä nurinaa tyyliin 'kovat talkoot nää on ...' esiintyi jonkin verran ikäänkuin näön vuoksi. Seuroissa harrastetaan maksullisia vierasjahteja ja hinnat ovat suht kovat, on päivämaksuja, kaatomaksuja ja piikkimaksuja. Toisista saa lihat mukaan tosista vain sarvet. Virallisten seuran vierasjahtien rinnalla pyörii enemmän tai vähemmän virallinen 'yksityiset vieraat' toiminta, jossa jäsenet 'lahjoittavat' omia kaatokiintiöitään omille vierailleen. Näissä ehdot sovitaan kahden kesken, mutta käsitys on että rahasta yleensä puhutaan. Yhdessä seurassa todettiin tosin, että 'yksityinen kauppa' on kielletty, mutta lahjoittaminen on eri juttu.
Jahtijärjestelyt virallisissa jahdeissa on hoidettu ammattitaidolla ja saalisvarmuus on erinomainen, ei 100%, mutta aina on porukasta joku jotain saanut.

Muuten olen sitä mieltä, ja kokemukset oman seuran osalta asiaa tukevat, että kaupalliseen jahtiin kannattaa suhtautua tiettyä varovaisuutta noudattaen. Monet maanvuokraajat eivät kannata ajatusta, että heidän maillaan tehdään businesta. Parhaaksi tavaksi olemme huomanneet, että toiminta on avointa ja että mahdollisella tuotolla on olemassa selvä, yleisesti hyväksytty kohde kuten esim. majan rakentaminen, korjaus, sähköjen veto, lahtisuulin laitto ym. ja tästä myös maanvuokraajille selkeästi kerrotaan.

[Paavo]

Maailmanlaajuisestikkin valkohäntäpeuran siirto Suomeen on menestys vailla vertaansa. Tietääkseni mikään muu siirto täysin uudelle alueelle ole yhtä hyvin menestynyt.

Vh-peura ei ole uhannut mitään eläin- tai kasvilajia, eikä levittänyt mitään tautia ympäristöönsä. Lisäksi kanta on elinvoimanen ja edelleen leviävä. Päin vastoin se on auttanut muita lajeja.

On minullakin ollut useita vieraita metsästämässä vhpta. Yleensä jahdit ovat sujuneet hyvin. Tosin joillain vierailla on ollut toivomista ampumataitojensa suhteen. Joskus niitä on sitten haettu yötä myöden.

Tämä ampumataito on aina vieraiden kanssa kysymysmerkki. Onko muualla ollut tapana testata vieraiden ampumataitoa.

[sarma]

[Paavo]

No taitaa sittenkin olla ainutlaatuisuutta valkohäntäpeuran istutuksessa.

Mainitsemissasi kohteissa ovat istukkaat kyllä menestyneet hyvin, vaan kuinka on käynyt muulle luonnolle.

Menestyksellä tarkoitin nimenomaan valkohäntäpeuran Suomesta löytämää ekolokeroa. Tsekeissä ei sama ole onnistunut.

Lisäksi Suomessa vhp levittäytyi ilman ihmisen apua ja tuli ensin toimeen ilman mitään merkittävää ruokintaa. Ruokinta tuli kuvaan vasta metsästyksen alkaessa ja mittavaksi on muodostunut vasti viime vuosikymmeninä.

[sarma]