sähköä vai piikkiä?

[kalmo]

[Oskari]

[KHaivula]

[KHaivula]

[RiUDE]

Näistä jutuista sitten pääsemmekin siihen, että onko "jalostuksen kannalta oikein" , että tietyt kasvattajat eivät edes starttaa koirillaan kokeeseen jos on tiedossa vaikeat olosuhteet? Ettei vaan tule huonoa tulosta. Niitä nimittäin on, enemmän kuin yksi tai kaksi.
_________________
Savo suureksi.

[KHaivula]

[RiUDE]

Niinkin pitkälle ollaan menty, että on jätetty starttaamatta kun metsässä on liikaa mätäneviä sieniä

No, tämä on offtopikkia, mutta kuitenkin esimerkkejä siitä mikä kaikki siihen edellä pohdittuun "jalostukselliseen" arvoon voi vaikuttaa.
_________________
Savo suureksi.

[Valto.]

Paljonhan se tietysti on kasvattajien vastuulla pohtia mitä kannattaa käyttää jalostukseen ja mitä ei. Tähänkin asiaan voi suhtautua niin eri tavoilla ja minä en ole kasvattaja eikä minusta tule kasvattajaa, koska suhtaudun liian ankarasti asiaan. Oma suhtautuminen on se, että voisin käyttää omaa koiraa jalostukseen, jos satun joskus saamaan yksilön joka on kaikin puolin huippu ja sellainen minkä haluaisin uudestaan.

Valitettava fakta on se, että vaikka koira olisi miten hyvä, niin ei pennuista tule välttämättä hyviä. Onhan noita paljon huippu koiria joiden pennuista ei tule ikinä mitään. Pitäisi miettiä paljon pidemmälle sitä perimää ja sukulinjaa, jotta voisi edes hatarasti arvailla millaisia pennuista tulee. Ja jalostuksessahan voidaan aivan hyvin käyttää vaikka koiraa jolta on karsittu jotain ominaisuutta vaikka sitten sähkön kanssa pois. Sehän voi olla että tuo on yksilön ongelma joka ei periydy. Tai vaikka linjassa olisi vahvasti joku ominaisuus jota joutuu karsimaan vaikka sähköllä, niin jalostuksessahan voidaan parittaa tuollainen linja sellaiseen linjaan jossa taas ei ole yhtään kyseistä ongelmaa.

Eli esimerkiksi tuo meidän koira joka ei osaa käsitellä metsälintuja, vaan pyrkii liian röyhkeästi liian lähelle, on kovapäinen ja dominoiva. Tuon jos pariuttaisi jonkun vähän pehmeän ja todella yltiövarovaisen käsittelijän kanssa, niin voisi tulla hyväkin pentue. Voi myös olla että kääntyvät jompaan kumpaan ääripäähän. Mistä noista ikinä tietää, mutta mahdollisuudet onnistumiseen olisi olemassa.

Harvoin varmasti pyritään tai edes kokeillaan tällaisia ääripäitä, mutta tuotahan se jalostus on. Haetaan aina vähän vastapainoa toisesta linjasta niihin oman heikkouksiin ja pyritään saamaan vielä parempi lopputulos. Joskus onnistuu, toisinaan ei. Voihan olla että joutuu esimerkiksi porolta ottamaan pois sähköllä tai muuten kouluttamaan kovemmalla kädellä, mutta lopputulos on muuten todella miellyttävä. Kyllä sellaista herkästi kokeilee jalostaa ja yrittää saada sillä toisella linjalla vähemmäksi sitä ei toivottua puolta.

Näin se tietysti täytyykin toimia, koska ei niitä täydellisiä yksilöitä taida juuri olla. Ja se mikä on toisen mielestä täydellinen ei taas miellytä toista.

Tuo taas on minusta puhdasta idiotismia että koitetaan pelata. Näkeehän noita että valitaan näyttelyt sen mukaan millainen tuomari on tulossa, eli tykkääkö oman tyyppisistä koirista vai eri tyyppisistä. Käytetään pienemmissä näyttelyissä että pärjäisi paremmin kun osallistujia on vähemmän. Juuri noita koe kikkailuja, että pelataan kelillä. Tai ihan vaan että valitaan kokeet siten että oma koira pärjää. Sanoisin että tuolla omalla koiralla avo1 tunturista olisi otettavissa. Avo1 olisi otettavissa myös pellolta peltopyyllä. Peltopyyllä edes voi1 ei olisi mahdoton. Fasaanilla suoraan ulos kun ei nosta ja metsälinnulla törmäyksillä nolliin. Voisihan tuon kanssa pelata tuloksia jos haluaisi, mutta mikä järki? Tiedän itsekkin, että tuo ei ole hyvä ja toimiva metsästyskoira. Mitä hyötyä siitä on kenellekkään jos menen johonkin kokeisiin kikkailemaan valjeellisen tuloksen, jos se ei kuvaa koiran todellisia ominaisuuksia. Saati että vielä jalostaisin koiria sen perusteella että olen saanut kikkailtua sille jonkin näköiset tulokset käytännössä valheellisesti. Kait siitä jollakin oma ego pönkittyy, mutta minä en vaan näe siitä mitään hyötyä.

[Ajokoiraman]

Mikset Valto käyttäisi sitä koiraa jossain sille sopivassa kokeessa? Saataisiin lisää tietoa ko koirasta ja sen suvusta. Ei sitä käytetä jalostukseen kun et käytä sitä. Jos joku kysyy, niin kerrot ettei sillä onnistu mettälinnun pyynti.

Ei suomessa ole kasvattajia, siten kuin moni ymmärtää kennelin tai kasvattajan. Aivan tavallisia metsästäjiä kera yhden tai kahden koiran. Ottavat niistä pentueen tai kaksi, jos narttu on hyvä. Tuo väite että 95% on rahan tai kunnian perässä, on outo. Tai sitte me tunnetaan hyvin erilaisia ihmisiä. Sanoisin, että jos noin on, tarkistaisin oman tuttava/kaveripiirin. Kyllä "kasvattajat" ketä tunnen, laittavat melko paljon vaivaa ja ajatusta yhdistelmiin. Sille ei voi mitään, että hyviäkin koiria menee melko tumpeloille harrastajille. Anteeksi että sanon näin, mutta jos noudon kouluttaminen tuntuu työläältä, miten muut asiat voisivat sujua? Tässä tulee juonne tuohon sähköllä kouluttamiseen. Olisiko asia onnistunut lainkaan ilman sähköä? Ei kova koira tarkoita vaikeasti koulutettavaa. Luonnetesti kertoo koiran kovuudesta tai pehmeydestä. Olette koiranetistä tutkineet seisojien luonnetestien tuloksia, varmaan tiedättekin luonnetestattuja koiria. Vaikuttavatko kovapäisiltä/ vaikeasti koulutettavilta ne korkeiden pisteiden koirat? Päinvastoin, voivat olla ohjaajaa kohtaan hyvin nöyriä.

Koehomma on pieni, mutta vähän pakollinen osa metsästyskoiraharrastusta. Muuten mentäisiin mutun ja puheiden perusteella. Kokeissa käynti vie aikaa ja rahaa. Itsekin myönnän että pyrin ne muutamat kokeet vuodessa käymään siten, että olisi mahdollisuus tulokseen. En käy jos koira ei ole kunnossa, eli alkusyksyn kokeet jätän väliin. Istukasfasaanihommat ei kiinnosta, niissä käyn ne kaksi pakollista kertaa, eli junkkarin ja voi-luokan käynnin, jos sinne asti päästään. Tärkein seisojien koe on mielestäni Talvikoe. Siellä mitataan metsästysintoa, mikä yleensä ei kokeissa juuri tule esille. Yleensä koira kuin koira juoksee sänkipellolla ne muutamat erät. Harmi että tämän vuoden Talvikoe peruttiin.

[Valto.]

[Ajokoiraman]

Vaatii se kaikilta muiltakin aikaa, rahaa ja vaivaa. Yhtä koereissua kohti voi mullakin tulla 1000km ajoa. Toki se koitetaan yhdistää jahtireissuun aina. Ja se on totta, että jos ei käy tuuri, niin koekäyntejä kertyy paljon ilman tulosta. Nimenomaan mettäkokeissa, jonne ei ole käyty kippaamassa lintuja ennen koetta. Jos miettisi vain rahaa, tuskin on järjettömämpää rotua kasvattaa kuin seisova lintukoira.

[Valto.]

[Ajokoiraman]

En ajatellutkaan että alkaisit juosta kokeissa, muilta hakuaikaa viemässä. Vaan yleisesti sitä, että paljon arvostellaan koesysteemiä ja kasvattajia. Sitten kuitenkin toivotaan, että oma tuleva koira olisi terve ja hyvä. Ei kellään ole sitä kristallipalloa josta näkisi toimivat yhdistelmät. Mustaa valkoisella - tieto koirien terveydestä ja käyttöominaisuuksista antaa osviittaa suunnitelmille. Kun vain tietoa saadaan laajalta rintamalta, ei pelkästään huippukoirista ja/tai hyvien kouluttajien koirista.

[Valto.]

Tuo on totta. Näistä linjoista on kuitenkin niin paljon dataa saatavilla, että ei ole sinällään kovin merkityksellinen käykö siellä yksi luupää joka ei näy oppivan tähän täällä vaadittavaan malliin. Tuo on enemmän sellainen saksan mallin monitoimihöylä, ei mikään lintuspesialisti. Metsään on turha mennä juoksuttamaan tyhjää, kun yhden käden sormilla laskettavissa onnistumiset kohta 5 vuotiaalla koiralla. Kukapa siitä koekertomuksesta saa mitään irti jos ei pystytä toteamaan mistä ongelma johtuu. Tunturiin olen yksinkertaisesti liian laiska lähtemään testimielessä. Pellolla voisin käyttää tässä lähellä, mutta siinä tökkää tuohon avanssin puutteeseen, eli tiedän jo valmiiksi että hylätään. Jos en saa itse valita maastoa, niin aika epätodennäköistä saada peltopyylle. Ja silloinkin on melkeen 100% todennäköisyys että samalta reissulta löytyy myös fasaani vaikka niitä ei sinne vietäisi erikseen yhtään lisää. Kokeisiin vientiä en edes harkitse tuon kanssa. Lähinnä mietin että poistuuko kokonaan muonavahvuudesta vai seuraillaanko vielä tilannetta että miten paikat kestää.

[antsa6]

Kylläpä multa löytyy semmonen sähköpanta, että jos laitetaan aikuiselle miehelle kaulaan ja volyymit kaakkoon niin takaan, että ei pyydä lisää kun tangentista painetaan. On sitä käteen ja jalkaan koitettu humalispäissään ja kyllä siinä isokin mies niiaa nätisti. Mutta eipä näissä pannoissa se kivun tuottaminen ole tai ainakaan pitäisi olla pointti, kuten tässä jo onkin mainittu, vaan se että koiran saa jollain viisiin pois "transsista". Pelkkä värinä/surinahan riittää oppineelle koiralle, jos sitäkään tarvitsee.

Itsekin olin hyvin jyrkästi sähköpantaa vastaan, ennen kuin viimeisenä keinona poro-ongelmissa jouduin turvautumaan. Nyt olen valaistunut ja näen että se on hyvä (oikein, eli maltillisesti ja johdonmukaisesti käytettynä). Toki lähtökohtaisesti en seuraavalle koiralle sähköpantaa käytä, jos en itse taas töpeksi, eikä ole yhtä kovapäinen ja riistaviettinen koira. Summa summarum, ei sähköpanta ole vain laiskoille koiran kasvattajille vaan myös meille tyhmille.
_________________
"Apinat syö banaania, Tarzan ei syö."