Saadaanko peuraluvat käytettyä?

[MikaS]

[quote="Osmosaali"]MTKn puolesta hirvet ja peurat pitäisi ampua sukupuuttoon välittömästi. Ainakin tällä kulmalla näyttäisi olevan se linja.
Siinä kun tätä peurakatastrofi propagandaa toitotetaan totuutena joka maanomistajalle alkaa tulemaan ongelmia. Eikös se pitäisi olla paikallisen metsästysseuran ja maanomistajien joiden on käytävä niitä neuvotteluja mikä alueen oikea kanta on eikä mennä sen perusteella mitä MTKn kiihkoilijat huutavat?
Itse ainakin olen joutunut paria rauhoittelemaan kun ovat hermostuneet. Kuulemma peuroja on niin että syövät kengätkin jalasta. Totuus kuitenkin ihan muuta ja kanta aivan hallinnassa. Jos siis suvaitaan et muutama edes kävelee 1000ha alalla.

Siinä kohtaa jos alueraja tippuu 100ha ja alkaa jo ihan eri malliin tulemaan ongelmia kun perustetaan niitä 100ha sirpalealueita. Ensi MTK propagandalla maanomistajat siihen mielentilaan et metsästysseurat eivät saa kantaa hallintaan. Sen jälkeen kun joku kysäisee voidaanko perustaa kytispaikka tuohon sun maille ja ruveta ampumaan myyntijahtina ja saat sitten € osuuden. Valmis. Kytispaikalla ei ammuta kannan mukaan vaan sen mukaan mitä suinkin tulee.[/quote]

Näin se juuri menee

[Larsen]

Kirjoitin vuosia sitten täällä erällenetissä kuinka ilvekset syö kaikki alueemme metsäkauriit ja kauriit pitäisi saada takaisin luvanvaraiseksi. Kaikki tuosta ajasta on kuitenkin muuttunut viiden vuoden aikana alueellamme merkittävästi. Metsästys on lisääntynyt miestyötunteina ja metsästäjämäärinä ja tulosta on tullut erittäin hyvin. Pakastimet on joka ukolla täynnä. Tapahtuneet muutokset aiemmasta koskee ennen kaikkea maatalousympäristön ja ilmaston muutoksista. Kaikki pelloilta ravintonsa saavat riistaeläinkannat on kasvanut huomattavasti ja ravintoa riittää. Metsästysseuramme riistalle tarjottava ruokinnan kulutus on vähentynyt ja sitä on myös vähennetty tarkoituksella, mutta vaikutusta sillä ei ole muuta kuin seuramme säästää ruokintakuluissa ja talkootöissä. Metsästyspaine on siirtynyt viljelmille ruokintojen sijaan. Koiranajot lähtee aina viljelmien lähettyviltä. Metsästyshistoriaani tarkastellessa elän nyt runsauden ja yltäkylläisyyden aikaa, mikä alkaa muuttua arkiseksi. Siksi siinä on riskinsä, että homma alkaa maistua työnteolta ja jossain vaiheessa voi tulla kyllästyminen ja uuden harrastuksen etsintä. Vielä kuitenkin jaksan kun on mukavaa ja viihdyn luonnossa.

[Lahtinen]

[Heero]

[rihlapiippu]

Tämä peuravaara propaganda kukoistaa luonnonvara keskuksessakin. Sen mukaan valkohäntäpeura aiheuttavat ekokatastrofin. Ne syövät mustikanvarvut ja heinät metsästä. Ilman mustikan varpujen kukintoja ei oke pölyttäjiä ja ilman heinää metsä kuivuu eikä ole hyttysiä. Linnunpoikasetkin kuolevat ruuan puutteeseen Peurojen vuoksi tutkijan mökin linnunpöntöissä.

Kylmillä keväällä, kuivuudella yms. jotka hidastavat hyttysinvaasiota ei ole mitään osuutta. Joka tapauksessa maallikkokin voi sanoa ettei valkohäntäpeuralla ei ole mitään osuutta hyttysten puutteeseen. Eikä tämä ole tiedettä vaan puhdasta propagandaa. Tätä toistetaan vähän väliä eri medioissa.

Takana on ajatus valkohäntäpeurasta vieraslajina joka saastuttaa myyttistä metsän alku tilaa. Ei huolestuttanut tutkijoita ja takkutukka aktivisteja vielä 90-luvullakaan minkki. Nyt sen sijaan valkohäntäpeura joka on elintavoiltaan monessa suhteessa Metsäpeuran kaltainen halutaan nähdä uhkana. Ihanne tilanne tuntuu olevan metsä missä ei ole mitään jänistä isompaa.

Tämä vieraslaji propagandakin on pitkälti tuontitavaraa. Maailman luonnonsäätiön mukaan Saksanhirvi on 10 pahin vieraslaji. Uudessa-Seelannissa se syö kasvillisuutta vaarantamatta mitään. Tässä yhdistyy myyttinen luonnon alkutila ja metsästyksen vastaisuus. Jätetään ne tienvarsien lupiinitkin rauhaan. Jopa Piisamikin on mainittu vahingollisena vieraslajina. Laji mistä ei todella ole mitään haittaa Suomen mutapohjaisilla luonnostaankin rehevillä järvillä.

Nämä ovat täysin luonnosta vieraantuneiden ajatuksia. Syntyneet Keski-Euroopassa missä metsät on hakattu jo keskiajalla. Metsä ei ole enää todellinen paikka vaan fantasiaa missä ennen asui peikkoja ja nykyään se on palvonnan paikka.

Mtk unohtaa myös metsästäjien olevan suurimmaksi osaksi maanomistajia. Mutta Suomi ei ole ollut koskaan hyvä maatalousmaa. Ilmaston kylmyyden vuoksi se on toistuvien katovuosien historiaa.

Pari vuotta sitten vilja oli vihreää vielä lokakuussa ja lukuisina vuosina jäänyt niin pieneksi ettei kelpaa kuin rehuksi. Edes vehnän viljely ei tahdo onnistua kylmien keväiden vuoksi. Hyvinäkin vuosina hehtaari sadot ovat heikkoja Etelä-Ruotsiinkin verrattuna.

Suomen maatalouden suurin ongelma eivät ole Kauriit tai Peurat tai mikä nyt milloinkin uhkaa sitä. Vaan että Suomen ilmastossa viljely on hädin tuskin mahdollista.

Mtk on jauhanut hirvituhoriskistäkin niin paljon ettei edes alueilla joilla hirvikanta on pienin vuosikymmeniin ei uskalleta istuttaa mäntyä. Onko sitten suurempi syy monesti kuusitukin parempi hinta. Ei hirvet ole edes ainoa uhka taimille. Myyrät voivat syödä hangen allakin ovat taimet. Aikoinaan tätä uhkaa torjuttiin tarinan mukaan jopa kasvattamalla kyyn poikasia mitä vietiin taimikkoon. Sitten on kaikki muut taimikoiden riesat alkaen hallasta, haapavesoihin.

[jkvi]

[Lahtinen]

[Heero]

VS alueella tavoitekanta on alueesta riippuen n. 20 ja 30 välillä. Tiukkaa tekee päästä tuohon. Muistetaan vaan vuoden takainen tilanne, jolloin peuroja kaatui ennätysmäärä ja sen jälkeen kerrottiin, että peurakanta kasvoi 15%.

[Sawaho]

Ettei mene pelkäksi arvuutteluksi: Tein vuosituhannen kahta puolta lähinnä hirven talviravinnon käyttöön liittyviä seurantoja sekä Metlalle että Irtalle. Hirvi hyödynsi tehokkaasti mustikanvarvustoa lumettomana aikana, se kun on ravintoarvoltaan ylivoimaista esim. männynneulasiin verraten. Hirvi on kuitenkin pirun laiska lapiomies, vaikka sorkat olisivat isommatkin. Se pystyi jollain ihmeellisellä tavalla ennakoimaan lumipeitteen tulon lähes parin viikon etuajassa ja alkoi maistella mäntyä, pajua ja muita korkeampia puuvarellisia kasveja. Näin sen monimutkaisen mahan "ekosysteemin" bakteerikanta pystyi sopeutumaan varsinaiseen talviravintoon ja mustikka jäi suojaan lumen alle.

Valkohäntäpeura sensijaan pysyi mustikkametsässä koko talven ajan ja ruopsutteli poron tyyliin mustikanvarret näkyville pienemmillä sorkillaan. Jälki oli kuin saksilla leikattua ja ei ollut kesällä sillä paikalla mustikan kukkia kuin nimeksi. Kun peurakanta on noista ajoista kasvanut vähintäinkin kymmenkertaiseksi, en ihmettelisi, jos mustikkatyypin (mt) metsät ovat ekokatastrofin partaalla. Metsähän ei ole pelkkiä puita, vaan melko monimutkainen kokonaisuus toimiakseen oikealla tavalla. Tältä kannalta ajatellen vhp:n jatkuva talviruokinta olisikin järkevää. Vielä järkevintä olisi pudottaa peurakanta mahdollisimman alas, että sen kurittama kasvusto ehtisi toipua.

1970-luvun ylisuurten hirvikantojen vieläkin näkyvät vahingot eivät opettaneet ilmeisesti mitään. Metsäkauriin vaikutuksesta metsäluontoon on ajallisesti tehty melko lyhyen ajan havaintoja, mutta esimerkiksi kanervaa en ole minkään muun sorkkaeläimen nähnyt käyttävän talviravintona. Onneksi suot ja kanervat eivät heti lopu tästä maasta.
_________________
Etsi raittiin ilman rajaa, se on mennyt metsään..

[rihlapiippu]

[VomiT]

Saimaannorppakaan ei ole taksonomisesti luokiteltuna laji. Se on norpan alalaji.

[Sisua]

[Sawaho]

Täysin umpeen kasvaneita ikikuusikoita on Suomessa todella vähän verrattuna kuusimetsiin ja tuoreisiin kangasmetsiin, joissa mustikka menestyy. Saattaa cityihminen nähdä kaikki kuusikot ikimetsinä, mutta näinhän ei tietenkään ole. Peurojen tihentymäalueilla Lounais-Suomessa vhp hakeutuu suuriin ja tiheisiin kuusikoihin ei suinkaan ruokailemaan, vaan sääsuojaan, koska siellä on ilmeisesti hieman lämpimämpää. Ruokamaina ne käyttävät ns. vaihettumisvyöhykkeitä ja mustikkaa kasvavia harvempia metsiä sekä sekametsien maaperän kasvustoa. Peurakannan levinneisyysalueen pohjoisrajalla kun ollaan, niin kovemman talven tullen vasat ovat vaikeuksissa. Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin avatkaa vaikkapa kymmenkunta vhp:n pötsiä ja selvittäkää, mitä siellä on ruokintapaikkojen eväiden lisäksi. Ei se niin kamalaa ole...

Kuusimetsän kasvuaika on taimesta tukiksi noin 60-80 vuotta. Avohakkuu on todellakin maaperän kasvustolle raju muutos samoinkuin vaikkapa metsäpalo. Kummastakin muutoksesta metsän pohjakasvusto toipuu kuitenkin noin 10-20 vuodessa, niinkuin on tapahtunut koko metsän historian ajan. Jos ylitiheä peurakanta rokottaa toipuvaa pohjakasvustoa koko puustonkierron loppuajan, pitäisi puusilmälläkin nähdä, että koko metsäekosysteemi muuttuu. Suuntakin on selvä; huonommaksi
_________________
Etsi raittiin ilman rajaa, se on mennyt metsään..

[Sisua]

[Heero]

Omat havainnot taas tukee Panu Kuntun kirjoituksessa mainittuja asioita. Toki avohakkuullakin on suuri merkitys luonnolle, mutta ei kai nyt kukaan ala väheksyä peurojen vaikutusta sen takia, että avohakkuitakin tehdään? Ei nämä asiat liity toisiinsa millään tavalla. Jos avohakkuiden takia väheksytään peurojen laidunnuksen vaikutusta, kannattaa kysyä itseltään motiivia tähän.

Jokainen määrittelee ekokatastrofin omalla tavallaan. Mustikka ei peurojen takia ole hävinnyt edes tihentymäalueilta. Silti peurojen laidunnus vaikuttaa mustikan määrään. Varpuja saattaa olla ja vaikka ne syönnistä toipuvatkin (toipuisivat jos syöntipaine loppuisi), marjoja peurojen syömät varvut ei samalla tavalla tee, kuin rauhassa kasvaneet.

Mustikka on yksi metsäluonnon avainlajeista, joten sadon heikentymisellä on vaikutusta moneen asiaan. Tähän saakka todettu mustikan vähentyminen on julkisuudessa laitettu avohakkuiden piikkiin, mutta todellisuudessa tällaista yhtälöä ei ole olemassa. Asiaa vain on käytetty hyväksi vihreiden metsätaloutta vastustavissa kampanjoissa, jota tukee tietämättömät idealistit ja muut hyväntahtoiset hölmöt. Oikeasti kyse on metsätalouden vaikutuksesta, jossa toki vaikuttaa avohakkuut ja maanmuokkaus, mutta myös puuston määrän kasvu. Lisäksi ilmastonmuutoksen takia vähentynyt lumipeite altistaa mustikkaa paleltumiselle. Näiden keskinäisten osuuksien vaikutusta ei ole pystytty erittelemään, mutta noiden summana sanotaan mustikan vähentyneen 50-luvun määristä n. puoleen. 2000-luvun tietojen mukaan myös peuroilla on oma osuutensa tilanteeseen. Esim. avohakkuun jälkeen puuston kasvaessa ja alkaessa varjostaa maapohjaa, mustikan toipuminen hidastuu laidunnuksen takia. Ei tämä ole asia, mitä kannattaisi kiistää tai vähätellä, menee vain metsästäjien uskottavuus eräihmisinä.

Kuntun kirjoituksessa kerrotaan myös, miksi laidunnuksella voi hyvinkin olla osuutensa hyönteisten määriin. On epätodennäköistä, ettei tuollaisella muutoksella kasvillisuudessa olisi minkäänlaista vaikutusta luontoon kokonaisuutena. Vaikka hyönteisten määriin on muillakin asioilla osansa, sekään ei poista tämän asian vaikutusta. Valoisilla kasvupaikoilla ruohojen ja heinien kilpailukyvyn parantuminen varpujen ja kukkien kustannuksella voi hämätä luulemaan, että kasvillisuus kestää laidunnuksen. Lajistossa silti tapahtuu muutoksia.

Puuston määrä on Suomessa kasvanut 60-luvulta alkaen selvästi. Puuston määrä ei kuitenkaan ole synonyymi luonnon monimuotoisuudelle, vaikka monta hyvää asiaa suuressa puuston määrässä, puuston kasvussa ja puuston määrän kasvussa onkin. Kehitys kuusivaltaisuuteen ei ole hyvä asia ja koska koivulle sekä männylle uudistamisen riskialttiuden takia valinta menee herkästi kuuseen, tämä korostaa suurten sorkkaeläinkantojen haitallisuutta. Itsekin laitoin yhden juurikääpäisen taimikon koivulle, mutta jo ensimmäisenä kesänä se syötiin. Nähtäväksi jää, toipuuko se syönnistä vai meneekö uusintaviljelyyn. Metsätaloudessa myös suositellaan kasvattamaan sekametsiä, joilla on parempi kyky vastustaa muuttuvan ilmaston vaikutuksia (huonona esimerkkinä Kanadan ja Keski-Euroopan massiiviset hyönteistuhot). Kuitenkin taimikon perkaus yhden puulajin metsäksi vähentää sorkkaeläintuhojen riskiä, joten nykytila ei tue monimuotoisten talousmetsien kasvatusta.

Metsätaloutta ei Suomesta pidä ajaa alas ja näin luopua avohakkuista, muuten meistä kellään ei olisi varaa harrastaa metsästystä. Peurojen määrän reipas vähentäminen tihentymäalueilla ei ole keneltäkään pois. Riistaa riittää ihan varmasti kaikille kuten 80-90-luvuillakin ennen peurakantojen nopeaa kasvua. Monimuotoisessa luonnossa riistakannatkin kehittyvät monipuolisiksi.