Uuden ampumakokeen ongelmat

[Lahtinen]

Tein ammuttajana vähän ihmiskokeita.

Eli meillähän on koesuorituspaikalla ”firman puolesta” kaksi hiekkapussia ja ampumapaikalla saa halutessaan ”liipasinkäden kyynerpäälle” tuen pöytärakenteista, eli varsin kohtuullisen tuen.

Nosteltiin kaverin kanssa taulut paikalleen ja heiteltiin hiekkapussit ampumapöydän keskelle niin, että jokainen saisi sitten siirrellä ne haluamalleen kohdalle, pinota päällekkäin tms.

Yksikään ampuja ei pidellyt hiekkapusseja, vaikkei niiden sijainti mahdollistanut kyynerpäätuen käyttöä.

Ainakin itselleni on turha väittää, että Suomalainen jahtimies käyttää aina parasta mahdollista saatavilla olevaa tukea .

[Sigamees]

Tukea ei tosiaakaan osata käyttää, edes kahden tukipisteen ottaminen aseelle on usealle hepreaa.

Saahan sen tukikokeenkin vaikeaksi itselle kun laitetaan pussi korkeaksi etutukin tai jopa piipun alle, istutaan liian korkealla suhteessa pöytään, nojataan aseeseen ja varotaan otsaa hipovaa kikkaria ja keinutellaan asetta yhden tukipisteen varassa. Siihen kun tehdään perinteinen silmät kiinni ja liipaisinta -laukaisu, niin voi joutua koettamaan toisenkin kerran
_________________
Running target!

[Ollari]

[Over&Under]

[heiluri]

Ase pussille, nyrkki perän alle ja veivaa menemään, maali on niin iso karhussakin että ei siinä tarvitsisi edes tuota etupussia, menisi kyynäspäät pöytään tukienkin.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Pohjola]

Voi olla niinki...mutta tarviiko tuo koe parasta mahdollista tukea.

Mitä tulee aseen numeron tarkastukseen se kuuluu tehtäviin...samoin rinnakkaisluvan voimassa olo..niissä on usein umpeutumisia.

Yleensäki papereiden ...numeroiden jne. kohtuullinen selvyys kuuluu hoitaa ihan esittäjän puolelta, jotta homma pyörii suht jouhevasti.
Hyvin yleistä että siinä esitys vaiheessa kaivellaan kaikki taskut ja kansiot että mihinkähän pistin vai jäikö autoon jne. Näin se homma sitte tökkii...ja valvoja on pikkumainen.
Olishan se tietysti paljon vaadittu että pumaskit olis valmiiksi kateltu.
Samoin olis syytä tietää mistä se aseen numero ja kaliperi löytyy...eikä !&%¤#"! ammuttajalle ettetkö tiedä mistä se löytyy.
Eli molemmin puolin pöytää löytyy korjattavaa.

[Lahtinen]

[Nimrod]

Olen samaa mieltä tuosta tuen käytöstä. Eli sitä ei osata.

Mitä itse olen sitä seurannut, niin sen ison ampujamassan pyrkimyksenä on istumaasento, jossa ase on samassa asennossa kuin ammuttaessa tukemattomasta serisonta-asennosta "pitkällä kädellä". Tuet siis haluttaisiin tällä tavalla ja tämä tarkoittaa sitä, että tuet nostetaan edestä tavattoman korkealle. Käytännössä ase on tuettu vain etuosastaan ja tuki toimii nivelpisteenä. Tämän takia tulee niitä jännityksestä johtuvia nykyjä.

Tuettu ampuminen on ollut omissa ajatuksissani aina sellaista toimintaa, jossa ampumataidon rooli otetaan pois suorituksesta, mutta nykyään näen asian siten, että se ampumataidon karsiminen suorisuksesta on taitonsa sekin, jota valitettavan suuri osa ampujista ei osaa.

[Sigamees]

[Peto]

Aika lailla taas yleistetään, ettei osattaisi pusseja asetella.

Kävin viime lauantaina kertaamassa karhumerkin. Kopissa oli epämääräinen kasa kovia vaahtomuovin paloja ja joustavia tyynyjä,
joita en missään tapauksessa huolisi tueksi kasoja ammuttaessa tai edes kohdistaessa.

Koska ei kiinnostanut vitunkaan vertaa alkaa niitä lenomaan, niin pyssy vaan jotenkin kasan päälle ja siitä ampumaan yhden pisteen joustotuelta.
Ei voi olla niin justiinsa, kun tuo koe pitäisi kohtuudella läpäistä ihan seisoviltaankin ampuen.

Noihin asehäiriöihin melkein itsekin jouduin. Otin mukaan .270 Remmarin kun en kuolemaksenikaan muistanut,
tuliko se jo keväällä kohdistettua kolme tuumaa yläkäyntiin sataselle, kuten aikomus oli, jotta sillä saa peuran ilman koroa ammuttua kolmeen sataan.
Toinen vaihtoehto oli, että se on kohdillaan sataselle. Ajattelin, että tuleepa samalla vaivalla katottua se kohdistus tässä jahtikauden alla.

Ammuin siis karhutauluun tuuman alaviivan päälle, jotta varmasti osuu, oli kohdistus mikä tahansa.
Eka paukun reiästä totesin, että olihan se jo laitettuna mainittuun yläkäyntiin eli samalla tähtäyksellä loput.
Vaan latausliikettä yrittäessä tuli pikku ylläri. Oli vissiin keväällä vähän kylymempää kun ammuin nuo paukut mittariin 1015 m/s.
Ei ollut sillon painemerkkiä merkkiään. Vaan nyt meinasi olla kammessa ja ulosvedossa yllättävää jäykkyyttä.
Sain kuitenkin vielä yhdenkäden voimankäytöllä ladattua ja tarvittavat kuulat ammuttua kokeeseen.

Onneksi nuo kelit jähtyy syyskuuhun, kun noita paukkuja on iso laatikollinen ladattuna
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Peltsu]

[Ollari]

Kylläkai tarpeeksi nykimällä tai kopauttamalla saa minkä tahansa koneiston laukaistua kilon punnuksella...

Että jos on suorittajia ties millaisia, niin on nittä tosiaan vastaanottajiakin, ollut ennen ja on yhä.

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[Lahtinen]

Kun hain ammuttajansalkkua edelliseltä kokeen vastaanottajalta, niin käytiin varsin mielenkiintoista keskustelua. Tuo sai pohtimaan seuraavaa hommaa:

Eli mikä on virallisen ampumakokeen hengen mukaista:

- Ammutat protokollan mukaisesti, meni koe läpi tai ei.

- Koutsaat tarvittaessa ampujaa niin, että kokeesta voi päästä läpi.


Eli käytetäänkö ampumakoetta tarvittaessa samalla jonkinlaisena koulutustilaisuutena vaiko ei.

Kuulemma ”aivan älyttömän kokemattomiakin kiväärinkäsittelijöitä” kokeensuorituksessa tällä kaudella käynyt.