sähköä vai piikkiä?

[liki]

Jatketaan nyt vaikka tähän kun alkaa tuo jälkimmäinen vaihtoehto pyöriä mielessä. 7kk pentu ei tahdo niin millään uskoa ettei sovi käyttää ihmisiä puruleluina.
Aikalailla kaikki väkivallattomat keinot alkaa olla kokeiltu, mutta aina kun innostuu tai esim. estetään puremasta kiellettejä asioita niin alkaa roikkumaan vaatteissa, näykkimään käsistä, vatsanahasta, takapuolesta tai mistä nyt vain saakaan kiinni. Tekemisellä tai herkuilla pysyy mielenkiinto poissa pahanteosta juuri tasan tarkkaan sen ajan mitä ne kestävät, sen jälkeen jatkuu taas.

[Jalluri]

[mattivehvilainen]

[liki]

Eipä tässä oikein viitsisi eläinrääkkäyksen puolellekaan mennä ja aika liuta erilaisia konsteja on jo kokeiltu. Koira ottaa kierroksia nollasta sataan ångströmin mittaisessa ajanhetkessä, sen jälkeen alkaa intonäykkiminen, eikä tunnu oikein mikään liikunta ja tekeminen riittävän energian purkamiseen.
Nenätekeminen tai palkitsiminen pitää näykkimisen kurissa juuri sen hetken kun herkkua riittää. Muuten vaikuttaa kyllä oppivan herkuilla samantien vaikka mitä.

EDIT; Mutta nyt muutenkin koko elämä vain sarja epäonnistumisia niin ihmekös tuo, wituixmän tämäkin. Opinnot, työt useampaan kertaan, talon rakentaminen, veneen rakentaminen, avioliitto, lapsen kasvatus ja kymmenittäin pienempiä yritelmiä ja kyhäelmiä. Päin wittua kaikki. Paitsi se yksi asia.

[Tumpeelo]

Ei sittenkään.

[Jalluri]

Niin, ei sitä tarvi hakata, riittää kun se tietää, että milloin loppuu homma. Vois sitä ottaa suhteellisen kovastikkin jos menee ihan mahottomaksi ja silloinkaan ei tarvitse tuottaa kipua sille koiralle.

Siitä hommasta tehään vaan yksin kertaisesti loppu. Niskasta maahaan ja karjaisitaan meleko rumasti. Ei siihen koiraan satu kuin hetken ja ainoastaan henkisesti. Jos se on tervepäinen koira, se on kohta pyytelemässä isännältä anteeksi ja taas ollaan kavereita.

[Tumpeelo]

Del*

[k08888]

Samalla voimalla kuin se piski sua puree, niin voit siihen ottaa kiinni itsekkin.

[mattivehvilainen]

Minunkin tarkoittamani lajityypillinen muikkari juurikin näin, kuten edellä on pariin kertaan kuvattu. Jos sen väkivallaksi tai eläinrääkkäykseksi joku virheellisesti kokee, niin oma on ongelmansa ja itsepähän seurausten kanssa joutuu elämään.

Kyse kun ei tosiaan mistään koiran hakkaamisesta tai turhanpäiväisestä väkivallasta ole, ainoastaan laumajärjestyksen näyttämisestä mahdollisimman lajityypilliseen tapaan. Tottelevaisuus ja auktoriteetti kun on hanskassa, niin yleensäpä sieltä ei sitten enää sanallista käskyä samalla tapaa kyseenalaisteta, jota tuo näykkimisperseily nyt on.

[liki]

[Peto]

Minulla on kokemusta vain hirvikoirista, seisojista ja nyt yhdestä pystykoirasta.
Olen kuitenkin havainnut hyväksi tavaksi jossain vaiheessa (koirasta riippuen useamminkin) osoittaa kuka on pomo.
Kovapäisenkin seisojan kanssa olen saattanut jopa leikkia konttaamalla lattialla ja töniä sitä.
Sitten jos alkaa purra ihmistä tai menee muuten seikoiluksi, niin joku selvä komento, toisto ja jos ei mene perille,
niin koira kammetaan selälleen ja pidetään kättä kurkulla niin kauan kunnes rimpuilu loppuu ja koira alistuu.
En tarkoita sitten kuristamista. Kun koira rentoutuu, niin päästetään ylös ja jatketaan hommia muina miehinä,
mielellään teetetään vaikka joku käsky, mistä päästään sitten heti kiittämään, kun se onnistuu.

Ja sitten ne rajat. Jos päätetään, ettei ihmisiä näykitä, niin siihen puututaan aina.
Voi pitää hetken kuonon päältä kiinni ja puristaa huulia yläkulmahampaita vasten hetken samalla kun kieltää.
Päästetään irti ja jatketaan hommia muina miehinä. Jos näykkäisi toistuu, niin myös käsittely.
Tällä konstilla on ainakin omat koirat oppineet olemaan näykkimättä.

Sama homma haukkumisen kanssa. Pentueryhmässä tuntui monella pystykoiran omistajalla olevan ongelmaa haukkumisen kanssa.
Tätä ihmettelin. Minulla kun oli vanhasta muistista tapana karjaista koiralle kielto niin, että ikkunat helähtää, jos se alkaa sisällä haukkua.
En siis asiaa edes ajatellut aktiivisesti, vaan tulin huomaamattani kouluttaneeksi pystykoiran äänettömäksi sisätiloissa.

Pystykoiralla ei ole ollut isompia auktoriteettiongelmia, mutta pari viikkoa sitten kaverilla yöpyessä se löysi oikein sielunvihollisen
toisesta uros pohjiksesta. Näille meinasi toistuvasti tulla tappelu ja omakin koira siinä kiihtyi niin, että näytti jopa minulle hampaita kun puutuin asiaan.
No vanhasta muistista väänsin koiran välittömästi selälleen ja pitelin kurkusta selällään kunnes antautui.
Kahdesti tuo piti tehdä, sen jälkeen uskoi ettei isännälle ole vara murista.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Valto.]

Edellinen seisoja oli todella kovapäinen ja sitä piti ottaa melko reippain ottein. Nykyinen on huomattavasti pehmeämpi, samoin oli karhukoira. Kaikille on tullut siinä noin puolen vuoden iässä vaihe milloin tehdään kaikki mahdollinen jäynä, kokeillaan, haastetaan, jopa innostutaan kiellosta. Kaikkien kanssa on neuvoteltu marssijärjestyksestä ja sen jälkeen jokainen on heittänyt maahan, yleensä selälleen kun ukko ärähtää ja siihen loppuu se pelleily. Konstit koiraa myöden miten lujasti asiasta pitää neuvotella, mutta jälkiviisaana sanon, että edellinen umpiluupää seisoja tuli pehmeän pystykorvan jälkeen ja yritin aivan liian hentoisin konstein aivan liian pitkään. Asiasta kärsi ihmiset ja koira. Kun päätin että nyt katsotaan sitten oikeasti missä kaappi seisoo, niin ongelmat loppui parin kerran jälkeen ja yhteiselo oli kaikille helpompaa.

Ylimääräinen hakkaaminen ja potkiminen ei kuulu asiaan, mutta jos jotain komennetaan, niin silloin komennetaan niin että asia menee perille. Jos hellempi keino ei toimi, niin kovennetaan otteita. Karjaisee peräsuolesta asti niin että sylki lentää ja taulut helisee seinillä, koppaa pillistä kiinni ja laittaa koiran kenttään siihen malliin, että koira luulee että nyt tuo ukko hänet tappaa, niin alkaa se komento mennä perille luupäisemmällekin tapaukselle. Eikä sen fyysisen käsittelyn edes tarvitse välttämättä olla kovin kovakourainen, riittää että ukosta huokuu se asenne että nyt prkl loppuu se pelleily. Jos katsoo miten koirat komentaa toisiaan, niin siinä on melkoinen ärinä ja hampaita näytellään, vähän joskus jopa käytetään, mutta yleensä se näyttää ja kuulostaa paljon rajummalta mitä todellisuudessa on. Samalla periaatteella niiden kanssa ihminenkin pärjää. Tuskin tarvitsee 7kk ikäiselle penikalle ihan täydellä teholla lähtä vielä reuhaamaan, mutta siihen malliin että koira vähän säikähtää ja lopettaa. Jollekin se on kovempi ja toiselle nätimpi.

[liki]

Ei tämän kanssa varmaan enää jaksaisi ellei välillä näyttäisi paremmaltakin.

Eteiskäyttäytyminen lähtiessä ja tullessa on saatu pääosin asialliseksi, välillä on vielä vaikeaa jos koira aistii ettei ole lähdössä mukaan. Toissapäivänä näykkäsi käsivarresta sen verran että veti karjaisusta(rääkäisystä) suoraan maihin ja oli siinä liikumatta hyvin pitkään. Loppupäivän osasi sitten lopettaa heti ensimmäisestä käskystä.
Ja sitten onkin ollut taas vaikeaa, tänään innostui jahtaamaan paitaa sen verran että lopputuloksena naarmut kyljessä. Nyt helposti kyllä osasyy ettei ole saanut liikuntaa tarpeeksi kun ollaan sen kipeänä ettei pysty.

[Peltsu]