Hirveä ja peuraa. Millä luodilla?

[masoni]

Enpä ole semmosessa hirven paloittelussa vielä ollut,missä veriset ja möhjääntyneet osat ei menisi roippeisiin tai koiran jauhelihaksi.Toki lyijyä voi olla terveen näköisissä osissa ruhoa,hyttysen kakkikikkareen kokoluokkaa.SENSIJAAN Sorsassa esim. Oli helposti 10-20 lyijyhaulia,ei niitä roppia ku huuhdeltiin vedellä ja eiku pataan.Jänispaistissa varsinkin oli hauleja joskus enemmän kuin pippureita.Onko haulikon haulien lyijy siis vaaratonta mutta hirvikuulien lyijy myrkkyä?Käsi ylös kellä on lyijypitoisuudet riistan syönnin takia korkealla?
Vihreää hapatusta,läpi menee isolle osalle jengiä ILMAN KRITIIKKIÄ että heilahtaa kuten moni muukin höpönlöpö.

[JokuUkko]

Niin siis ensisijaisesti tuo on poliittinen kapula. Jolla yritetään kieltää asioita "riskiin" vedoten. Sit ku tälläsillä kielloilla uhkaillaan ni sitä kautta se on otettu markkinointikikaksi.

Yritin muutama vuosi sitten työterveydessä saada itselleni lyijypitoisuusmittausta. Eivät suostuneet ku ei ollu työperäistä altistusta. Olis pitäny mennä omalla ajalla ja rahalla ja homma jäi. Nyt se on turhaa, ku lyijyluotien käyttö on laskenu niin paljon. Kuparilla itte ampunu kaikki syötävät viime vuosina.

Itse en usko että todellista riskiä lyijystä on ruokailijalle nykyisillä käsittelytavoilla. Sellainen vaara, jota ei keltään pysty ees mittaa, ei ole mikään todellinen vaara. Metsästyksessä se ei ole kyllä mikään kuormitus ympäristöllekään. Ampumaradan ehkä vähän eri juttu. Valmistusprosessi ehkä voi ollakin kuormitus ympäristölle, en osaa kommentoida. Omasta mielestä tää on vaan taas yks tämmönen joukkoaivopieru joka on alkanu ehkä hyvästä ajatuksesta, mutta menny vaan ihan liian pitkälle eikä millään instanssilla ole rohkeutta nousta ja sanoa, että hei onko tämmönen kielto vähän tyhmä ku ei sillä saavuteta mitään oleellisia hyötyjä...

[EIVA]

Todella turhaa hössötystä tuo lyijy asia, kuinkahan monta/sataatuhatta henkilöä tuonkin asian parissa Suomessa /maailmalla puuhastelee, taitaa nuo metsästäjät jotka ovat ikänsä syöneet riistaa ja ruhossa varmaan on lyijyä enempi kuinj ohjearvot sallisi elää keskimääräistä iäkkäimmiksi eikä lyijystä liene kellekään ollu toiminnallista haittaa.
Tietääkseni ei Suomessa liene yhtäkään ampumarataa josta lyijyä olisi levinnyt pohjavesiin vaikka aikamoni rata sijaitsee juuri pohjavesialueella.
Taitaa metsästäjien luontoon jättämä lyijy olla kuitenkin kuin pisara meressä
muuhun yhteiskunnan kylvämään lyijyyn verrattuna.

[Ollari]

[piippurihla]

[EAn]

Vaikea aihe, kun kyse on itselle rakkaista asioista ja olen yrittänyt pitää kiinni siitä periaatteesta, että todellisuus ei saa olla uhka, ts. asioita ei voi tuupata laariin ”viherhippien kavalat juonet” ilman jonkinmoista pyrkimystä objektiivisuuteen. Tykkään vielä sirpaloituvista lyijyluodeista. Riistaa syödään perheessä paljon, lyijykuorma tullee pääosin lyijyhauleilla ammutuista kyyhkyistä ja sekariistasta rusakoineen (+ mettälintujen jalat -24 –arkkupakastin), sekä oletettavasti pienempi osa lyijyluodeilla ammutuista hirvieläimistä, joissa lapalihojen ja joskus ulkofileiden mukana voi pöytään päätyä jäämiä. Vesilintuosasto on jo pitkään ollut lyijytöntä, tosin silloin tällöin löytyy koteloituneita lyijyhauleja.

Siitä on nyt aikaa useampi vuosi, kun viimeksi yhtään paremmin kävin läpi tutkimuksia. Viime aikoina olen törmännyt lähinnä nettikeskusteluihin ja esim. tähän yhteen NRA:n artikkeliin:

https://www.nrahlf.org/articles/2021/3/22/lead-in-venison-is-the-human-health-scare-for-the-birds/

Lähteestä huolimatta laitoin tämän, koska se on aika lailla linjassa sen kanssa, mitä itse tällä hetkellä aiheesta ajattelen ja siinä kommentoidaan mm. tuota Ollarin linkkaamaa tutkimusta (lyhyesti: otannassa riistaa syövienkin veren lyijypitoisuuden keskiarvo – vaikka tuplasti korkeampi – oli kuitenkin vain sama kuin kansallinen koko populaation keskiarvo).

NRA nyt on erittäin värittynyt lähde, mutta aihe on sellainen, missä saattaa jopa olla aihetta lukea tutkimuksia kuin piru Raamattua ja ottaa selkeästi metsästäjän näkökulma asiaan. Muuten asia on nimittäin noin kuin Ollari kirjoittaa: lyijy on myrkky niin ihmiselle kuin muillekin eliöille ja jos vaa’an toiseen kuppiin ei aseta mitään metsästäjälle ja ampujalle tärkeitä asioita, lyijyluotikieltoa koskevat johtopäätökset ovat sitä myöten selvät. (Tai olivat ainakin ennen, kuin nykyinen maailman uusjako alkoi.) Samoin aihetta koskevien tutkimusten johtopäätökset, niiden pohjalta tehnyt suositukset ja uutisointi voivat olla vain yhdensuuntaisia.

Kiistanalaisissa aiheissa kannattaa pyrkiä oikeasti lukemaan tutkimukset analyyseineen, eikä pelkästään se, mitä tulosten pohjalta on nostettu esille. Pian pari vuosikymmentä oon saanut jonkinmoista tieteilyä katsella sisältäpäin ja omien suppeiden havaintojeni mukaan pääosa tutkijoista on oikeasti ihmistyyppiä, jolle totuus on arvo, valehtelu erittäin hankalaa ja esim. aineiston väärentäminen olisi ruttoa. Kunniaa ja valtaa hamuavat, poliittisemmat tyypit löytyvät useimmiten johtotehtävistä, mistä sitten erilaiset agendat voivat valua tutkimusaiheiden valinnan, tutkimuskysymysten asettelun ja esille nostettavien tulosten kautta julkaisuihin.

Kolme vuotta sitten pidin selvänä, että EU:ssa lyijykielto laajenee kaikkiin ammuksiin nopsaan. Maailma on muuttunut kuitenkin niin paljon, että tällä hetkellä pitäisi olla kaikkien intresseissä pitää olemassa olevat lyijyluotilinjastot toimintakunnossa ja rakentaa uusia niin paljon kuin kerkiää. Ihan luonnonsuojelunkin kannalta, jos yhtään pidemmälle miettii. Sen verran on takinkääntöjä vasemmankin laidan poliitikoilta nähty (”näinhän mä oon aina ajatellut”), että varsinkin ampumaratakäytön kohdalla voisin sallia jopa pienen toivon pilkahduksen.

Ampumaratatoiminta ja jälleenlataus ammuttujen hylsyjen käsittelyineen on muuten se, mikä oikeasti nostaa lyijytasot korkealle. Tämä on yksi kritiikin aihe tutkimuksissa, koska riistansyönti ja em. toiminnot todennäköisesti korreloivat keskenään vahvasti. Sitä on miettinyt, mitä hirviammuntojen vetäjänä toimiminen huonosti ilmastoidussa ampumakopissa terveydelle tekee.

Vaakakupit, ensin miinuksia selittelyineen:
- Lyijy on myrkky ja jokaisesta syödystä sirpaleesta kyllä imeytyy jotain. Todellisen vaikutuksen suhteuttaminen muihin tekijöihin, esim. ympäristöstä saatuun lyijykuormaan helpottaa kipuilua, mutta on rehellisesti arvioiden huono argumentti. Lisänä rikka rokassa.
- Haaskoja syövät linnut. Itelle ehkä hankalin, koska tästä data on sinänsä selvää kuolleiden merikotkien muodossa. Löytyneiden kotkien määrät eivät kyllä ole kummoisia vuosilla jaettaessa; minkämoinen lie suhde löytymättömiin. Lyijyn lähteenä merikotkien kohdalla yleensä mainitaan lyijyhauleja saaneet vesilinnut, mutta eiköhän tämä suolikasojenkin kautta etene. Omaatuntoa hiljentävinä selittelyinä se, että kylmästi populaatiotasolla ajatellen haaskalinnut eivät ole vaarantuneita, päinvastoin. Toisaalta taas esim. haahka kärsii nykyisistä merikotkatiheyksistä pahasti ja keväisin partioivat korppiemot tekevät omien havaintojen mukaan aika selvää jälkeä monenlaisesta jälkikasvusta. Kuitenkin, vaakakuppiiin eläimellistä kärsimystä ja vastakkaiseen kuppiin riistaeläinten kärsimystä vähentävä terminaaliballistiikka on hiukka teennäinen pointti.

Plussaa:
+ Hinta ja tästä seuraavat vaikutukset harjoittelumääriin ja tuotantovoluumeihin.
+ Läntisen, ainakin näennäisesti luonnosta välittävän elämäntavan puolustaminen. Voi olla sen luokan homma, että muut syyt kalpenee taustalla. Mahdollisen lyijyluotikiellon vaikutukset tähän ovat mitä ovat, mutta tiukassa paikassa kaikki kelpaa. Reserviläistoimintaa, muuta ampumaharjoittelua ja varustautumista sais tukea kaikin keinoin.
+ .22 lr, liittyen edellisiin, mutta myös erityisasema metsästäjäkunnan ampumataidon ylläpitäjänä.
Sitten mennäänkin jo varsin pientä joukkoa koskeviin ja muutenkin helposti kumottaviin argumentteihin…
+ Maaliballistiikassa joitain etuja.
+ Heitetään pohjalle vielä täysin henkkoht syy, eli N310 ja kikkailulatingit, jotka tuskin lyijyttömillä onnistuu ollenkaan. Ei oo montaa keskisytytteistä talossa, johon ei olis jotain virittelyjä hyödyksi ja huviksi.

Eli: itse en näe haittoja niin suurina, etten voisi vuosittaisia hirvieläimiäni ampua sirpaloituvilla lyijyluodeilla. Em. vaakakuppien pohjalta pidän kuitenkin väistämättömänä, että metsästyksen osalta kielto tulee. Pystyn sen kanssa kyllä elämään, etenkin kun lyijyttömien metsästysluotien kehitys jatkuu koko ajan. Harjoittelun osalta taas täysin toinen homma, ympäristöhaittoja ei taida oikeasti pahemmin olla. Henkilöhaittohin ei syystä tai toisesta olla kauhean innokkaasti vielä puututtu, mutta ampumaratajärjestelyiden (ja ehkä esim. nallimassan sisältämän lyijyn; tästä en kyllä tiedä hölkäsen pöläystä) kautta lienevät hallittavissa.

[JokuUkko]

Hauska toi lintuperustelukin. Päätäntäkoneisto tuolla kuuntelee että vesilintuja kuolee lyijyhauleihin. Täytyyhän ne kieltää. Samaan aikaan suunnitellaan koko länsirannikko täyteen 100-300 m korkeita lintusilppureita ja lupaa tulee niin tiheään että sopivalla tuulensuunnalla lavat kolisee yhteen Kumpikohan tappaa enemmän niitä lintuja? Ei varmaan kannata lähtee vertailemaan...

[Oskari]

[Sigamees]

EAnilla hyviä pointteja, mutta tuohon ampumaratatoimintssn, jälleenlataukseen ja sen korrelaatioon lyijypitoisuuksiin. Onko moiseen lähdettä? Noissahan ei lyijypintaa juuri käsitellä. Olen siinä käsityksessä että sisäaampumaradoilla asia on noin, lyijypöly on se mikä luo riskin ja sitä huono ilmanvaihto lusää. Mutta ulkona tuota ei tapahdu. Vai mistä vaikka hirvikopin ammuttaja saa lyijyjäämiä?
_________________
Running target!

[EAn]

JokuUkko: niinpä. Ero taitaa olla siinä, että ei-metsästäjälle lyijykieltojen vähäisemmätkin vaikutukset ovat ainoastaan positiivisia, lintusilppureiden kohdalla hyödyt ilmeisesti katsoaan suuremmiksi kuin haitat. Ainakaan lintukuolemista (maiseman tuhoamisesta puhumattakaan) ei niin kauheasti kohkata, koska ihminen ei tykkää kognitiivisesta dissonanssista.

Oskari: hyvä pointti ja voit olla oikeassa. Lähdin olettamaan siltä pohjalta, että ylivoimaisesti eniten havaittavaa lyijyä joutuu suuhun asti pienillä lyijyhauleilla ammuttujen kohdalla ja lisäksi korkeimmat lyijypitoisuudet esitellyt tutkimus koski grönlantilaista (?) alkuperäisporukkaa, joista jotkut söivät lyijyhauleilla ammuttuja sukeltajasorsia joka päivä. Tuossakin voi olla kyse merinisäkkäiden syömisestä tai ampumisen aiheuttamasta altistuksesta, ei tainnut olla kontrolloitu. Metallinen lyijy ei tosiaan imeydy mitenkään hyvin, mutta vähän kuitenkin. Sirpaloituvan lyijyluodin haavakanavan välitön ympäristö pienimpine hiukkasineen lienee suurin riski.

Sigamees: ei oo heittää kunnollisia lähteitä tähän hätään. Alkoi sen verran kiinnostamaan, että saatan etsiä ja laittakaa ihmeessä, jos löytyy.

Tän hetkisen ymmärtämykseni mukaan olettaisin näin: oman lyijykuorman perusta on ympäristöstä saatu pohjataso, joka maalla onneksi on pienempi kuin kaupungeissa. Lyijyllisten polttoaineiden aikaan oltiin vissiin melko lyijypäissämme kaikki. Suurimmat, moninkertaiset piikit tulevat jälleenlatauksesta ja ampumisesta ja vain murto-osa syödystä metallisesta lyijystä. JokuUkon mainitsema lyijytasojen mittauttaminen vois olla mielenkiintoista ja ratakauden aikana ehkä tarpeenkin.

Aamulla työmatkalle podcastia valitessa liskoihmisten algoritmi lykkäsi tarjolle tuollaisen, jossa vieraana aikaisemmin linkkaamani NRA-artikkelin kirjoittaja:

https://youtu.be/B-HrinKQkvk?si=dIrzF0V4K84d3Zw2

Sivukorvalla kuunnellen mielenkiintoista juttua, viittasi mm. tutkimukseen, jossa sorsastajien (olikohan näin, jenkeissä lyijykiellot olleet jo pitkään...) lyijytasot oli mitattu ennen ja jälkeen kauden. Nousivat, mutta toisin kuin useimmat muut tutkimukset, tässä jatkettiin tarkemmin syiden perkaamista. Kävi ilmi, että samat riista-ateriat syöneiden perheenjäsenten lyijyt eivät nousseet ja ampujien kohdalla isotooppi-analyysi paljasti, että lyijy ei ollut peräisin hauleista, vaan aseiden ja patruunoiden käsittelystä ja ampumisesta. (En tarkistanut mitenkään.)

(Disclaimer vielä. Tuskin kukaan on erehtynyt pitämään mua minkäänlaisena alan asiantuntijana, mutta varmuudeksi: en ole.)

[Ollari]

[masoni]

Keskimäärin hirvimiehen liha saalis vois olla joku 50kg/vuosi?sitä syö koko perhe ja kavereillekin lähtee joku paisti tuliaisina.Anopille useampikin...10- 15kg vuoteen hirvenlihaa /syöjä vuoteen.Paljonko tuossa määrässä lihaa VOIS olla lyijyä?50kg on puolihirveä ja luodista jääneet lyijyt vaikka puoli grammaa,koko lihaosuudessa.Ottaen huomioon että vertymät on nakattu roippeisiin.Neljän hengen taloudessa nokkaa päälle aika vähän siis lyijyä roppaan.Tulevassa Lyijykiellossa on turha vedota siis tähän,syyt on muualla.
Kaverit polttoleikkasi 70 luvulla junan vaunuja pienempiin palasiin vuosikausia kaasupillillä.Vaunut oli maalattu lyijymaalilla.Kyseiset herrat on nyt yli 80v.Osa on kuollut mutta normi prosentilla ikä huomioon ottaen.Heillä huomattiin mitattaessa hirvittäviä lyijymääriä elimistössä ja polttoleikkaus hommat loppui siihen.Työnantaja VR ei maksanut korvauksia,koska ei heidän mielestä haittaa...Taitaa ihmisen roppa pienet lyijymäärät kuitenkin kestää?
Ihan sama vaikka puukuulilla pitäs kohta metästää,mutta se vi##@@ että valehtelemalla aletaan ajamaan jotain agendaa.

[masoni]

Luulenpa että vaikka oryxilla tai megalla ammutun hirven lihoissa on lyijyä useimmiten gramman sadasosia tai alle.Keskimäärin elukoita on ammuttu kerran,ainakin meillä päin.Toki tilastopoikkeamia löytyy...

[Heero]

Toisaalta patruunat ei ole mikään uusi aluevaltaus lyijyä korvaavien aineiden käytössä. Täällä nyt vaan halutaan vähentää haitallisten materiaalien käyttöä. Se, että joku ei ole kuollut lyijymyrkytykseen, ei sitä asiaa muuksi muuta. Nokian matkapuhelimissakin vuosituhannen taitteen tienoilla luovuttiin juotoksissa lyijystä, koska sitä ei enää saanut käyttää. Eikä puhuttu siitä, altistuuko matkapuhelimen käyttäjä lyijylle, jos komponentit on juotettu lyijyä sisältävällä tinalla.

Hirvikeskustelussa lyijypolitiikka ei nyt ole ihan keskeisin asia, mutta itsekin sallisin vähintään ampumaradoilla lyijyluotien käytön. Sisäradoilla sitä ei tietääkseni olla edes esitetty kiellettäväksi, mutta ilmakiviääristä saan itse todennäköisesti suurimman altistuksen. Jokaisen latauksen jälkeen käsittelen pinnoittamatonta lyijyluotia ja ilmanvaihto ratkaisee hengityksen kautta saatavan pitoisuuden.

[Oskari]