| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Sexipistooli
Kanta-asiakas
Liittynyt: 28 Syy 2005
Viestejä: 264
|
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Boar
Kanta-asiakas
Liittynyt: 24 Hel 2005
Viestejä: 460
Paikkakunta: ihme pajatso
|
 Lähetetty: 09.02.2006 12:04 Viestin aihe: |
 |
|
Vai työnnetään kemera tuohonkin, kyllä kai sitä 2007 vuoden alusta rahaa riittää suojeluun jos kerran pystykarsinta, nuorenmetsänkunnostus yms. tuet tippuu. Jostain syystä metsokanta on kyllä tippunut siitä, mitä se aikanaan oli mutta ei se voi johtua vain ja ainoastaan metsänhoidosta. Varmasti sillä on syynsä, varsinkin vilperiä ymmärrän koska ei taho metto kestää 3 metrisen männyntaimen latvassa koiraa, ois niitä vanhoja mettiäki oltava. Mutta fakta on että raha maailmaa pyörittää, kukin hoitaa omiaan niinku parhaiten näkee, joku meton soidinpaikka ja asuinalue menee mutta se on voi voi, ei niitä monestikaan ole varaa ajatella. Valtio voi vaikuttaa hakkuisiin eniten, puutavarayhtiöt eivät paljonkaan koska teollisuus tarvitsee puuta. Ja yksityiset tekee mitä tahtoo. Suomi elää vieläkin pitkälle puusta ja paperista, ei hakkuita ole vara lopettaa! Onneksi metsokanta on kohtuu voimissaan, ei se kuitenkaan heti kuole ja evoluution on muokattava metsoakin nykyisiin metsiin, siinä vain voi joitakin satoja vuosia mennä...
Eipä voi vilperi metäntuhoyhdistys vaikuttaa puskaas millään tapaa, vaikka miten lahois pystyyn! Uudistamiseen, tällä tarkoitan istutukseen tms:een kyllä voi!
_________________
Jos tyyppi jaksaa tarpeeks metässä mörnöttää,niin aina sieltä vaan joku ärvöke ammuttavaks löytyy.. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Lahtaaja
Kanta-asiakas
Liittynyt: 28 Maa 2004
Viestejä: 2693
Paikkakunta: EU:n maakunta
|
| Lähetetty: 09.02.2006 16:14 Viestin aihe: |
|
|
| qsamo kirjoitti: | | Luonnontilaisemmissa metsissä on pienemmät jyrsijä- ja jäniskannat, minkä seurauksena kettu- ja pienpetotiheydet ovat alhaisempia. Vaikuttavat metson pesä- ja poikastappioihin. |
Siksipä tehokas pienpetopyynti kannattaa.
| qsamo kirjoitti: |
Luonnontilaisemmissa metsissä varvuston, erityisesti tärkeän mustikan, määrä on suurempi. Mustikkavarvusto tarjoaa poikaskauden alussa tärkeän valkuaisravinnon toukkien muodossa. Varvusto myös piilottaa poikaset paremmin pedoilta ja varvustossa untuvikot eivät kastu yhtä helposti kuin heinikkoisilla aloilla, mikä on edullinen seikka mm. sateisina kausina. Myös nämä tekijät vaikuttavat poikastappioihin. |
Miksi sitten teeren ja koppelonkin poikueet voi elellä kaikkea muuta kuin hyvillä mustikkamailla sen ajan (ojitetuilla soillakin, missä marjojen varpuja ei juurikaan ole), jolloin poikaset on pieniä?
Silloinhan sitä valkuisravintoa pitäisi saada. Ja poikueet voi olla suuriakin näillä alueilla.
Eli en usko että pelkästään mustikan varassa ovat, vaan korvaavakin/korvaaviakin ravinnonlähteitä on oltava.
Tuo varvikon sateelta suojaava vaikutus kyllä tuntuu aika kaukaa haetulta.
Yleensähän sitä kastuu ihminenkin sitä enemmän, mitä pahemmassa risukossa joutuu kulkemaan.
| qsamo kirjoitti: |
Luonnontilaisemmissa metsissä on enemmän valinnanvaraa hakomispuista. Ukkometso elää suuren kokonsa takia - jota kokoa se välttämättä tarvitsee soidinaikana menestyäkseen soidinareenalla - pitkän talven aikana ravintotaloudellisesti veitsenterällä, minkä vuoksi se tarvitsee talvella laadullisesti parasta mahdollista neulasravintoa. |
Onkohan tutkittu asia vai pelkkä luulo? Paremminkin voisi sanoa että luonnontilaisissa metsissä sitä mäntyä on vähemmän.
Yleensä luonnontilaisissa metsissä on aika paljon kuusta, joka vie tilaa männyltä.
Hoidetuissa metsissä paljon suositaan mäntyä, samaten ojitetut suot ovat lähes pelkästään mäntyä.
Eli siis kappalemääräisesti mäntyä löytyy taatusti enemmän hoidetuista metsistä.
Metso ei kyllä sattuman varaisesti valitse hakomispuutaan, mutta jos on paljon mäntyä niin valinnanvaraakin on enemmän.
| qsamo kirjoitti: |
Kasvillisuudeltaan vaihtelevammassa luonnonmetsässä on samalla paikalla ja lähekkäin sekä piilottavia tiheikköjä että lentoonlähtötilaa. Talousmetsät tarjoavat tiheämpipuustoisina vain tiheikkösuojaa, mutta tällöin saaliiksijoutumisriski on suuri, jos peto keksii piilottelijan. Mm. nämä tekijät vaikuttavat aikuiskuolleisuuteen.
|
Tähän lopputulokseen se metsoparlamenttikin on tullut ja todennut että harvennushakkuita metso suorastaan vaatii. Silloinhan lentoonlähtötilaa löytyy, tiheikkösuojaakin aina jostakin. Eikös tuo metsoparlamentti suositellut että jätetään jonkin verran vesakkoa yms. suojaa? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
hakkarainen
Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 26 Hei 2005
Viestejä: 26
|
| Lähetetty: 09.02.2006 17:13 Viestin aihe: |
|
|
Itse olen pannut merkille, että laajoilla luonnontilaisilla alueilla kannanvaihtelut on "normaalimmat", on tosi huonoja ja sitten tosi hyviä vuosia. Talusmetsissä tasasempaa. Omien havaintojen perusteella esim. metsäojat semmoisina kesinä, kun on paljon vettä ja kylmää, karsivat poikueita tosi rajusti.
Nuo metsoparlamentti -jutut on vähän semmosta metsätalousmiesten höpötyksiä. Innostutaan ,kun soidin onkin nuoressa männikössä, ja yleistetään heti, että metso viihtyy nuorissa metsissä. Tärkeämpää metson kannalta on, millaista metsää on soitimen ympärillä, siellähän se varsinaisesti elelee. Onhan niitä lintuja siellä tureikossa, mutta kun kukkoja on soidinta kohden vain pari kolme, asiat on tosi huonosti. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Lahtaaja
Kanta-asiakas
Liittynyt: 28 Maa 2004
Viestejä: 2693
Paikkakunta: EU:n maakunta
|
| Lähetetty: 09.02.2006 21:21 Viestin aihe: |
|
|
| Vilperi kirjoitti: |
että tämä aukkohakkuu ja metsäraiskioden tekeminen viimeisen 40 vuoden ajalla on tuhonnut metsäkanalintukannat sille tasolle mitä ne nyt ovat. |
Tottakai aukkohakkuut vaikuttaa, eihän se kelpaa metsolle muutamaan kymmeneen vuoteen. Vaikka metso on toisinaan taimikossakin niin ei se pelkästään kelpaa vaan on oltava isompaakin metsää ja aika paljon.
Ja sen ison metsän ei välttämättä tarvitse olla vanhaa, 30-40 vuotias (koosta riippuen) alkaa jo kelpaamaan mikäli se muuten on sopivaa, elikkä marjaa on ja puuston tiheys on sopiva unohtamatta tietysti niitä suojapaikkoja.
Mutta sitä metsolle sopivaa metsää tulee olla varsin paljon, aukkojen tai taimikoiden ympäröimät muutaman hehtaarin puskat ei riitä, vaan sitä tulee olla vähintään kymmeniä hehtaareja kutakuinkin yhtenäistä metsää, jota hakkuuaukot ei kovin pahasti riko. Yksittäiset tai pienet aukot ei ehkä niin paljoa haittaa.
Vaikka niitä suuria aukkoja karsastetaan niin ehkä metson kannalta ne olisi ehkä jopa parempi vaihtoehto. Olisihan se muutaman kymmenen vuoden jälkeen taas metsolle sopivaa ja takaisi metsolle taas yhtenäisen metsän jota ei aukot riko, kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.
Jos hakataan pieniä aukkoja niin alue on jatkuvasti aukkojen ja taimikoiden rikkomaa mikä ei taas välttämättä sovi metsolle niin hyvin kuin yhtenäinen metsä.
| Vilperi kirjoitti: |
Sehän me kaikki tiedetään että teollinen metsänhoito ja luonnollinen metsänhoito ei koskaan kohtaa!!! |
Mitä on teollinen ja luonnollinen metsänhoito? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
qsamo
Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 15 Tam 2006
Viestejä: 27
Paikkakunta: maaseutu
|
| Lähetetty: 10.02.2006 00:13 Viestin aihe: |
|
|
| qsamo kirjoitti: | | Luonnontilaisemmissa metsissä on pienemmät jyrsijä- ja jäniskannat, minkä seurauksena kettu- ja pienpetotiheydet ovat alhaisempia. Vaikuttavat metson pesä- ja poikastappioihin. |
| Lainaus: | | Siksipä tehokas pienpetopyynti kannattaa. |
Ja tehokas pienpetopyyntitapa on luonnontilaisuuden suosiminen metsissä.
| qsamo kirjoitti: |
Luonnontilaisemmissa metsissä varvuston, erityisesti tärkeän mustikan, määrä on suurempi. Mustikkavarvusto tarjoaa poikaskauden alussa tärkeän valkuaisravinnon toukkien muodossa. Varvusto myös piilottaa poikaset paremmin pedoilta ja varvustossa untuvikot eivät kastu yhtä helposti kuin heinikkoisilla aloilla, mikä on edullinen seikka mm. sateisina kausina. Myös nämä tekijät vaikuttavat poikastappioihin. |
| Lainaus: | Miksi sitten teeren ja koppelonkin poikueet voi elellä kaikkea muuta kuin hyvillä mustikkamailla sen ajan (ojitetuilla soillakin, missä marjojen varpuja ei juurikaan ole), jolloin poikaset on pieniä?
Silloinhan sitä valkuisravintoa pitäisi saada. Ja poikueet voi olla suuriakin näillä alueilla.
Eli en usko että pelkästään mustikan varassa ovat, vaan korvaavakin/korvaaviakin ravinnonlähteitä on oltava. |
Jos soiden ympäristössä on mustikkamaita, poikueet hakeutuvat niille. Jos ympäristössä on vain hakkuuympäristöjä, poikueet voivat olla soilla, jotka eivät ole välttämättä optimaalista ympäristöä.
| Lainaus: | Tuo varvikon sateelta suojaava vaikutus kyllä tuntuu aika kaukaa haetulta.
Yleensähän sitä kastuu ihminenkin sitä enemmän, mitä pahemmassa risukossa joutuu kulkemaan. |
Varvikot kuivuvat nopeammin kuin tiheämmät heinikot, joissa jo yö- ja aamukosteus voi säilyä pitkälle päivään. Märkä untuvikko ja kolea sää ei ole hyvä yhdistelmä poikasen pärjäämisen kannalta. Lisäksi heinikot ovat huonompia ravintoympäristöjä, jolloin poikueet joutuvat myös liikkumaan heinikkoympäristöissä pitempiä matkoja. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän kastut ja sitä enemmän paikalle jää myös haju- ja liikkumisjälkiä pedoille havaittavaksi.
| qsamo kirjoitti: |
Luonnontilaisemmissa metsissä on enemmän valinnanvaraa hakomispuista. Ukkometso elää suuren kokonsa takia - jota kokoa se välttämättä tarvitsee soidinaikana menestyäkseen soidinareenalla - pitkän talven aikana ravintotaloudellisesti veitsenterällä, minkä vuoksi se tarvitsee talvella laadullisesti parasta mahdollista neulasravintoa. |
| Lainaus: | Onkohan tutkittu asia vai pelkkä luulo? Paremminkin voisi sanoa että luonnontilaisissa metsissä sitä mäntyä on vähemmän.
Yleensä luonnontilaisissa metsissä on aika paljon kuusta, joka vie tilaa männyltä.
Hoidetuissa metsissä paljon suositaan mäntyä, samaten ojitetut suot ovat lähes pelkästään mäntyä.
Eli siis kappalemääräisesti mäntyä löytyy taatusti enemmän hoidetuista metsistä.
Metso ei kyllä sattuman varaisesti valitse hakomispuutaan, mutta jos on paljon mäntyä niin valinnanvaraakin on enemmän. |
Luonnontilaiset varttuneet metsät ovat kasvillisuusrakenteeltaan erittäin vaihtelevia sekametsiä, ei mitään sukkession päätevaiheen kuusikoita. Kuusikoita kehittyy iäkkäissä metsissä vain talousmetsissä, jossa metsän kasvillisuuteen vaikuttavat luonnonmetsän luonnolliset häiriötekijät (tuli, tuuli, hyönteiset jne.) eivät pääse vaikuttamaan.
Metson hakopetäjät eivät ole talousmetsän salskeita honkia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat korkeimmillaan vaan talvesta selviytyminen vaatii hakomispuiksi tulen, tuulen tai hyönteisten vioittamia kitumäntyjä, jotka epäkelpoina talouspuina korjataan ensimmäisinä pois talousmetsistä tilaa viemästä, mutta joita on runsaasti tarjolla nimenomaan luonnontilaisemmissa metsissä. Mäntyjen absoluuttisella määrällä ei ole tässä tilanteessa mitään merkitystä vaan olennaista on metson kannalta männyn laatu (neulasten alhainen haitta-ainepitoisuus) ja näiden taloudellisessa mielessä huonokuntoisten mäntyjen määrä. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
stellaria
Kanta-asiakas
Liittynyt: 12 Tam 2006
Viestejä: 484
|
| Lähetetty: 10.02.2006 07:26 Viestin aihe: |
|
|
Hyvin se metso näissä salskeissa talousmetsissä pärjää mustikanvarpujen keskellä juosten.
Kuvassa muuten eräs pesä, jonka ympäristö on kauniisti suojeltu. Täyttää lain hengen mainiosti  |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Lahtaaja
Kanta-asiakas
Liittynyt: 28 Maa 2004
Viestejä: 2693
Paikkakunta: EU:n maakunta
|
| Lähetetty: 10.02.2006 19:03 Viestin aihe: |
|
|
| qsamo kirjoitti: |
Ja tehokas pienpetopyyntitapa on luonnontilaisuuden suosiminen metsissä.
|
Niin, samalla pitäisi tosin lopettaa kaikki muukin pienpetoja ruokkiva ihmisen toiminta. Eikä tämä siltikään rajoittaisi ainakaan minkkien määrää.
| qsamo kirjoitti: |
Jos soiden ympäristössä on mustikkamaita, poikueet hakeutuvat niille. Jos ympäristössä on vain hakkuuympäristöjä, poikueet voivat olla soilla, jotka eivät ole välttämättä optimaalista ympäristöä. |
Tällä logiikalla kaikki hyvät mustikkapaikat pitäisi olla täynnä poikueita, mutta näin ei ole. Toisekseen, poikueet voi olla suuria myös näillä ei-optimaalisilla alueilla.
Sitäpaitsi poikueet löytyy kesällä usein kosteammilta paikoilta, vaikka siellä ei mustikkaa olisikaan.
| qsamo kirjoitti: |
Varvikot kuivuvat nopeammin kuin tiheämmät heinikot, joissa jo yö- ja aamukosteus voi säilyä pitkälle päivään. Märkä untuvikko ja kolea sää ei ole hyvä yhdistelmä poikasen pärjäämisen kannalta. Lisäksi heinikot ovat huonompia ravintoympäristöjä, jolloin poikueet joutuvat myös liikkumaan heinikkoympäristöissä pitempiä matkoja. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän kastut ja sitä enemmän paikalle jää myös haju- ja liikkumisjälkiä pedoille havaittavaksi. |
Runsas heinikoituminen on ongelma vain aika harvoin. Ja jotta se kuivaisi hitaammin kuin tiheä ja korkea mustikanvarvikko niin silloin se on luokkaa heinäpelto. Harva heinikko kyllä kuivaa siinä missä se mustikanvarvikkokin. Ja harvaahan se yleensä aina on.
Ja jos se heinikko on niin tiheä että se kuivaa hitaammin kuin varvikko niin tuskin poikueet sinne edes menee. Eikä kyllä tule mieleen että heinäpeltoa muistuttavassa heinikossa olisi ikinä poikasia näkynytkään.
| qsamo kirjoitti: |
Luonnontilaiset varttuneet metsät ovat kasvillisuusrakenteeltaan erittäin vaihtelevia sekametsiä, ei mitään sukkession päätevaiheen kuusikoita. Kuusikoita kehittyy iäkkäissä metsissä vain talousmetsissä, jossa metsän kasvillisuuteen vaikuttavat luonnonmetsän luonnolliset häiriötekijät (tuli, tuuli, hyönteiset jne.) eivät pääse vaikuttamaan. |
Aika kuusivaltaisia ne kyllä yleensä on. Jos ei sitten ole maa niin kuivaa ja karua.
| qsamo kirjoitti: |
Metson hakopetäjät eivät ole talousmetsän salskeita honkia, joissa haitta-ainepitoisuudet ovat korkeimmillaan vaan talvesta selviytyminen vaatii hakomispuiksi tulen, tuulen tai hyönteisten vioittamia kitumäntyjä, jotka epäkelpoina talouspuina korjataan ensimmäisinä pois talousmetsistä tilaa viemästä, mutta joita on runsaasti tarjolla nimenomaan luonnontilaisemmissa metsissä. Mäntyjen absoluuttisella määrällä ei ole tässä tilanteessa mitään merkitystä vaan olennaista on metson kannalta männyn laatu (neulasten alhainen haitta-ainepitoisuus) ja näiden taloudellisessa mielessä huonokuntoisten mäntyjen määrä. |
Kyllä näyttää metso syövän sellaistakin puuta missä ei näytä olevan mitään vikaa. Jossakin määrin kitukasvuinen on ehkä mieluisinta mutta näitä kyllä nykyisiltä ojitusalueilta löytyy riittämiin.
Sitäpaitsi vanhoissa metsissä metso syo hakomapuunsa miltei paljaaksi, syy on ehkä siinä ettei niitä ole paljoa mistä valita.
Nuoremmissa metsissä se ei näytä olevan niin yhden puun varassa. Tai ei ainakaan syö sitä niin paljaaksi ja hakomapuita on yleensä useita lyhyen ajan sisälläkin. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
juse
Kanta-asiakas
Liittynyt: 01 Jou 2004
Viestejä: 4741
|
| Lähetetty: 10.02.2006 23:03 Viestin aihe: |
|
|
tämmösissä kasvavissa, terveissä puissa on liikaa haitta-aineita neulasissa, joten energian saanti on huonoa niissä
_________________
Hatun noston kruunaa roston, suussa palaa sippiboston |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
V_P_K
Kanta-asiakas
Liittynyt: 18 Hei 2005
Viestejä: 382
Paikkakunta: Väylänvarsi
|
| Lähetetty: 13.02.2006 01:12 Viestin aihe: |
|
|
Aloitetaanpa alusta paremmin tiedoin...
Torstaina istuin kuulemassa Pekka Hellettä Rovaniemellä. Kaveri pohjusti tarinansa 1700-1800 lukujen metsienhävitykseen...
Pointti tuli siinä että joskus 1930 -luvulla maamme metsien rakenne on ollut optimaalinen metsäkanalinnuille. Tilanne hissukseen huononi ja 60-luvun jälkeen oli jyrkkä kantojenlasku aina 80- 90 lukujen taitteeseen. Viimeiset 15 vuotta kantojen laskua ei ole tapahtunut, ehkä mielummin pientä parantumista.
Summa summarum: pohja lienee haettu ja valoa lienee sittenkin tunnelin päässä! |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Lyrurus
Kanta-asiakas
Liittynyt: 27 Jou 2004
Viestejä: 1999
Paikkakunta: Muurame
|
| Lähetetty: 29.07.2006 22:52 Viestin aihe: |
|
|
Jos jotakuta kiinnostaa, mikä oli luonnonmetsien tila ennen ihmisvaikutusta, niin kannattaa ehkä lukea Valter Keltikankaan kirja "Seitsemän tuntia erämaata." (WSOY 1977)
Keltikangas oli metsäprofessori, joka vietti vuosina 1929-38 kesät inventoiden Lapin metsävaroja. Homma tapahtui koelinjoina ja Keltikangas käveli mm. linjan, joka alkoi Torniojoen varresta läheltä Olosjoen suuta ja loppui Petsamoon Maativuonon pohjukkaan.
Yksi kirjan teemoista on "kliimakstyypin aarnioiden" (termi Keltikankaan) etsiminen. Hän kertoo, että 95% metsistä oli tuohon aikaan kirveen koskemattomia, mutta mitään aarnioita ne eivät olleet. Tavallisesti metsä oli hiljakkoin (n. viimeisen sadan vuoden aikana) palanutta, ja lumi- ja myrskytuhojen vaivaamaa. Kunnollista "kliimakstyypin aarniota" ei meinannut löytyä mistään, jos ei oteta lukuun aivan pieniä aloja joissakin suosaarekkeissa.
Mutta sitten löytyi. Luovutetun Petsamon itärajalla on Lounasjärvi ja sen itärannalla tunturi, joka kätkee viereensä pienen laakson. Siellä oli kappale metsää, jota voi nimittää kunnon aarnioksi. (En tiedä kuinka suuri kappale oli. Keltikangas sanoo, että vähintään 50 hehtaaria.) Metsä oli tasaikäistä männikköä, joka ei ollut palanut ainakaan 300 vuoteen, eivätkä lumi tai myrskyt olleet hävittäneet sitä. Keltikankaan kirjan nimi viittaa tähän laaksoon. Hän taivasteli tuota aarniota seitsemän tuntia, ennen kuin palasi Huhti-Heikkiin.
Joten se niistä aarnioista. Yksi palanen sitä oli, mutta senkin vei ryssät. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
