Pahkan kuivatus?

[koilliskaira]

Noniin.

Aloitin uuden aiheen, vaikka olihan tuolla kuksan tekemisestä juttua. Oli vaan niin sekalaista tietoa, että kokeilen eksaktimmalla otsikolla.

Eli minulla on sellainen ~50cm halkaisijaltaan oleva koivupahka. Olen sen viime talvena irrottanut. Se on ollut ulkovarastossa näihin päiviin asti. Elikkä se on vielä märkä. Nyt siitä tarttis tehä kuksia. Ja moposahalla sen ajattelin jyryyttää sopiviin paloihin karkeasti.
Mitenkäs ne palaset olisi järkevintä kuivattaa?
Missä vaiheessa alan kuksan tekoon?(silloin kun puu on kokonaan kuivaa, vai voiko heti alkaa vaikka puu on vielä "kosteaa"). Ja miten toimia kuivatuksen suhteen, jos heti alan työhön...
Eli. Siinä kysymykset. Halkeamia en halua kuksaan
_________________
Ne on saamamiehet ja pyytömiehet erikseen...

[Repesorsa]

Ei aavistustakaan kysymistäsi asioista mutta kysyn itse visakoivusta. Siis milloin visakoivu pitäisi kaataa? Onko joku tietty vuodenaika? Entäs kuivatus?

Tiedättekö muuten, mitä Suomessa saa vapaasti tehdä? No, kuksia ja kiljua.


_________________
I'm back!

[Spede]

[igorrock]

Esikuivatusvaihe kannattaa tosiaan tehdä kuivassa ja valolta suojassa olevassa ulkotilassa. Pahkaan kannattaa vielä tässä vaiheessa jättää kuori paikoilleen.
Ne aihiot olisi seuraavaksi hyvä keittää suolavedessä ja säilyttää teonkin aikana karkeassa suolassa. Suola imeytyy keitettäessä puuhun ja huolehtii jatkossa siitä että puussa pysyy sopiva kosteus eikä se kuiva liiaksi. Suola ei kuitenkaan käyttökokemuksen perusteella anna juurikaan makua valmiiseen kuppiin.
Samaa tapaa käytettiin vanhojen puulaivojen tiivistämiseeen ts. pyrittiin saamaa ensimmäiseksi lastiksi suolaa, joka sitten imeytyi puuhun ja huolehti pitkän aikaa siitä että laivan saumat eivät päässeet ravistumaan.
Puut kannattaa aina kaataa sydäntalvella ts. tammi-helmikuussa sillä silloin puun elintoiminnot ovat hitaimmillaan.

[Sämpy]

Sahaa valmiit kuksapalaset ja koverra kuppiosat niin ettei kuksat kerkiä kuivumaan. Sen jälkeen keitä suolavedessä ja kun puu on märkyyden vuoksi pehmeää, vuole ulkopinta karkeaan muotoon ja anna kuivaa ihan vaikka huonetilassa. Eivät halkea ja jos halkeavat, niin siitä ne olisivat kuitenkin joskus haljenneet.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[maalari]

Ja onnistuu myös kosteanakin. Syntyneet lastut jotka on kosteita laitetaan kuksan sisään ja ehkäpä muovipussiin josta sitten varoen siirrellään viikon parin ajalla kuivempaan ilmaan. ja lopulta lastut pois sisältä ja hiomaan.

Toki paras olis kuivattaa kokonaan kuivaksi. Mutta yhtähyvin voi suolassa keittää tai kokeilla ym. asiaa jos kiire on. Kosteaa puuta jos hioo esim. nauhakoneella niin lämpöä syntyy sen verran paljon et herkästi halkeama tulee. Ja ei kosteaa puuta tosin voi viimeiställäkkään, ei tarpeeksi sileää pintaa ja muoto ei pysy eikä pinnankäsittelytkään onnistu.
Odottavan aika on pitkä.....

[Sämpy]

Muovipussissa pitämisen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei puuhun tule mustia homepilkkoja.

Sahasin sunnuntaina koivupahkan varsineen tarkoituksena tehdä löylykauha. Sunnuntai-iltana sain jo aika hyvin kuppiosan revittyä vaikka puu oli rosoista ja pirun kiharaista ja laitoin kupin äkövään suolaveteen. Eilen sitten totesin, ettei suolavesi ole ollenkaan imeytynyt tuohen läpi ja keitin suolavedessä kuppia pari tuntia, olisin keittänyt varrenki mutta eihän se kattilaan sopinut ja ajattelin ettei se suolaa tarttekkaan, kun kuppihan se halkeaa jos halkeaa. Keitetystä pahkasta tuohi lähti kätevästi puulastalla ja viimeistelin kuppiosan sekä vuoleskelin varrelle karkean muodon, hieman poikkisyyhyn että varsi tulee ottavampaan suuntaan sekä täytin pari reikää kupista epoksilla, kun puu oli niin rosoista ettei rei'iltä säästytty. Tuli lämmitettyä uunia ja laitoin illalla kauhan uunin viereen kuivumaan, koska mulla ei ole koskaan pahka haljennut vaikka olisikin nopeasti kuivatettu kunhan se vaan on suolalla käsitelty.Aamulla totesin sitten, että se käsittelemätön varsin on prkl halkeillut Olisi pitänyt sekin pitää suolavedessä.

Tosiaan mun pointti on se, että ei ne pahkat herkästi kyllä halkea, olen joskus tehnyt emännälle pahkasta voiveitsen ja loppuhionnan suorittanut ikiaikaisella suomalaisella tavalla eli kastellut kraanan alla ja pistänyt mikroon kuivumaan ja hionut pinnan ja toistanut homman viisi kertaa. Voiveitsi oli suolavedessä keitetty ja on edelleen halkeamattomana käytössä.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[koilliskaira]

No mikäs tuon suolaveden "vahvuus" tulisi oikein olla?

Ja kauan sitä siellä tulisi keitellä?
_________________
Ne on saamamiehet ja pyytömiehet erikseen...

[Sämpy]

Perstuntumalla olen suolavedet tehnyt aina siihen vahvuuteen, että kieltä maistellessa kirvistää. Ehkä ne vahvuudet on olleet 10 prosentin paikkeilla. Keiton jälkeen puun voi huuhtasta ettei suola ihan kiteydy pintaan.

Keittoaika riippuu aivan pahkasta, iso tuohipäällinen tuore pahka ei varmaan täysin saa suolaa sisäänsä koskaan jos sitä ei keitä päivä- tai viikkokausia. Paksuun, tuoreeseen puuhun vesi imeytyy älyttömän hitaasti ja tuohi on lähes vedenpitävä materiaali. Hieman kuivahtanut jo koverrettu kuksa-aihio on valmista tavaraa tunnissa, jopa puolessa.

Uskon, että isosta pahkasta saa useamman kuksan sahaamalla sen heti palasiin ja keittämällä suolavedessä kuin, että odottaa iäisyyden ja antaa pahkan kuivua kokonaisena, sillä kokonaisena kuivuessa pahka tuppaa aina halkeilemaan, koska sisäosa on vielä märkä ja turvoksissa kun ulkopinta on jo kuiva ja kutistunut. Ja ne pienemmät palaset voi minusta huoletta kuivattaa keittämisen jälkeen sisätiloissa, sillä jos niistä joku halkeaa, niin kuitenkin se olisi sen tehnyt joskus mikäli kyse on kuksasta tai kapustasta, sillä niittehän pitää kestää jatkuvaa kastumista ja nopeaa kuivumista ja harmittaa se sitten syksyllä kun hirveällä vaivalla tehty kuksa on eka reissun ja kuivumisen jälkeen mennyt halki. Parempi, että epäkelpo yksilö paljastuu jo ennenkuin siihen on tuhlannut aikaa ja vaivaa.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[maalari]

Pistetään vielä pakkaa sekaisin... kaverini tekee vuodessa jotain 17000 kuksaa. Menetelmä on : ensin keitetään suolavedessä, sahataan aihiot, jäädytetään ja tehdään sisäosat, kuivatetaan ja hiotaan ulko- ja sisäpuoli. Tapoja on paljon.
Pahkatyöt on tavallaan aikaa vieviä ja malttia pitää olla. Suolavedessä keittäminen antaa paljon anteeksi ja ihan ok tapa. Itse olen keitellyt tuommoisia n 40cm pahkoja muuripadassa jotain 6 tuntia ja läpi suolaantuneita ovat.
Mutta jos et keitä ja leikkaat pahkan kiekoiksi ja pelkäät et halkeaa, niin sivele puuliimaa leikkuupinoille - silloin kosteus ei haihdu liian nopeasti.

Itse tosin tykkään eniten rauhassa kuivuneesta tavarasta, josta ei ole keitelty pois mitään puun omia aineosia......

[Sämpy]

Näinhän se on enkä ala inttämään kun sinulla on noin vahvaa taustaa takana ja minä olen lähinnä satunnainen kotitarvepuuhastelija. En minäkään keittämistä tai suolaamista aina käytä kun on noita vuosia sisällä olleita pahkojakin työstetty joskus. Jotenkin sitten kun se puutyöpolte tulee, niin vähemmällä pääsee kun suolaa pahkan kun voi sitten käyttää nopeita kuivatusmetodeja ilman että pahka halkeaa. Tai mistä niistä koskaan tietää vaikka ne ilmankin olisivat kestäneet.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä ainesosia puusta häviää keitettäessä tai mitä hallaa siitä on?
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[maalari]

Jep, en intä minäkään. Samoilla linjoilla minäkin olen, kotitarve väsääjä. Keitän ja en keitä. Tapoja on vaan niin paljon ja näitä oppii vaan kokeilemalla. Se tässä puuntyöstössä mielenkiintoista onkin. Itsekin olen pahkojen kanssa päätäni raapinut ja kysellyt, mutta ei sieltä tule koskaan yhtä ja oikeata vastausta - perhanan pahka!
Luulisinpa et keitellessä alkaa nuo vuosirenkaiden välissä olevat aineet liukenemaan, jotain liimavia ja parkihappoja jne, hemmetin pitkä lista...

Työn iloa...

[Sämpy]

Kaverisi varmaan myy kuksansa, jos kerta väsää niitä 50 kpl päivässä. Ei taida kaikki mennä lahjaksi tuttaville tai sitten on laaja ystäväpiiri

En tiedä, että onko kuksan maun kannalta hyvä vai huono asia tuo keittäminen, luulisi ainakin että liukenevat parkkihapot sun muut ovat sitten jo sieltä kahvista pois eli kuksasta tulee mauttomampi kunhan suolaa veden kohtuutta käyttäen tai kiehauttaa lopussa tavallisessa vedessä. Mitä olen kauppojen tusinakuksia katsellut, niin yleinen tapa näyttää olevan töljätä kuksaan jotain öljyä, joka estää halkeamisen, mutta tuottaa oman haju- ja makuelämyksen. Tällä tietenkin voidaan kiertää suolaamisen epäonnistumista tai sitä, että puu ei ole ihan priimaa.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[koilliskaira]

Kuksat porattu ja sahattu raakalti aihioihin. Siis tosi karkeasti. Keitetty suolavedessä. Ja nyt katotaan mitä tulee.
Puu oli mahtavan näköstä. Tosi loimuista.
_________________
Ne on saamamiehet ja pyytömiehet erikseen...

[Jari2]

Satutteko muuten tietämään missä myydään kuksaporia harrastelijalle sopivaan hintaan? Iisalmessa on yksi firma mikä niitä myy, mutta hinta oli kova.