Esimerkkejä koirien pidosta

[welkkuherra]

Kun mä koiraa etsin (ja rotu oli selvinnyt tietty ) niin etusijalla oli se että kasvattaja oli mieleinen , se että kasvattaja ja pennun ensimmäinen koti täytti minun kriteerit oli paljon tärkeämpää kuin koiran suvun mahdolliset tulokset . ...

-eli kasvattaja EI tyrkyttäny pentua
-kertoi myös rodun huonot puolet
-suhtautui minuun ostajana terveen "epäluuloisesti"=eli oletko ihan varma että haluat juuri tämän koirarodun , ja olet ajatellut asian loppuun asti
-halusi tavata ennen pennun syntymää ja sitten pentujen synnyttyä tehtiin lopullinen varaus
-ei asteta mitään ehtoja näyttelyistä ja kokeista , koska se voi tuoda turhaa stressiä ja onnistumisen pakkoa koiran omistajalle ja se ei ole ainakaan koiran etu , ainoastaan toivomuksia ja lupasi auttaa ja neuvoa jos tarvii...
-siinä noin aluksi...eli ei me ostajatkaa aina olla helppoja...

-ja lopuksi vielä semmonen juttu et mikä on se oikea ensimmäinen koirarotu ?? kaikilla kun meillä ei ole mahdollisuutta aloittaa 15 kesäsenä koiraharrastusta , ja sit vanhempana voi tulla perhettä yms.syitä että joutuu koiran ottamista lykkäämään , ja kun rekut elää hyvinkin 12-jopa 14-15vuotta niin kuinka monta eri koirarotua sitä ihminen elämänsä aikana kerkeää "kokeilla"...jos on mahdollisuus vain yhteen kerrallaan .

juu ja poikkesi alkuperäsestä aiheesta hieman...mut niin aina

[iisla]

meillä sijoitussopimuksessa lukee, että yksi pentue tai sitten 4 vuotta... taitaa olla aika yleinen käytäntö. näyttelyissä ja kokeissa käyttämisoikeus pysyy kasvattajalla... sen takia piti itse selvittää kuinka aktiivisesti kyseinen kasvattaja ravaa kaiken maailman kissanristijäisissä, onneks ei liikaa... en mä ainakaan olis tykänny, että koira on joka viikonloppu jossain muualla.
lisäks sopimuksessa on selvitetty esim. kuka hoitaa pennut (mulla kasvattaja) ja kuka hoitaa koiran rokotukset ja muut lääkärissä käynnit. siinä sopimuksessa ei oikeastaan ole edes mitään aukkoja. se löytyy kennelliiton sivuilta ja sitä sopimuspohjaa varmaankin yleisemmin käytetään...

pari kertaa ennen koiran hankintaa mä kävin näyttelyissä "vakoilemassa" näitä kasvattajia ja raakkasin suoralta kädeltä pois ne tädit, jotka ilmestyi paikalle parin näyttelyhäkin ja seitsemän koiran kanssa ja tietty samaten ne, jotka hysteerisesti kimittivät koirilleen tai pillahtivat itkuun, kun oma valionalku saikin sinisen.

ja heti alkuun kun teki selväks, että koiraa käytetään myös metsällä niin kyllä sen tosi nopeasti naamasta näkee miten asiaan suhtaudutaan... niin että meneekö se väärinpäin ja alkaako alaleuka vapisemaan vai leviääkö naamalle leveä hymy...

[Hiomalaikka]

Omat koirat on "ostettu" kossupulloperiaatteella paikallisilta tosikasvattajilta. Neuvoja ei oo tullu, mutta ei oo kyseltykään. Jos ei pelaa, tai ilmenee muita vikoja, niin monttuun ja uusi tilalle.

[Susihukka-seisoja]

Aika flaksi käy jos kossupullolla saa pelaavan koiran. No, voittaahan jotkut lotossakin.

[KeijoNy]

Ennen muinoin yhdellä kaverillani oli kanssa sellainen uskomus, että kyllä se hyvä koira sattuu joskus, vaikka siitä ei paljoa maksakkaan, kuula kalloon systeemillä. Sanoin kaverille, että kalliiksi se tuollakin konstilla hyvän koiran saanti tulee. Taas yhdet "nuppajaiset" pidettyään, se soitti minulle, että nyt ei ole rahasta kiinni, eti minulle se jäniksentappokone. Romiilikunto ei sattunut olemaan silloin meikeläisellä paras mahdollinen, jotenka sanoin silloiselle kaverille, että sä et tarte minkäänlaista koiraa. Kaveruus loppui siihen paikkan, eikä olla nykyään paljon soiteltu, ja metästelty ei ollenkaan.