Seropista ehkä uusi metsästysrotu??

[tuhola]

Ketulla on nyt sellainen alku käsissä että on enään metsän saamisen määrästä kiinni millainen tulee. Kun koiralla intoa riittää se oppii kyllä ajan kanssa nuo niksit. Esim tuo oma seropini Yrjö oli erittäin innokas hirvenjäljille jo kolme kuisena. Mutta pari syksyä meni niin ettei se saanut hirveä haukkuun, ei sitten millään, ajoi vain kuin ajokoira. Tulipa sitten kerran melkoisen ruma vesisadepäivä. Oltiin hirvimetsällä kun yhtäkkiä koira alkoi haukkumaan paikoillaan. Kuulin heti äänestä että lintu siellä ei ole. Oletin että supikoirahan siellä, olin jo muutamia supeja koiralla saanut ja haukku oli juuri samanlaista. Lähdin juoksemaan haukulle, 50m päässä haukusta huomasin aivan uutta hirvenpaskaa. Hidastin vauhdin ja hiivin lopun matkaa. Siellä seisoi nuppa haukussa. No tietysti aamulla oli sovittu että lehmää ei sitten ammuta. Hirvilavan teon uhalla ammuin kuitenkin aivan koiran takia hirveä korvanjuureen. Sen jälkeen Yrjö tajusi mikä on homman nimi. Pientä kehittymistä on vieläkin tapahtunut. Kahtena edellisenä vuotena olen ampunut itse viisi hirveä seisontahaukkuun kumpanakin vuonna. Toki Yrjö on käytössä myös pienpetojahdeissa, jopa luolakoiran korvikkeena. Lintujakin sille on ammuttu.

[Kettu]

[tuhola]

[Kettu]

[Kettu]

Jassoo. Lintukoiran elkeitä tuli sitten esille tänään. Koiruus hilpaisi aamulenkillä varisparveen ja nappasi variksen matalalennosta suuhunsa. Saalista kertyy

[Kettu]

Ja iltalenkillä tuli mäyrä. Nyt on sitten kuonossakin reikiä. Aika raa'an kuuloista ja näköistä meininkiä. Ei mennyt kaiken kaikkiaan ihan nappiin. Kun ehätin paikalle sain repäistyä koiran irti hommasta, mutta mäyrä syöksyi suoraan minunkin päälle ja jouduin lasauttamaan yhden käden otteella haulikolla. Jolloin lähtikin molemmat piiput yhtäaikaa. Koira ihan vieressä. Aika jännän tuntuista kädelle. Toivotaan nyt, että ei tullut ihan kuuroksi tuo koiruus. Kotiin ja betadinea haavoihin. Koira ei ole moksiskaan. Leikkii vaan luun kanssa. Toivotaan nyt että ei saanut traumoja. Huomenna uudestaan

Yksinpuheluksi näkyy menevän

[tuhola]

Teilläpä näyttää mäyriä olevan. Toista on meillä. Yli kymmenen vuotta olen metsästänyt kaiken vapaa-aikani. Viimeiset neljävuotta pääasiassa pienpetoja. Pohjanmaan piirin pienpetokilpailussakin jotenkuten pärjännyt, eli kymmeniä pienpetoja on tullut vuosittain saatua. Yhden kerran olen kurakossa nähnyt mäyrän jäljet. Siinä on meikäläisen mäyrähavainnot. Ennen isäkin niitä sai vuosittain mutta noin 10 vuotta sitten katosivat ja sen jälkeen ei kukaan ole saanut ainuttakaan seuramme alueella. Loukkujakin minulla on vireessä kymmenkunta ja kavereillani 40-50kpl luulisi niihin mäyrän eksyvän jos sellaisia kulkee. Onko kellään teoriaa mihinkä ovat mäyrät täältä kadonneet. Supin ja ketun kaivuukin on nykyään melkoisen helppoa kun kunnon luolastoja ei yksinkertaisesti ole. 90% reijistä on umpiperiä eli ketun/supi kaivamia. Siitä supikoiran siirtoistutuksesta vielä. Meillekkin voisi muutaman kymmenen tuoda. Meillä kun on innokkaita pienpetopyytäjiä jopa vähän liikaa. "Lihariistaa" ei metsästä kuin 2-4 henkilöä jos hirvieläimiä ei lasketa. Supin jäljet ovat melkoisen kortilla ja ketun jälkiäkin saa todenteolla katsella jos meinaa edes jonkinlaiseen rinkiin saada.

[Rusticola]

Kummia juttelee Tuhola. Jonkun kerran käynyt Seinäjoen ympäristökunnissa fasaaneja kattelemassa omalla koiralla tai jotakin koetta seuraamassa ja aika usein, no ainakin pari kertaa vuoteen tällaanen turistikin supiin on törmännyt.

Onko alueellinen vaihtelu yhden maakunnan alueella nin suurta? Luulisi että jos alue on tyhjätty supeista, tyhjiö täyttyy nopeasti ympäristöstä. Mielenkiintoista. Tietäisikö joku lisää?

[Rusticola]

Sori, unohtakaa tuo kysymys, meni ihan OT:ksi. Seropeista mulla ei sit olekaan mitään sanottavaa. Sori.

[Vilperi]

Teillähän on sitten tilanne hallinnassa, jos kerran pienpedot on päästetty hengiltä!! Teidän tarvitsee vaan ruveta laajentaa reviirejä ja kysellä naapuriseuroilta, missä voisi päästä pienpetojahtiin. Ei luulisi ongelmia olevan lupien saannissa!?
_________________

[tuhola]

[Vilperi]

Hienoa Työtä!!!!
_________________

[tuhola]

[Kettu]

Tuholallahan on ollut jännä iltapuhde Olishan tuo ollut vähän noloo, jos olis mäyrä tappanut miehen eikä päinvastoin . Viisas koira kuitenkin, että ei mennyt nippuun sen mäyrän kanssa. Meinaan pahan näköiset arvet jäi meirän koiruuden kuonoon edellisestä kerrasta. Eli ei kannata usuttaa yhtään sitä koiraa, koska mäyrä "kuittaa" varsin pikaseen.

No olihan meilläkin jännää eilissä iltana. Vietiin taas omenaa peuroille, kun koira nappasi supin sieltä ruokintapaikalta. Semmonen "VOUH" ja "KRÄÄKS". Siinä kaikki äänet. Kun menen katsomaan, niin koira nuuskii "kuollutta" supikoiran penikkaa (aika iso jo). Ei siinä auttanut yrittää herätellä sitä supia, kun tuo valekuolema on niin aidon tuntuista. Vain hengitys paljastaa kaverin eläväksi. Joten lopettelin supin sitten siihen ja siirryimme metsän puolelle. Puolentoista tunnin kuluttua tulemme takaisin ja olemme ruokintapaikan viereisen kosteikon reunassa. Koira ottaa selvästi vainua oikealla puolellani ja ajattelen, että "annaha olla..." Kohta kuuluukin helvetillinen supikoiran ärinä. Koira ei hauku yhtään. Hipsuttelen siihen suuntaan ja kohta löydänkin koiran nuuskimassa "kuollutta" supikoiraa. Samat kuviot kuin ekallakin kerralla ja sitten kotiin. Kaksi supikoiraa saaliiksi. Ihan hyvä.

Koira varmaan "ajattelee", että tuollaisia riähkiä ei erityisesti pysäytyshaukuta vaan ne haukataan eräksi muun toiminnan ohessa. Sinänsä harmillista.

[tuhola]

Laitetaampas tänne taas väliin tämän syksyn kokemuksia nyt neljän vuoden ikäisestä seropistani. Hirviverisyys tuntuu vain vahvistuvan. Linnunhaukut on ollut lyhyitä ja malttamattomia (hyppii puuta vasten ym). Ei seuraa lähtevää lintua kuin sata metriä. Mutta eipä se haittaa. Komeita hirvenhaukkuja sen sijaan on ollut. Kaatojakin jo oliko niitä nyt viisi tälle syksylle vaikka metsästetty ollaan vasta viisi kokonaista päivää. Tänäänkin vasa nurin komean 10 kilometrin seuraamisen jälkeen aamun ensimmäisestä ajosta. Toisessa ajossa koira otti supin haukkuun heti alkajaisiksi. Seuraavaksi seurasi muutamia linnunhaukkuja johtuen suunnattomista lintumääristä (varmaan toistasataa teertä). Niin ja jäniksenkin se vielä onnistui pölläyttämään. Kylmähaku (vai millä hienolla nimellä koiramiehet sitä kutsuvatkaan) on koiralla varsinkin hieman väsyneenä todella huono mutta jos hirvenhajua nokkaan tulee voi hakulenkin pituus nousta jopa useisiin kilometreihin. Ihan riittävä peruskoira meikäläiselle.

No, mitenkäs Ketun koira, onko vielä tullut riistaa?