Luberaportti

[Ruutiukko]

Tältä näyttää kokkailu, kaikki tavara on kirppikseltä (paitsi muotit):



Nuo väriliidut toimivat ihan hyvin. Parafiinin ja muidenkin aineiden suhteet vaihtelevat eri värisissä, ruskea on perusraaka-aine joka toimii 45-70 kovillakin latauksilla, sitä tässä trimmailen. Mukissa on kovinta vihreätä, kaatokannun putsauksen jäljiltä. Kaadan sulan luben suoraan Matikkiin.


Näyttäisi siltä että 75% mehiläisvahaa (tarkkoja arvoja ei ole... ... vanhaa tavaraa ) menee ongelmitta Lubematikista. On se muuten ruma peli, kuinkahan vanha? Huomaa silitysrauta.




Tässä on sitten tämänpäivän kaikki valetut luodit lajittelematta mukana, kunhan testailen lubehärveliä ja rasvaa sinänsä. 430, 401 ja 358 (punainen lube). Luodit ovat lyijynpuhdistuksen sivutuotteita ,oikeastaan. Laitoin valua varten noin 10 % linoa sekaan. Noita 10 mm luoteja (vihreä lube) olen eniten ampunut, ei ongelmia. En tosin aivan Norma-latauksilla vetelekään - vielä. Tutkitaan.




Näillä keleillä en rasvaukseen lisälämpöä tarvitse - voi olla että mieli muuttuu kun Lubematikki sanoo goodbye. Mutta tuntuisi homma ainakin toistaiseksi toimivan. Jos vähänkään lämmitän niin en enää klaaraa painetta, luotien pohjat alkavat sotkeutua.


Los Kommentos, kokeneemmat?

Kumma ettei tällaista aiemmin tullut hommattua.

[Hemi]

Eiköhän se siitä. Tuota RCBS:n korkkaamista on turha pelätä. Se kuminen o-rengas korkkaa joka tapauksessa jossain vaiheessa ja on helposti vaihdettavissa, mutta muuten voi "kiristää" ihan surutta. Eli niin kauan kun urat yleensä täyttyy kunnolla on kaikki ok. Yleensä ainoastaan aloitus vaatii pienen lämmityksen, mutta homma kyllä sen jälkeen toimii kitkatta vielä melko korkeillakin mehiläisvahapitoisuuksilla. Liian juoksevalla vahalla homma alkaa tökkimään ja suttaa luodin peräosan jota pitäisi ainakin tarkkuusluodeiksi väitetyissä valukuulissa ehdottomasti välttää. En tietysti ihan ymmärrä miksi vahoja pitäisi olla enemmän kuin kaksi...yksi kesä ja yksi talvikäyttöön.
Parafiini kun on/pitäisi olla mukana vain kaupallisissa vahoissa säästämässä mehiläisvahaa.

[Ruutiukko]

[Hemi]

Vahoja testaessa ei kannata juurikaan tuijottaa lähtönopeushajontaan paitsi tietenkin raskaalla ja matalalinjaisella kiväärillä. Pistoolilatauksia/vahoja testatessa seurataan kokonaispiippuaikojen tuottamaa hajontaa jotta saataisiin selville vahan/luodin/latauksen kyvystä pitää kokonaispiippuajat vakiona. Vahan kitkaominaisuuksien muuttuminen aseen lämmetessä tai piipun lyijyttymisen aiheuttama sisämittamuutos ei välttämättä näy lähtönopeushajonnan muutoksena lainkaan vaikka osunta on jo täysin kuralla. Eli testit pitäisi pitoolilla ampua ns.vapaalta kädeltä jotta luodin piippuaikamuutos näkyisi täydellisenä itse osunnassa. Vähemmän rutinoitunut pistooliampuja voi kuitenkin ampua testit vain piipun alta, liipasinkaaren edestä tukien penkkituelta 50-100m:n etäisyyksille. Piippuajan muutos näkyy joko osumapisteen siirtymänä lähelle ylös/alas suunnassa ja/tai korkosuuntaisena hajontana. Esim.Parafiinin hiiltyminen muuttaa piippukitkaa(kokonaisolosuhteita) vasta kun laukausmäärän lisääntyessä.
Usein voi kuitenkin käydä niin että parafiinilla osunta vakioituu tietylle, ja jopa hyvälle tasolle vasta piipun läpikäydessä jonkinasteisen paskottumisprosessin. Sillä ehdolla että paine ja nopeustaso on parafiinipohjalle tyypillisesti matalahko.

[Ruutiukko]

Kiitos taas, Hemi!

Olin "evakossa" ( koneet levis) mutta eiköhän tästä taas jatketa. Rasvat on tutkittava nyt tosissaan, pitäisi vaan päästä valamaan tuohon viissataseen.

Joskus on tuntunutkin siltä että suurempi nopeushajonta on antanut parempia kasoja, nämä piippuaikajutut ovat äärimmäisen mielenkiintoisia.

[Hemi]

Se on juuri näin. Eli erityisesti ammuttaessa lyijy/valuluotia 22lr-50cal, ei nopeushajonta piipunsuulla juurikaan korreloidu osuntaan lainkaan. Varsinkin näin on lyhyillä ja suhteellisen kevyillä käsiaseilla. Piipun pidetessä ja sen keskilinjan madaltuessa, sekä aseen painon noustessa, myös suunopeuden merkitys osuntaan kasvaa. Lyijy/valuluodin suurin ongelma on pystyä pitämään piipun sisämitoitus ja kitkaominaisuudet riittävän vakioina jotta luodin kokonaispiippuaika olisi mahdollisimman vakiot. Piipun asentokulmakorjaus kyllä vakioi lyhyillä aseilla lähtönopeushajonnan, mutta mikäli piippuajat "saksaavat", on osunta tiessään. On itseasiassa aika harvinaista jos jossain 22lr aseessa pienin lähtönopeushajonta tarkoittaa pienintä kasaa. Raudat kiinnitettynä tai Suomen leijonasta ammuttuna toki näin voi/ usein onkin, mutta lyhyillä aseilla todella harvoin. Eli pieni lähtönopeushajonta ei varsinkaan lyijy/valuluodein tarkoita tasaista piippuaikaa, eikä päinvastoin. Itse en koskaan testaa lähtökohtaisesti 22lr/valulatauksia ampuen Oehlerin läpi, vertaillen lähtönopeushajontaa. Yleensä pari laakia chronyn läpi riittää tason selvittämiseksi. Vahan/valun toimivuus selviää vain ampuen ns.suurta taustakasaa.

[Vieras]

Mistä hankitte mehiläisvahan ? Mihin hintaan? Itse käytin aikoinaan apteekin vahaa , mutta oli melko suolaisen hintaista, joten nyt on pari vuotta pelattu steariini/rypsiöljy/vesi/juustonkuorivaha/valjasrasva-sotkulla....... .Sotkeminen on tosin melko alkemisti-hommaa.

[Vieras]

Lähin mehiläistarha ja 25-40mk/kilo puhdistamaton vaha. Lämmitys ja siivilöinti riittää puhdistukseen.

[äRPee]

Minä keitän mehiläisvahan vesikattilassa vapaana ja annan jäähtyä siihen. Vahasta tulee tasajakoista ja puhdasta ja myös vahassa usein kiteisenä näkyvät sokerit liukenee pois. Jähmettyneen vahakakun pohjaan jää kerros epäpuhtauksia, jotka on sieltä helppo vuolla pois roskaisempaan satsiin ehkä joskus vaikka siivilöitäväksi.

Hemin kuvio piippuajoista ja nopeushajonnasta menee harmaisiin soluihin varsin hyvin myös lyhyellä ja reippaasti rekyylissä liikkuvalla Marlinilla ampuvalle, olipa kyseessä valukuula tai vaippaluoti. Jos nopeushajonta määräisi käynnin, niin jotkut tehdaslataukset eivät tekisi kasoja vaan kuvioita.