Kun sorsa menee hukkaan...

[Aloittelija]

Voi tätä vitutuksen määrää. Oli tarkotus vielä kerran käydä sorsia kattomassa tänä vuonna ja kyllähän niitä siellä ihan reippaasti olikin, ei vaan tahtoneet hollille tulla. Noh sitten olin jo rantaan päin lähdössä, kun jostain tupsahti telkkä niin !&%¤#"! hyvään paikkaan, ettei ole tosikaan. Noh laukaisin ja perään laukaisin heti toisen laukauksen, kuten minulla on tapana tehdä (vaikka ensimmäinen olisikin osunut ihan nappiin). Telkkä siitä meni aikalailla mytyssä veteen ja pari kertaa kimposi siitä, sen jälkeen ei näkynyt. Noh seurailin muljahtelua ja kuplia ja pari kertaa se kävi päätään veden päällä pistämässä, mutta eipä kerinnyt lataamaan. Ja yhtäkkiä se oli hävinnyt, ei niin missään. Vähän vajaan tunnin siinä etsiskelin, kunnes tuli pimeää. Nyt ottaa niin helvetisti päähän. En vain pysty kestämään minkään elävän kärsimistä. Voittekin kysyä, miksi sitten metsästän. Nokun se on laaki ja vainaa periaate minulla. Ja jos ei laakista kuolekaan niin sehän etsitään käsiin !&%¤#"! ja päästetään tuskista ja sitten kidutetaan itseään saunassa, jotta oppii paremmin tähtäämään. Tässä joku aika sitten löysin kuolleen loukkaantuneen linnun, oli peräpäästä mädäntyny. Siinä vaiheessa melkein itku tuli. Saa sitten nähdä koska uskltaa haulikkoon seuraavan kerran tarttua.

[Pezo]

Jep, näinhän käy melko usein. Itsellekkin käynyt muutaman kerran. Yleensä sorsat jos ovat vielä vähän henkihieverissä tarttuvat johkin pohjakasvillisuuteen kiinni ja hukuttavat itsensä sinne, siellä on ja pysyy. Eipä sille mitään voi.

[tetri]

Tämäkö se on se "déjà-vu -ilmiö"?

[deadline]

joo, samankaltainen bon voyage-ilmiö itelleki tuli
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"

[Toni]

[kolopesijä]

Kyllä täällä ainakin on useamman kerran käyny niin että sorsa saa jumitettua itsensä pohjaan. Joskus on ollut ihan nokalla puremalla kiinni, mutta usein varmaankin myös saa sukellettua jonkun kasvillisuuden alle.
Aika hyvin vaan pitää saada sorsan kiinni, kun aika kova on kellutus kuitenkin.
Kannattaa muuten katsella tarkaan kun sorsa joillekin kohdin katoaa; ei välttämättä näy kuin nokka jonkun heinätupsun alta ja muuten lintu on kokonaan pinnan alla.

[Korpisusi]

Kuulostaa tutulta. Tällä kaudella kaksi sorsaa teki katoamistemput, eikä auttanut vaikka kuinka etsi. Se tosiaan jää harmittamaan jos jää kitumaan. Koiraakaan ei voi ottaa kun on allergiaa perheessä .

[Pezo]

[ragnar]

[kuhna]

Itse en ole koskaan kokenut edelläluettua ilmiötä, koska sorsani ovat tippuneet "hanskana" pidemmältäkin matkalta. Suosittelisin useampia käyntejä ampumaradalla ensikesänä...että nokalla kiinni pohjasta...merkilistä????

[ERA KKO]

Kerran on ko. ilmiöön tullut törmättyä, sekin 60-luvun lopulta. Oltiin veneellä liikkeellä ja sinisorsa tippui velimiehen ampumana hyvän näköisesti, mutta hävisi samassa. Jäätiin odottelemaan pintaan tuloa, avovettä kun oli ympärillä hyvänlaisesti, mutta eihän sieltä mitään noussut. Kierreltiin ympäriinsä ja sattumalta huomattiin se räpylät ylöspäin, nokka kiinni jossain pohjakasvissa. Vettä oli noin puolitoista metriä. En muista enää tarkalleen, oliko enää elossa, kun nostettiin. Että kyllä tuollaistakin sattuu.

[jarih]

Taitaa olla niin, että tuo pohjaan sukellus ja korteen tarttuminen on myytti. Nyt tarvittaisiin MYTHBASTERS testaamaan.

Haavaan mennyt sorsa, joka voi sukeltaa, sukeltaa uskomattomia matkoja veden alla, niin ettei tyveen tule edes jälkeä. Puolisukeltajatkin menee, siinä ei ole kyse edes pelkästään kokosukeltajasorsien ominaisuuksista. Rantaan päästyään sorsa voi mennä vielä metsäänkin tosi syvälle, eikä jäädä rannan tuntumaan. Sen voi vain kuvitella mitä koiraton mies tuollaisessa tilanteessa tekee, ei yhtikäs mitään. Koira taas voidaan ohjata metsän reunaan tai kokenut koira tietää itsekkin mistä sitä lintua pitää etsiä.

[ERA KKO]

Tuo myytti joutui kuitenkin kattilaan ja tuli syödyksi.

[Lyrurus]

Ei ole myytti. Kun tarpeeksi kauan metsästää, niin tuohonkin ilmiöön törmää.

[Lahtinen]