NRA poliisin asialla!

[admin]

Esimerkki aselupien peruutusprosessista Helsingissä

18.01.2007 vanhempi konstaapeli I.M. Mortal (nimi muutettu, myöhemmin tekstissä I.M.) soitti allekirjoittaneelle ja ilmoitti, että Helsingin Poliisilaitos on peruuttanut 12.01.2007 hänen ampuma-aseidensa hallussapitoluvat. Päätöksen oli tehnyt tarkastaja J. Kaski. Päätös saapui 18.01.2007. Päätöksen etusivulla kohdassa Syy toimenpiteisiin: ilmoitusnumero, 06.10.2006 laiton uhkaus.

Koska päätöksessä ja sen perusteluissa oli useita ristiriitaisuuksia ja luvanhaltijaan I.M. oli kohdistettu peruutusprosessin yhteydessä myös mahdollisesti lain vastaisia toimia, niin hän kääntyi NRA:n puoleen asiansa edelleen selvittämiseksi.

Sain päätöksen luettavakseni. Päätöksessä mainittiin häneltä haltuun otetuttuina 15 asetta, joiden hallussapitoluvat peruutettiin. Hänellä oli kuitenkin aseen hallussapitoluvat 17 aseelle. Helsingin Rikospoliisin Väkivaltatoimiston ylikomisarion ja neljän poliisin muodostama ryhmä ottivat 18.10.2006 kaikki hänen 17 asetta haltuunsa, sekä lisäksi mm. em. aseiden hallussapitoluvat (!), patruunoita, nalleja ja ruutia.

I.M. ei ollut saanut häneltä haltuun otetun omaisuuden takavarikkopöytäkirjaa vielä 18.01.2007 mennessä. Aseiden ja tarvikkeiden haltuunotto oli kuitenkin suoritettu jo 18.10.2006. Aseet oli pöytäkirjan mukaan luovutettu edelleen Helsingin Poliisilaitoksen Keskustan poliisipiirin lupayksikölle 23.10.2006.

I.M.:n kanssa selvitimme päätöksestä puuttuvien aseiden tyypit ja kaliiperit 18.01.2007. Soitin asiasta lupayksikön vanhemmalle konstaapelille, joka varmisti, että heillä oli hallussaan 17 asetta ja kaikkiin oli olemassa asianmukaiset luvat. Takavarikon yhteydessä 18.10.2006 poliisin olisi tullut siis huomioida, että he ottivat haltuunsa 17 asetta ja 17 hallussapitolupaa. Siitä huolimatta he luulivat kuitenkin aseista kahta luvattomiksi.

Aseluparekisterissä on ilmeisiä puutteita, sillä takavarikossa käytettiin luparekisterin ATK-tietoja, mutta käsikortistossa olleet aseet "unohdettiin". Poliisilla ei maanlaajuisesti ole ollut resursseja ja riittävää tietotaitoa suorittaa rekisterien ajanmukaisia päivityksiä. Asia vaikuttaa vakavasti koko ase-elinkeinoon ja luvanhaltijoiden oikeudelliseen asemaan, sillä viranomainen lähes aina siirtää selvilleoton velvoitteen kansalaiselle tai elinkeinoharjoittajalle!

Mahdollisuus saada virheellinen päätös peruutettua
I.M.:n puolesta asiaa selvittävänä otin yhteyttä myös tarkastaja J. Kasken esimieheen
T. Riikoseen. Riikosen käytös oli ylimielistä hänen sanoessaan, että Helsingin Poliisilaitoksen lupayksikkö ei ole hävinnyt yhtään päätöstä hallinto-oikeudessa. Jouduin toteamaan, että viranomaisella on oikeus ja jopa velvollisuuskin purkaa selvästi virheellinen päätös niin kuin tässä asiassa oli kyseessä (mm. tiedot aseista / niiden määrästä virheellinen ja samoin syy toimenpiteisiin, eli koko prosessin peruste oli väärä). Asia oli ilmeisesti liian monimutkainen, joten voin vain käyttää KRP:n entisen apulaispäällikkö Tenhusen lausahdusta: "He eivät tiedä, että he eivät tiedä!"

NRA:n mukaantulo asian selvittämiseksi koko laajuudessaan

NRA:n hallituksen kokouksessa todettiin, että viranomaisten toiminta loukkaa syvästi I.M.:n oikeuksia ja NRA etsii parhaan mahdollisen asianajajan hoitamaan asiaa. Koska kyseessä on poliisiorganisaatio ja asiassa saattaa olla elementtejä, joiden tutkiminen ja tunteminen edellyttää hyvää poliisin menettelytapojen tuntemusta, niin NRA päätyi ehdottamaan I.M.:lle asianajaja Heikki Saloa. Heikki Salo otti asian hoitaakseen.

Päätöksen perusteena oli syynimikkeenä laiton uhkaus 06.10.06. Nimike muuttui 18.01.2007 kunnianloukkaukseksi Vantaan kihlakunnan poliisilaitoksen ottaessa asiassa tutkintavastuun. Koska kyseessä on poliisin virassa oleva henkilö, niin asia on syyttäjän alaisuudessa tutkittava.

Kunnianloukkaus ei ole asia, mikä riittäisi lupien peruutuksen syyksi. Sellaisissa tapauksissa, joissa on odotettavissa mahdollinen oikeudenkäynti tulisi ennen peruutuspäätöksen tekemistä odottaa ehdottomasti oikeuden päätöstä asiassa. I.M.:ää kuulusteltiin ensimmäisen kerran koko asiassa kuitenkin vasta 22.01.2007 (kunnianloukkaus).

Kuulustelun jälkeen I.M. sai takavarikkopöytäkirjan. Hämmästystä herätti, että pöytäkirja oli laadittu vasta 11.01.2007 ja oli luonnollisesti virheellinen, kuten lähes kaikkien viranomaisten toimet tässä kyseessä olevassa asiassa. Takavarikkopöytäkirjassa oli 15 luvallista asetta ja 1 luvaton! Huom! edelleen puuttui 1 ase, vaikka asian selvittämiseen ennen lupien peruuttamista on ollut aikaa lähes 3 kuukautta!

Asianajaja Salon ryhdyttyä hoitamaan asiaa selvisi mielenkiintoisia kirjelmiä, joita ei ehkä muuten olisi tullut esille SALASSA PIDETTÄVÄ otsikon vuoksi. Molemmat I.M.:n esimiehet ylikomisario Leppilahti ja hänen esimiehensä J. Salo olivat laatineet (I.M.:n ollessa vuosilomalla 18.10.2006 saakka) kirjelmät, joiden tarkoituksena oli ilmiselvästi vaikeuttaa I.M.:n mahdollisuutta hoitaa virkaansa. Erityisesti hämmästyttävä on Leppilahden kirjelmä, koska hän on toiminut vasta n. 1 vuoden ajan I.M.:n esimiehenä. Hänen lausuntonsa saattaa täyttää jopa lääkärinlausunnon "tunnusmerkistön".

Ylitarkastaja Jouko Salo määräsi 12.10.2006 vanhempi konstaapeli I.M.:n terveystarkastukseen (I.M. oli silloin vuosilomalla) ja määräyksen liitteinä oli ylikomisario Leppilahden 10.10.2006 yllämainittu kirjelmä/selvitys. Yllätyksenä ilmeisesti molemmille esimiehille, 13.11.2006 päivätty lääkärinlausunto (siis laillistetun lääkärin laatima) kuitenkin osoittaa, että I.M. on täysin työkykyinen ja kyseessä ovat työpaikalla pidempään vaikuttaneet vuorovaikutusongelmat. Kuitenkin I.M.:ltä oli otettu myös viranhoidon kannalta välttämätön virka-ase pois jo 18.10.2006.

Aselupien peruuttamiseen erityisesti vaikuttaneet seikat

Vielä 12.01.2007 lupien peruuttamispäätöstä tehtäessä nimike laiton uhkaus oli tutkinnassa olevan asian nimike. Kuitenkaan I.M. ei ollut saanut kutsua kuulusteluun ko. asiassa. Päätöksen tekoon ovat vaikuttaneet muut asiat ja henkilöt. Ylikomisario Leppilahti on puhelinkuulustelussa 10.01.2007 klo 07.14. lähtien antanut alaisestaan I.M. sellaisia tietoja, joiden hän on tiennyt vahingoittavan alaisen tehtävien hoitoa, vaikuttavan lupien peruuttamispäätökseen ja sitä kautta mahdollisuuksiin siirtyä myös muihin tehtäviin poliisiorganisaatiossa.

Puhelinkuulustelun suorittaminen vasta 10.01.2007, asian oltua jo Leppilahden kirjallisesta selvityksestä 3 kk vanha, osoittaa kuinka ovelasti ja tarkastaja Kaskea johdatellen asiaa on hoidettu. Perätöntä lausumaa viranomaismenettelyssä ei voi toteuttaa puhelinkuulustelussa, eli kaikenlainen mustamaalaaminen ja asian esittäminen totuuden vastaisesti on täysin mahdollista ilman rangaistusseuraamuksia.

Ylikomisario Leppilahti on varmasti tiennyt, että 25 vuotta kyseisessä toimistossa työskennellyt I.M. on hoitanut aina työtehtävänsä ammattitaidolla, eikä hän ole syyllistynyt tehtävien hoidossa minkäänlaisiin laittomuuksiin. Se, että I.M. on fyysisesti hyväkuntoinen, kielitaitoinen ja varmasti sellainen poliisimies, joka selviytyy myös väkivaltaisesta vastustajasta on ilmeisesti ylikomisario Leppilahden lausunnoista päätellen kielteinen seikka hyvälle viranhoidolle. Sellaisten asioiden esille tuominen kuulustelussa, joiden laajempaa oikeellisuutta hän ei ole edes pyrkinyt tarkistamaan on vähintään varomatonta, mutta vahingoittamistarkoituksessa rangaistava teko.

Tietooni on myös saatettu, että työpaikalla virkatoverien ja alaisten kiusaamiseen syyllistyneitä on ilmeisesti jopa palkittu heiltä saadun "informaation" vuoksi. Myös tämä osoittaa, että esimiehenä toimivan ylikomisario Leppilahden toimet on tutkittava mitä tarkimmin!


Aseluvanhaltijoiden oikeusturva

Aseluvanhaltijoita saattaa askarruttaa kysymys, mikä on heidän oikeusturvansa, jos hyvin ja ammattitaitoisesti työnsä hoitava poliisi tulee näin kohdelluksi. Asiassa oli tehty lupien peruutuspäätös ennen I.M.:n kuulemista nimikkeen laiton uhkaus osalta. Asiaa ei oltu myöskään luonnollisesti vielä käsitelty käräjäoikeudessa. Eli käytännössä kuka tahansa voisi esim. "puutteellisen naapurisovun nimissä" tehdä kenestä tahansa ns. perättömän ilmiannon ja toista osapuolta lainkaan kuulematta poliisi tekisi takavarikon ja käynnistäisi aselupien peruutusprosessin.

http://www.nra.fi/pj12007.html