Luonnossa kuolleet riistaeläimet

[Puuhapete]

Tiedote: Kuolleen riistaeläimen kustannusvastuun jakoa tarkistettava

Tiivistelmä:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esittää mietinnössään muutoksia metsästyslakiin kuolleen, ongelmajätteeksi muodostuneen riistaeläimen hävityskustannusten suhteen.Työryhmän mukaan metsästyslakia tulisi muuttaa niin, että pääsääntöisesti kuolleena tavattu tai pyyntivälineeseen tarttunut riistaeläin kuuluisi aina alueen metsästysoikeuden haltijalle. Myös vastuu eläimen aiheuttaman merkittävän ympäristö- tai terveyshaitan poistamisesta tulisi ehdotuksen mukaan kuulua alueen metsästysoikeuden haltijalle. Osastopäällikkö Asko Niemen eriävän mielipiteen mukaan kustannusvastuuta tulisi kuitenkin tarkistaa, sillä valtio käyttää tosiasiallisesti omistajan päätösvaltaa pyyntilupasäädösten kautta eläimen eläessä, ja on siksi luonnollista, että se vastaa niistä myös raatoina. Eriävän mielipiteen mukaan valtion tulisi korvata kustannukset eikä jättää niitä maanomistajan harteille.

Media: Kauppalehti
Päivämäärä: 29.12.2006
Kirjoittaja: -
Päälähde: -
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Puuhapete]

MTK: Raadot pois metsistä valtion kustannuksella

Tiivistelmä:
MTK haluaisi valtion korvaavan maanomistajalle kuolleiden riistaeläinten hävittämisen liittyvät kustannukset. Mielipide liittyy metsästyslain tarkistusta koskevaan mietintöön, joka luovutettiin maa- ja metsätalousministeriölle perjantaina. Metsästyslakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että pääsääntöisesti kuolleena tavattu tai pyyntivälineeseen tarttunut riistaeläin kuuluisi aina alueen metsästysoikeuden haltijalle.

Media: Verkkouutiset (kok.)
Päivämäärä: 29.12.2006
Kirjoittaja:
Päälähde:
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Raccoon]

Joutaa kai raadot metässä pötköttämään. Sitäpaitsi luontoo korjaa ne sieltä ihan ilmaiseks.

[Rastinsahi]

Eli jos herra X ajaa hirvikolarin ja elikko kötvähtää rouva Y:n maalle, niin rouva Y saa paljon lihaa pakkaseen tai kuopattavaa aimoannoksen?
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[Simo52]

Herra X ajaa yli, metsästäjä Z tulee jäljittämään haavakkoa poliisin kutsumana, lopettaa elikon ja korjaa ruhon.

Mikäli lämpötila on yli +30 ja ruho rönöttää tien penkalla 5 tuntia suolestamattomana, ajatetaan se pois paikallisen autoilijan kalustolla. Maansiirtourakoitsija hautaa ruhon ja kaikki tämä tapahtuu (ennen niin ystävällisen) maanomistajan rouva Y:n kustannuksella.

Maanomistaja tai metsästysoikeuden vuokraaja maksaa siis kaikki kolarihirvien hautaamiset isojen teiden varrella. Terveyshaittojahan ei luonnonvaraisista eläimistä synny keskellä korpea. Metsästysoikeus tiealueilla kuuluu muistaakseni sille, joka vastaa metsästyksestä tiehen rajoittuvalla maa-alueella?

[Puuhapete]

MTK: Kuolleen riistaeläimen hävitykseen pitää jatkossakin löytyä valtion rahaa

Tiivistelmä:
Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän mietinnön mukaan kuolleena löydetyn riistaeläimen tai rauhoittamattoman eläimen hävittämiskustannukset lankeaisivat maanomistajille, metsästysoikeuden haltijoille tai riistanhoitoyhdistyksille. MTK:n eriävät mielipiteen mukaan valtion olisi maksettava hävityskulut. Työryhmän tehtävänä on ollut selvittää tarvetta metsästyslain muutoksiin koskien kuolleina löytyneiden tai pyydyksiin tarttuneiden riistaeläinten ja rauhoittamattomien eläinten omistusoikeutta. MTK:n ehdotuksen mukaan viranomainen saisi teettää välttämättömät haitan poistotoimet valtion kustannuksella todettuaan kuolleena löytyneestä eläimestä aiheutuvan merkittävää haittaa. KHO:n viime lokakuussa tekemän päätöksen mukaan Kuopiossa viitostien varrelta vuonna 2002 löydetyn hirven hautauskustannuksista huolehti valtio. Hallitus olettaa metsästäjien ja riistanhoitoyhdistysten jatkavan palkatonta talkootyötä esimerkiksi kolarissa loukkaantuneiden hirvieläinten jäljittämisessä ja lopettamisessa.

Media: Maaseudun Tulevaisuus - näköislehti
Päivämäärä: 3.1.2007
Kirjoittaja: Reijo Vesterinen
Päälähde: -
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Puuhapete]

Kuollut riistaeläin metsästysoikeuden haltijalle rauhoitusaikanakin

Tiivistelmä:
Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä ehdottaa metsästyslakia muutettavaksi siten, että pyyntivälineeseen tarttunut tai kuollut riistaeläin kuuluisi myös rauhoitusaikana metsästysoikeuden haltijalle. Rauhoitusaikana haltuunotosta tulisi ilmoittaa poliisille. Myös maastoon kuollut hirvi ja peura sekä muut luvanvaraiset riistaeläimet kuuluisivat metsästysoikeuden haltijalle. Nykyisin riistanhoitoyhdistykset huolehtivat poliisin kanssa tekemiensä sopimusten mukaisesti esimerkiksi liikennekolariin joutuneista hirvieläimistä paikallisten metsästäjien talkootyönä. Syötäväksi kelpaavien ruhojen myyntioikeus on merkittävä tulonlähde monille riistanhoitoyhdistyksille. Muutoksen myötä kolarihirvien ja muuten vahingoittuneiden eläinten jäljitys ja lopetus siirtyisi metsästysoikeuden haltijoille, ja RHY:en roolista tulisi toissijainen. Työryhmä ehdottaa myös, että poliisi voisi antaa luvan poiketa metsästysoikeutta ja pyyntivälineitä ja -menetelmiä koskevista säännöksistä esimerkiksi liikenneonnettomuudessa loukkaantuneen hirven etsimiseksi. Tällä hetkellä asiasta ei ole selkeitä säännöksiä. Työryhmä ehdottaa myös, että uuden pyyntiluvan myöntäminen ihmisravinnoksi kelpaamattomien hirvieläinten kaadon jälkeen siirrettäisiin poliisilta riistanhoitopiireille, jotka myöntävät muutkin luvat.

Media: Lapin kansa - näköislehti
Päivämäärä: 4.1.2007
Kirjoittaja: Jorma Särkelä
Päälähde:
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Puuhapete]

Näin avointa ja yhteistyöhakuista on MMM:n tiedottaminen, kts. MMM:n tiedottajan vastaus alla kysymykseeni: "mihin MMM:N laajaan jakeluun menneeestä tiedotteesta oli häipynyt maininta eriävästä mielipiteestä" - joka oli sentään meille muistion luovutuskokoontumiseen 29.12 liittyneessä materiaalissa MMM:n luonnoksena vielä mukana. Visa on tässä selvästi sijaiskärsijänä, tiedotuslinjaukset mmm.stä!

MMM:n kotisivuilla olleessa tiedotteessakaan ei siitä ollut ensin mainintaa, mutta se sentään lisättiin 2.1. vaatimuksestani sinne!

Koko muistio ja siinä oleva eriäväni on luettavissa www.mmm.fi tiedotteet, linkki muistioon, jossa eriävä sentään on mukana- ainakin äsken oli!



Ainakin Lapin Kansan ja Keskipohjanmaan toimittajat ovat kyselleet asiasta, kentällä metsästystä ymmärtävät toimittajat ovat huomanneet, minkälaisesta vedätysyrityksestä on taas kysymys - ja Reijo MT:ssä tietysti.



Tuohon loppuun liitin vielä MTK:n tiedotuksen "suomentamana" tästä erivästä tiedotteen.



Ystävällisesti - ja yhteisellä asialla

Asko

MTK











Viesti MMM:n tiedotuksesta:



"Hei Asko ja Visa,



Olin yhteydessä Seppo Mattilaan ja hänen luvallaan lisäsimme tiedotteeseen virkkeen, jossa todetaan, että muistiosta on jätetty eriävä mielipide. Tiedotteesta on linkki muistioon, josta voi lukea eriävän mielipiteen ja josta käy ilmi, kuka eriävän mielipiteen on jättänyt.



MMM:n viestintään tiedote tuli Seppo Mattilalta. Tänään ollessani Seppoon yhteydessä hän kertoi poistaneensa aiemmasta luonnoksesta maininnan eriävästä mielipiteestä. Viestintään ei valitettavasti ole lähetetty aiempia tiedoteluonnoksia.



Pahoittelut ja ystävällisin terveisin,

Maarit Perkonoja



- - - - - -

tarkistettava


Kuolleen riistaeläimen kustannusvastuun jakoa tarkistettava


29.12.2006

Ongelmajätteeksi muodostuneen kuolleen riistaeläimen hävityskustannukset tulisi valtion korvata eikä jättää yksityiselle maanomistajalle, jonka maalle eläin sattuu kuolemaan. Esitys sisältyy metsästyslain tarkistusta koskevan mietinnön eriävään mielipiteeseen. Mietintö luovutettiin tänään maa- ja metsätalousministerille.

Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä on jättänyt mietintönsä kuolleena löytyneiden tai pyyntivälineeseen tarttuneiden riistaeläinten omistusoikeutta koskevan lainsäädännön tarkistamisesta.

Metsästyslakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että pääsääntöisesti kuolleena tavattu tai pyyntivälineeseen tarttunut riistaeläin kuuluisi aina alueen metsästysoikeuden haltijalle.

Myös vastuu eläimen aiheuttaman merkittävän ympäristö- tai terveyshaitan poistamisesta tulisi ehdotuksen mukaan kuulua alueen metsästysoikeuden haltijalle.

Työryhmän jäsenen, osastopäällikkö Asko Niemen mukaan työryhmän esitystä tulisi kustannusvastuun osalta tarkistaa. Hänen mukaansa olisi oikeusjärjestelmämme vastaista, jos eläimen omistusoikeus ja siihen liittyvät velvollisuudet siirtyisivät alueen metsästysoikeuden haltijalle eläimen sattumanvaraisenkin kuoleman perusteella.

-Elävää eläintä ei omista kukaan, mutta sen kuollessa jonkun maalle alueen metsästysoikeuden haltija tulisi tahtomattaan ja tietämättään sen omistajaksi.

-Valtio käyttää tosiasiallisesti omistajan päätösvaltaa pyyntilupasäädösten kautta mm. hirviin niiden eläessä, joten on luonnollista, että valtio vastaa niistä myös raatoina. Asko Niemi ehdottaakin eriävässä mielipiteessään:

Mikäli paikallinen, toimivaltainen viranomainen toteaa, että kuolleena löydetystä riistaeläimestä tai rauhoittamattomasta eläimestä aiheutuu merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, saa ko. viranomainen valtion kustannuksella teettää välttämättömät toimenpiteet, jotka ovat tarpeen haitan poistamiseksi.

Työryhmään kuuluivat edustajat maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolta sekä elintarvike- ja terveysosastolta, poliisista, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Metsästäjäin keskusjärjestöstä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta ja Suomen Kuntaliitosta.

Lisätietoja: Osastopäällikkö Asko Niemi , MTK:n maaseutuyrittäjyyslinja





--------------------------------------------------------------------

Maarit Perkonoja

Tiedottaja, viestintäyksikkö

Maa- ja metsätalousministeriö"
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Puuhapete]

Esityksessä ehdotetaan kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeutta ja haltuunottoa samoin kuin avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelua koskevia metsästyslain säännöksiä selvennettäväksi.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä xxxxxkuuta 200x.
Mikäli luvallisessa metsästyksessä kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että se on enemmän kuin puoliksi ihmisravinnoksi kelpaamaton, voi poliisi metsästyslain 29 §:n mukaisesti myöntää maksutta käytetyn pyyntiluvan tilalle uuden pyyntiluvan. Vuonna 2005 poliisi myönsi 344 hirven, 14 valkohäntäpeuran ja 2 metsäpeuran uutta pyyntilupaa.
Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen eläimen omistusoikeudesta säädetään metsästyslain (615/1993) 83 §:ssä. Lainkohdan mukaan kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samanlainen riistaeläin alueella. Muussa tapauksessa eläin kuuluu valtiolle. Jos riistaeläintä kuitenkin on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
Lain 84 §:n mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin kuitenkin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen ilmeisesti tuottaa sille kohtuutonta kärsimystä, löytäjä saa lopettaa eläimen. Eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:n 4 momentti sisältää vastaavan lopettamisesta huolehtimiseen velvoittavan säännöksen. Lopetettuun eläimeen sovelletaan samoja säännöksiä kuin kuolleena löydettyyn eläimeenkin.
Metsästyslain 86 §:n mukaan laissa tarkoitetun kuolleen rauhoittamattoman eläimen saa ottaa löytäjä.
Käytännössä vailla käyttöarvoa olevat metsästyslaissa tarkoitetut kuolleet riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet ovat jääneet luontoon. Mikäli eläimillä on ollut käyttöarvoa, metsästysoikeuden haltija on pitänyt hänelle tulevat eläimet itse ja valtiolle tulevat eläimet poliisi on myynyt valtion lukuun.
Mikäli rauhoitettu eläin on vahingoittunut siten, että sen lopettaminen on ollut perusteltua ja lopettaminen on edellyttänyt eläimen etsimistä tai jäljittämistä, on tämä tapahtunut poliisin toimesta tai toimeksiannosta. Etenkin liikenneonnettomuuksissa vammautuneiden hirvieläinten määrän kasvun sekä toisaalta poliisin rajallisten resurssien johdosta kihlakuntien poliisilaitokset ovat sisäasiainministeriön ohjeen Dnro SM-1999-194/Ma-o, 1.6.1999 mukaisesti pyrkineet paikallisten riistanhoitoyhdistyksien kanssa laadituilla sopimuksilla siirtämään tällaisten eläinten jäljittämistä, lopettamista ja myymistä koskevat tehtävät riistanhoitoyhdistyksien suoritettavaksi. Menettelyn helpottamiseksi lihantarkastusta koskevia säännöksiä (elintarvikehygieniasta annetun asetuksen 683/1998 3 §:n 4 kohta) on tarkistettu siten, että poliisin lisäksi riistanhoitoyhdistys voi myydä valtiolle tulevan hirvieläimen lihan tarkastamattomana. Eläimistä saadut tulot riistanhoitoyhdistykset ovat tilittäneet valtiolle.
Luvallisessa metsästyksessä ihmisravinnoksi kelpaamattoman hirvieläimen tilalle myönnettävää uutta lupaa koskevassa menettelyssä on arvostelua aiheuttanut poliisin vaihteleva käytäntö maan eri alueilla. Joissakin kihlakunnissa on ollut tapana edellyttää aina eläinlääkärin tarkastusta kun taas joillakin alueilla tarkastus on riippunut poliisin kulloisestakin asiantuntemuksesta. Eläimen kuljettamisesta tarkastettavaksi, eläinlääkäritodistuksesta sekä uuden pyyntiluvan hankkimisesta aiheutuvat kustannukset ovat jääneet metsästäjien maksettavaksi. Mikäli tällaisen hirvieläimen on lopettanut joku ulkopuolinen metsästyslain 84 §:n nojalla, ei siitä ole aiheutunut hänelle enempiä seuraamuksia. Eläinsuojelun sekä hallinnon kannalta tarkoituksenmukaista kuitenkin on, että tällaisten eläinten poistaminen luonnosta tapahtuu mahdollisimman nopeasti asiantuntevien metsästäjien toimesta ilman toimenpiteestä aiheutuvia hankalia seuraamuksia. Muun muassa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan Dnro 2155/4/03, 6.4.2005 pitänyt nykyistä menettelyä jossain määrin epäyhtenäisenä ja säännösten selkeyttämistä tarpeellisena.
Ennen vuotta 1993 voimassa olleen metsästyslain (290/62) 67 §:n 2 momentin mukaan rauhoitusaikana kuolleena tavattu riistaeläin kuului valtiolle. Paitsi että valtio piti eläimen tai siitä saadun myyntitulon, säännöksestä seurasi, että valtiolle kuului myöskin vailla käyttöarvoa olevan kuolleen eläimen hävittämisvastuu. Korkein hallinto-oikeus vahvisti periaatteen päätöksellään 27.5.1970 nro 2771. Poliisi huolehti käyttöarvoa omaavan eläimen käsittelystä, kuljetuksesta, myynnistä ja varojen tilityksestä sekä toisaalta käyttöarvoa vailla olevien eläinten hävittämisestä ja siitä aiheutuneista kustannuksista.
Vaikka nykyistä metsästyslakia säädettäessä tarkoituksena ei ollut säätää kuolleena tavatun riistaeläimen omistusoikeudesta olennaisesti aikaisemmasta laista poikkeavasti, on vastuu tällaisen eläimen hävittämisestä lain voimassaoloaikana hämärtynyt. Mätänemistilassa olevaa raatoa ei ole mielletty lain tarkoittamaksi riistaeläimeksi eikä sen haltuunottoa metsästykseksi. Poliisille kuten myöskään maa- ja metsätalousministeriölle ei nykyisin ole osoitettu varoja tällaisten eläinten hävittämiseen. Monissa tapauksissa ovat metsästysoikeuden haltijat talkootyönä samoin kuin kuntien terveysviranomaiset kuntien kustannuksella poistaneet ympäristölle haitalliset raadot. Koska tehtävä ei kuitenkaan selkeästi näille kuulu, on eläinraatojen poistaminen ja siitä aiheutuvien kustannusten kantaminen synnyttänyt epäselvyyksiä. Apulaisoikeuskansleri on eräiden kuntien kyseessä olevaa asiaa koskevien kantelukirjoitusten johdosta muun muassa päätöksessään Dnrot 1/21/02, 5/21/02 ja 10/21/02, 14.1.2003 pitänyt tästä syystä säännösten selkeyttämistä tarpeellisena. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 2.10.2006 nro KHO: 2006: 69 katsonut valtion velvollisuudeksi korvata hirven hautaamisesta aiheutuneet kustannukset.
Poliisi on käytännössä vastannut vahingoittuneiden riistaeläinten jäljittämisestä, lopettamisesta, käsittelystä ja myynnistä. Nimenomaisia säännöksiä asiasta ei kuitenkaan ole. Siltä osin kuin vahingoittunut riistaeläin kuten liikenneonnettomuudessa loukkaantunut karhu tai villisika aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle, huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä, antaa poliisilain (493/1995) 25 § eläimen etsimiseen, lopettamiseen ja näissä tarvittavien välineiden käyttämiseen riittävät valtuudet. Poliisilla itsellään kuitenkin vain harvoin on välineitä, asiantuntemusta tai edes riittäviä resursseja tällaisiin tehtäviin. Selkeät valtuudet muun muassa irrallaan olevan koiran käyttämiseen liikennekolarissa olleen hirvieläimen etsimiseen sen vammojen selvittämiseksi ilman metsästysoikeuden haltijan suostumusta puuttuvat. Samoin käytäntö poliisin ja riistanhoitoyhdistyksien välillä laadituista sopimuksista vahingoittuneiden hirvieläinten jäljittämiseksi, käsittelemiseksi ja myymiseksi vaihtelevat alueittain. Menettelyä vaikeuttaa vielä ko. toimenpiteistä syntyvien kustannusten korvaaminen ja myyntitulojen tilitys. Hirvieläimen myynnistä mahdollisesti saatavia tuloja on vaikea käyttää eläimestä aiheutuvien kulujen kattamiseen.
Kuolleena löytyneen eläimen omistusoikeus vaihtelee eri maissa. Tanskassa kaikki kuolleena löytyneet eläimet, myös rauhoitetut, kuuluvat metsästysoikeuden haltijalle ja hän myös vastaa mahdollisista hävittämiskustannuksista. Norjassa rauhoitettu suurriista kuuluu kuolleena kunnalle tai valtiolle. Kunnan tai valtion viranomaiset myös päättävät vahingoittuneen suurriistan jäljityksestä ja lopettamisesta. Ruotsissa osa eläimistä kuuluu valtiolle ja osa metsästysoikeudenhaltijalle. Jos metsästysoikeuden haltija osallistuu kolarissa loukkaantuneen hirven tai peuran jäljittämiseen, voi hän saada eläimen itselleen myös sen rauhoitusaikana. Vastuu hävittämisestä kuuluu Ruotsissa viime kädessä poliisille. Poliisi saa myydä valtiolle kuuluvan hirven tai peuran. Poliisin kulut ylittävä summa myyntihinnasta on tilitettävä valtiolle. Valtiolle kuuluvien eläinten käsittelystä ja jäljittämisestä koituvia kustannuksia korvataan Ruotsissa valtion varoista poliisille ja poliisin pyynnöstä jäljityksen suorittaneille. Jos metsästysoikeuden haltija ottaa eläimen haltuunsa, hän vastaa jäljityksestä koituneista kustannuksista. Hän voi halutessaan myös itse hoitaa jäljityksen. Jos kuitenkaan metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta, tai hän ilmoittaa, ettei kykene suorittamaan tai halua suorittaa jäljitystä, eikä hän osoita tehtävään muuta henkilöä, poliisi valtuuttaa sopivan henkilön toimittamaan jäljityksen. Poliisilla on käytössään lista yhdyshenkilöistä, jotka ottavat yhteyttä metsästysoikeuden haltijaan ja tarvittaessa hälyttävät jäljestäjän. Ruotsissa valmistellaan lakimuutoksia, jotka antaisivat jäljestäjille oikeuden jäljittää kolarissa loukkaantunut eläin ja lopettaa se ilman maanomistajan lupaa.




Luvallisessa metsästyksessä ihmisravinnoksi kelpaamattoman hirvieläimen tilalle myönnettävää lupaa koskeva lupamenettely ehdotetaan siirrettäväksi poliisilta riistanhoitopiirille, joka nykyisin muutoinkin myöntää hirvieläinten pyyntiluvat. Muutos vähentäisi poliisin tehtäviä metsästyksen hallinnossa ja helpottaisi lupamenettelyn yhdenmukaistamista sekä tilastointia.
Kuolleena löydettyä riistaeläintä koskevan menettelyn selventämiseksi sekä samalla poliisihallinnon toimintojen edelleen vähentämiseksi ehdotetaan, että eläin myöskin sen rauhoitusaikana kuuluisi metsästysoikeuden haltijalle. Metsästysoikeuden haltijalle tulisi tällöin myöskin velvollisuus huolehtia kuolleesta riistaeläimestä aiheutuvan merkittävän haitan poistamisesta. Tapauksissa, jolloin metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta tai jolloin eläintä koskevat toimenpiteet ovat hänelle kohtuuttomia, kuuluisi eläin samoin kuin velvollisuus siitä aiheutuvan haitan poistamisesta toissijaisesti paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.
Muutoksen jälkeen poliisille edelleen ilmoitettaisiin kuolleena tavatun rauhoitetun riistaeläimen haltuunotosta. Samoin poliisin hälytysjärjestelmiin edelleen ilmoitettaisiin muun muassa liikenneonnettomuuksissa vahingoittuneista riistaeläimistä samoin kuin metsästysasetuksen (440/2005) 40 §:n mukaisesti metsästyksessä metsään haavoittuneena jääneestä villisiasta tai suurpedosta. Poliisi välittäisi tiedon paikallisen riistanhoitoyhdistyksen jälkikoiraverkostolle, joka yhdessä paikallisten metsästäjien kanssa huolehtisi eläimen etsimisestä, jäljittämisestä, lopettamisesta ja haltuunotosta. Samoin poliisi antaisi vahingoittuneen eläimen tilan selvittämistä ja eläimen kärsimysten mahdollista nopeaa lopettamista varten sen tavoittamiseksi luvan poiketa pyyntimenetelmiä ja metsästysoikeutta koskevista säännöksistä. Eläimen haltuunottoon, myyntiin ja kulujen sekä tulojen tilinpitoon liittyvät tehtävät jäisivät poliisilta pois.
EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet direktiivin IV liitteessä sanottujen eläinlajien tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja muun muassa kiellettävä näiden lajien luonnosta otettujen yksilöiden hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi. Osa metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainituista riistanisäkkäistä sisältyy mainittuun liitteeseen. Artikla 16 antaa kuitenkin mahdollisuuden tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti eläinyksilöiden ottamiseen ja hallussapitoon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa. Ilmoitus poliisille ko. kuolleena tavatun eläimen haltuunotosta täyttänee direktiivin velvoitteet. Samoin EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä muun muassa kaikkien luonnonvaraisina elävien lintujen hallussa pitäminen, joiden metsästäminen ei ole sallittua. Kun metsästyslain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa sanotut riistalinnut ovat ainakin osittain rauhoitettuja ja 2 momentissa sanotut rauhoittamattomat linnut on lintudirektiivin mukaisesti lisääntymisaikana rauhoitettu, velvoittaa direktiivi myös niiden haltuunoton kieltämiseen. Lintudirektiivin 9 artikla antaa kuitenkin jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa kiellosta muun muassa salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti kiellettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muutoin asiallisen hyödyntämisen. Direktiivin velvoitteiden täyttämiseksi ehdotetaan, että myöskin lain 5 §:n 1 momentissa sanottujen riistalintujen sekä 2 momentissa sanottujen rauhoittamattomien lintujen haltuunotosta niiden rauhoitusaikana tulisi ilmoittaa poliisille. Metsästyslain 86 §:n mukaan 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläimen saa ottaa löytäjä. Niistä kuolleena aiheutuvaa haittaa voidaan pitää niin pienenä, ettei ole tarvetta säätää haitan poistamisvelvollisuudesta.
Metsästyslainsäädännössä on metsästäjäorganisaatiolle annettu useita julkisia tehtäviä. Tällaisia ovat muun muassa riistanhoitopiirien myöntämät eräiden riistaeläinten pyyntiluvat sekä riistanhoitoyhdistyksien toimeenpanemat ampumakokeet ja metsästäjätutkinnot. Muutoksenhausta hallintoasioissa tehtyihin riistanhoitopiirin ja riistanhoitoyhdistyksen päätöksiin on säädetty metsästyslain 90 §:ssä.
Lakiesityksessä ehdotettu pyyntiluvan nojalla tapahtuvassa hirvieläinten metsästyksessä ihmisravinnoksi kelpaamattomien hirvieläinten tilalle myönnettävien uusien lupien lupamenettelyn siirtäminen poliisilta riistanhoitopiireille karsii poliisin varsinaiseen työhön kuulumattomia hallintotehtäviä. Toisaalta muutos lisää metsästäjäorganisaation omatoimisuutta metsästyshallinnossa ja on lainsäädännössä jo aikaisemmin toteutetun suuntauksen mukainen. Kun riistanhoitopiirit jo nykyisin myöntävät hirvieläinten pyyntiluvat, ei muutos merkitse niiden työtehtäviin merkittävää lisäystä, vaan keventää koko pyyntilupahallintoa. Lupamenettelyn keskittämisellä metsästyksen asiantuntemusta omaavien ja kihlakuntien poliisilaitoksia vähempilukuisten riistanhoitopiirien tehtäväksi voitaneen myöskin vähentää lupien myöntämisessä nykyisin epäkohtana olevaa menettelyn epäyhtenäisyyttä.
Kuolleena tavatun riistaeläimen omistusoikeutta ja haltuunottoa koskeva muutos vähentää poliisien tehtäviä. Poliisille jäisi kuitenkin rauhoitetun eläimen haltuunottoa koskevan ilmoituksien vastaanottaminen samoin kuin vahingoittuneen eläimen jäljittämisen mahdollisesti edellyttämien poikkeuksien salliminen. Riistanhoitoyhdistyksien jo nykyisin toteuttamaan, poliisin kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuvaan järjestelmään verrattuna ehdotus ei merkitse käytännössä merkittävää muutosta. Kuollutta eläintä koskevat oikeudet ja velvoitteet kuitenkin selkiintyvät. Kulujen ja tulojen hallinnointi ja tilinpito helpottuu sekä niiden vaatima työ vähenee, kun tuloja ei enää tilitetä valtiolle, eikä haittaa aiheuttavien kuolleiden eläinten hävittämisestä koituvia kuluja makseta enää valtion varoista.
Valtaosa poliisin valtion lukuun myymistä riistaeläimistä on ollut liikenneonnettomuuksissa kuolleita tai vahingoittuneita hirvieläimiä. Vuonna 2005 sattui tiehallinnon tilastojen mukaan liikenteessä 1 994 hirvi- ja 2 618 peuraonnettomuutta. Muiden valtiolle tulleiden riistaeläinten merkitys on vähäinen. Valtion tulotilille (12.30.35 Hirvieläinten metsästysmaksut) valtion lukuun myydyistä eläimistä kertyneet tulot ovat eräinä viime vuosina kehittyneet seuraavasti:
1995 196 839 euroa
2000 77 251 euroa
2005 48 637 euroa
Aiemmin poliisi huolehti eläinten jäljittämiseen, lopettamiseen, käsittelyyn ja myyntiin liittyvistä töistä valtion virkatyönä. Poliisin tehtävien muututtua maksullisiksi ja kuolleita riistaeläimiä koskevien tehtävien siirryttyä sopimusteitse riistanhoitoyhdistyksille ovat eläimistä valtiolle kertyneet tulot merkittävästi pienentyneet. Kuitenkin edelleen metsästäjien ja jälkikoiraharrastajien työ tapahtuu suurelta osin korvauksetta ja on ilmeistä, etteivät eläimistä saatavat tulot niistä aiheutuviin täysimääräisiin kuluihin riittäisikään. Kuolleena tavattujen rauhoitettujen eläinten haltuunoton ja omistusoikeuden siirtämisellä valtiolta metsästysoikeuden haltijoille ja riistanhoitoyhdistyksille ei siten ole valtiontaloudellista merkitystä. Haltuunoton ja omistusoikeuden siirto metsästysoikeuden haltijoille ja riistanhoitoyhdistyksille vähentää kuitenkin merkittävästi myyntitulojen tilitykseen ja hävittämisestä koituvien kulujen korvaamiseen liittyvää hallintoa ja tästä hallinnosta koituvia kuluja. Mikäli metsästäjät edelleen huolehtivat eläinten jäljittämiseen, lopettamiseen, käsittelyyn ja myyntiin liittyvät työt harrastuspohjaisesti talkootyönä edes nykyisessä laajuudessa, ei muutoksella kokonaisuutena ole myöskään riistanhoitoyhdistyksien talouksiin merkittävää vaikutusta. Käyttökelpoisista eläimistä saatavilla tuloilla voitaneen edelleenkin yleensä kattaa kuolleista riistaeläimistä aiheutuvien merkittävien haittojen poistamisesta aiheutuvat kustannukset.
Paikallisesti esimerkiksi pahimpien liikennekolaripaikkojen tai vesistöjen virtapaikkojen läheisyydessä saattavat vain kustannuksia aiheuttavat raadot keskittyä toistuvasti samoille alueille ja niiden käsittelystä koituvat kustannukset voivat muodostua näiden metsästysoikeudenhaltijoille tai riistanhoitoyhdistyksille kohtuuttomiksi. Tarkoituksena on, että jos muutoksen taloudelliset vaikutukset osoittautuvat kohtuuttomiksi, voidaan kustannuksia korvata riistanhoitomaksuvaroista maksettavan harkinnanvaraisen valtionavun avulla.
Kuolleet eläimet ovat normaali osa luontoa, eikä niistä tavallisesti ole haittaa. Ne voivat pääsääntöisesti jäädä luontoon, missä ne edistävät luonnon monimuotoisuutta. Joskus eläimet kuitenkin kuolevat paikkoihin, joissa ne voivat aiheuttaa ympäristö- tai terveyshaittaa. Jos kuolleen eläimen aiheuttama ympäristö- tai terveyshaitta on merkittävä, tulee haitta voida poistaa tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Esitys selventää merkittävien haittojen poistoon liittyviä velvollisuuksia ja keventää niiden poistoon liittyvää hallintoa ja siten edesauttaa haittojen poiston tarkoituksenmukaista ja tehokasta hoitamista.
Esitetyt muutokset selventävät sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläimen kohteluun liittyviä velvollisuuksia. Myös auttamisen yhteydessä mahdollisesti tarpeellisten poikkeusvaltuuksien antamiseen ja käyttöön liittyvät säädökset selventyisivät esitettyjen muutosten myötä. Säädöksiä selkeyttämällä edistetään eläinten nopeaa auttamista ja kärsimysten poistamista ja vahvistetaan eläimiä auttavien ihmisten oikeusturvaa. Esitetyt vahingoittuneen eläimen kohteluun liittyvät uudistukset eivät varsinaisesti muuttaisi vallitsevaa tilannetta, vaan selventäisivät vallitsevan tilan taustalla olevia puutteellisiksi koettuja säädöksiä.

Esitys on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet edustajat maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolta sekä elintarvike- ja terveysosastolta, sisäasiainministeriön poliisiosastolta, sosiaali- ja terveysministeriön terveysosastolta, Metsästäjäin keskusjärjestöstä, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta ja Suomen Kuntaliitosta.
Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunto -. Lausuntoja saatiin xx kappaletta. Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esitystä valmisteltaessa.


. Uutta pyyntilupaa koskevaa menettelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisin sijasta ihmisravinnoksi kelpaamattoman hirvieläimen tilalle uuden pyyntiluvan myöntäisi riistanhoitopiiri asianomaista riistanhoitoyhdistystä kuultuaan.
Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja keventää menettelyä. Riistanhoitopiiri myöntää muutoinkin hirvieläinten pyyntiluvat, huolehtii saaliin tilastoinnista ja pyyntilupamaksujen tilityksestä. Riistanhoitopiireillä on siten jo tiedot myönnetyistä luvista ja luvansaajien yhteyshenkilöistä. Riistanhoitoyhdistyksillä puolestaan on pääsääntöisesti riittävä kyky hirvieläimen käyttökelpoisuuden arvioimiseksi. Tarkemmat menettelyohjeet tehtävän suorittamisesta annettaisiin metsästyslain 68 §:ssä sanotulla metsästysorganisaation ohjesäännöllä. Epäselvissä tapauksissa metsästäjällä on edelleenkin mahdollisuus eläinlääkärin tarkastukseen hakemuksensa tueksi. Riistanhoitopiirin päätöksestä on sama muutoksenhakumahdollisuus kuin normaalistakin pyyntilupahakemuksesta. Muutos keskittäisi lupamenettelyn kokonaan riistanhoitopiirien tehtäväksi, mikä osaltaan helpottaisi yhdenmukaisen käytännön muodostamista. Samalla muutos poistaisi poliisilta metsästyslain mukaiset metsästyksen lupahallintotehtävät kokonaan.

Kuolleena tavatun riistaeläimen omistusoikeutta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuolleena tavattu tai pyyntivälineeseen tarttunut riistaeläin kuuluisi aina alueen metsästysoikeuden haltijalle. Poikkeuksena olisivat kuitenkin kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa sekä pyyntiluvan nojalla metsästetty riistaeläin, joiden osalta menettely säilyisi ennallaan. Metsästysoikeuden haltija voisi siten nykyisestä poiketen ottaa riistaeläimen haltuunsa myös sen rauhoitussäännöksistä poiketen. Mikäli metsästysoikeuden haltija ei halua pitää eläintä tai metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta ja eläimen pilaantumisvaara on ilmeinen, voisi riistanhoitoyhdistys ottaa eläimen haltuunsa. Rauhoitetun eläimen haltuunotosta tulisi kuitenkin välittömästi ilmoittaa poliisille. Haltuunotto ei edellyttäisi riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetussa laissa (616/93) tarkoitetun riistanhoitomaksun suorittamista.
Kuolleena löydettyyn riistaeläimeen liittyvien velvoitteiden selventämiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan myöskin vastuu eläimen aiheuttaman merkittävän ympäristö- tai terveyshaitan poistamisesta kuuluisi alueen metsästysoikeuden haltijalle. Haittaa voitaisiin pitää merkittävänä lähinnä silloin, kun kunnan terveysviranomainen voisi edellyttää haitan poistamista. Kun joissakin tapauksissa kyseisen eläimen metsästysoikeuden haltijan tavoittaminen riittävän pikaisesti ei ole mahdollista, tai eläimen poistamista tämän toimesta on pidettävä kohtuuttomana, ehdotetaan vastuu haitan poistamisesta säädettäväksi toissijaisesti alueen riistanhoitoyhdistykselle. On huomion arvoista, että kuolleista eläimistä ei yleensä ole merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, eikä niille siten tarvitse tehdä mitään, vaan ne voivat jäädä luontoon hajoamaan. Uudistuksen myötä merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa aiheuttavien raatojen käsittelyyn liittyvät menettelyt kuitenkin selkeytyvät. Siitä tavasta, jolla kuolleena löydetystä riistaeläimestä tulisi ilmoittaa metsästysoikeuden haltijalle, säädettäisiin asetuksella.
Muutoksen jälkeen valtiolle ja poliisin myytäväksi jäisivät vain luvattomasti tapetut ja poliisin sekä maa- ja metsätalousministeriön poikkeusluvilla tapetut riistaeläimet. Muutoin kuolleina tavattuja riistaeläimiä koskevat toimenpiteet suoritettaisiin käytännössä paikallisten metsästäjien toimesta asianomaisten riistanhoitoyhdistysten johdolla maan useimmilla alueilla jo nykyisin noudatetun käytännön mukaisesti. Hirvieläinten metsästyksen piiriin kuuluu koko maapinta-alasta nykyisin 90–95 %.

. Sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan luonnonvaraisen eläimen kohtelusta säädetään eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:ssä jokseenkin samansisältöisesti kuin nykyisen metsästyslain 84 §:ssä. Tämän johdosta metsästyslain kyseessä oleva säännös ehdotetaan korvattavaksi viittauksella eläinsuojelulakiin. Tarkoitus on, että eläinsuojeluperusteilla tapahtuva eläimen lopettaminen saadaan edelleenkin suorittaa myös ilman kyseisen eläimen pyydystämis- tai tappamisoikeutta alueella.
Elinkelvottomaksikin vahingoittuneen eläimen kuten liikenneonnettomuudessa jalkansa katkaisseen hirven lopettaminen saattaa edellyttää eläimen etsimistä, jäljittämistä ja muita pyyntitoimenpiteitä alueella, jonka metsästysoikeuden haltijoista ei ennakolta ole tietoa tai joita ei riittävän nopeasti muutoin tavoiteta. Nykyisin tällainen toiminta on tapahtunut käytännössä poliisin luvalla, perustuen lähinnä poliisilain 25 §:ään, ilman, että asiasta on olemassa selkeitä säännöksiä. Lakiesityksessä ehdotetaan, että poliisi voisi sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläimen tilan selvittämisen, auttamisen tai mahdollisen lopettamisen sitä edellyttäessä antaa luvan poiketa metsästysoikeutta sekä normaalissa metsästyksessä sallittuja pyyntivälineitä ja –menetelmiä koskevista säännöksistä. Tämä mahdollistaisi mm. eläimen kiinnisaamisen edellyttämän nopean toiminnan ja siinä mahdollisesti tarvittavien menetelmien kuten moottorikäyttöisen ajoneuvon tai irrallaan olevan koiran käytön. Nämä toimet olisi poliisilain 2 § periaatteiden mukaisesti
suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.
Pykälässä tarkoitettuun lopetettuun eläimeen sovellettaisiin edelleen mitä säädetään kuolleena löydetystä riistaeläimestä. Jos metsästysoikeuden haltija ottaa eläimen haltuunsa jonkun muun tehtyä jäljestämisen tai muut eläimen käsittelyyn liittyvät toimet, vastaisi metsästysoikeuden haltija toimista aiheutuneista kustannuksista.


. Lintudirektiivin velvoitteiden täyttämiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi ilmoitusvelvollisuus, mikäli tällainen eläin otetaan haltuun sen rauhoitusaikana. Samalla pykälään ehdotetaan sen selventämiseksi lisättäväksi viittaus lain 5 §:n 2 momenttiin.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä xxxkuuta 200x.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnalle hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Jos kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että se on enemmän kuin puoliksi ihmisravinnoksi kelpaamaton eikä tämä ole johtunut pyyntiluvan saajasta, asianomainen riistanhoitopiiri myöntää riistanhoitoyhdistystä kuultuaan luvan saajalle maksutta vanhan pyyntiluvan tilalle uuden pyyntiluvan.
Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle sekä hirvieläimen jättösarvet niiden löytäjälle.
Mikäli 1 momentissa tarkoitettu metsästysoikeuden haltija ei halua ottaa eläintä haltuunsa tai metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta ja eläimen käyttöarvon alentuminen on pilaantumisvaaran takia ilmeinen voi alueen riistanhoitoyhdistys ottaa eläimen haltuunsa.
Mikäli 1 tai 2 momentissa tarkoitettu haltuunotettu riistaeläin on rauhoitettu, tulee haltuunottajan välittömästi ilmoittaa haltuunotosta poliisille.
Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan ottaa eläimen haltuunsa, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
Mikäli kuolleena löydetystä riistaeläimestä aiheutuu merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, kuuluu vastuu haitan poistamisesta ensisijaisesti alueen metsästysoikeuden haltijalle. Mikäli tätä ei tavoiteta tai poistamista tämän toimesta on pidettävä kohtuuttomana, kuuluu vastuu poistamisesta toissijaisesti alueen riistanhoitoyhdistykselle.
Asetuksella säädetään, miten 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa riistanhoitoyhdistyksen ja 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa metsästäjän on tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle.
Sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelusta säädetään eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:ssä.
Mikäli sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan, tässä laissa tarkoitetun eläimen tilan selvittäminen, eläimen auttaminen tai sen lopettaminen edellyttää sen etsimistä, voi poliisi kyseessä olevan alueen metsästysoikeudesta riippumatta antaa tähän luvan samoin kuin luvan käyttää irrallaan olevaa koiraa tai muita eläimen tavoittamiseksi tarpeellisia, tarvittaessa myös muutoin kiellettyjä pyyntivälineitä ja -menetelmiä.
Lopetetun riistaeläimen haltuun ottoon sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään kuolleena löydetystä eläimestä. Metsästysoikeuden haltija vastaa eläimen jäljittämisestä ja muusta käsittelystä aiheutuvista kustannuksista, mikäli hän ottaa eläimen haltuunsa.

Kuolleen, tämän lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläimen saa löytäjä ottaa haltuunsa. Mikäli eläin on rauhoitettu, tulee haltuunottajan välittömästi ilmoittaa haltuunotosta poliisille.
Jos kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että se on enemmän kuin puoliksi ihmisravinnoksi kelpaamaton eikä tämä ole johtunut pyyntiluvan saajasta, asianomainen
myöntää luvan saajalle maksutta vanhan pyyntiluvan tilalle uuden pyyntiluvan.
Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle,
. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle.
Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälle.
Asetuksella säädetään, miten metsästäjän on
tarkoitetussa tapauksessa tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle.
Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle sekä hirvieläimen jättösarvet niiden löytäjälle.
Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan
, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
ensisijaisesti alueen metsästysoikeuden

Asetuksella säädetään, miten tarkoitetussa tapauksessa metsästäjän on tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle.
.
Lopetettuun eläimeen sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään kuolleena löydetystä eläimestä.

.
Kuolleen
eläimen saa ottaa löytäjä.
Kuolleen,
eläimen saa
Metsästyslain 83 §:n 6 momentissa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä metsästysoikeuden haltijalle suullisesti, puhelimitse tai muulla tavoin viimeistään seuraavana päivänä siitä, kun pyydystyksen kohteena ollut eläin on otettu talteen. Jos metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta, ilmoitus on tehtävä poliisille, jolloin metsästyslain 83 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa riistainhoitoyhdistys ja 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa metsästäjä saa yhden vuorokauden kuluttua ilmoituksen jättämisestä ottaa eläimen haltuunsa.
Jos metsästysoikeuden haltija ottaa metsästyslain 83 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläimen haltuunsa, katsotaan hänen käyttäneen metsästäjän sijasta sitä vastaavan pyyntiluvan.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[V_P_K]

Ongelmat alkaisivat heti hirvikolarin tapahduttua. Keneen hätäkeskus/poliisi ottavat yhteyttä, kenellä on metsästysoikeus ko. alueella, kuka huolehtii Metsähallituksen maitten raadoista?. Entäpä jos kolhun saanut otus onkin kulkenut toisen seuran/maanomistajan alueelle, tuleeko jäljestys keskeyttää?

Hirviluvan hintaa ollaan nostamassa ja millähän perustein? Hirvituhot ja kolarit ovat vähentyneet, liikenteen raadotkin pitäisi talkoilla hoitaa.
Taas joku etelän nauhakenkäpelle haluaa jättää puumerkkinsä metsästyslakiin!

[Puuhapete]

Hirviluvan hintaa ollaan nostamassa ja millähän perustein? Hirvituhot ja kolarit ovat vähentyneet, liikenteen raadotkin pitäisi talkoilla hoitaa.
Taas joku etelän nauhakenkäpelle haluaa jättää puumerkkinsä metsästyslakiin!

Niinpä, kun vielä tarkastelee niin huomaa, että ainoastaan hirvilupien hintaa ollaan nostamassa. Miksi peuralupien hintaa ei nosteta myös?
Totinen totuushan on, että eteläisessä Suomessa on enemmän peuroja ja pohjoisessa Suomessa on vastaavasti enemmän hirviä.
Valtiovalta asettaa siis Suomen kahteen eri lohkoon.
Ts. peurakolareita ajetaan enemmän etelässä ja hirvikolareita vastaavasti pohjoisessa enemmän.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Crowhunter]

[V_P_K]

Ei taida piiri tai rhy:t kostua senttiäkään hirviluvan hinnanostosta. Kaikki rahat tarvitaan ministeriön viisaille, ei "raatotyöryhmä" tai muut aivoriihet ilmaiseksi kokoonnu.

[eräweikko]

Jos lasketaan viime vuoden tulot ja menot hirvistä, niin päädytään suunnilleen seuraaviin lukemiin (jos lähtökohtatietoni ovat ok)

Pyyntilupamaksut 34 236 x 40 = 1,3 M€
41 342 x 100 = 4,1 M€
Tekeepi yhteensä 5,3 M€

Vuonna 2006 maksettiin pelkkiä hirvien metsätuhoja rapiat 5 miljoonaa euroa. Tähän päälle vahinkojen estotoimia, kolarikorvauksia, ym ym.

Ei tainnut piisata rahat. Tänä vuonna maksettavaksi esitetään jo huomattavasti pienempää summaa. Vähän yli 3 miljonaa.

Enteilisikö tämä sitä, että omavastuuosuus vahingoista poistuu?

Semmoistakin olen kuullut, että kolarikorvaukset jätetään kokonaan vakuutusyhtiöiden/ajoneuvon omistajine piikkiin.

Pyyntilupamaksuista ei heru rh-piireille eikä -yhdistyksille mitään muuta kuin ilmaista karkotemateriaalia.

Metsästyskortin nostosta saattaa piireihin ja yhdistyksiin asti jotakin tulla.
Sekin on totta, että rh-yhdistysten tulot ovat raakasti pudonneet, kun ampumakoetta ei enää a) harjoitella b) suoriteta yhtä monesti kuin ennen.