Seropista ehkä uusi metsästysrotu??

[tuhola]

Jalostustoiminta olisi muuten hyvä asia mutta sitä harrastaa nykyään useimmiten ihmiset jotka eivät tajua metsästyksestä ja metsästykseen tarvittavista koiran ominaisuuksista sen enempää kuin sika pohjantähdestä . Joten rotu menee pilalle pikkuhiljaa. Hyvä esimerkki on suomenajokoira.

Ja se on tosi, suuttukoot ken tykkää. Tosiasiat kirpaisee.

Itse ostan koiran vain sellaisilta jotka metsästävät koiran kanssa, eivät vain vie sitä mettään. Suomenajokoira on pilattu niiden ansiosta jotka väitää ettei koira tarvi kaatoa ja "en ole kantanut haulikkoa mukana vuosiin". Juuri nämä tyhjäntoimittajat joilla vilkkuu setelinippu silmissä ovat pilanneet yhden maailman parhaista ajokoirista.

Siksi en enää välitä jalostustoimintaa vastaan toimimisesta ostaessani seropin moninverroin halvemmalla.

[Koukkupolovi]

Niin, siinä Kalevan jutussa kerrottiin, että jossain ajokoirahenkilöiden kokouksessa oli ao lehden päätoimittaja syyllistynyt toisen henkilön kunnianloukkaukseen. Käräjöity oli ynnä sakkoja ja korvauksia tullut.Muuttuuko hovissa, on eri prosessi.
Minua ei yli 20 vuoteen ole esim näyttelyt kiinnostanet vähääkään juuri tällaisen kokemani riitelyn, kyräilyn ja mollaamisen vuoksi.
Minulle on tärkeää vain se, että koirani on perheen hyvä kaveri ja se voi muidenkin ihmisten nähden hyvin.
Plussapuolta on toki hyvä riistatoiminta....
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[riekkolainen]

Kyllä harrastustoiminnasta on maku pois, jos pitää oikeussaleja kierrellä tai vaikka vain lukea lehdestä sellaisen luottamusmiehen tuomioista, jonka järjestössä on itse vaikka vain rivijäsenenä. Näin ainakin minun mielestä.
Sinäänsä sekarotuisen, seropi-koiran kanssa voisi keskittyä puhtaaseen metsästykseen ja itse sen koiransa kouluttamiseen ja jättää näyttely- ja koevouhottamiset tyystin muille. Olen nähnyt koiran menestymisen nuissa yhteyksissä tuovan paljon kateellisia ja vain muutaman menestyksestä kanssasi iloitsevan.

[kytösavu]

Mikäs estää keskittymisen puhdasrotuisen kanssa pelkkään metsästykseen. Jotkut kasvattajat toki, mutteivat kaikki. Jatkossa sillä pystyy teettämään kuitenkin puhtaita jälkeläisiä toistenkin iloksi ja voi kantaa oman kortensa yhteiseen suurempaan kekoon, osallistumatta joidenkin henkilöiden ristiriitaisiin taistoihin.
Johtuiskohan se kanssasi iloitsevien vähäinen määrä tyylistäsi ammuskella nimettömänä toisia selkään. Jostain kumman syystä minua tai laajaa ystäväpiiriäni eri rotujen välillä ei katsota kulmien alta menestyksien hetkillä.
_________________

[riekkolainen]

Vai on savulla laaja ystäväpiiri - toistakin on kuultu, mutta hyvä kun itse olet tyytyväinen. Asiaan: Jalostaako tämä sauhuaja nyt koiria vai ihmisiä? Millä eväillä?

[nippon1]

[kytösavu]

Hyviä ystäviä piisaa, Tanskan kanakoiramiehistä Pohjois-Ruotsin koviin pystykorvaisiin metsonpyytäjiin, näitä mainioita suomalaisia ystäviä unohtamatta.
Lähinnä ajatukseni on yrittää ohjata laajan kannan hyväksi uusia ihmisiä koetoimintaan ja saada heidän pelaavia koiriaan esiin, jolloin tulevaisuus voisi olla parempi terveyden ja käyttöominaisuuksien suhteen.
_________________

[riekkolainen]

Kyllä hyviä periaatteita rotukoirien jalostuksessa esitetään pieninä osatotuuksina, mutta mikä esim terveystilanne tosiasiallisesti ja kokonaisvaltaisesti on pinten polulaatioiden roduissa kuten nyt tämä suomenpystykorva? Kuka voi antaa luotettavaa tutkittua tietoa verrattuna muihin rotuihin ja seropeihin?
Käyttöominaisuudet on sitten toinen asia. Minulla on omakohtaisiakin kokemuksia ja on ollut monelaista koiraa. Paras linnunhaukkuja oli sekarotuinen "viljakoira", joka osasi kaikki ne hyvältä linnunhaukujalta toivotut seikat ja oli varmasti terve. Se oli vanhaan hyvään aikaan ennen kytösavujen, jolloin metsästettiin enemmän kuin viljeltiin peltoja.

[Sämpy]

Riekkolainen ei nyt taida ymmärtää, että jos "seropi" olisi "rotuna" terveempi kuin joku rotukoira, sen pitäisi olla alkuperäistä luonnonkantaa. Kahden tai useamman rodun sekoituksena tullut seropi ei ole yhtään sen terveempi kuin nämä rodun edustajatkaan.

Tuo, että nämä ei-puhdasrotuiset linnunhaukkujat olisivat jotenkin terveempiä, on minusta täysi legenda, eihän niitä ole edes tutkittu. Mistähän ne periytyvät taudit sitten ovat tulleet, jos näin olisi? Meillä oli taannoin aito kuusamolainen rakkipystäri jolla oli kaatumatauti. So what, se tuli ilmi vasta vanhemmalla iällä eikä vaikuttanut mitenkään metsästysominaisuuksiin eikä sitä pidetty muuna kuin vanhuuden vaivana. Mitäs luulet takavuosina vaikuttiko tälläinen siihen, että otettiinko tällaiselta nartulta pentuja?

Yleensä kyllä voin hieman vahvistaa Koukkupoloven kantaa asiassa ja todeta että vielä tänä päivänäkin on metsästäjiä jotka eivät halua ottaa rotukoiraa koska rotukoiraharrastajien joukossa on sellaisia fanaatikkoja että tervejärkinen pelkää leimautumista heidän sakkiinsa. Muistaahan täälläkin pitkän linjan keskustelijat mistä aihealueesta alkoi aikoinaan metsästysnetin rekisteröitymispakko.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[riekkolainen]

Älkää nyt murehtiko Riekkolaisen kykyä ymmärtää...
Koiran jalostuskessa rotujärjestöjen ja vast. luottamustoimissa esim jalostusneuvojat eivät ole välttämättä tavallista harastajaa parempia jalostusasiantuntijoita - sen satun tietämään. Rotufanaattisuus ja ns kennelsokeus ovat yleisä harrastajien vaivoja. Koirien perinnöllisistä vaivoista ei ole kasvattajilla riittävästi luotettavaa tietoa, jota ainakin osa heistä voisi käyttää pennuttamisia suunnitellessaan.
Vapaa maa - saa ottaa minkä koiran haluaa tai olla ilman koiraa!

[Vilperi]

Mulla on ollu se onnellinen tilanne, että imeväisestä saakka meillä on ollu erilaisia koiria taloudessa koko ajan. ja sinne joukkoon on mahtunut niin puhtaita kuin sekuleitakin ja parhaat kokemukset on noiden sekuloiden tiimoilta. Oli koira mitä rotua tahansa, niin suurin merkitys on kuitenkin sen kasvattajalla. (onkos kukaan koskaan kuullut isosta mustasta villakoirasta, joka ajaa jänistä hullun lailla? Meillä oli sellainenkin erään yhteensattuman tuloksena! )
_________________

[JuhoSavola]

Itellä on kolme ja puolitvuotias saksanseisojan ja englanninsetterin sekoitus. Ollu meillä elokuun lopusta asti. Ei yhtään eroa kyllä täysverisestä koirasta. Osaa seisoa ja noutaa, toki ei oo noutoa kokeiltu vielä riistalla ku pitää ensin paukkuarkuus saaha pois.

[tetri]

[JuhoSavola]

Unohin vielä kysyä, että onko muilla seropin omistajilla tullu samanlaista tilannetta vastaan, missä puhdasrotuisen metästyskoiran omistaja vähättelee ja nauraa teiän seropille? Ite oon huomannu sen, että näin saattaa käyä. Ite olisin ostanu puhasrotuisen koiran, mutta on ne vaan niin kalliita.
Enkä todellakaan halua vähätellä puhasrotuisten koirien omistajia. Mutta mun mielestä molemmissa on hyvä ja huonoja koiria.
Ja ihan hyvän ensimmäisen metästyskoiran oon saanu tästä meiän uudesta perheenjäsenestä. Tärkeintä meille on yhdessäolo metässä, eikä suurten riistamäärien saanti. Alussa opetellaan toisiamme ja sitten vasta katotaan miten käy.

[Vilperi]

Ainakin asenne on sulla kohillaan! Opiskele tosiaan koiran kanssa ja jossain vaiheessa huomaatte olevanne kuin paita ja per-e, niinkuin mä ton mun kaverin kanssa.
_________________