Nuaret nautiskelee!

[kuhna]

Majat ovat usein hirvenmetsästystä harrastavan suurmaanomistajan mailla. Kiinteistökin on usein, jonkun yksityisomaisuutta. Talonvaltaus kultuuri näillä seuduin on vielä melko harvinaista.

[Karhukoira]

Jooh...no mikä tappoi oman mielenkiinnon seuran hommiin (vaikka sihteerikkönäkin toimin 4 vuotta)

- Viskivallunkin mainitsema kun on näin tehty tuhat vuotta niin näin tehdään (erehdyinkin ehdottamaan että olis peijaisissa tehty iät ajat tehdyn karjalanpaistin sijaan hirvikeitto, hyvä ettei muilutettu)
- Kokouksissa istutaan turvat tukossa ja kaikki käy, mutta kun nuija putoo pöytään niin alkaa nurkan takana viisastelu miten olis pitäny tehdä
- "pienriistamiehet" -> rutina siitä että hirviporukka ohjaa ja määrää kaiken, mutta ei vaivauduta kokouksiin saati hallitusvastuuseen (vaikka suurin osa seuran väestä on hirviporukassa ja harrastaa myös pieniriistaa, ja kieltämättä tuo seuraan suurimman osan varoista jolla toimintaa yleensä pyöritetään)
- oletus että hallituksen jäsen on aina ja joka paikassa tekemässä niitä talkoita vaikka asuu 200 km:n päässä (ja nyt ihmettely että mikähän sille on nyt tullu kun ei enää edes talkoissa käy)
- pohjois-Karjalainen kateus ja !&%¤# puhuminen

[olsa]

[Haba]

Onpas tuolla pojalla hirveästi sydämmen päällä , minä varaisin jo ajan psykiatrille
_________________
100m ME 9,32s

[Puuhapete]

[kkssu]

No kuulostaapa hankalalta Jos minä käyttäsin ilimaseksi seuran majaa tai lahti vajaa, halakoista puhumattakaa, niin tokihan sillon pitäs olla niitten eteen omaa osaa tekemässäki siinä missä muutki. Mutta ku en niitä käytä, niin enpä oo omia menemisiäni juurikaa viittiny ruveta sen takia järjestelemään eri kantille, että kerkiäisin tekemään halakoja tai lahtivajoja muille valamiiksi. Jos eivät niitä ite saa tehtyä, niin kannattaa harkita koko harrastusta uuelleen, tai yrittää hommata kavereita iliman kitisemistä. se, että on nimet saman seuran listoilla, on kuitenki huono peruste olla vaatimassa kaveriksi johonki touhuun, josta hyöty on yks puoleista.

Ainoa rasite, mikä minusta seuralle tulee, on se, että sihteeri kirjottaa jäsenkortin ja lähettää sen minulle. Tästä rasitteesta maksan kuitenki jäsenmaksua. Se, että hirvimiehet tuovat suurimmat tulot seuralle, on kans sinäsä minua koskematon asia, etten niistä rahoista oo koskaa päässy nauttimaan, eikä ne rahat oo kyllä harmiakaa minulle tuottaneet, että eiköhän ne samat miehet viekki suurimman osan seuran rahoista. Minun vinkkelistä katottuna seura vois olla vaikka rahatonki, eikä se minua suuremmin heilauttelis.

Seurassa kuitenki oon, ku tulivat maita kyselemään ja antovat jäsenyyen niitä vastaan, jota kautta sain pienriista oikeuet seuran maille. Jos tuolta pohjalta ruvettas talakoisiin mukaan kiilaamaan, kävis siinä vaiheessa hyvin äkkiä niin, että maat vaihtas seuraa, ku sattuvat olemaan sopivasti kahen seuran rajalla. Mulle passaa vallan hyvin, että mellastakoon hirvimiehet miten lystäävät, ja niitä väistelenki ku samaan aikaan ollaan metässä, mutta kunhan eivät oo vailla minulta sen enempää ku minä niiltäkää

[Mlk]

Talkoissa en käy ja harvemmin kokouksissakaan. Elämää on nähkääs seuran ulkopuolellakin. Ensin oltiin armeijassa, sitten opiskeltiin 4-5 vuotta ja sitten alkoi työelämä, oman talon rakentaminen ja lapsiakin siunaantua ja aina on oltu minimissään 250 km seuran alueilta. Valitettavasti näistä syistä en ole ehtinyt polttopuita tekemään. Tosin sama kuin edellä eli enpä juuri ole sitten niitä polttopuita käyttänytkään.

[vwkupla6]

[rahikpa]

Kun aloittelin metsästystä 15 vuotiaana kävin melko ahkerasti hirvijahdissa. Muutaman vuoden passissa hytisin kylmästä, yhtään hirveä en elävänä nähnyt. Jostain syystä silti konkariukot ampuivat useita hirviä syksyssä. Ymmärrän tietysti että kokemus painaa paljon hirvihommissa mutta voisi kai tuota kokemusta nuoremmellikin jakaa, jolloin ehkä motivaatio hommaan nousisi. Hirvestykseen menetin motivaationi joten eipä ole tullut paljon polttopitakaan taikka muuta yleishyödyllistä seuran eteen tehtyä. Totesin että on hienompaa kulkea vapaasti koiran kanssa lintujahdissa kuin hytistä tyhjän panttina passissa seuraamassa kun vanhat ukot rohmuavat kaikki hirvet. Seuran kokouksiin en ole osallistunut koska olen opiskellut satojen kilometrien päässä seuralta aivan viimevuosiin asti, enkä ole omistanut autoa jolla tuonne olisin päässyt. Lisäksi sillä paikkakuntalaisella metsurilla / maajussilla on ehkä jonkin verran helpompi osallistua seuran toimintaan kuin perheellisellä muutaman satojen kilometrin päässä asuvalla päivätöissä käyvällä.

[tuhola]

[-TE-]