Pakomatkalla ei MUKA merkitystä?!!!!

[Nimrod]

Kyllähän se niin on, että vaniljajäätelölläkin lähtee jäätelönnälkä, mutta niissäkin on eroja.

Rungon käytettäville metsästyspatruunoille Suomessa muodostavat Lapua Mega, Sako Hammerhead ja Sako Super Hammerhead. Mielestäni näistä paras on Sakon uusi tavallinen Hammerhead, joka toimii niinkuin siltä on ajateltu.

Premiumluodeille on paikkansa, mutta lähinnä nopeammissa kaliipereissa. Tavalliset kaliiperit .30-06:een asti eivän niitä vielä välttämättä tarvitse. Valmistajien tulisikin kiinnittää tuotekehityksessään huomionsa siihen, että ns, tavispatruunat olisivat mahdollisimman laadukkaita! Hyvä esimerkki tästä on Federalin siiven alta löytyvä Fusion, joka on uutta tuotantoteknologiaa (bonded luoti halvalla) hyödyntävä luotikonstruktio, ja sellaisena aivan erinomaisen toimiva.

[Werthe]

[petri r]

[nippon1]

Setähän ampuu vain tiukalla reiällä. Tuleehan sitä vertymää aina keuhko osumasta "mössöä" ei sitten tulekkaan. Siisti ja pieni haavakanava=vähän sitä mössöä ja päin vastoin. Vertymää vaan tulee muusta kuin ranka tai pumppu osumasta.
_________________
Rauhasa hissun kissun

[Nimrod]

Luodin rakenne poikkeaa melkoisesti eri kaliiperien välillä, ja eri kaliipereiden välillä nimellisesti samatkaan luodit eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia.

petri r on taatusti oikeassa tuosta eri Oryxien välisestä samankaltaisuudesta eri kaliiperien kesken, mutta mielestäni 6,5 mm:n Oryxillä on tietty etu isompaansa nähden ja se on luodin suhteellinen pituus läpimittaan nähden.

Paljon on kirjoitettu SD:n vaikutuksesta, mutta mielestäni se on vähän liian laskennallinen tapa ajatella luodin läpäisyä. Ennen puhuttiin vähän yksinkertaisemmin läpimittojen määrästä ja veikkaan, että sillä on enemmän merkitystä läpäisyn kannalta kuin pelkällä SD:llä.

Mainitsin aiemmin hirven viretilasta ja pidän sitä edelleen erittäin merkittävänä tekijänä hirven pakomatkan pituudessa. Koiran haukusta tai ajosta ammuttaessa pakomatka tuppaa olemaan pitkä, koska hirvi on stressaantunut ja vauhti on jo päällä. Pellolta ammuttaessa hirven viretila on matala ja tällöin tilanne vähän muuttuu - ei pelkästään niin, että hirvi kuolee nopeammin vaan myös siten, että kaliiperien ja luotien erot tulevat selvimmin esille. Mitä kovempi alkushokki ja suurempi haavakanava on niin sen nopeammin hirvi on maassa. Tähän vaikuttaa monesti myös se, että hirvi seisoo osuman saaneena tilanteesta tietämättä hetken. Mitä enemmän vahinkoa on tapahtunut niin sen lyhyempi pako on tämän alkutaivastelun jälkeen.

Itse suosin kyttäyspyynnissä isoa luotia, joka lyö lujaa ja avautuu nopeasti. Metsästyskäytössä suosin sitten yleisesti käyttökelpoisia kaliipereita ja asekokonaisuuksia.

[Werthe]

[tl]

45/70 ja 405grs Woodleigh FN 640m/s... = 5375 j

Aika paljon minusta.

Kaliiberilla on merkistystä ja samoin hyvillä luodeilla mutta tärkein on edelleen hyvä osuma.

[petri r]

[veli-pekka]

Jeps,

kyllähän se on kuten tl mainitsi, tärkein on hyvä osuma. Itse laittaisin esimerkiksi tällaiseen järjestykseen niinsanotun "hyvän kaadon edellytykset":

1. hyvä osuma,
2. Järkevä ampumamatka, ottaen huomioon käytetty ase+luoti
3. Hyvä luoti, itse hyväksi havaittu omaan aseeseen, itse pidän naturaliksesta
4. Hirven "viretila", mainio sana nimrodilta tuolle. Iso vaikutus, jos juoksumatkalla on merkitystä vaikka lähellä valtateitä.
5. Kaliiberi, jos aiemmin mainitut on kunnossa niin kaikilla laillisilla kalibereilla pärjää mainiosti. Isossa monesti enempi energiaa, kyllähän se energia kaataa. Se kumpi tuhoaa enempi lihaa, on täysin luodista ja osumasta sekä vähän tuurista kiinni.

Se että joidenkin yksittäistapauksien vuoksi alethan toista kaliberia moittimhan ja toista kehumhan, on ihan turhaa nuorten miesten henkselien paukuttamista. Kaikilla laillisilla reikäkoolla kyllä homma hoituu, vieläpä mallikkaasti.

Kaikenlainen "markinaali-kaliiberi", "puskapyssy", "norsupyssy", "lihanpilaaja", yms nimittelyt on ihan persiistä, pikkupoikien pissaleikkejä. Voihan asian kääntää näinkin päin: Hyvä metsästäjä kaataa hirven kohtuumatkalle millä tahansa laillisella kaliberilla. Jos taidot eivät riitä, pitääkö sitä korvata ylimääräisellä teholla?

Käsittämättömimmät ylilyönnit kaliberien valinnoissa ja paremmuuden ehostamisissa ovat olleet nämä "risuvarmat" isot kaliberit. Ei ole olemassa mitään muita kuin risuherkkiä luotia. Ne aivovammaiset jotka roiskivat läpi risukoiden tuurilla ja toisten terveyden vaarantaen, pitäisi porukalla pieksää aina tulille kokoontuessa. Olen itsekin kerran joutunut passiketjussa tekemään maastosukelluksen, kun äijä näki "elämänsä hirven" ja tyhjensi liphansa pitkin koivurisukkoa. Se on jotenkin ilkeä olo kun luotia lentää likeltä useamman kerran, matkaa ampujaan noin 100m. Koivikkoa harveni molemmilta puolitani ja kyllä se hirvikin viimein kaatui, mutta siihen loppui myös tämän äijän metsästys meidän porukassa. Selitti vain suu vaahdossa "elämänsä hirvestä"... Eikä saanut heeperin vuoksi edes hirveä pistettyä!

t.Veli-Pekka

[petri r]

Hyvä kiteytys Veli-Pekalta. Ja samaa mieltä noista kaliiberinimittelyistä Nuo kohdat 2 ja 3 liittyy hyvin toisiinsa, koska äärietäisyydet vaikuttaa siihen luodin toimintaan elukassa ja asettaa osaltaan ristiriitaisia vaatimuksia luodille: kovassa lähiosumassa pitäisi olla vahva rakenne että luoti ei säry ja pitkän matkan hitaassa osumassa taas pitäisi olla herkkä ja pehmeä kuula että ei mene "puikkona" läpi.

Eli jos kaliberin valinta tuntuu joskus kompromissilta niin myös luodeissa joutuu usein kompromisseihin...toisaalta kohtalaisen helppo on pitää myös useampaa latinkia mukana: peltopassiin/pitkille matkoille oma kuula ja pusikkoon/lyhyille matkoille oma kuula. Toki tähtäimen kohdistukset on hyvä tietää jos vaihtelee kuulia. 6.5mm minulla on kompromissikuula 9.1g A-frame, pitkille matkoille woodleightin 9.1g (myös A-frame pelaa siinä) ja lähitaistelussa Naturalista.

[veli-pekka]

Petri, täydensit tekstini puutteita täydellisesti, olen täysin samaa mieltä. Hyvä äijä pärjää yhdellä aseella reisussa, kunhan on sopiva panos taskussa. Mikäpäs se estää käyttämästä useampaa erilaista luotia vaihtoehtoina, kunhan oppii niiden käyttäytymiset ja osumakohdat.

Itse nykyhään ammun vain kohtuumatkoille, aina alle 150metriin, yleisin kaatoetäisyys alle 100 metrissä. En tiedä onko onnea vai mitä, ei ole ollut tarvetta ampua hirveä kauemmaksi. Tämän vuoksi 308 + Naturalis on tuntunut helpolta yhdistelmältä luottaa. Totta varmhaan ettei täyskupari välttämättä enää aukene hirmuisen pitkille matkoille.

Aseeksi lähes joka reissulle lähtee kevyt 308 kertalaukasu-kivääri tai rihlakko 308, vaikka järeämpääkin tulivoimaa kaapista löytyisi. Tiedän että jossain tilanteissa isompi sakoni olisi varmhaan parempi, vaan se on jäänyt enempi hirvensarvhen koristeeksi ja juttujen pohjaksi. Se on monesti parempi ampua tarkasti sen yhden kerran kertalaukaus-kiväärillä, jääpi turhat kyljen rei'ittämiset poies. Haulikkopuolella huomasin saman, yksipiippuinen on nykyään aina mukana kun metsästys-into on jotenkin "rauhoittunut". Tuloksena riistaa kohtuudella ja harvoin haavakoita.

t.Veli-Pekka
_________________
Hyvä metsästäjä kaataa hirven kohtuumatkalle millä tahansa laillisella kaliberilla.

[Nimrod]

[karju]

"Veli-pekka" kirjoitti

[Käsittämättömimmät ylilyönnit kaliberien valinnoissa ja paremmuuden
ehostamisissa ovat olleet nämä "risuvarmat" isot kaliberit. Ei oleolemassa
mitään muita kuin risuherkkiä luotia. Ne aivovammaiset jotka roiskivat läpi risukoiden tuurilla ja toisten terveyden vaarantaen, pitäisi porukalla pieksää aina tulille kokoontuessa. Olen itsekin kerran joutunut passiketjussa tekemään maastosukelluksen, kun äijä näki "elämänsä hirven" ja tyhjensi liphansa pitkin koivurisukkoa. Se on jotenkin ilkeä olo kun luotia lentää likeltä useamman kerran, matkaa ampujaan noin 100m. Koivikkoa harveni molemmilta puolitani ja kyllä se hirvikin viimein kaatui, mutta siihen loppui myös tämän äijän metsästys meidän porukassa. Selitti vain suu vaahdossa "elämänsä hirvestä"... Eikä saanut heeperin vuoksi edes hirveä pistettyä!

Eipä sitä voi enään asiaa paremmin sanoa, kauhulla voi ajatella nämä
sinun kirjoittamasi tapaukset lisääntyvät aivan varmasti, kun
metsässä rupiaa olemaan sellaisia kavereita entistä enemmän,
joilla aseenkäsittelytaito on hyvin kyseenalaista.

[338 Lapua Magnum]

Turvallisuuteen voisi lisätä edesmenneen isäukkoni opetuksen ja ainakin omalla kohdalla olen huomannut monesti sen mitä hän tarkoitti.

Ammuin ensimmäisen Rusakon haulikolla ollessani 8v ja koska kyseessä oli rinnakkaispiippuinen haulikko (on vieläkin minulla) piti aina muistaa että jos ammut vain toisen piipun on toinen ladattu ja VARMISTAMATON. Isäukko toitotti jatkuvasti minulle että "Ei riitä se että muistat varmistaa aseen sen pitää lähteä ALITAJUNNASTA" Tuolloin lähinnä huvitti nuo ajatukset mutta nykyään olen huomannut mitä hän tuolla tarkoitti, eli monesti hirvenkaadon jälkeen paljon myöhemmin olen muistanut että "hetkinen panokset pois lippaasta" Aina kun menen aseen luo huomaan että lipas on tyhjä ja panokset taskussa.....Tämän kun kokee muutaman kerran ymmärtää miksi kannatti kuunnella nuo opit tuossa iässä vaikka ne tuntuivatkin puuduttavan tylsiltä.

Toinen asia jota hän myös jaksoi muistuttaa "Ase ei koskaan saa osoittaa toista ihmistä päin" Tämä näistä asioista on varmaan monelle se helpoin muistettava ja iskostuu alitajuntaan varmaankin helpoiten.

Kolmas asia ja mielestäni VAIKEIN on se että (korostuu kiväärillä erityisesti) "Aina pitää olla aikaa katsoa muutakin kuin kohdetta" Hirvijahtiin tämä on mielestäni juttu joka PITÄÄ HALLITA....Se on hieno tilanne kun hirvi tulee näkyviin mutta mitä on siellä takana...?

Olen miettinyt paikkoja joissa itse ampunut (hirveä) ja sitä mitä on jäänyt mieleen ja todella monesti toistuu tietty kaava, etenkin jos tilanne on nopea, hitaissa tilanteissa karkaa ajatus ja omalla kohdalla RISKIT JOPA SUURENEVAT.

1. Mikä eläin?
2. Jos lehmä niin missä vasa? (En luota koskaan VARMAAN tietoon yksinäisestä se pitää itse nähdä)
3. Teen päätöksen ampumisesta
4. Nostan aseen
5. Ennen laukausta katson mitä on takana....tämä on todella outojuttu mutta jostain syystä asia joka jää aina mieleen ja toistuu erityisesti NOPEISSA TILANTEISSA, en tiedä mistä johtuu että on aikaa tuollaiseenkin mutta koskaan ei ole jäänyt ampumatta sen takia että teen päätöksen uskallanko ampua ja missä kohdin.
6. Eläimen käytös laukauksen jälkeen
7. Jos kaatuu näkyville, lopetus laukaus, ilmoitus päällikölle ja ilmeisesti tässä vaiheessa poistuu panokset aseesta vaikka tuskin koskaan sitä muistan jälkeenpäin.

Moni noista asioista tuntuu siltä että puhun täyttä soopaa mutta ainakin te kenellä on ollut vastaavanlainen opettaja ymmärtänevät sen mitä tarkoitin sillä kun tietyt asiat lähtevät alitajunnasta ja silloin ne toistuvat tilanteessa kuin tilanteessa riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu.

Mikään näistäkään ei takaa sitä etteikö vahinkoa voisi sattua, mutta jos ampuu pusikkoon ELÄMÄNSÄ HIRVEÄ niin että kaveri väistelee luoteja on parempi lopettaa ampuminen ja lähteä itse ajomieheksi....

On minulle joskus väitetty silmät suurena että 9,3:n on todella turvallinen kun iso ja hidas luoti ja että hän itse ei ainakaan lähtisi ajomieheksi jos passissa jollain olisi 338lm (näytin tuota panosta hänelle ja lähti siitä juttu)
Mietin itse että kannattaakohan todella lähteä ajamaan ainakaan tuon miehen eteen hirveä....

[bigbore]

Se 45/70 on valmet 412 610mm piipulla. Ylimenikartio on lisäksi hieman pidenpi joten aseessa toimii 405grs luoti latauspituudella 70mm joten palotilavutta tulee lisää ja ruuripanosta voi vähän nostaa. Silti paineet vaikuttaa riittävän matalilta nallista ja hylsyn veneymästä päätellen. Muutaman paukun oon ampunu N530 ruudilla nopeudella 670m/s eikä siinäkään ollut hylsyssä mitään hälyyttävää. MUTTA EN SUOSITTELE NÄITÄ LATAUKSIA MILLÄÄN NORMIMARLINILLA.