Ase&Esittely: Sikarit ja Saalisvarmuus

[Vonkamies]

No nythän sitä päästiin asiaan! Hieno kirjotus Lahtiselta. Tuli kurkattua kaappiin ja huomasin että oli päässyt pöllit loppumaan, pitänee heti huomenna käydä tupakkakaupan kautta työmatkalla. Ikinä en ole rentoutunut yhtä paljon kuin hyvän juoman äärellä ja siinä samalla poltettu kunnon pölli, kaikessa rauhassa
_________________
Sako Finnlight aito Suomalainen

[Lahtinen]

Sikariharrastuksen hinta…

Sikariharrastus mielletään erittäin kalliiksi ja sitä se onkin, jos tyytyy raapaisemaan ainoastaan pintaa.

Itse sikarit maksavat ja samoin harrastukseen liittyvä enemmän ja vähemmän tarpeellinen rekvisiitta + välineet.

Ase&Esittelyssä havaittiin kuitenkin, että monessa paikassa oli raakasti ns. luksus-lisää, jolla rahat otetaan pois maksukykyisiltä, vähän samoin kuin eräasumarkkinoilla.


A&E lähestyi rintamaa kuitenkin tavallisen erämiehen näkökulmasta, jolla rahalle löytyy muutakin käyttöä, kuin laitaa kaikki savuna ilmaan.


Ase&Esittelyn tutkimuksissa havaittiin, että ihan tavallisen ”muovituoppikansankin” edustaja voi harrastaa sikareita, jopa paremmin mitä asiaan perehtymätön rahan voimalla mukana kikkaileva, kunhan asiaan perehtyy.

Sikariharrastuksen analogia metsästykseen toteutui siis tälläkin rintamalla.

[perisofeus]

...

[Lahtinen]

Sikarit, säilytys ja riistankäsittelyn perusteet

Long filler-tyyppiset sikarit ovat luonnontuotteita. Ne vaativat harrastajalta oikeanlaista käsittelyä ja säilytysolosuhteita. Sama analogia pätee myös riistasaaliiseen; Mitä paremmin harrastaja näitä osaa ja haluaa käsitellä ja säilöä, sitä täydellisempi on nautinto käyttövaiheessa. Sikariharrastus valmentaakin jahtimiestä myös saaliin arvostamiseen ja sen oikeanlaiseen käsittelyyn. Sikarimiehen saalis ei pyöri pilssivesissä, eikä makaa pas...ineen muovikassissa.

Kustannustehokas sikariharrastus vaatii säilytyspaikaksi tilan, jossa on tasainen noin 70% kosteus ja stabiili lämpötila. Kosteus on ympäristöolosuhteista kriittisin; ylilyönnit kumpaan tahansa suuntaan johtavat ongelmiin. Suurin ongelma suomalaisissa asunnoissa on matala kosteusprosentti, joka johtaa sikarien kuivumiseen ja sitä kautta pilaantumiseen. Ongelmaan on ratkaisu, niinkutsuttu humidori.

Humidoreja myydään ”aloituspaketteina” ja ihan pelkkinä säilytystiloina. Näiden hinnassa on monesti taivas rajana ja myös luksuslisää pukattu ihan riittämiin asti.


Sikariharrastuksen aloituspaketiksi myytävä humidorisetti tilpehööreinen. Ei välttämättä vakavan harrastajan valinta.

Aikoinaan humidoria hommatessa eteen tuli kaksi ongelmaa:

- Järkyittävä hinta
- Olematon koko

Ei tuore hirvimieskään mene ostamaan ennen jahtikautta kylmälaukun kokoista pakastinta, vaan kyllä sitä nyt jonkinlaista marginaalia haluaa säilytyskapasiteettiin tulevaisuutta silmälläpitäen.

Siinä sitten tuli oltua yhteydessä useampaankin puuseppään, kunnes Lassilasta löytyi ”metsästys-puuseppä”, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi nopeasti, erityisesti nopean sähköposteihin vastaamisen ansiosta ja erittäin asevelihenkisten hintojen johdosta, humidori maksoi murto-osan ”kaupan tekeleistä”. Samasta osoitteesta löytyi myös muuta metsästysliitännäistä puusepäntuotetta:

http://www.puuseppa.cjb.net/

Kyseiseltä puusepältä on aikoinaan muutamakin humidori hommattu, muunmuassa häälahjaksi.

Humidori

Humidori tilattiin ns. puuvalmiina, eli pinnat on käsitelty, mutta mahdolliset tiivistykset jäivät tilaajan harteille, samoin kuin kalustuskin.


Metsästäjän humidorin tärkein tehtävä on pitää kosteusprosentti noin 70% hujakoilla ilman jatkuvaa huollontarvetta. Tällöin pöllit huilailevat onnellisina ja kuvittelevat olevansa edelleen kotikonnuillaan ja maturoituvat pikku hiljaa, odotellen jahtireissuja.


Puuseppä antoi humidorin mittojen speksaamiseen käytännössä vapaat kädet: Tilattiin humidori, joka sopii kirjahyllyyn, mutta johon myös sopii useampia kokonaisia sikarilaatikoita.


Materiaaliksi valittiin koivu ja kannesta speksattiin kokonaan irtinostettava. Setri on humidorin suosituin rakennusmateriaali, mutta jo alkuvaiheessa todettiin sikarien köllivän humidorissa setrilaatikoissaan, joten Suomen oloihin arvioitiin koivu parhaimmaksi. Kansi on tehty sisäpuoleisella inserttiosalla, joka lisää kannen tyrneyttä ja tiiviyttä.


Ulkopinnoilla on petsaus ja lakkaus, mitta sisäpinta jätettiin tarkoituksella käsittelemättä, jolloin kosteus aikaamyötä varastoituu koko humidorin runkoon ja stabiloi oloja.


Materiaalivahvuudet ovat riittävät, tämä humidori on oikeasti tehty kestämään käyttöä, eikä vieraille elvistelyyn.


Humidorin saumat tiivistettiin toimituksen jälkeen ihan normaalilla ikkunatiivisteellä.


Vuosien varrella kosteuserot humidorin sisä- ja ulkopinnoilla ovat johtaneet kannen melkoiseen käyristymiseen. Tämän seurauksena humidorissa on suurivolyyminen kostutin, siitä myöhemmin. Tietyllä tapaa kuitenkin tämänlainen ”vapaastihengittävä”, eikä pullontiivis, säilytyspaikka tuntuu kuitenkin sikareille soveltuvan.

Jos sikariharrastus kiinnostaa tosissaan, kannattaa panostaa humidorin hankintaan. Pitkässä juoksussa se on paras säästökeino ja nostaa kotona säilytettyjen long filler sikareiden laadun aivan eri tasolle. Ja mielessä kannattaa pitää sekin, että humidori saattaa vaatia "sisäänajoa", ennenkuin olosuhteet vakiintuvat.

[Punajalaka]

No jo voi olla tupakoimineki vaikijjaa.
_________________
No ehä minä, mutta muut.

[perisofeus]

[Apple]

Patruunavyölle tälläinen...


_________________

[Lahtinen]

70% kosteus ja pötkylät tykkää

70% kosteuden ylläpitoon on monta tapaa. Yksi vaihtoehto on muuttaa Kuubaan tai Dominikaaniseen tasavaltaan…

Humidorissahan ei pysy meidän olosuhteissamme kosteus halutussa ikkunassa, jos sinne vain lotraa vettä tai mojauttaa pelkkään veteen kostutetun sienen.

Humidorissa olevaa kostutinta kutsutaan monesti nimellä credo ja niitä esiintyy myös joissain sikarilaatikoissakin:


Sikarilaatikkoon integroitu credolokero ja rivoitus päätylaidassa, josta kosteus pääsee virtaamaan tarvittaessa pötkylöille.


Omassa humidorissa kokeilin useampaakin erikokoista kostutinta, mutta päädyin kuvassa oikealla näkyvään kunnon kokoiseen credoon. Tällä huollontarve vähenee oleellisesti ja vettä saa varastoitua kostuttimeen riittävän määrän pidemmäksikin aikaa.



Kostuttimen rakennus toimi omalla kohdallani seuraavasti:

Tiimarista oasista (on sitä vihreää kosteudenimevää tiiltä), jota kukkakaupatkin käyttävät kosteutta varastoimaan ja johon kukan juuret tökätään.

Apteekista propyleeniglykolia

50/50 seos propyleeniglykolista ja akkuvedestä oasikseen ja kostutin on valmis. Ja jatkossa tarvii enää lisäillä sitä akkuvettä credoon tarvittaessa.

Veden ja propyleeniglykolin seoksella on sellainen piirre, että se koittaa stabiloida kosteuden ungefäär 70% hujakoille. Tislattua vettä kannattaa käyttää siitä syystä, että vesijohtovesi saattaa sisältää prosessia haittaavia aineita.



Oikeinhoidettuna long filler-sikarit palkitsevat isäntänsä ruhtinaallisesti, saalisvarmuudella ja syvällisellä eränkäynnin perusteiden ymmärtämyksellä.

[jylyppy]

Aihe on hyvä ja mielenkiintoinen mutta mistä hankkia kunnollisia sikareita?

Mistä löytyy helposti hankittavaksi laadukkaita eräretken kruunaajia?
_________________
"fujisanpan-kertakäyttökamera"

[Vonkamies]

Turussa ainakin turun tupakkakauppa. Valikoimaa piisaa
_________________
Sako Finnlight aito Suomalainen

[Lahtinen]

[Lahtinen]

Sikari, tuhka ja metsäspalon uhka

Sikariharrastus valmentaa erämiestä tulenkäsittelyn jaloihin taitoihin. Tulen vaarallisuuden ymmärtää, kun saa havaita jo pitkään kylmenneen sikarin lähtevän iloiseen roihuun muutamalla imaisulla. Siitä paatuneinkin erämies ymmärtää, että jos tulien kanssa pelataan, niin jälkisammutus on tehtävä huolella ja kytöpesäkkeet hoideltava.

Perinteisiin sikaritapoihinhan kuuluu, että sikaria ei ”tumpata” vaan sen annetaan polttamisen jälkeen hiipua paloturvallisella alustalla sammuksiin.

Sikarihommiin liittyy monesti toinen toistaan kalliimpia tuhkakuppeja:


Joku on valmis uhraamaan kymmenenkin euroa ”hifistelytuhkakuppiin”.


Toisaalta, ihan pelkällä kukkaruukunalusellakin pärjää ihan mukavasti.

Sikarien kanssa maastossa pelattaessa tuhkakuppeja ei mukana kulje. Tällöin onkin erittäin tärkeää huolehtia ”jälkisammutuksesta”, niin janon, kuin tumpinkin.

[Lahtaaja]

Muistelen jostakin lukeneeni tai nähneeni että sikaarin polttaminen sinettirengasta poistamatta on moukkamaista. Tiedä sitten...

[mutumies]

Muistat väärin; se on nousukasmaista.

[Lahtinen]

Jos sikarivyön haluaa poistaa, niin käytännössä se kannattaa tehdä silloin, kun sikaria on poltettu aavistuksen verran, sikarin on hieman lämmennyt ja "hakeutunut mitoilleen".

Tällöin sikarivyö irtoaa jouhevasti, eikä sikarin pinnan vahingoittumisen riskiä juuri ole.

Sikarivöitä harvemmin erämiehet poistelevat, sillä sikareita ei ole tarve vetää ”niin muniamyöten” että sikarivyökin alkaa palamaan.