Metsästysseurajäsenyyttä netin kautta etsiville tiedoksi

[Tinurien Kirkkoherra]

Eikö tuo ole kuitenkin aika päivän selvää ettei netiltä kannata odottaa "suuria" näissä asioissa... Tuttavuuksia voit hakea netin välityksellä alueeltasi, mikä voi olla yksi linkki seuraan. Voi olla, ei välttämättä. Mutta nettikin, voi olla, yksi osa aktiivista hakemista, mitäpä tuota jankkaamaan. Aktiivisuus on päivän sana. Usein vain aktiivinen kaveri lähtee henkilökohtaisesti paikan päälle tai soittaa puhelimella, netin sijaan, mikä on ehdottomasti parempi liike.

Jäsenasiassa voisi sanoa, että meitä on moneen junaan.
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Pyrykoira]

Totta on, että seuroihin pääsyssä voi esiintyä hankaluuksia. Syitä on monia, mutta ei varmaankaan vähäisin ole se, että se uusi, mahdollisesti kaupunkilainen, jäsen ei sopeudu siihen " kulttuuriin " ihan helposti. Maalla on totuttu tietynlaiseen toimintatapaan, eikä se siitä ihan heti muutu.

On nähty tapauksia, että tämä tulokas alkaa ensi töikseen luettelemaan mitä OIKEUKSIA hänellä seurassa on, unohtaen täysin sen, että on myös velvollisuuksia. Helposti arvostellaan puitteita ja toimintaa, mutta itse ei osallistuta, jos jotakin pitäis korjata tai tehdä. Ei sitä " vapaamatkustajaa " kauaa vittitä suopeasti kattella jos aina kökkä - / teurastuspäivinä tms. iskee se "työvuoro" tai jokin muu meno. Varsinkin hirvijahti porukkahommana vaatii siihen sitoutumista. Omat hautajaaset on hyväksyttävä syy olla pois.

P.S. Vilperi taitaa olla poikkeus, koska talkoissa käy, vaikka ei ole jäsen.

[Punajalaka]

[tetri]

[Vilperi]

Jos mettäkaveriaan vähän auttaa omilla taidoillaan, niin kai mä olen sitten pyrkyri!
_________________

[olsa]

Punajalaka kirjoitti.
Toisaalta jos kaikki seurat ottaisivat kaikki halukkaat ongelma pienenisi, paitsi suuurten kaupunkien liepeillä jossa pikku seurat vois tukehtua tulijoihin eli monissa tapauksissa se on kyllä ok, että ihan kaikkia halukkaita ei oteta. Itestäni ois mukava nähdä, että seurat myis vähän hanakammin vieraslupia pienriistalle, kun nyt tilanne tahtoo olla se, että lupia ei saa kuin jonnekkin harvoihin paikkoihin, jotka tukehtuvat tulijoihin. Siinä lupien pimityksessäkin taitaa olla suurin syy olla kuningas hirvi, eihä tosi hirvimies kestä nähdä jäneksen ajattajia tai teeren ramppaajia.

Tämmöinen onkelma on tullut, taikka meinas tulla tosi paha. Jäseniä otettiin melkeen kun oli kunnassa käymässä, tuttujen hommaamat kaverit lisäksi. Jäsenmäärä melkein 300, ulkopuolelta kunnan 80 jäsentä tällä hetkellä. Näitä käy talkoissa noin 2, kokouksissa korkeintaan 5 jäsentä. Jäsenmaksuja lähetetään puoli suomea, sen jälkeen karhukirjeitä maksuista. Mettään kun tulevat, muutama vieras mukana. Vierasmaksut hoitamatta, vastaus eikö ookka sama käytäntö kuin ennen. Näiden asioiden takia seura joutui ottaan tarkemman käytännön, elikä tekeen uudet säännöt.

Vieraskortteja myyvät melkein kaikki seurat mitä minä tiedän, ehtona että seuran jäsen on mukana.

[Sämpy]

Senverran voisin kommentoida seuroja kohtaan esitettyä kriitiikkiä. Aika monet mieltävät metsästysseuran sellaiseksi "metsästysosuuskunnaksi", jossa ne joilla on metsästysoikeus, liittävät nämä metsästysoikeutensa yhteen ja saavat näin lisäetua siihen nähden kuin että jokainen metsästää vain omilla maillaan. Mitä olen huomannut, niin lähes kaikissa seuroissa sitten jo seuran jäseneksi otetut maanomistajan vävytkin saavat toisten maanomistajien karvat pystyyn ja he tuntevat että kun sentään he ovat tuoneet seuraan maata, niin kovin olemattomilla perusteilla ei seuraan (=osuuskuntaan) pitäisi ottaa uusia jäseniä.

Toinen mikä ehkä aiheuttaa maanomistajissa närää, on se että ainakin meillä pääsääntöisesti ne uudet jäsenet häviävät kuin pieru saharaan sen jälkeen kun jäsenyysanomus on hyväksytty. Mitä kauempana se uusi jäsen on maanomistajuudesta, niin sitä varmemmin se ei käy kokouksissa ja saa näin tietoa kiintöistä ja muista päätöksistä. Ei osallistu talkoisiin, riistanhoitoon ja -laskentaan. Eli uudesta jäsenestä tulee 100% nautiskelija joka nauttii jäsenyyden tuomista oikeuksista ja eduista ja siitä työstä mitä muut ovat seurassa jo tehneet.

Maanomistajia pitää seuratoiminnassa kuunnella koska he mahdollistavat metsästyksen. Mikäli jossain vaiheessa seurassa alkaa olla niin paljon ei-maanomistajia, että maanomistajat kokevat menettäneensä päätäntävallan, voi seuralla olla se edessään että se hajoaa. Joten mitään yltiöliberaalista jäsenpolitiikkaa ei välttämättä kannata harjoittaa vaikka itsekin olen sitä mieltä, että jo metsästyksen jatkumisenkaan vuoksi ei pitäisi turhia raja-aitoja asettaa uusille jäsenille.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Metsastyskerho1]

[Metsastyskerho1]

[Vilperi]

Osittain offtopicia mutta muutama selvennys: Pääsin aikanaan erään nk:n kilpailevan metsästysseuran jäseneksi kun se erilaisten erimielisyyksien takia perustettiin Uudellemaalle. Siellä pystyin pysymään jäsenenä siihen asti kun muutin pois paikkakunnalta. (Perustin perheen ja siirryin Espooseen.) Olin jo silloin maaton metsästäjä (se 0,5 hehtaaria ei paljon auta) Koskaan en tuntenut itseäni tervetulleeksi jäseneksi vaikka kaikki talkoot ja muut seuran toimintaan liittyvät toimet tuli hoidettua. Ehkä syynä oli se että muut jäsenet oli maanomistajia ja vaikka olimme asunneet paikkakunnalla jo n. 10v niin olimme ulkopuolisia paikkakuntalaisten silmissä. Sinä aikana kun olin seuran jäsenenä (n. 10v) niin seuran vuokratut maat jäi alle 1000 hehtaarin yhtenäisen alueen, joten hirvilupaa ei koskaan saatu. (Pääsin jopa itse aikanaan kaatamaan yhden peuran josta mulle uittuiltiin kun ammuin varmistuslaukauksen pään läpi kyseiseltä elukalta. Vasa jolta piti lähettää alaleukaluu siihen aikaan jonnekin ja se meni kahteen osaan.) Metsästys oli muilta osin sitten vähän jäniksiä, rusakoita ja pyitä koska metsäkanalinnut oli rauhoitettuja. Kuljin tuohon aikaan aika paljon sitten merellä taimenta ja muutakin kalaa jahdaten ja syksyllä oli haulikko mukana haahkojen ja allien varalta ja niitäkin saatiin eräksi valtion alueilta lähinnä Inkoo Tammisaari alueelta.
Siinä vähän vanhaa tietoa: Perheen perustettuani jäi sekä kalastus että metsästys melkein unholaan jatkuvan rahanpuutteen vuoksi, mutta nyt muutaman vuoden aikana kun lainat alkaa olla pikkuhiljaa maksettu ja omaakin vapaa-aikaa on taas tullut, niin vähän vanhat veret on alkanut liikkua taas oikeaan suuntaan. Nyt olen parisen vuotta pyörinyt täällä netissä ja sitä kautta saanut ystäviä, metsästysmahdollisuuksia ja jopa päässyt liittymään yhteen pieneen metsästysseuraankin. Tämän toiminnan on tuonut mahdolliseksi nämä nettiyhteydet, mutta eniten pitää kiittää näitä ihmisiä, jotka ovat vähän avarakatseisempia kuin esim. Vihtiläiset! (se entinen seura sijaitsi Vihdissä ja vaikka syntyperäinen Vihtiläinen olenkin, niin en arvosta niitä immeisiä kovin korkealle! ) Pitää tässä alkaa harkitsemaan mitä kamaa sitä ottais taas mukaan kun pääsee erään nettituttavuuden vieraaksi linnustukseen muutaman sadan kilsan päähän.
_________________

[Metsastyskerho1]

Tästähän tuli hyvä keskustelu. Tuo "metsästysosuuskunta-ajattelu" on monelle ei-jäsenelle luultavasti ihan uusi asia kun taas yhdistystyyppinen ajattelu saattaa olla toisille täysin uusi katsantokanta koko asiaan.

Olen itsekin tuollainen Sämpyn mainitsema maanomistajan vävy ja jäsenenä toisista seuroista sitä kautta (ei siis metsästyskerhossa vaan siinä toisessa seurassani). Itse en ole kokenut mitään syrjintää tuossakaan seurassa, pikemminkin päinvastoin olen tuntenut itseni tervetulleeksi sinne. Hirviporukkaan en ole tässä seurassa pyrkinyt koska en pysty olemaan siellä riittävästi, sen sijaan olen kyllä ollut vierailijana seuran hirvijahdissa ja sekin on ollut itselleni iso juttu. Seuran peuraporukassa sen sijaan olen ja pienriistaa olen metsästänyt. Kesäkokoukseen en tällä kertaa ehtinyt (vaimo synnytti esikoisemme juuri niihin aikoihin) mutta kyselin kiintiöt ja rajoitukset paikallaolleilta ja noudatan niitä (itseasiassa yksi rajoituksista tuntuu hieman erikoiselta, mutta kun en ollut itse paikalla, niin en lähde kritisoimaan sitä).

Vaimollanikin on kuva metsästysseuroista lähinnä tuollaisina metsästysosuukuntina kun taas oma kuvani on taas lähempänä tuota yhdistysajattelua. Pikkuhiljaa kummankin näkemys metsästysseuroista on lähentynyt toinen toistaan.

Henkilökohtaisesti uskon että juuri tämänkaltaisissa keskusteluissa netillä on arvokas rooli koska nämä auttavat jakamaan mielipiteitä ja näkemään asian ehkä toisestakin suunnasta. Ehkä nämä keskustelut auttavat epäsuorasti jonkun jäsenyysasian etenemistä ja jos näin käy, niin hyvä niin.

[Tinurien Kirkkoherra]

- Koskahan tulee se päivä, jolloin näissä metsästyseuran jäsenyyttä sivuavissa kirjoitelmissa kehutaan vilpittömästi maatonta, vieraspaikkakuntalaista jäsentä(lukuunottamatta itseään)?

- Toinen havainto on, että kaikki ovat niin kovin aktiivisia jäseniä, ainakin omasta mielestään.

- Tietääkseni vuokrasopimus on kahden "ihmisen" välinen sopimus, joten se oikeuttaa & velvoittaa molempia osapuolia. Nyt täällä ylistetään maanomistajaa ja annetaan hänelle lähes jumalain valta, metsästysseura taas rinnastetaan kivitettävään asemaan. Kyllä rehellisesti sanottuna, maanomistajissakin on semmoisia mulkeroita että! Nyt alkaa joku sättimään, että tuolla tavallako Kirkkoherra asioita hoitaa!? En minäkään sentään pa*kaa ala syömään, oli käskynantaja jeesus taikka piispa.

- Metsästysseuraan jäseniä ottaessa, ei tarvitse pitää veräjää sepposen selällään, että kaikki halukkaat juoksevat häkkiin. Seura päättää itse kenet ottaa ja kenet ei. Eikö aktiivinen jäsen, vaikka unkarista asti, ole arvokkaampi jäsen, kuin passiivinen, mutta alueella asuva? Minusta tässä suhteessa ei seuroissa anneta mitn mahdollisuutta, vaan deletoidaan heti kun kuullaa asuinpaikka. Sillä ei ole mitää väliä, ovatko kaikki kanssapyytäjät samaa mieltä asioista, mielellään eivät, mutta aktiivisuutta pitää löytyä, joka jantterista. Koejäsen käytäntö on monesti, oikein toteutettuna, erinomainen juttu. Tarkoitus on varmaankin saada ns "hyviä jäseniä"? Nyt aletaan puhumana, että eikö tuo ole monimutkaista? No vastauksena: eikö noin ajatteleminen ole laiskuutta?

- Miksi ei voisi jatkuvaa aktiivisuutta vaativaa säännöstöä laatia & toteuttaa metsästysseuroissa? Tekemisen meininkiä, niin lapsesta vaariin. Lisäksi tulisi tarjota mahdollisuuksia hoitaa seuran kökkä jne. hommia kirjavalla valikoimalla. Ei kaikki ehdi/voi osallistua joka tapahtumaan.

- Seuran sulkeutuminen yhteiskunnalta, katsottu "tarpeeton mainostaminen" ajaa metsästyksen itsensä, yhteiskunnassa, ihmisistä erilleen. Kanssa ihmiset eivät ymmärrä, kun kukaan ei selitä.

Pieniä huomioita, pidetään ne vihreät siellä sopassa...
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Metsastyskerho1]

[Rastinsahi]

Tässä kun nyt on tullut kohta parikymmentä vuotta seuran jäsensihteerinä oltua, niin se karu totuus on ainakin meillä selvinnyt. Viimeisen viiden vuoden aikana ei ole tullut yhtään aktiivijäsentä, vaan hommat hoituvat edelleen sen vakioporukan voimin. Osa alkaa olla jo hautaan valmiita. Uudet jäsenet ovat suurimmalta osalta muualla kuin seuran maiden läheisyydessä asuvia.

Mutta mistä se sitten johtuu, etteivät nämä kauempana asustelevat aktivoidu? Mielestäni suuri syy on seurojen viestinnän puute ja jäsenten aktivoiminen. Jos vakioporukka haluaisi hieman helpottaa elämäänsä, niin se keskittäisi parin vuoden ajan tarmoaan normaalien hommien (parin äijän talkoot yms.) sijasta toiminnan aktivoimiseen ja siitä viestimiseen. Parikin vuotta tällaista toimintaa toisi varmasti lisää yhteisöllisyyden tuntua ja nostaisi esille uutta verta.

Erilaiset kurssit, tapahtumat, yhteiset jahdit jne. virkistäisivät monen seuran toimintaa ja samalla uusille jäsenille tulisi mahdollisuus tuoda itsensä esiin. Epäilenpä, että tästä seuraisi samalla myös lumipalloefekti, jolloin vakioporukkakin saisi hieman hengähtää. On vaikea olla aktiivinen, jos seura on kuollut tai kalkkeutunut.

Nämä asiat ovat tulleet mieleen lähinnä koiraporukoiden toiminnasta, jossa vastuuta ja valtaa siirretään aktiivisesti vanhoilta jäseniltä uusille toiminnan kautta. Uskoisin, että sama toimisi myös mettästysseuroissa.
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[Tikkamies]

Itse olen kuulunut sellaiseen rekisteroimättömään hirviporukkaan jo isäni maitten puolesta. Seurueella on myös pienriista oikeudet niihin 2400 ha mitä ovat vuokranneet hirvellekkin.
Muutemana vuonna olen hakenut tuohon ns naapuriseuraan joka siis on rekistöröity yhdistys ja sillä maata + 5000 ha . Ja tänä vuonnä lopulta pääsin lähinnä sääntöjen muuttumisen vuoksi. Ja saataa olla osansa myös tuolla jahtimuotojen suuntautumisella pienpetoihin. Joitain vuosia olin samassa seurassa vakio kausikorttilainen kaverin kirjoittaessa nimen lappuun. Ja yhdessä sitten jahdattiin lähinnä kettua ja siinä sivussa sitten saatiin supia taanalle joinain vuosina jopa ihan määriäkin.

Onkos minulla käynyt peräti tuuri tuon harrastuksen osalta???
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.