Metsästysseurajäsenyyttä netin kautta etsiville tiedoksi

[Loikka]

[Metsastyskerho1]

Tällä palstalla käyty keskustelu metsästysseurojen luonteesta ja jäsenpolitiikasta lienee avannut monille lukijoille uusia näkökulmia asiaan jonka on aiemmin nähnyt ehkä vain omasta näkövinkkelistä. Joku lukijoista on saattanut hämmästyä asiantilasta, toiselle taas artikkeli toi vain lisätietoja, joku kolmas tiesi jo kaiken esilletulleen. Mutta päästäksemme asiassa eteenpäin, laajennetaanpa asiaa ja pohditaanpa nyt että millä paikkakunnalle juuri muuttanut ja maaton henkilö voisi päästä metsästysseuran jäseneksi tai edes metsästämään.

WWW sivut ja yhteyksien löytäminen vaikkapa näiden keskustelupalstojen kautta tuli jo käsiteltyä, niiden osalta mm Vilperi antoi ansiokkaasti vinkkejä. Muut suoraviivaisimmat konstit sopivien kontaktien löytämiseksi on jo esitelty eli paikallinen rhy ja metsästäjäliiton piirin toiminnanjohtaja. Kolmas konsti on tietenkin marssia paikalliseen metsästystarvikeliikkeeseen ja siellä ostosten lomassa kysellä tietoja paikallisista metsästysseuroista. Mutta kaikki nämä ovat vasta ensimmäisen vaiheen toimintaa ja vasta tämän jälkeen alkaa itse ”myyntityö” seurajäsenyyden saamiseksi.

Toinen askel on tehdä itsensä tunnetuksi ja tässä ei ole oikotietä onneen vaan tämä on normaalia sosiaalista toimintaa. Vierailuja ampumaradalla, osallistumista mahdollisiin ampumaratatalkoisiin, tarjoutumista toimitsijaksi ja muuta vastaavaa, siinä on menettely jolla tehdään omaa naamaa tutuksi myönteisissä merkeissä. RHY:n vuosikokouskin on muuten hyvä tilaisuus, sinne kannattaa mennä koska näissä kokouksissa selviää mitä metsästysseuroja alueella toimii, saattaapa näiden kokousten myötä tarjoutua tilaisuus päästä toimitsijaksi johonkin tapahtumaan. Lisäksi siellä näkee rhy:n toimihenkilöitä ja yleensä myös metsästysseurojen porukkaa. Joissakin seuroissa harjoitetaan vieläkin hirvien ajometsästystä, tähän saattaisi olla mahdollista päästä aseettomana ajomiehenä kun vain ensin löytää oikean kontaktin keneltä kysyä asiasta. Olisiko hullumpaa homma vaikkei olisikaan jäsen, tässä olisi hieman liikuntaa, tutustumista seuran jäseniin ja alueisiin, oman naaman markkinointia seuralle. Ei sitoumuksia eikä maksuja puolin eikä toisin, tämä lienee sellainen toimenpide johon kynnys on matalampi kuin vieraiden mukaan ottamiseen moneen muuhun toimintaan.

Joskus on myös sanottu ”älkää kysykö mitä valtio voi tehdä minulle vaan mitä minä voin tehdä valtiolle”. Hieman samankaltaisen ajettelutavan käyttöönotto on kolmas askel jäsenyyden markkinoinnissa koska seurallekin kannattaa tarjota jotain etua jäsenyyden hyväksymisestä. Jos ei pysty tarjoamaan metsästysseuralle metsästysaluetta, niin sitten vain miettimään mitä muuta se seuralle tuleva hyöty voisi olla. Oletko ehkä ammattitaitoinen lihanleikkaaja, aseseppä tai pystytkö toimimaan metsästysseuran peijaisissa kokkina tai muusikkona? Jos vastaus on edelleen ei, niin pystytkö sitten järjestämään vaikkapa kestopuuta metsästysseuran hirvitorneihin tai rahakkaan ilmoituksen seuran jäsenjulkaisun mainostilaan? Tai pystytkö ehkä toimimaan seuran metsästysmajan rakentamisessa/peruskunnostuksessa putkimiehenä, sähkömiehenä tai muuna samankaltaisena vastaavana? Tai voitko järjestää seuralle riistarehuksi vaikkapa porkkanaa, perunaa, punajuurta, viljaa joko maksutta tai aivan minimaalisella hinnalla? Tai voitko käydä äestämässä, kylvämässä ja kyntämässä metsästysseuran riistapellot omalla traktorillasi?

Jos nyt on kuitenkin sellainen tilanne ettei pysty tarjoamaan mitään yllämainituista asioista tai muutakaan konkreettista niin sitten on otettava vain lusikka kauniisen käteen ja tunnustettava itselleen että käytännössä voi tarjota metsästysseuralle vain tavanomaista talkooapua. Ja jos näin on, niin sitten tuota talkooapua on tosiaan tarjottava, olipa oma työ miten tärkeä ja kiireinen hyvänsä, olipa kotona miten vihainen puoli hyvänsä tai olipa matka kodista metsästysalueelle vaikka kaksikymmenkertainen muihin jäseniin verrattuna. Aikomiset, motiivit ja (teko)syyt osallistumattomuudelle eivät ratkaise, vain se ratkaisee että antaako seuralle tuota talkooapua vai eikö. Ei kannata ujostella vaikkei tuntisikaan ketään talkoista, kyllä siellä tutustuu ja samalla myös sinuun tutustutaan myönteisessä hengessä.

Joskus luovuuskin auttaa asiassa: Myös ampumaratatalkoissa auttaminen, toimitsijana toimiminen ammunnoissa, ampumakilpailuissa ja ampumakokeissa sekä vaikkapa seuran sihteerinä/rahastonhoitajana toimiminen on sekin talkoilua, viimeksi mainitut vieläpä seuran kannalta katsoen erittäin hyödyllistä. Ja talkooapua tarjotessa kannattaa pitää mielessä että pahin puute seuroissa on yleensä nimenomaan sellaisista henkilöistä jotka ovat valmiit ottamaan kokonaisvastuun jostakin asiasta, olipa tuo asia sitten suuri tai pieni. Jos haluat tarjota metsästysseuralle tuota riistarehua, niin sitäkään ei tarvitse välttämättä viljellä itse vaan sen voi aivan hyvin ostaakin mielellään joltakin paikalliselta maanviljelijältä (nimenomaan esisijassa paikalliselta koska tämänkin on osa tätä jäsenyyden edesauttamista). Ja vaikka tämmöisen ”pienerän” (1000-1500 kg) kilohinta olisikin selvästi kovempi kuin viljan maailmanmarkkinahinta, se ei kuitenkaan ole likimainkaan niin kallista kuin K-kaupan kilon painoista vehnäjauhopakettia katselemalla voisi olettaa.

Ehkä kuitenkin helpoimmin unohtuu sellainen juttu että kaikista näistä järkiseikkojen lisäksi seuran jäseneksi pääsy on myös tunneasia eli käytännössä hakijasta täytyy tulla jollain tavalla myönteinen ”fiilis” asiasta päättäville, olivatpa nämä sitten seuran johtokunnan jäseniä tai seuran vuosikokoukseen osallistuvia jäseniä. Tätä fiilistä ei voi pakottaa tai käskeä kenellekään, se toimii suurin piirtein yhtä hyvin kuin yrittäisi työntää narulla jotain painavaa esinettä. Mutta tuon myönteisen fiiliksen aikaansaamista voi yrittää edesauttaa yllä olevalla toiminnalla ja muutoinkin sellaisella positiivissävyisellä, yhteistyöhaluisella ja riidattomalla käyttäytymisellä. Juuri tähän liittyi se ohje ettei aina kannata olla ensimmäisenä vaatimassa ”oikeuksiaan” koska aika harva on kovin innokas ottamaan seuraan jäseneksi ”minulla on oikeus” –tyyppistä mantraa kovin herkästi hokevaa kaveria. Asia kannattaa miettiä vastapuolen näkökulmasta, millaiselta tuntuisi harkita jäsenyyden myöntämistä sellaiselle jäsenyydenhakijalle josta muodostuva ensivaikutelma on jotain riista-asianajajan ja tappelupukarin väliltä? Tai otetaan toisenlainen esimerkki vaatimuksista, ajatelkaapa jos vaikkapa tapaisitte ravintolaillan aikana kivannäköisen naisen joka alkaisi tentata saman illan aikana kovin yksityiskohtaisia tulevaisuudensuunnitelmia itsensä varalta tyyliin ”jos mä annan sulle, niin meetkö mun kanssa sitten naimisiin” tai ”jos sä pidät musta, niin teetkö mulle lapsen”? Kyllä taitaisi enemmistö meikäläisistä lähteä käväisemään yllättäen wc:ssä ja liueta tuolla samalla matkalla naisen näkymättömiin ajatellen että mikähän kaheli sekin oli, hyvä kun pääsi eroon. Seuran päätöksistä joku voi tuntua ensimmäisessä kokouksessa aika omituiselta mutta kannattaa olla tarkkana siitä millaisilla sanakäänteillä ja äänensävyillä sitä lähtee kritisoimaan (jos lähtee ollenkaan). Hommassa voi olla taustalla vaikka miten paljon jotain sellaista mistä itse ei ole perillä uutena henkilönä. On suuri ero siinä yrittääkö vaikuttaa vaikkapa metsäkanalintujen rauhoittamiseen peltoalueella vetoamalla ”oikeuksiinsa” vai sillä että ”seurassa on jo yhden metsäkanalinnun kiintiö, lintukannan osalta ei käsittääkseni ole merkitystä sillä ammutaanko tuo kiintiölintu metsästä, suolta, pellolta vai saunan katolta”. Ja vaikka olisikin itse oikeassa, niin tuohon positiivisessa hengessä toimintaan ei kuulu lakeihin vetoaminen ja tuomioistuimista puhuminen, paremminkin siihen kuuluu hienovarainen toiminta ilman painostamisia.


Kysymys metsästysseuroissa toimiville ja jäsenasioihin vaikuttaville:
Mutta nyt haluaisin luovuttaa puheenvuoron muille metsästysseurojen edustajille: Mitä muita neuvoja antaisitte metsästysseuran jäsenyydestä kiinnostuneelle tuntemattomalle henkilölle?

Helpottaaksemme asian pohdintaa tehdään muutama oletus tästä kuvitteellisesta jäsenyydenhakijasta:
Ikä: 26 vuotta
Ammatti: Tietoliikenne-insinööri
Kotoisin: Ihan mistä vain mutta muualta kuin metsästysseuran toimintapaikkakunnalla tai samasta läänistä kuin missä seura toimii

Muuta:
Vähäistä metsästyskokemusta pienriistan parissa, ei aiempaa metsästysseurajäsenyyttä.
Ei maaomaisuutta eikä mitään ”yhteiskunnallisesti merkittävää” asemaa. Rehellinen ja aktiivinen kaveri, valmis osallistumaan talkoisiin. Ei kuulu mihinkään puolueeseen eikä ole erityisen kiinnostunut puoluepolitiikasta. Omistaa haulikon, haluaisi hankkia metsästyskiväärin jos vain löytää metsästysmahdollisuuksia kiväärillä tapahtuvaan jahtiin. Ei omista koiraa.

[Jalmar]

En oo tietoliikenneinssi mut omalla kohalla homma meni helposti, tai jonkun mielestä ehkä vähän vaivalloisesti:

Parikymmentä vuotta metästelyä milloin kenenkin tuttavan mailla. Kun pitää jollain tavalla ajavia koiria ja omaa laajan ystäväpiirin homma onnistuu. Nyt onnellisesti seuran jäsen ja vanhat kuviot edelleen pystyssä. Koiranpito auttaa asioiden järjestelyssä (no joo, miten se koira sit eka reenataan jos ei oo paikkoja..).

Tietoliikenneinssin tapaus on ainakin hyvin vaikea. E-Savossa: ei onnistu jäsenyys, hanki ensin tuttavuuksia ja kontakteja paikallisiiin, EHKÄ aukeaa joku kuvio.

Mutta aina kannattaa yrittää. Kartoita tilanne seuroista RHP/RHY:n kautta, niilläkin on joskus hajua jäsenhankintaan myönteisesti suhtautuvista seuroista. Soita vaan, meidän maksamalla palkalla kaverit siellä on.

Tänään vastasin yhteen puheluun, jossa paria erään seuran jäsenhakijaa epäiltiin allekirjoittaneen entisiksi opiskelukavereiksi. Eivät olleet, en osannut kertoa mitään taustoja. Kuulosti vähän siltä, että "okei ei oteta ku ei kukaan tunne". Vähän pahoillani kavereiden puolesta, saattavat olla vaikka miten nohevia ja asiallisia..

[Puuhapete]

[Metsastyskerho1]

[Metsastyskerho1]

Pieni selvitys siihen miksi käytin esimerkkitapauksessani kuvitteellisena henkilönä tietoliikenneinsinööriä: Halusin aivan tietentahtoen hakea sellaisen ammattikunnan edustajan jolla ei ole suoraa kytköstä maa- ja metsätalouteen millään muotoa. Ei siis yhteyksiä metsäfirmoihin, ei sen enempää kaupungin metsämaiden metsästysoikeuksien vuokraukseen vaan kaveri joutuu tosiaan "myymään" itsensä seuraan muilla avuin kuin todellisilla tai oletetuilla vaikutusmahdollisuuksilla metsästysmaiden saamiseen.

Ikä on valittu siten että kaveri on luultavasti saanut opintonsa päätökseen ja muuttanut juuri uudelle paikkakunnalle mutta ei ole vielä perustanut perhettä. Vaikkei esimerkkitapaus kuvaa tarkoituksellisesti ketään tiettyä henkilöä, esimerkkitapauksemme kaltaisia henkilöitä luultavasti löytyy. Lisäksi on paljon helpompi rakentaa skenaario kun on jonkinlainen lähtökohta homman harkinnalle.

[Puuhapete]

[Heineken]

[Metsastyskerho1]

[Metsastyskerho1]

[Ippetti]

[Puuhapete]

[9.3x622]

Metsästysseura johon kuulun, on maanomistajista tai heidän perheenjäsenistä koostuva. Maaton ei ole päässyt seuraan tähän asti. Nyt tänä vuonna muutettiin käytäntöä siten, että kylällä asuvalla maatomalla on mahdollisuus päästä seuraan koejäseneksi. Koejäsenyys kestää kaksi vuotta ja sen jälkeen seuraan liittyminen on mahdollista. Meidän seurassa ei tätä ukkoontumista ole, vaan ikähaarukkaan 12-80 vuotta mahtuu tasaisesti porukkaa.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Paatti]

[Metsastyskerho1]