Koira-GPS: Koirattoman ajo/passi-miehen näkemyksiä

[Lahtinen]

Koira-GPS: Koirattoman ajo/passi-miehen näkemyksiä

Kun aikanaan aloittelin hirvijahtia, porukkamme oli lähes 100% ajoketjumetsästystä harjoittava seurue. Vuosien varrella koirahomma tuli pikku hiljaa voimakkaammin ja voimakkaammin mukaan kuvioihin ja tällä hetkellä seurueessa on neljä ”koiramiestä”.

Itse olin vankkumaton ajoketjumetsästyksen kannattaja ja ketjumetsästyksen aikaan:

- Jahti eteni systemaattisesti

- Ajon kesto oli tyypillisimmillään noin tunnin luokkaa, eikä useiden tuntien passituksia juuri ollut.

- Seurueemme harrasti systeemiä, jossa joka toisessa ajossa oltiin ajomiehenä ja joka toiseen ajoon mentiin passiin arvottuun paikkaan.

- Päivän aikana ehdittiin ottaa tyypillisesti viitisen ajoa ja läpikäydä kohtuu suuria alueita.

- Jokaisen kohdalle osui aktiivista liikuntaa päivän mittaan ja seurueemme oli ”suhteellisen jalkavaa” ja maastokelpoista. Jahtipäivät olivat aktiivisia. Seurueellamme oli ”hyvä ikäjakauma”.

- Osallistumisprosentti ja sitoutuneisuus jahtiin oli hyvällä tolalla.

- Saimme yleensä ”luvat täyteen” yhteislupa-alueella ensimmäisenä tai ensimmäisten seurojen joukossa.

Mutta ajat muuttuivat…

[Lahtinen]

Lisää pohjustusta:

Koirametsästyksen suosion kasvu aiheutti meillä muutoksia monella rintamalla.

Alkuaikoina metsästettiin paljon siten, että osa päivästä käytettiin koiraa ja osa vedettiin ajoketjulla. Metsästyksessä oli käytössä ”monimuotoiset jahtimuodot”.

Jossain vaiheessa aluiden läpikäyntinopeus hidastui melkoisesti, kun koiralla läpikäyty alue vedettiin vielä ajoketjulla ”varmuuden vuoksi”. Jos noista satuttiin saamaan ketjulla hirvi passiin, niin sitten ihmeteltiin koiran ”pelaamista”.

Jossain vaiheessa koiramiehiä alkoi olla useampia ja viikonloppu on oikeastaan aika lyhyt, jotta kaikille koirille pystyttäisiin tarjoamamaan yhtäläiset mahdollisuudet. Painopiste siirtyi pikku hiljaa lähes kokonaan koirajahtiin.

Koiramiehille tuli tyypillisesti ”paljon kilometrejä ja kovaa työtä” ja loppu porukasta taas ”pääsi vähällä”. Koettiin hyvin pitkiä passituksia, jolloin VHF:stä huolimatta passimiehen tietoisuus tilanteesta oli monesti ”hämärän peitossa”. Vanhoihin aikoihin verrattuna tapahtumat jakautuivat melkoisen epätasaisesti jahtimiesten kesken, vaikka edelleen passiketju kaatoi valtaosan hirvistä.

Tiedä sitten, minkämoisia syy-seurausanalogiaa hommalla oli, mutta viimeisimpien vuosien aikana todella moni ”hyväjalkaisesta nuoresta polvesta” heitti homman sikseen tai ainakin vähensi jahtiaan. Samoin porukan ”metsäkulkukelpoisuus” väheni, osin ikääntymisen seurauksena. Samaan aikaan jahtiin sitoutuminen koki melkoista inflaatiota ja varsinaisten lihaosuudella mukana olevien määrä putosi.

Tilanne ajautui vuosien aikana oikeastaan siihen kaareen, että joinain päivinä (lumettomaan aikaan) koiramiehen mukanaolo alkaa olla likimain välttämätöntä, että jahtia saadaan ylipääätään käyntiin. Alle 10 miehen porukasta kun on hankala tehdä vaihtuvaa ajo- ja passiketjua, varsinkin jos puolet on ”jalattomia”.

[FNfal]

Sama juttu, kokemusta molemmista jahtimuodoista ja olen sitä mieltä että, ajojahti on mielekkäämpää ja tehokkaampaa. varsinkin kun ne nk. toimivat koirat ovat harvassa. Se on vain sitä Suomalaisuutta että jokin asia, olkoon se sitten vaikka koirajahti, nousee muotiin ja muuta ei, ehdottomasti ei! saa ajatellakkaan. Surullisen suomalaista kapeanäköisyyttä. Mallia voisi ottaa esim. Ruotsista missä koirajahti on suosittua MUTTA, myös muut jahtimuodot kukoistavat (kyttäysjahti, houkuttelu yms.) Omassa porukassa jahdataan koirien avulla ja homma toki toimii. metsään ja haukulle pääsee kaikki vuorollaan ja esim. viime vuonna ammuttiin yhtä lukuunottamatta kaikki passiin. Koira on erinomainen APU Hirvijahdissa, edellyttäen että se toimii. Sitten kun noista rakeista tulee itsetarkoitus, niin homma menee munilleen. Itse harrastan metsästystä, en koiria. minulla ei ole mitään koirajahtia ja koiran käyttöä jahdissa vastaan. Mutta väsyttää kuunnella jahtimiesten juttuja koirista, kokeista haukusta yms. Se tuntuu metsästys olevan sivuseikka. En esim. ymmärrä jänisten ajattamista huvikseen vain siksi että saa kuunnella koiran ulinaa, enkä sitä että haukutetaan hirveä jopa 13 tuntia vaikka olisi tilaisuus ollut ampua aikaisemminkin haukuun. Vain siksi että koiran omistaja saa kehua koiraansa ( ja Itseään) Pitkä valitus, ja vain siksi että haluan puolustaa kaikkia jahtimuotoja. Liiankin monen koiramiehen olen kuullut sanovan että kaikki muut jahtimuodot pitäisi kieltää. Entäpä jos esim. allergian vuoksi et voi ottaa koiraa? TOSI jahtimies on se joka saa saalista ilman kirppusäkkiä :wink:

[Metsastyskerho1]

Suomalaisen (hirven)metsästyskulttuurin monimuotoisuuden kannalta olisi hyvin toivottavaa että käytettäisiin myös muitakin metsästysmuotoja kuin haukkuvaa hirvikoiraa. Olen itse ollut ajojahdissa mukana ajomiehenä ja täytyy sanoa että oli oikein mukava kokemus, näin itsekin useita hirviä, yhden peuran ja ukkometson. Kyttäys sopinee etenkin tilanteisiin jossa halutaan kaataa jokin tietty eläin. Naakiminen & houkuttelu ("öhkiminen") ovatkin sitten harvinaisempia, naakiminen taitaa olla lähinnä Lapissa käytettyä ja öhkiminen vain TeMe:n käyttämä jahtimuoto (terveisiä vaan serkkupojalle Tuomakselle jos lukee tätä).

Ajojahtien mukana monelle uudelle metsästäjälle tarjoutuisi tilaisuus tutustua hirvijahtiin, samoin moni metsästämätön saattaisi päästä tutustumaan metsästykseen. Metsästyksen tunnettavuuden lisäämiseksi ja goodwillin luomisen kannalta, tätä kautta edelleen metsästyksen yhteiskunnallisen hyväksyttynä pysymisen kannalta tämä saattaisi olla hyvinkin viisasta.

Tosin susikannan tihentyminen saattaa pakottaa jokatapauksessa palaamaan osin ajometsästykseen ainakin osassa Suomea eli ehkä huoli hirvenmetsästyksen monimuotoisuuden heikkenemisestä onkin turha.

[kuhna]

Ajoketju metsästys on mielekkäänpää juuri sen takia, ettei synny tuntikausien takapasseja. Tai koira pyörittää oravaa puussa ja passimies odottaa "suolapatsaana" hirveä tiheiköstä.
Parintunnin passituksen jälkeen lähteekin mielellään ajoketjuun.
Toisaalta "kävelyttämistä" joissakin porukoissa käytetään rangaistuksena. Kumpi sitten on rangaistus. Kylmissään passissa vai reippaillen ajoketjussa. Itse aloitin hirvestyksen yhden syksyn pakkokävelyllä, millä kuulemma oppi hirvimieheksi.
70-luvulla oli kuulemma ajomiehilläkin aseet selässä. Ihme, ettei käynyt mitään vakavempaa.

Koira metsästyksessä on aikaa kuulla, nähdä ja valikoida hirvi. Haukun seuraaminen on todella mielenkiintoista, mihin harjaantuu vaikkei olisikaan koirien ystävä. Toisaalta porukassa huomataan, jos ei ole kiintymystä koiriin. Metsästysonneen sillä ei ole vaikutusta. Passiin pääset ampujaksi, muttet koiramiehen kaveriksi.
Noh; ei se herkkua olekkaan. Koirajahdissa koiranomistaja on kyllä kovilla. Aina huoli koirasta. Viimeisenä tulilla tai kotona. Koiramiehen kaatotilanteitakin on yllättävän vähän meidän porukassa. Ne jätetään käyttämättä tai maasto on liian tiheikköinen. Koiraporukoissa varsinaisen kävelymiehen(osallistuu ilman asetta) motiivaatio jahtiin on lähes nolla. Siksi jahdin lopussa on kävelymiehiä ei enää tahdo löytyä, vaikka joissain tilanteissa niitä tarvittaisiinkin.

Kotonakin tiedetään, että on ollut ajopäivä, kun tulla kotiin jo iltapäivistä ja saappaat on savessa. Koirapäivänä tullaan kotiin vasta pimeällä ja kylmissään.
_________________
Ammuin ohi !

[Elan]

Hyvä, että Lahtinen otti tämän asian esille. Vähän liian paljon on näitä koiramiesten näkökantoja, että passimiehiä tarvitaan vain raatojen vetämiseen metsästä. Vetohomma on itse asiassa yksi koiran käytön tehottomuutta lisäävä seikka. Raatojen veto satojen metrien päästä tien varteen sitoo ison joukon miehiä ja aikaa kuluu. Passiin ammutut hirvet sen sijaan voi yleensä nostaa lähes suoraan auton lavalle.

Meillä ei "möykkäjahtia" ole harrastettu sitten 80-luvun, mutta metsäalueemme ovat niin sirpaleisia, että onneksi haukkuun ammutaan vain noin 30% kaadoista.

Koirien käyttöön liittyen seuraavia negatiivisia huomioita:
- pari uroskoiraa samalla alueella ja saadaan kunnon tappelut aikaiseksi, ajo jää kesken ja toinen toipilaaksi
- haukku kerää kaikki alueen koirat samalle apajalle, hirvi naapurin puolelle ja ajot jää kesken
- koira pyyhkäisee vieraalle alueelle, ei saada koko päivänä kiinni, ajo jää kesken
- koira ei jostain syystä (keli, viretila, yms.) kampaa aluetta kunnolla ja isokin hirvilauma jää löytymättä. Passitus on turhaa ja siirrytään sille todella tyhjälle alueelle jahtaamaan
- koira ottaa jänis-, kettu-, peura-, kaurisajon ja ajo jää kesken, koiraa haetaan eri kinkeripiiristä
- koiramiehen koiraa arvostellaan, koiramies jää loppukaudeksi kotiin ja haukkuu kylillä koko porukan

Koirajahtiin on tuonut aivan uuden ulottuvuuden gps-laitteet ja nyt todella tietää tarkkaan, missä koirat liikkuvat, jos koiramies vain viitsii antaa tilannetiedotteita. Ennen koirat olivat hukassa jossain "auringon suunnassa" ja jos haukkua ei kuulunut, niin mitään tietoa liikkeistä ei ollut. Nyt passitusta pystytään muuttamaan nopeasti koiran liikkeiden mukaan. Joskus vähän liiankin nopeasti, riippuen siitä kuinka hätäinen jahtipäällikkö sattuu olemaan.

Loppujen lopuksi tuo gps on parantanut tilannetta koirajahdin osalta hyvinkin paljon. Meillä on jo muutamia passimiehiä, jotka ovat hommanneet gps-ohjelmiston ja voivat seurata koiran liikkeitä.

[Lahtinen]

Omasta mielestäni seurueessamme on painotettu todella paljon ”seuruemetsästystä”, jopa tehokkuudenkin varjolla. Tämä on johtanut mielestäni ”hyvään henkeen” ja metsästykselliseen tasapuolisuuteen:

- Passipaikat on aina arvottu, silläkin uhalla ettei se tuore kaveri osaa juuri millilleen siihen makeimmalle passipaikalle.

- Ajoketjumetsästyksessä jokaisen ”panostus” jahtiin oli suht samalla tasolla. Koiran pito kun käsittääkseni on jo ihan kokovuotinen ja suuritöinen homma. Kun seurueessa on useita koiramiehiä, metsästyksellisen tasapuolisuuden ylläpito käy entistä haasteellisemmaksi.

- Meillä ei esimerkiksi ”peurakytiksessä” yleensä saa ampua hirveä, vaikka näin kaatoluvat saataisiin nopeammin käyttöön. Tarkoituksena on ollut tarjota porukalle yhtäläiset hirvenmetsästysmahdollisuudet keskittämällä hirvenpyynti viikonloppuihin.

- Meillä aikoinaan LA- ja nyt VHF-liikenne on yleensä suht maltillista, mutta jahtimielenkiintoa ylläpitävää. Ajoketjusta tulee kommenttia hirvien jäljistä ja kulkusuunnasta. Ja saattaa joku passimieskin kuhista puhelimeensa, että hirvet kävivät passin reunamilla, mutta lähtivät hakemaan ”aukkoa” passiketjun suuntaisesti kulkien. Tämä sähköistää mukavasti koko seurueen.

- Jne.

Itse totuin vuosien aikana ”nopeatempoiseen” ajoketjumetsästykseen ja opin pitämään siitä. Itselleni oli aika vaikeaa tottua koirajahdissa ”pelkkänä passimiehenä” oloon ja erityisesti pitkiin 3-4 tunnin yhtäjaksoisiin passitussessioihin, jolloin tilanteen etenemisestä ei ollut välttämättä minkäänlaista tietoa. Koirajahdissa tilanteena oli monesti vielä se, että hirvi ei jäänyt haukkuun alueelle, vaan otti ensin ns. ritolat ja poistui passitettavasta alueesta. Tämä asettaa kolmisen tuntia passissa seisoneelle kaverille melkoisia valmiustilavaatimuksia, kun hirvi ilmestyy näköpiiriin lyhyeksi ajaksi lujaa ja ilman ennakkovaroitusta.

Vuosien varrella huomasin, että veri alkoi vetää omallakin kohdalla muihin jahteihin hirviaikaan. Itselleni tämä oli melkoisen poikkeuksellinen tunne. Omalla kohdalla käsitin, että jahdissa olin loppuviimeksi arvostanut eniten sitä, että kyseessä oli seuruemetsästys, jossa jokainen pääsi osallistumaan suht tasapuolisesti jahdin tapahtumiin ja olemaan ”toiminnan polttopisteessä”. Kun ajoketjumetsästyksessä ”torvet soivat pitkää” hirvinäköhavainnon merkiksi, sähköisti se koko seurueen riippumatta siitä, kenen passiin hirvi meni.

Sitten tulivat koira-GPS:ät…

[Lahtinen]

Itse olen pyrkinyt tarkastelemaan hirvihommia silloin tällöin vuosien perspektiivillä ja pohtimaan “mihin pitkä juoksu meitä vie”. Toki helpompaa olisi pohtia asioita jahtisyksyn, viikonlopun tai jahtipäivän tasolla. Uskoisin kuitenkin, että moni muukin hirvimies on huomannut seurueen yhteishengen ja dynamiikan vaikuttavan tosi oleellisella tavalla omaankin jahtinautintoon.

Hyvä porukka ja mielenkiintoinen jahti on se hirvihommiin vetävä voima. Aika lailla toisarvoisia ovat pitkässä juoksussa ne lihakilot, vaikka moni näin saattaa kuvitellakin. Ja kyllä se porukan hengessä ja sitoutumisessa näkyy, kun jahti on mukavaa ja tapahtumarikasta.

Koiramiehistä on vuosien varrella muodostunut koko seurueen ”jahtihengen” luojina todellisia avainpelureita. Itseäni lähinnä huvittaa, kun joskus saa täällä lukea kommentteja tyyliin:”Minähän en koiramiehenä mitään VHF:ää jahtiin ota, kun se saattaa heikentää omia kaatomahdollisuuksiani”. Meidän metsästyskuvioissa moinen koiramies tuskin montaa kertaa koiransa kanssa syksyn aikana ”irti pääsisi”, koska pyrimme painottamaan seuruemetsästyshenkeä. Mutta joka porukassa toimitaan toki tavallaan ja Suomi on suuri maa --> Jahtisysteemit ovat yleensä pitkän ajan kuluessa hioutuneet seurueelle sopivaan suuntaan, tai sitten seurueiden henki on huono tai ne ovat hajonneet.


Sen olen havainnut, että koira-gps mahdollistaa koirajahdissa koko seurueelle todella kokonaisvaltaisen jahtikokemuksen, jos koiramies niin haluaa. Nämä laitteet ovat sen verran uutta teknologiaa, että sen tarjoamaa mahdollisuutta ei välttämättä aina tule hyödynnettyä.

Itse uskoisin, että koiramies joka hallitsee GPS-systeemin käytön ja ”tilannetiedottamisen taidon”, voi kokemattomallakin koiralla nousta seurueen luottopariksi. Ja mikään koira ei ole ikuinen, tässä mielessä on seurueelle melkoinen etu, jos se huippukoirankin isäntä hallitsee GPS:n hyödyntämisen, jos moinen koiralla on.

[santeri]

Omalla kohdallani metsästyksen painotuksen siirtyminen hirvestyksestä muihin jahteihin johtui monistakin tekijöistä, joista tärkeimpinä pidän:

- perhe laajeni ja vaati kovasti aikaa (muka)

- oma muihin jahteihin tarkoitettu koirakanta kasvoi

- porukka siirtyi jahtaamaan koirilla, jotka eivät olleet valmiita seuruemetsästykseen. Nuoria koiria yritettiin treenata ja antaa ensikosketukset hirviin seuruejahdeissa. Tämä mielestäni hyvin helposti pilaa hyvänkin koiranalun.

- hävettää tunnustaa mutta laiskat ja suurisuiset jahtikaverit aiheuttivat harmitusta. Nämä tyypit jotka lahtivajalla eivät pidä edes hirven jalasta kiinni kun samat kaverit nylkevät ilta toisensa jälkeen, mutta lihanjaossa ovat aivan varmasti jonon keulilla.

Helppoa ei hirvijahdista pois pysyminen ole ollut, ja vaikeammaksi tulee joka syksy.

[dxman]

[Hector]

Pienen huomautuksen antaisin, kuka maksaa viestit jos useat passimiehet ottavat paikkatietoja. Mielestäni riittää että koiramies kertoo missä koira haussa tai hirvenperässä/kanssa on menossa.
Itse olen ollut antiajometsästäjä, mutta samalla olen pitänyt tärkeänä että koirapyynnin tulee olla mahdollisimman mielenkiintoista seurueelle eli passimiehille vaikka toisinaan itsekin ammun. Ensimmäiset hirvenpyyntikokemukset mullakin on huutoajoista yli 20 v takaa, mutta jo ensimmäisen syksyn jälkeen päätin hankkia hirvikoiran. Kyllähän se oli työlästä kun monet eivät olleet oikein innoissaan koirapyynnistä, mutta nykyään se porukka metsästää ainoastaan koirilla.
Itse asiassa hirvikoiran kanssa pyytäminen niin että se on mahdollisimman rodunomaista työskentelyä* mutta samalla passimiehille antoisaa on mielestäni haasteellisimpia metsästysmuotoja. Mielestäni vähemmän haastavaa on hiipiä haukulle ja ampua yksinäinen hirvi, vaikkakin tietysti hieno tapahtuma. Viime syksynä mulla oli 8 v tytär mukana kun ammuin haukulle tupla vasat ja oli tytöllekin melkoinen kokemus kun lehmä alkoi meitä hätyyttää kaadoilta.
Ongelmia aiheuttaa se että passit usein viedään lähelle ns. löytypaikkoja, jolloin hirvet yleensä vaihtaa elinaluetta kun koira ne yhyttää. Sen olen vuosien varrella eri porukoiden kanssa oppinut että porukan johtajan asenteella koirapyyntiin on suuri merkitys, kuinka homma toimii.

*Hirvet ammutaan seisonta-,siirtyväänhaukkuun tai lyhyeen karkkoon passimiesten edestä.

[heguli]

meillä molemmat muodot käytössä rinnakkain. isompi porukka hoitaa riskialttiin paikat ja isomman puolen. koiraporukka on pikkuryhmällä liikkeellä usein vielä yhdessä naapuri seuran porukan kanssa. koiramiehet pitää kyllä porukan vhf:n kautta ajan tasalla ja näin passeja voi nopeasti siirtää tarpeen mukaan.jos koira karkaaa hirven kanssa naapuriin , otetaan seuraava koira sisään ja homma jatkuu.
joskus jopa kolmas tai neljäskin koiruus saa käydä hommiin .
yleensä aika ei tule pitkäks koirapassissa ja kylmillä keleillä voi tehdä tervastulet lämmikkeeksi ja hajujen poistoon.

[metsäamatööri]

Erittäin hyvä aihe.
Olen huomannut oman 9 vuoden jahtiurani aikana hiukan samankaltaisen kehityskaaren kuin lahtinenkin. Eli ajoketjutouhu vähenee, miehet vanhenee ja laiskistuu. Tilalle on revitty kaikenlaisia rakkeja ympäri pitäjää. Nyt on omassakin porukassa pari ihan hyvää koiraa.

Kuitenkaan muita tapoja ei ole unohdettu. Ajoketjua käytetään varsinkin pahimmilla peura-alueilla.

Lisäksi meillä on niin tumpeloa porukkaa, että meillä pitää olla kaikki lailliset keinot käytössä, että hirviä saadaan kumoon

Eli hirviä ammutaan kytikseltä, viikolla ja aina kohdattaessa.

Lumikelillä käytetään myös "kaksijalkaista koiraa", eli mies menee pitkin jälkiä ja huutelee vhf:ään mihin päin ollaan menossa. Parhaimmillaan erittäin hieno jahtimuoto.

[kuhna]

Käsittääkseni suurin tekijä koira metsätyksen/ajometsästyksen kannattajien välillä on suhde nimenomaan koiriin.
Lapsuuden kodissani ei ollut koiria. En tottunut niihin koskaan ja vieläkin pelkään niitä hieman.
Siksi olin vankkumaton ajometsästyksen kannattaja aikaisemmin. Koiraihmiset sitä vastoin antavat "piut paut" ajometsästykselle. Eiväkä pidä sitä metsästyksenä ollenkaan.
Koira-ajoihin oli vain totuttava, koska niitä alkoi olla pelkästään.

Etenkin tänä syksynä lähes, joka ajossa olen kuullut/seurannut koiran haukkua, mikä, jos mikä tuo kihelmöivää jännitystä.
Olen myös ollut toisina syksyinä "takapassissa" ilman LA:tä. Enkä ole tiennyt ajosta tuontaivaallista. Täältä ole "valunnut" kotia kohti, enkä ole seuraavana päivänä enää tullut.
Olen myös kotimatkallani nähnyt, jo aikaa sitten kävelymiesten hiipuneen nuotion...se metsästys oli...jossain.
Johtopäätöksenä on että "täytyy tulla esille" jollakin tavoin, että pääsee pelipaikoille. Lisäksi LA tai VHF on välttämätön koirametsästyksessä.
_________________
Ammuin ohi !

[olsa]

Kyllä tahtoo olla että hirvet ovat tottuneet niin ihmisiin, seljän taa tahtovat kiertää ajomiehiä. Koira taikka pari kun on mukana ajossa, ne ottavat yhden karkko hirven ajoon, ja loput yleensä jäävät mettään.
Useasti peura vie koirat ennenkun hirvet edes löytyy, passimiehet kyllä ovat ajan tasalla.