Metsästysseurasta erottamisen syy

[.625]

"625:lla näyttää itsellä olevan luetun ymmärtäminen hakusessa."

-Ehkä asia on näinkin, mutta en tunne tarvetta alkaa itkemään "kaverin" maista, ja hänelle kohdistuneesta karusta kohtalosta metsästysrintamalla (Pitäisi ehkä kyseisen henkilön sen verran osata selvittää asioita, ettei tarvitsisi kavereiden auttaa netin välityksellä näissä asioissa)

Sukupolven vaihdoksen myötä myös uusavuttomuus saattaa lisääntyä?

[Puuhapete]

Eiköhän allaoleva anna jo tarpeeksi selvän vastauksen kiperään tilanteeseen.




Suomen Metsästäjäliitto - Finlands Jägarförbund r.y.

Metsästysseuran mallisäännöt.

Yhdistysrekisterin ennakkotarkastuspäätös
3.5.1997.


2 §

SEURAN TARKOITUS

Seuran tarkoituksena on harjoittaa
1) järkiperäistä metsästystä;
2) riistanhoito- ja luonnonsuojelutoimintaa;
3) metsästysampumaurheilua ja
4) kenneltoimintaa.

3 §

SEURAN TOIMINTAMUODOT

Tarkoitustaan seura toteuttaa
1) hankkimalla käyttöönsä metsästys- ja riistanhoitoalueita;
2) suorittamalla riistanhoitotyötä;
3) valvomalla metsästys- ja riistanhoitoalueillaan tapahtuvaa metsästystä;
4) seuraamalla toimialueensa riistatilannetta;
5) huolehtimalla luonnonsuojeluun liittyvistä käytännön toimista;
6) kouluttamalla jäseniään;
7) järjestämällä metsästys- ja urheiluammunnan suoritus- ja kilpailutilaisuuksia, mitä varten seura voi asianomaisella luvalla rakentaa ja ylläpitää ampumarataa ja
edistämällä metsästyskoiratoimintaa;

4 §

SEURAN JÄSENET

Seuran varsinaiseksi tai koejäseneksi
johtokunta voi hyväksyä henkilön, joka sitoutuu noudattamaan seuran ja Suomen Metsästäjäliiton _______________
piiri ry:n ja _________________________sääntöjä ja päätöksiä.

Koejäsenyys kestää enintään 2 vuotta, minkä ajan kuluessa seuran johtokunnan on päätettävä koejäsenen hyväksymisestä seuran varsinaiseksi jäseneksi tai hylkäämisestä.

Kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi voidaan johtokunnan esityksestä seuran kokouksen päätöksellä
kutsua henkilö, joka on erittäin huomattavasti edistänyt seuran toimintaa. Kunniapuheenjohtajan ja kunniajäsenen arvo on elinikäinen.Kannattavaksi henkilöjäseneksi seuran johtokunta voi hyväksyä yksityisen henkilön ja kannattavaksiyhteisöjäseneksi oikeuskelpoisen yhteisön, joka tukee seuran toimintaa suorittamalla vuotuisen tai kertakaikkisen kannattajajäsenmaksun. Kannattavalla henkilö-tai yhteisöjäsenellä on puheoikeus, mutta ei äänioikeutta seuran kokouksissa.

5 §

JÄSENEN VELVOITTEET JA MAKSUT

Jäsen on velvollinen noudattamaan metsästystä harjoittaessaan ja muussa toiminnassaan seuran sääntöjä
ja päätöksiä sekä suorittamaan seuraan liittyessään liittymismaksun ja _____kuun loppuun mennessä vuotuisen jäsenmaksun, joiden suuruuden seuran talvikokous vuosittain määrää.

Koejäseneltä ei peritä liittymismaksua, eikä hänellä ole äänioikeutta. Muutoin koejäsenellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kun varsinaisellakin jäsenellä paitsi, että koejäsen voi metsästää ainoastaan varsinaisen jäsenen valvonnassa ja että koejäsenen hirvieläinjahtiin osallistumisesta päättää seuran johtokunta.

Kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsenet ovat vapautetut jäsenmaksuista.

Kannattavilta henkilö- tai yhteisöjäseniltä ei peritä liittymismaksua. Vuotuinen tai kertakaikkinen kannattajajäsenmaksu
määrätään vuosittain erikseen yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen osalta seuran talvikokouksessa.

6 §

SEURASTA EROAMINEN

Jäsenellä on oikeus milloin tahansa erota seurasta ilmoittamalla siitä kirjallisesti seuran johtokunnalle tai sen puheenjohtajalle. Jäsen voi myös erota ilmoittamalla siitä seuran kokouksessa pöytäkirjaan merkittäväksi.

7 §

SEURASTA EROTTAMINEN

Seuran johtokunta voi erottaa jäsenen, joka
1) laiminlyö näissä säännöissä mainittujen maksujen suorittamisen;
2) toimii yhdistyksen sääntöjen tai hyvien metsästäjätapojen vastaisesti;
3) rikkoo metsästystä koskevia lakeja, asetuksia tai määräyksiä tai
4) toimii seuran tarkoitusperien vastaisesti.

Ennen päätöksentekoa johtokunnan on varattava asianomaiselle jäsenelle tilaisuus selityksen antamiseen
asiassa, jollei erottamisen syynä ole näissä säännöissä mainittujen maksujen maksamatta jättäminen.

Erotetulla on oikeus vedota seuran seuraavaan kokoukseen. Vetoomus on annettava tiedoksi kirjallisesti seuran
johtokunnalle 30 päivän kuluessa kirjallisen erottamispäätöksen postituspäivästä po. päivää lukuun ottamatta. Ellei vetoomusta esitetä edellä mainitussa järjestyksessä, tulkoon erottamispäätös voimaan heti määräajan päätyttyä. Muussa tapauksessa jäsen katsottakoon erotetuksi vasta sitten, kun seuran kokous on vahvistanut erottamispäätöksen.

Eroava tai erotettu jäsen on velvollinen suorittamaan ennen jäsensuhteensa lakkaamista hänelle kuuluvat
maksut, eikä hänellä ole oikeutta saada mitään seuran kiinteästä tai irtaimesta omaisuudesta.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Metsastyskerho1]

Toivoisin kovasti että näissä metsästysseura-asioissa laitettaisiin hetkeksi syrjään lakimiehet ja tuomioistuimet. Olipa yhdistyslainsäädäntö ihan mikä hyvänsä niin olisi hyvä jos hommaa mietittäisiin hetki ihan kokonaisuuden kannalta ja tämän perusteella sitten koitettaisiin sovittaa omaa toimintaa tuon kokonaisuuden puitteisiin. Pitkässä juoksussa tämä menettely olisi koko jäsenkunnan metsästysmahdollisuuksien kannalta optimi ja koituisi myös siis asianomaisen itsensä eduksi.

Metsästysseuran tarkoitus on edistää metsästystä joten on aika itsestään selvää että metsästysseura pyrkii hankkimaan metsästysmaita käyttöönsä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että metsästysseura joutuu optimoimaan toimintansa tämän tavoitteen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi. Luonnollisestikaan metsästysseura ei voi lähteä semmoiseen toimintaan joka vaarantaisi tämän tavoitteen ja siten koko metsästysseuran olemassaolon tarkoituksen. Tämä seikka selittää usein sen miksi asiaa tuntemattoman silmissä metsästysseuran toiminta voi tuntua omituiselta pokkuroinnilta ja miksi metsästysseura on todella varovainen ottamaan jäseniksi potentiaaleina riidankylväjinä tunnettuja henkilöitä. Osin eräiden valitettavien tapausten vuoksi osa seuroista on vienyt tämän varovaisuuden jopa niin pitkälle ettei niihin tahdota ottaa jäseniksi ollenkaan sellaista henkilöä jota seuran muu jäsenistä ei tunne mielestään riittävän hyvin. Yksittäisen jäsenhakijan näkökulmasta tämä voi olla hyvin valitettavaa mutta kannattaa muistaa että tämä on osin juuri huonojen kokemusten tuomaa varovaisuutta ja toisaalta seuran toiminnan tulevaisuudenedellytysten turvaamista. Ja juuri siksi jäseneksi halajavan kannattaa mieluummin miettiä miten minun pitäisi toimia jotta seuralle olisi hyötyä minusta kuin lähteä penäämään "oikeuksiaan" kovin herkästi. Käytännössä nuo riidanhaastajat eivät tee hallaa yksistään itselleen vaan myös hankaloittavat tulevien jäsenkandidaattien tilannetta.

Toisaalta on hyvä muistaa että jäsenyys metsästysseurassa ei merkitse pelkkiä oikeuksia vaan jäsenellä on myös velvollisuudet. Ja koska metsästysseuran perusidea on vuokrata ja hallinnoida metsästysoikeuksia, jäsenten voidaan odottaa tukevan näitä pyrkimyksiä parhaansa mukaan. Tähän perustuu se että jäsenen voidaan odottaa vuokraavansa seuralleen kaiken metsästysseuran alueella olevan metsästysmaan kaikki metsästysoikeudet seuralleen. Jos näin ei olisi, koko metsästysseuran olemassaololla ei olisi juurikaan perusteita.

Kolmas alue missä metsästysseuran ja sen jäsenten tulee pärjätä ovat suhteet seuran ulkopuolisiin tahoihin kuten seuraan kuulumattomiin maanomistajiin, muihin metsästysmaan vuokraajiin, alueen asukkaisiin, kuntaan ja muihin sidosryhmiin. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin joten ei tästä tällä kertaa sen enempää.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani pohtinut mm sitä miten metsästysseuraan kannattaa hakea jäseneksi ja miksi metsästysseurat toimivat joissain asioissa siten kun niiden tiedetään toimivan. Olen myös pyrkinyt nostamaan esille asioita joita meidän metsästäjien on hyvä tiedostaa ja joita kannattaa miettiä. Vaikka kommenteissani on kokeneiden metsästäjien silmissä paljon itsestäänselvyyksiä niin kaikille ehkä hyvinkin erilaisen taustan omaaville metsästäjille nämä asiat eivät ole selviä ja kantapään kautta oppiminen on usein aika raskasta ja hidasta, siksi nostan esiin myös näitä itsestäänselvyydeltä tuntuvia asioita. Tämänkin kirjoituksen asiat tuntuvat nyt monesta aivan itsestäänselvyyksiltä mutta jos tämä artikkeli ehkäisee edes yhden metsästysaiheisen riidan syntymisen, uskon että tämä on ollut kirjoittamisen arvoinen.

Lait ja asetukset ovat eittämättä tarpeellisia mutta aika usein näkee kysyttävän lakikysymyksinä sellaisia asioita joissa vastaus olisi kyllä ihan järkeiltävissä ja joista näkee ihan suoraan että tuomioistuin on niille täysin väärä ratkaisupaikka. Metsästys on ihan lähitulevaisuudessa useiden erilaisten haasteiden edessä joten olisi hyvä olla kuluttamatta voimavarojamme turhaan käräjöintiin. Olkoon tuomioistuin se viimeinen paikka mihin näitä terveellä järjellä ratkaistavissa olevia asioita viedään.

[Puuhapete]

Täälläkin kirjoitettujen tekstien perusteella voin kyllä sanoa, että paljon olisi tilausta Seuratoimintakoulutuksella kautta Suomen.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[olsa]

[Puuhapete]

Seuratoimintakoulutus on paljon paljon muuta kuin riitojen ratkomista ja sovittelua.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Aatu Aave]

Tuleepa tästä mieleeni metsästävän leskirouvan tapaus, hän muutti tyttärineen halvaantuneen, laitoshoidossa olevan äitimuorinsa tilalle. Leskirouva oli metsästysseuran jäsen, hyväksytty aikoinaan maattomana jäseneksi. Metsästysseuran johtaja ilmoitti että rouva voidaan erottaa seurasta seuranvastaisen toiminnan takia ellei hän hoida asioita niin että äitimuorin maat tulevat vuokratuksi seuralle.
Edellisessä on sitä todellista diplomatiaa ja kunnioitusta maanomistajien ja metsästysseurojen välillä?

[Metsastyskerho1]

[LEHMIPOIKA]

Välillä tuntuu siltä, ettei metsästysoikeuden sitominen maanomistukseen vaikuta järkevältä. Ihan vaan sen takia, että on maataomistavia piiperöitä ja alueet voi mennä rikkonaisiksi ja on ilkeä metsästää. Minulla ei ole tämä tilanne, mutta jollain varmaan on. Ihanne tilanne olisi minusta se, että asuinkunta olisi se metsästysseura ja metsästysoikeus olisi kuntalaisella kaikkialla kunnan alueella, oli maa sitten kenen tahtoi. Ei menisi asiat maanomistajien mielistelyksi ainakaan sen jälkeen. Tämäkään malli ei varmaan käytännössä toimisi, koska jotkut idiootit sen varmaan pilaisivat älyttömällä toiminnallaan. Metsästyksen pitäisi mielestäni olla jokamiehen oikeus ja paljon helpompaa ja itsestäänselvempää kuin se on nykyisine rajoituksineen ja lupineen. Vähän kuin venäjän malliin..
_________________
I'm a poor lonesome cowboy

[Puuhapete]

[Kettu]

[Puuhapete]

Apua asiaan allaolevassa:

Ei maita omalle seuralle Tulosta


Juha K. Kairikko
Juttu ilmestynyt Jahti 4/1999

EI MAITA OMALLE SEURALLE

Metsästysseuratoiminnan pitää olla toimintaa, jossa samaa asiaa harrastavat henkilöt toimivat mahdollisuuksiensa mukaan yhteisen päämäärän hyväksi. Monien muiden tavoitteiden joukossa on riittävän metsästysalueen hankkiminen seuran jäsenistön käyttöön.

Näitä periaatteita pidetään itsestäänselvyytenä. Viime aikoina tuohon metsästysalueasiaan on kuitenkin alkanut liittyä käsittämättömiä eriskummallisuuksia.

Eipä kulu viikkoa, ettei Metsästäjäliittoon otettaisi yhteyttä ja tiedusteltaisi, mitä tulisi tehdä, kun joku seuran jäsenistä kieltäytyy luovuttamasta tai vuokraamasta omistamiaan maita omalle seuralleen. Lähes yhtä yleinen kysymys koskee sitä, voiko seura hyväksyä vuokrasopimuksen, jossa yhdeksi ehdoksi asetetaan, että se nimeltä mainittu jäsen tai ne nimeltä mainitut jäsenet eivät saa metsästää sillä alueella, jota vuokrasopimus koskee. Joskus tällaista ehtoa vaativa on saman seuran jäsen.

Kumpaakin asiaa on syytä tarkastella perusteellisemmin.

Ei muita jahtiin omille maille
Seuran yhteishengen ja koko seuran toiminnan kannalta on arveluttavaa, jos joku jäsen ilmoittaa, että hän ei vuokraa omalle seuralleen omia maitaan. Päivänselvää on, että maanomistaja saa päättää, kenellä hän maittensa metsästysoikeuden vuokraa tai luovuttaa. Minusta on kuitenkin alkeellistenkin hyvien tapojen mukaista, että mikäli nämä maat sijaitsevat seuran toiminta-alueella ja nivoutuvat muihin seuran jahtimaihin luontevasti, seuran jäsenenä oleva maanomistaja ilmoittaa luopuvansa jäsenyydestä samassa yhteydessä kun hän ilmoittaa, ettei jatka seuran kanssa vuokrasopimusta.

Kokonaan eri asia ovat sellaiset maat, jotka sijaitsevat jonkun toisen seuran maiden reunamilla tai sisällä siten, että ne eivät ole oman seuran hyödynnettävissä.

Mikäli asiassa ei päästä neuvotteluteitse sopuun, minusta seuralla on oikeus erottaa maitaan seuralle vuokraamaton jäsen. Asiasta ei löydy kylläkään selvää säädöstä yhdistyslaista eikä varmasti seuran säännöistäkään. Asiaa tarkemmin pohtimalla perustelut erottamisoikeudelle kyllä selviävät.

Yhdistystoiminnan yksi perusasioista on, että seuran jäsenet toimivat mahdollisuuksiensa mukaan kohtuuden rajoissa yhdistyksen hyväksi. Tämän vaatimuksen jäsenet ovat periaatteessa hyväksyneet jäseneksi liittyessään. Kohtuuttomana ei voi pitää sitä vaatimusta, että maata omistava jäsen luovuttaa tai vuokraa maittensa metsästysoikeudet seuralleen. Entäpä jos maanomistajajäsen on valmis vuokraamaan, mutta pyytää täysin kohtuutonta vuokraa; jos seura ei sitä suostu maksamaan, maanomistaja ilmoittaa metsästävänsä ainoastaan itse tai pelkästään lähiystäviensä tahi liiketuttujensa kanssa omilla maillaan ja lisäksi maanomistaja ilmoittaa, ettei hän missään nimessä luovu seuran jäsenyydestä. Myös tällaisessa tapauksessa maanomistaja rikkoo niitä perusperiaatteita, jotka hän seuran jäseneksi liityttyään on hyväksynyt. Paikkakunnan maksettua keskivuokraa roimasti korkeamman hinnan vaatiminen ei osoita halua toimia oman seuran hyväksi.

Kysymys erottamisoikeudesta on tällaisissa tapauksissa jo paljon monimutkaisempi, eikä siitä ole minkäänlaisia ennakkopäätöksiä. Minun näkemykseni on, että hyviin metsästystapoihin kuuluu, että pelkät hirvenmetsästysoikeudet seuralleen vuokraavan jäsenen tulee ilmoittaa kirjallisesti seuralle, että hän ei tule metsästämään pienriistaa seuran vuokramailla. Mikäli hän ei tällaiseen kirjalliseen ilmoitukseen suostu, erottamisperusteet saattavat olla jo pelkästään tällä perustelle olemassa. Tilanne on kuitenkin hankala, eikä Suomesta taida löytyä sellaista oikeusoppinutta, joka osaisi vuorenvarmasti sanoa, mikä tällaisessa tapauksessa tulisi olemaan korkeiden oikeusistuinten ratkaisu.

Entäpä sitten ne tapaukset, joissa jäsen on valmis luovuttamaan tai vuokraamaan maidensa hirvenmetsästysoikeudet omalle seuralleen, mutta ilmoittaa pidättävänsä pienriistaoikeudet ainoastaan itsellään.

Jos kaikki muutkin
Metsästysseuratoiminnan kannalta näitä edellämainitunlaisia tapauksia voidaan pohtia siltäkin kannalta, että entäpä jos kaikki maata omistavat jäsenet kieltäytyisivät vuokraamasta maitaan seuralleen. Jos näin tapahtuisi, siihen loppuisi joltisenkin varmasti seuran toiminta, onhan lähes kaikkien seurojen säännöissä yhtenä tarkoitusperiaatteena metsästysmaiden hankkiminen jäsenten käyttöön. Jos jokainen maata omistava metsästäisi vain omilla maillaan, maata omistamattomat jäsenet jäisivät kokonaan vaille metsästysmahdollisuutta. Ja mitenköhän hirvenmetsästys onnistuisi.

Meillä Suomessa on kyllä joitakin seuroja, joilla ei ole käytössään metsästysmaita eivätkä ne sellaisia haluakaan, mutta tällaiset seurat on laskettavissa yhden käden sormilla. Normaalisti ”omat” metsästysmaat ovat koko seuran kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Tarkkana yhdenvertaisuuden kanssa
Edellä totesin, että seura voi erottaa sellaisen jäsenensä, joka ei seuran alueella olevien maittensa metsästysoikeuksia seuralleen luovuta tai vuokraa. Ennen erottamispäätöksen tekemistä on luonnollisesti pyrittävä neuvotteluratkaisuun eli selitettävä jäsenelle, mitä on odotettavissa. Jäsenellä täytyy olla vuokraamatto-muudelleen joku erittäin hyvä peruste, jotta menettely voitaisiin hyväksyä ja tällöinkin suosittelen, että maat vuokrataan, mutta ne pidetään esim. pienriistan osalta rauhoitusalueena, jossa ei kukaan seuran jäsenistä – eikä myöskään omistaja itse – metsästä. Tällainen peruste voi olla esim. sellainen, että alue on erikoistaimikkoaluetta, aidatulla alueella tarhataan jotakin eläinlajia tms. Tällaiset ovat kuitenkin erittäin harvinaisia poikkeustilanteita, eiköhän useimmissa tapauksissa perimmäinen vuokraamattomuussyy ole puhdas itsekkyys.

Jollei tuollaista hyväksyttävää poikkeussyytä ole olemassa, seuran on noudatettava vuokraushaluttomiin jäseniin yhtenäistä käytäntöä. Yhdenvertaisuusvaatimuksen vuoksi ei voida menetellä esim. siten, että Kalle Andersson voi olla seuran jäsenenä, vaikka ei maitaan vuokraa, koska hänen maansa ovat hirvijahdin kannalta niin keskeisellä paikalla, että Anderssonin erottaminen vaikeuttaisi hirvenmetsästystä, mutta A. Johansson erotetaan vuokraamattomuuden vuoksi, koska hänen maansa ovat seuran alueen sellaisella laidalla, että vuokraamattomuudesta ei ole paljoakaan haittaa. Seuran kaikkia jäseniä on siis näissäkin asioissa kohdeltava yhdenvertaisesti.

Nimetyt eivät saa metsästää
Kovin harvinaista ei ole sekään, että maanomistaja – olipa hän seuran jäsen tai ei – vaatii vuokrasopimukseen sellaisen ehdon, että nimeltä mainitut seuran jäsenet eivät saa metsästää hänen maillaan. Tällaista sopimusehtoa seura ei voi hyväksyä. Seura vuokraa metsästysmaat kaikkien jäsentensä käyttöön tai sitten ei. Näin on asia, vaikka seurakin saattaa ymmärtää maanomistajan vaatimukset. Sympatiaa ja ymmärrystä tällaisissa tapauksissa voi antaa, mutta sopimusehtotekstiin asiaa ei voida hyväksyä kirjattavaksi.

Tapahtui taannoin niinkin, että eräs suuri kaupunki oli valmis uusimaan metsästysvuokrasopimuksen suurehkon metsästysseuran kanssa, mutta halusi ehdoksi asetettavaksi sen, että kaupungin vuokramailla saavat metsästää vain ne seuran jäsenet, joiden kotipaikkakunta on vuokraajakaupunki. Seura kääntyi ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista Metsästäjäliiton puoleen ja tiedusteli, miten asiaan tulee suhtautua.

Kirjoitin liiton edustajana lausunnon, jossa totesin, ettei seuran pidä vaadittua ehtoa hyväksyä, joten jos kaupunki pitää siitä ehdottomasti kiinni, seura menettää valitettavasti nämä kyseiset maat. Lausunnossani totesin senkin, että asiasta päättävät kaupungin elimet eivät varmasti ole tulleet ajatelleeksi sitä, että mikäli kaupungin vaatimus olisi hyväksyttävää ja leviäisi muihinkin kuntiin, suuria menettäjiä olisivat nimenomaan tällaisen menettelyn käynnistäneen suuren kaupungin metsästäjät, heistä kun suurin osa on jäseninä muualla kuin kotikaupungissaan olevissa metsästysseuroissa.

Kirjeeni käsiteltiin asiasta päättävässä lautakunnassa. Parin viikon kuluttua tuli tieto, että kaupunki on luopunut vaateestaan ja jatkanut vuokrasopimusta seuran kanssa ilman erityisehtoja.

Oikeuden päätöksiä
Hyvin usein kun esillä ovat omalle seuralle vuokraamat-tomuudet tai maanomistajan vaatimukset seuran joidenkin jäsenten taikka seuran nimettyjen jäsenten metsästys-mahdollisuuksia rajoittavista erityisehdoista, moni muistaa hämärästi, että Jahti –lehdessä olisi joskus ollut esillä tämäntyyppisiin asioihin liittyvää tarinaa joistakin oikeusistuinten päätöksistä.

Muistikuvat pitävät paikkansa; yhtä tapausta käsiteltiin Jahti – Jakt –lehden numerossa 4/1994. Koska aikaa on kulunut yli viisi vuotta, on paikallaan palauttaa tiivistetysti mieleen, mistä oli kysymys. Näin etenkin siksi, että tämän tapauksen oikeusistuinten päätöksien perusteluista on johdettavissa tätä yksittäistapausta koskevien perustelujen lisäksi varsin kattavia yleisperusteluja.

Lyhykäisyydessään kaikki sai alkunsa, kun erään seuran jäsen ilmoitti jatkavansa metsästysvuokrasopimusta vain siinä tapauksessa, että vuokrasopimukseen kirjataan ehdoiksi, että hän saa käyttää omilla maillaan vieraita ilman vierasmaksua ja että kaksi seuran nimettyä jäsentä eivät saa metsästää hänen maillaan.

Seura ei hyväksynyt ehtoja, vaan jätti vuokrasopimuksen uusimatta. Tämän jälkeen seuran vuosikokous asetti ko. jäsenen määrittelemättömästi ajaksi metsästyskieltoon.
Jäsen haastoi seuran oikeuteen vedoten perustuslaillisiin oikeuksiinsa ja siihen, että päätös oli lainvastainen, koska metsästyskieltoon määräämistä ei mainita seuran
säännöissä. Seuran päätöksen kumoamista hän vaati myös sillä perusteella, että kokouskutsussa ei oltu mainittu metsästyskiellosta päättämistä vaan siinä oli pelkästään
toteamus maanvuokra-asioiden käsittelemisestä.

Jäsen vaati lisäksi metsästyskiellon välitöntä kumoamista, seuraa korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa sekä maksamaan korvausta hänelle aiheutuneesta kohdistuneesta kärsimyksestä.

Kihlakunnanoikeuden ratkaisu
Metsästysvuokrasopimuksen solmimisen osalta oikeus päätti, että

"Yhdistyslain 14 §:n mukaan yhdistys voi erottaa jäsenen säännössä mainitulla erottamisperusteella. Sanotun §:n nojalla yhdistyksellä on kuitenkin aina oikeus erottamiseen, jos jäsen on jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän on yhdistykseen liittymällä sitoutunut, tai jäsen on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä.

Asiassa on selvitetty, että yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseksi sen jokaisen maata omistavan jäsenen on tullut ymmärtää, että sen tulee luovuttaa maansa yhdistyksen käyttöön rajoituksetta liittyessään yhdistykseen. Kantaja on siten jättänyt, vaatiessaan metsästyksen rajoittamista kahdelta yhdistyksen jäseneltä, täyttämättä ne velvoitteet, joihin hän on yhdistykseen liittymällä sitoutunut. Näin ollen vastaajayhdistyksellä olisi ollut oikeus erottaa kantaja."


Metsästyskieltoon määräämisen osalta kihlakunnanoikeus totesi, että

"Yhdistyslaissa taikka vastaajayhtiön säännöissä ei puhuta metsästyskiellosta.
Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin pidetty mahdollisena, että yhdistys voi käyttää toiminnassaan lievempiäkin sanktioita kuin erottamista. Tässä tapauksessa metsästyskielto lähentelee erottamista. Metsästyskielto on lievempi toimenpide kuin erottaminen.

Yhdistyksen vuosikokouksen tekemä metsästyskieltopäätös on ollut yksimielinen. Näin ollen sanottu metsästyskieltopäätös on ollut sääntöjen ja yhdistyslain 27 §:n mukainen".


Kihlakunnanoikeuden päätökseksi tuli, että kantajan kanne hylättiin kokonaan ja hänet velvoitettiin korvaamaan seuran oikeudenkäyntikulut runsaalla 5 000 markalla.

Hovioikeuden päätös
Metsästyskiellon saanut jäsen valitti kihlakunnanoikeuden päätöksestä hovioikeuteen vaatien kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista ja kaikkien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen. Lisäksi hän pyysi, että hovioikeudessa järjestettäisiin suullinen käsittely tai juttu palautettaisiin kihlakunnanoikeuteen lausunnon antaneiden henkilöiden todistajina kuulemista varten.

Yhdistys toimitti hovioikeudelle asetetun määräajan jälkeen vastineenaan lisäkirjelmän ja sen liitteinä metsästyskiellon saanut jäsen todistajiksi nimeämien henkilöiden uudet kirjalliset lausunnot. Huolimatta määräajan ylittymisestä hovioikeus otti nämä asiapaperit huomioon päätöstä tehdessään.


Hovioikeus totesi, että kokouskutsussa on katsottava metsästyskieltoon asettamisen osalta riittäväksi maininta maanvuokra-asioista, koska asia oli ollut esillä johtokunnan kokouksissa, eikä muita kiistanalaisia vuokrasopimuksia ollut olemassa. Kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluissa mainittiin, että metsästyskieltoasian mainitsematta jättäminen kokouskutsussa oli menettelyvirhe, joka ei kuitenkaan vaikuttanut seuran päätökseen. Hovioikeus totesi siis, että edes menettelyvirheestä ei ollut kysymys.

Muilta osin hovioikeus hyväksyi kihlakunnanoikeuden perustelut eikä muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. Lisäksi hovioikeus määräsi kantajan maksamaan seuralle aiemman korvauksen lisäksi 800 markkaa korkoineen hovioikeudelle annettujen vastausten vastauskuluina.

Vaikka hovioikeuksien päätöksillä ei sinänsä olekaan ennakkopäätöksen statusta, tietyssä mielessä tätä voidaan sellaisena pitää, onhan kyseessä korkein oikeusistuin, jossa tämäntyyppistä asiaa on käsitelty. Niinpä ei olekaan luultavaa, että joku kihlakunnanoikeus tai toinen hovioikeus voisi jättää edellämainitussa päätöksessä todetut perustelut huomioonottamatta vastaavantyyppisiä asioita ratkaistaessaan.

Edellämainittu tuomio on annettu Itä-Suomen hovioikeudessa 12.11.1993. Tuomion numero on 2236 ja se löytyy hovioikeuden arkistosta diaarionumerolla S 93/374. Kerron nämä tarkat numerotiedot, koska tarkempia tietoja tästä ennakkopäätöksenluontoisesta tuomiosta tiedustellaan usein, kun seurat joutuvat omakohtaisesti vastaavanlaisten ongelmien eteen. Annetut tiedot ovat tarpeelliset tilattaessa tuomiolauselmia kokonaisuudessaan ja kaikkine liitteineen hovioikeuden kansliasta.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.