Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
onko hirvikoe vaikea? |
ei mitään ongelmaa! |
|
92% |
[ 102 ] |
tosi vaikea,kädet tärisevät vieläkin! |
|
7% |
[ 8 ] |
|
Ääniä yhteensä : 110 |
|
Kirjoittaja |
Viesti |
Ruutiukko Kanta-asiakas
Liittynyt: 24 Maa 2004 Viestejä: 951 Paikkakunta: Suomen Demokraattinen Kansantasavalta
|
Lähetetty: 12.08.2004 13:07 Viestin aihe: |
|
|
Sopiva tuo koe lienee.
Tuli tuosta "lisäjuoksusta" mieleeni että kokeeseen voisi koiramiehille lisätä Cooperin testin läheisellä nevalla ja sitten vasta ammutaan. Mielellään kaiken kansan katsellessa, kyllä tuo jännittämispuoli kuuluu kokeen luonteeseen. Ampuminen on pitkälti psykologiaa.
Jos pahvihirvi ja katsojat kovasti jännittävät niin mites sen lihaisamman version kanssa oikeassa tilanteessa ollenkaan tolpillaan pysyy? Harjoitusta vaan, minäkin käyn Trappia ampumassa just siksi että olen surkea kiekkoampuja. Mutta tiedän että on surkeampiakin jotka eivät "kehtaa" mennä noille radoille. Se kynnys pitäisi pystyä ylittämään ja ottaa rennosti,harjoittelemalla se homma etenee. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
toljanteri Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 09 Huh 2004 Viestejä: 48
|
Lähetetty: 12.08.2004 15:34 Viestin aihe: |
|
|
On se vaikea... vaikka vastasin että ei mitään ongelmaa. On tuota merkkihommaa tullut katseltua ja aika yleistä on että penkka pölisee.
Siitä taudista pääsee harjoittelemalla ja aloittaa voi vaikka klikkipartuunoilla. Kun silmät alkaa pysyä auki niin menestys alkaa paranemaan. Toinen juttu on liikkuvan kohteen seuraaminen laukauksen jälkeen. Asekin tulisi nousta kohdalleen ilman ylimääräistä keikuttelua. Kiikarin etäisyys silmästä ja tukin mitoitus voi olla tarkastettavia asioita.
Kiikarilla ei sinänsä tee merkin ammunnassa mitään, se voi jopa vaikeuttaa asiaa ilman harjoittelua. Kisailu sitten erikseen siihen sopivilla välineillä.
Jos tavoitteena on vain merkin ammunta, niin se hoituu ihan perus opeilla ja perus harjoittelulla. Ja saalista pitäisi osata arvostaa sen verran, että uhraa vähän maallista mammonaa ja aikaa harjoitteluun. _________________ Tonttujen tonttu |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Turmio Vieras
|
Lähetetty: 19.08.2004 20:27 Viestin aihe: |
|
|
Minusta tuo hirvikoe on todella helppo. Harrastan kyllä ammuntaa paljon, varsinkin haulikkolajeja, joten sitä kautta varmaan on itselle tuo koe helppo
Semmosen vinkin voisin antaa teille, joille se vaikeuksia tuottaa ja olette kuitenkin tottuneita aseen käsittelijöitä, että älkää ampuko kokeessa tulosta vaan ainoastaan reiät sinne rinkiin. Helpostihan siinä nyppäilee ja hätäilee jos yrittää tuskaisesti viedä ristikkoa sinne parran kärjen viereen. Riittää kun vaan sinne hujakoille kuljetatte ja kiristätte. Ei mitään hätää vaikkei se ihan sinne kympin paikalle laukea. Tää vinkki on monelle auttanut, toivottavasti tästä on hyötyä.
Metsällä sitten ammutaan aina hengen paikalle, eikös? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Nihis Vieras
|
Lähetetty: 20.08.2004 12:30 Viestin aihe: |
|
|
Kyllä se tuo jännitys teettää ihmeitä.
Eräs kaveri kyseli ennen omaa koesuoritustaan toissailtana minulta ennakoita "kasirammaselle". Kerroin oman näkemykseni asiaan, kunnes kaveri jatkoi pähkäilyään että "mitenkäs ne seivovat, pitääkös niissä ennakko ottaa sitten alle, vai mihin?" |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 22.08.2004 22:37 Viestin aihe: |
|
|
Eilen kävin ampumassa ihan ekaa kertaa, lintupyssyllä liikaa suurentavine kiikareineen. Harjoitteluna viime kesäiset uran ekat muutaman kymmenen laukausta ja tänä kesänä yksi laukaus seisovaan hirvitauluun sadasta metristä. Jännitti niin pirusti kun tiesin että harjotellakin olis pitäny, olo sekä laukaukset oli kaikkea muuta kuin rauhallisia. Tulosta en edes yrittänyt, ainoa tavoite saada kaikki pisteille ja koe läpi. Eka pystylaukaus vielä kaiken kruunuksi oli laukeamaton, selvä jälki nallissa, mutta ei lähtenyt. Kaikesta sählingistä huolimatta laukaukset heti auttavasti pisteillä sekä seisovissa että juoksevissa ja pirun hyvä mieli...
Tuon pohjalta väittäisin että ei ole vaikeaa, kun osaa puristaa laukaisun, ei yritä liikoja ja pystyy pitämään hermonsa edes auttavasti kurissa.
Syksyllä todennäköisesti noviisina metsälle, hirvittää jo ajatellakin, miten paljon pumppu hakkaa jos pääsee katselemaan isoa eläintä tähtäimen läpi... |
|
Takaisin alkuun |
|
|
eljohnny Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Elo 2004 Viestejä: 255 Paikkakunta: Kouvola
|
Lähetetty: 28.08.2004 13:06 Viestin aihe: |
|
|
No niin.
Tänä aamuna kävin hirvimerkin suorittamassa -seisovat ekalla ja juoksevat vasta neljännellä läpi. Osumat seisovaan 1/6/8 ja juoksevaan 8/4/4, paikalleen ammutussa tuli vähän kiirehdittyä, aikaa meni n. 12 sek. Kun juoksevat ei meinannut sujua, niin menin jonon hännille odottelemaan ja rauhoittumaan ja otin sitten neljännellä varman päälle.
Mielestäni koe ei ole kovinkaan vaikea, sen voi tehdä itselleen vaikeammaksi hermoilemalla, jonka minä tiätysti tein. Kyllä se vaan kummasti harjotuksissa tulee ammuttua paremmin.
Harjoittelemassa olen käynyt varmaankin noin kolmasti (2-3 * 10 sarja), aseen ostin 14.8 |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 07.09.2004 13:24 Viestin aihe: |
|
|
Tämä vähän myöhään tähän aiheeseen, mutta hirvikoe sinänsä ei ole mitenkään vaikea, vaikeakssi sen joillekin tekee yletön jännitys, jonka aiheuttavat katsojat. Viime kesänä oma poikani ( 13 v ) ampui koetta edeltävänä päivänä ensi kertaa hirvikiväärillä ja sitten seuraavana päivänä koe läpi kerralla. Pienoiskiväärillä poika toki oli ampunut aiemmin.
Eli ei koe vaikea ole, jos siihen asennoituu oikein. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Sjc ***
Liittynyt: 14 Huh 2004 Viestejä: 880
|
Lähetetty: 07.09.2004 16:03 Viestin aihe: |
|
|
Mutta siihen jännittämiseen kannattaa varautua kun ekaa kertaa ampuu.
Elämäni ensimmäisen kerran ammuin merkin 3 v sitten. Olinko kahdentoista silloin. Taisi mennä toisella läpi koska sinä kesänä minulla oli seisovissa vaikeuksia, mutta jännitys oli mahdoton.
Nyt, viime lauantaina uusin taas pahvin. Olin itsevarma, olin harjoitellut, otin rennosti. Läpi meni. Nimenomaan kunhan vain otti renkaitten sisälle, EI tulosta.
Mutta kyllä meinaan silti sormet vapisi kun pisti hylsyt talteen, ja odotti tulosta. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 08.09.2004 11:38 Viestin aihe: |
|
|
Merkki on niin helppo/vaikea, kun sen itselleen tekee. Jos käy miltei säännöllisesti kesällä radalla ampumassa tai edes muutamia sarjoja paukuttelee, niin harjaantuu varmasti sen verran, että merkinkin saa läpi. Eri asia on, jos on taipuvainen jännittämään, eikä sen vuoksi saa merkkiä suoritetuksi. Jännittämiseenkin auttaa, kun käy esim. seuransa kilpailuissa. Onneksi merkki on pakollinen, koska muutoin monella ns. "huippu ampujalla" saattaisi jäädä edes se vähäinen reenaaminen kokonaan pois. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pjvaisn Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 18 Maa 2004 Viestejä: 7 Paikkakunta: Suomi
|
Lähetetty: 08.09.2004 12:58 Viestin aihe: |
|
|
Ei se voi olla vaikia jos tällanenkin onneton ampuja ja tumpelo kun minä saa sen ammuttua (usein jopa joka vuosi) mutta töitä se vaatii niinku mikä tahansa junan vessaa vaikeampi homma.
Itseltäni vaati ensin että laitoin oman aseen ja tähtäimen, jotka saatoin säätää juuri itselleni sopivaksi. Täyty mennä todellakin lompakolle muutaman kaverin aseen kanssa epäonnistuneen kerran jälkeen. Oma on oma ja kun sillä ampuu useamman kesän treeniä niin varmasti onnistuu niin hirvimerkki kuin lopussa hyvät tuloksetkin.
Toinen juttu oli sitten liikkuvien treenaaminen ilmuskilla. Niin kauan pätkytin autotallissa ilmahirviratalla että a) silmät pysy auki, b) laukauksen jälkeen hirvi oli vielä tähtäimissä l. seurasin laukauksen jälkeenkin ja c) reiät oli siinä ringin sisässä hyvässä kasassa jolloin laukaus siis oli riittävän puristava.
Seuraava homma oli päästä eroon ns. rekyylikammosta, joka ainakin meikäläisellä joskus näkyi vasemman käden nykäisynä ennen laukausta (ja seurauksena penkan pölähys). Tähän ei auttanu ku treenata ampumaratalla seisovia ja liikkuvia ensin pienarilla (tahi .222:lla) ja sen jälkeen hirvikaliberin aseilla. Joillakin tähän kuluu vähemmän paukkuja ja joillakin enemmän, minulla tietenkin ihan !&%¤#"! l. laatikoittain.
Mutta lopussa kiitos seisoo ja nykyään voi lähteä hirvimerkkiä ampumaan mikä päivä tahansa, minkälaisen porukan eteen tahansa ja sanon optimistisesti että se on 99% varmuudella läpi. Se mikä eniten pännii on että ampumisen harrastamisen mahdollisuudet ovat surkeat joissain paikoin. Ratoja pitäisi saada enemmän, ohjattua harjoitusta järjestää enemmän, radat pitäisivät olla kaikkien ampujien käytettävissä kohdistamiseen ym. harjoitteluun ja/jolloin radat voisivat vaikkapa olla esim. riistanhoitoyhdistysten omistuksessa, jolloin niillä olisi joku vastuuhenkilö(t) ja niiden kunto säilyisi edes kohtalaisena.
Nimim. "Pitkällä kaavalla" _________________ -Pete |
|
Takaisin alkuun |
|
|
tepa Vieras
|
Lähetetty: 10.09.2004 05:13 Viestin aihe: |
|
|
huhuja kai on ollut ilmassa hirvikokeen muuttamisesta ja minulla olisi ehdotus siihen:
kolme laukausta seisovaan ilman aika rajoitusta ( metsälläkin pyritään ensimmäiseen tappavaan laukaukseen )
kaksi laukausta nykyiseen juoksevaan hirveen.
kaksi laukausta puolet hitaampaan hirveen. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Lahtinen ***
Liittynyt: 05 Maa 2004 Viestejä: 20483 Paikkakunta: Suur-Satakunta
|
Lähetetty: 10.09.2004 09:38 Viestin aihe: |
|
|
Kävin tuossa ampumassa hirvimerkin. Omasta mielestäni vastaavan 3+3 sarjan ampuminen on erittäin helppo suoritus. Kumma vaan, kun siihen lisätään sanat hirvikoe ja proopuskojen ja paperien esittelyt, niin hommasta tuleekin jännää.
Itse olen ampunut kokeen yleensä ratakalustolla ja käytännössä tuo on mennyt lähes aina ekalla läpi vuosien varrella.
Koska tuo hirvikokeen ”mystiikka” kiinnostaa, niin tänä vuonna paneuduin asiaan eri tavalla. Tiedän kokeen itselleni tässäkin ampumakunnossa erittäin helpoksi, mutta tunnen itseni myös sen verran hyvin, että tiedän hirvikokeessa myös jostain syystä jännittäväni.
- Vyötin itseni kotona sykemittarilla
- Otin kokeeseen mukaan ysikolmosen, siis tuon normaalin metsästysaseen. Tällä ei tänäsuvena ole juurikaan laukauksia takana.
- Käyrästä näkee, että rataa kohti suristeltaessa pulssi on rämpinyt jo pikku hiljaa lukemasta 70 --> lukemaan 90.
- Papereita ja kantolupia esitellessä pulssi on käynyt jo lukemassa 130.
- Pääsin oikeastaan jonottamatta koppiin, ennen ampumasuoritusta oli vain muutaman minuutin odotus, jossa pulssi on palannut lukemaan 90.
- Ja ei muuta kun ampumasuoritukseen. Taulu surahtaa keskelle. Ammuttajalta tiukka komento:”Voit aloittaa, kun olet valmis”. Lipastan aseen, mutta lataan ilman panosta. ”Siperia on opettanut” tämäntyyppisissä paikoissa ampumaan ensiksi klikin. Nostan aseen poskelle ja teen liipaisun. Ase heilahtaa ainakin meetrin pois keskustasta. Syke on noussut 120 pintaan.
- Työnnän panoksen putkeen ja aloitan koesarjan seisovat. Syke nousee yli 160 lukemaan. Yksi laukauksista lähtee todella huonoon tähtäinkuvaan ja mahdollisella liipaisuvirheellä. Taululla vilahtavat lukemat 6, 7, 10.
- Ennen liikkuvia syke käy lukemassa 155.
- Liikkuvat lähtevät pyynnöstä, syke paukuttaa taas yli 160 kertaa minuutissa. Näyttötaululla osumat 6, 6, 6. Viimeisen laukauksen jälkeen syke lähtee erittäin nopeaan laskuun.
- Pysäytän mittarin ajaessani ulos ampumaradan portista, syke putoaa alle sadan…
Kokeen aikana en ole pystynyt osumien arvoja kunnolla rekisteröimään, muutakuin että pummeja ei näytetty. Ne tarkistin ammunnan jälkeen suorituskortista. ”Jännitys selvästi sekoittaa käyttöjärjestelmää” ja jos tähän ei itse kiinnitä huomiota, niin sitä ei välttämättä edes osaa tiedostaa.
Ainakin itse olen kokenut hirvikokeen tyyppistä jännitystä tosipaikassakin silloin tällöin, riippuen tilanteesta. Ainakin tuolloin on itselle ollut eduksi, kun on tietänyt mistä on kysymys. Erityisen tärkeää tuolloin on itselle ollut se, että on kullakin passipaikalla ennen kuin ”tilanne on päällä” sisäistänyt, miten toimia ja mihin ei missään nimessä voi ampua.
Nimittäin tuossa tosipaikassa on jo sitten hieman hankalampaa suorittaa 100% kaikenkattavia arvioita nanosekunnissa .
No, koe on taas suoritettu, vaikkei kortti vanhaksi ollutkaan menossa. Nyt voi oikeasti alkaa harjoittelemaan ampumakuntoa hirvijahtiin, kun tuo virallinen puoli on hoidettu alta pois, se kun omilla metodeilla on ihan marginaalinen osuus hirviampumakunnon hankinnassa, jo pelkästään monotonisuudestaankin johtuen. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Ruutiukko Kanta-asiakas
Liittynyt: 24 Maa 2004 Viestejä: 951 Paikkakunta: Suomen Demokraattinen Kansantasavalta
|
Lähetetty: 10.09.2004 19:32 Viestin aihe: |
|
|
Mainiota, taas kerrassaan mainiota tutkimustyötä ja raportointia Lahtiselta!
Kiitos! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
762-39 Kanta-asiakas
Liittynyt: 01 Huh 2004 Viestejä: 1293
|
Lähetetty: 10.09.2004 20:03 Viestin aihe: |
|
|
Hienoa, Lahtinen ! Kiitokset ! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Sjc ***
Liittynyt: 14 Huh 2004 Viestejä: 880
|
Lähetetty: 10.09.2004 23:26 Viestin aihe: |
|
|
Lahtinen, täydellistä työtä. Nyt on tieteellistäkin näyttöä! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|