Laukaisupelko

[Vieras]

EI muuta kuin muistat ajatuksen että jos ammut ohi kannat vastuun.....se sattuu joskus AIVAN VARMASTI JOKAISELLE. Itse koin tämän tapauksen kun kiskaisin lippaallisen verran panoksia juoksevasta hirvestä ohi pelkästään liiallisen ennakon takia.

Tiedän että kun seuraavan kerran joudun ampumaan juoksevaa eläintä niin ajatukset karkaavat varmasti mutta muistat vain sen että ensimmäinen kaato olisi paras suorittaa seisovaan eläimeen koska osumis mahdollisuus huomattavasti parempi mutta jos esim. sonni tulee ravia kyljittäin sopivalta matkalta AUKEALLA niin ammu vaan ei se mahdoton paikka ole (muista että se ENNAKKO ei ole se mitä radalla minä opettelin kantapään kautta) ja mitä tulee pakomatkaan niin se voi olla aivan mitä tahansa sanotaanko väliltä 0-400 metriä.
Ranka osumasta (ammut jonkinverran ylös) putoaa niille sijoilleen.
Lapojen takaa läpi niin ei varmasti putoa paikalleen.
Vähän alhaalta lavoista läpi juoksee jonkin matkaa tosin jos järeä kaliberi voi tällä osumalla pudota paikalleen.

Jokainen joka väittää että ei jännitä kun ampuu hirveä puhuu täyttä p*****. Vielä yksi lisäys tarkkaile eläintä kun ammut yleensä juokseva eläin kompuroi osumasta voi muuttaa suuntaa äkisti, notkahtaa jne jne seisova eläin taas voi heilahtaa osumasta (järeillä kalibereilla ainakin) ja älä pelästty jos lähtee kuin "ammuttuna" laukauksen jälkeen sen se tekee 95% varmuudella. Vaarallisempaa on jos putoaa paikalleen koska osuma tod.näk rangassa ja jos se on vain hipaisu eläin voi nousta ja paeta haavoittuneena.

[ar]

Joo siihen lavan seutuville pikku juokssussa niin luulis homman hyvin etenevän

[Artsan]

Sinulla on sama tilanne kuin minulla joitakin vuosia sitten. Eli jännittää etukäteen, kuinka paljon itse ampuma tilanteessa jännittääkään ja pystyykö järkevää toimintaan. Tähän auttaa parhaiten vain kokemus: kaatojen myötä opit luottamaan itseesi ja tiedät että kaataminen onnistuu. Mutta aina se jännittää kun maasto edessä alkaa ryskämään siihen malliin että nyt tulee hirvi. Ja jos niin ei tapahtuisikaan, niin silloin harrastaa väärää lajia.

Tiepassit ovat kieltämättä suht nopeita paikkoja, joissa ei aina yksinkertaisesti ehdi nostamaan asetta kun hirvi on jo mennyt tien yli. ja oli paikka mikä tahansa ei kannata ruveta hienostelemaan liikaa ja yrittämään lavan taakse. Ehkä sitten kun on kaatoja alla ja itseluottamusta

Äläkä maalaile liikaa piruja seinille. Loppujen lopuksi hirven kaato ei ole varsinainen taitolaji vaan usein pääsee ampumaan rauhassa liikkuvaa tai seisovaa elukkaa. Riippuen tietenkin kuinka metsästetään. Saatat kuvitella että ensimmäinen tilanteesi tulee olemaan sellainen jossa hirvi tulee täyttä vauhtia taimikossa jossa on yksi ampumalinja, jota ylittäessään hirvi pitäisi tunnistaa ja ampua ja passipaikka on tietenkin vielä naapuriseuran rajalla. Tuskin vaan, vaikka välillä tällaistakin saattaa tulla vastaan. Suurempi todennäköisyys on että ensimmäinen tilanteesi on enemmän rauhallisen puoleinen, jossa rauhallisesti mutta varmoin ottein toimien kaato on lähes "rutiinitoimintaa". Toisaalta kaato ei ole ikinä sitä ja siihen pitää suhtautua aina asian vaatimalla kunnioituksella ja vakavuudella. Ja turvallisuus on aina tärkeintä!

[Reiska]

Lavan takana on hyvä paikka ampua mutta pitää varoa ettei ammu liian paljoa taakse varsinkin jos eläin on vähänki päittäin ampujaa kohti, silloin on iso vaara rikkoa vellipesä. Älä kuitenkaan mieti millin tarkkaa osumapistettä, jos kuula rapamahaa vähän repäisee mutta osuma on kyljessä lavan takana niin kukaan tuskin siitä urputtaa. Osuma on aina "10" kun hirvi kaatuu ja saadaan orteen ilman jälkikoiria.

Yleensä "riistavaisto" tulee apuun ampumatilanteessa...ainakin kokemuksen karttuessa. Pahin hetki on kun hirvi lähestyy ja rytistää metsässä ja lopulta ilmestyy näkyviin, sitten kun tulee itse ampumatilanne niin tuntuu, että ase on vakaa kuin ruuvipenkissä.

Kun hirvi/hirvet tulee niin päätä ennakkoon minkä eläimen ammut ja mihin paikkaan, esim. kun "tuon näreen takaa tulet niin sitten sulle tuleekin noutaja" ja PAM. Muista vielä, että eka laukauksen saa ampua "rauhassa" ja loput on yleensä enempi tai vähempi sähläämistä. Eli keskity aina ensimmäiseen sillä mielellä, että sillä kaatuu.

[Sämpy]

Tyvestä puuhun noustaan eli joku tuolla sanoinkin sen: ammu kiväärillä ensin pienriistaa. Puolituntia kun on kontannut ampumahollille, keuhkot meinaa haleta, hiki valuu ja kädet on alatoopia, sydän hakkaa niin, että pyssykin heiluu. Siitä kun puottaa sen 150m päässä olevan linnun itsensä kasaamalla, niin rutiini kasvaa.

Harjoittele ja myöskin sillä hirviaseella. Älä koeta tappaa kymppejä vaan valitse musta pilkka, johon koetat saada kaikki osumat. Päätavoite on karsia ne todella huonot hermostuneet nykäisyosumat pois. Aseesta pitää ottaa semmonen sinä_teet_mitä_minä_käsken-henkinen yliote.

"Tappamisen meininki" = "Tuossa on hirvi, jonka minä tapan". Auttaa meikäläistä myös hirvikokeessa ko. asenne. Koeta ampua ekaksi helppo hirvi, älä yritä epävarmoihin paikkoihin äläkä huolehi, että puhkeaako rapamaha vai ei.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[tikkat3hunter]

joo sinne lavan taakse jos hirvi ei mene kuin kävelyä ja jos hirvi vain seisoo. itte myönnän että aina kun hirven näkee nii pikkusen alkaa tietyllä tavalla kihelmöimään. mutta rauhassa kun ottaa nii kaikki sujuu. ensimäinen hirvi jota ammuin meni vähän päin p*rsettä. hirvi tuli ajon perässä niittyyn jolla olimme passissa. hirven tuloa oli mahdoton kuulla koska oli järkyttävän kova tuuli. siinä kattelin ensin oikealle ja sitten vasemalle ja taas oikealle. ja perskeles siellähän seiso hirvi. no ristikko kylkeen varmistimen pukkasin pois nii hirvi lähti vetämään suht kovaa ravia ja ojan yli hyppäs toiseen sarkaan ja pam, hirvi nuotkahti ja jatko matkaa. muut passi miehet sano että kyllä se osu että se makaa siellä mettässä. no siinä tutkailtiin mihin suntaan hirvi meni ja alkohan sitä verta näkymään ja siinä iskän kans jäljestämään, isä vaan tuumas et alas on menny. sitte tuli soitto et tulkaa pois, se meni tiestä yli. no siinä mentiin tulille ja siinä lähti yks kaveri hakemaan koiraa(joka on tod. hyvä) mies tuli koiran kanssa ja koira otti paino heti jäljille ja kohta kuulu haukku. sitten mentiin passii hakkuulle menevälle tielle. hirvi liikkui koko ajan aivan hiljaa ja koiramies sitte meni ja lopetti sen. elukka oli jo aivan naatti, no siinä alettiin suolistamaan ja mie kattelin et minne se osu. nii jalka oli irti poikki. hirvi vajalle ja nahka pois. ni koko lapa ja puoli kylkeä oli veressä. siinä vaan tuumattiin että ennakko oli hyvä mutta liian alhaalla. 10cm ylemmäs nii hirvi ois maannu siellä mettässä. ja siinä yks vanha mies sano sitte kämpällä että on hälläki sillon ensimmäisenä vuonna tullu huono laukaus. joten mitä tästä opimme. nyt tuon jälkeen on tullu 2 kaatoa joihin on tullu osuttua pikkusen paremmin vasaa keuhkoille ja urkkia ammuin keskelle rintaa jonka seurauksena meni keuhkot ja sydän. ja joka kerralla on pikkunen tärinä ollu polvissa. joten jännitys kuuluu asiaan mutta kun ensin ampuu varmoihin paikkoihin ja itseluottamus kasvaa nii sitte alkaa ampumaan pikkusen hankalampiin paikkoihin mutta turvallisuus ja varmuus enne kaikkea.
_________________
tuolta se tuli ja tuonne se kaatu

[Jukesi]

Olen ollut pyysyn kanssa hirvimetsällä nyt 5 syksyä. Ensimmäisenä ensimmäisessä passissa tuli 3+3 sonni mutta en ampunut, kun oli liikaa adrenaliiniä veressä. Samana vuonna ammuin vasan ja sitten lehmän vastoin johtajan käskyä. Luulin ylivuotiseksi, ylivuotista sai ampua koska aluella oli mahdollisesti haavakko. Tästä tuli 400mk sakko. Tämä sakko on seuran käytäntö.
Seuraavana vuonna ammuin pummin, vasan ja lehmän.
Sitä seuraavana 2 vasaa. Viime vuonna en edes nähnyt hirveä.
Tänä syksynä nippu:oops: säkäkarvaa ja 3+4 sonni.
Ensimmäisinä vuosina oli aina jonkinasteinen horkka ampumatilanteessa, varsinkin jos hirvet kuuli/näki kaukaa.
Nyt kun on tullut tehtyä lähes kaikki mokat niin ei niitä enää kammoakaan. Kettuilua tuli mutta useimmiten harmitonta leikkiä. Niinkuin edellä on sanottu niin aika harvalla on pelkästään onnistuneita laukauksia.
Itse sain horkan siedettävälle tasolle peuran ja rusakon kyttäämisellä. Kun eläin tulee ruokintapaikalle, ja horkka iskee, odottaa niin kauan että vapina helpottaa. Näin saat ammuttua harkitun laukauksen joka tarkoittaa myös hyvää osumaa. Saat varmuutta jahtiin.
Lisäyksenä vielä että jännitys on ainakin itsellä osa metsästyksen viehätystä.

[luttinen]

ei ne hirvet kuole jos ei ammu....niin se on et pieni kutina on tavallista ja normaalia...itellekki on sattunu pummeja ja kaatoja...
tänä syksynäkin sattu pummi(onneksi kokonaan ohitse=liika ennakko)mutta seuraavana viikoloppuna tuuri voitti ja 2+2 nurin.
Niinku yksi mies sanoo et joka päivä on jokaisella se pummi laukaus lähempänä....

[Mippi]

Jokaisella pulssi nousee ammuttaessa, tai sen jälkeen. Se on normaalia. Meidän hirviporukassa on muutama nk kokeilija:" kokasin sitä tuohon pusikkoon" Voi PRK, että syö miestä jälestää niitä raanikkoja. Vahinkoja tosiaankin sattuu. Mutta jos joka syksy, niin kannattaa miettiä vähän. Minusta olet toiminut hienosti, kun olet jättänyt ampumatta epävarmassa paikassa. Paikkoja tulee ja tuurillakin on osuutta asiaan. Joskus on tullut useampi hyvä holli peräkkäin ja joskus on kuljettu monena päivänä näkemättä muuta kuin hirven perse. Joku ampuu siihenkin.
_________________
Eihän sitä kukhan jaksa...

[9.3x622]

Ihmisellä on kumma oikeassa olemisen pakko tuolla alitajunnassa. Jos ajattelet jostain tilanteesta, että minä epäonnistun. Sitten kun se tilanne tulee eteen ja epäonnistut, niin alitajuntasi sanoo, että mitäs minä sanoin (puhutaan itsensä toteuttavasta ennustuksesta). Vastaavasti voit positiivisellaa ajattelulla paranta onnistumisen mahdollisuuksia. Harjoittele aseen käyttöä radalla ja yms hirvenmetsästykseen liittyvää. Muuta ne negatiiviset ajatukset positiivisiksi ajattelemalla, että minä osaan tämän homman. Ei ne muutkaan ole ihmistä kummempia. Voit vaikka tehdä mielikuvaharjoituksia tilanteesta, jossa ammut hirveä ja osut tietenkin . Tärkeää on se, että luot itsellesi positiivisen asenteen. Saattaa kuulostaa hupsulta tuo minun juttu, mutta et mitään häviä, vaikka kokeilet. En kirjoita tätä teoria pohjalta, vaan tämä on ihan työssä koettua/koulutettua.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Artsi]

Itse olen huomannut että hirven ampumatilanteessa parhaiten onnistuu kun on psyykannut /keskittynyt niin tilanteeseen ettei edes huomaa milloin laittoi varmistimen pois tai laukaus lähtee aivan tiedostamatta. Jos ampumatilanteessa ehtii miettiä kaikkea esim jäikö kattila aamulla kuumalle liedelle tai nyt jos ammun nii menee ohi niin ampuessa on paljon epävarmempi olo. Joskus ehdin ajatella tilanteessa liikaakin vaikka koetan tietoisesti pitää sykkeen/hengityksen rauhallisena ja seurata tilannetta tavallaan sivullisen silmin.

Pienriistanmetsästys hiipimällä/vahtimalla totuttaa metsästäjää jännittävään tilanteeseen mikä toivottavasti näkyy varmempina osumina hirvimetsällä. Jännittämisestä ei pääse eroon muuten kuin altistamalla itsensä jännityksen aiheuttajalle kunnes tilanteeseen tottuu.

Meillä seurassa muutamalla vanhemmalla metsästäjällä ei aika riitä muuhun metsästykseen kuin käyntiin pari kertaa hirvipassissa syksyssään, näillä osuminen hirveen tositilanteessa tuntuu vaativan pitkän lippaan ja hieman tuuria.

[MikaS]

Lueskelin noita muiden kirjoituksia ja tuli näin päällikkönä mieleen.

1. Et sinä epäonnistu ja mahdollista epäonnistumista ei kannata edes miettiä.
2. Katso passipaikalla että tuohon väliin jos hirvi tulee niin ammutaan / ei ammuta tai sama juttu eri matkoilla.
3. Alta 60m juoksevaa hirveä kannattaa ampua aina "karvoille", mieluiten pidemmällä lapaluun etupuolelle ja lähempänä lapaan. Näin saat tappavan osuman aina hirveen. Kannattaa myös yrittää soveltaa sitä ennekkoa tilanteen/paikan ja nopeuden mukaan.
4. AMPUMATONTA LAUKAUSTA EI KANNATA HARMITELLA
5. Harjoittelu auttaa ja kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan treenata esim. tuplalaukauksia, eri etäisyyksiltä ampumista ym.
6. Olisin tyytyväinen jos joku joskus myöntäisi tuon horkan, niin katsottaisiin parempi paikka.
7. Jokainen varmasti joskus ampuu huonon laukauksen, minäkin olen ampunut ja voin kokemuksesta sanoa että itseä vi****aa enemmän epäonnistuminen, kuin kavereiden kuittailu.

[Paavo]

Hyvät ohjaat Mikalla

[Elan]

Mikan ohjeet ovat ihan hyviä, mutta muutama kommentti, ottaen huomioon otsikon aiheen.

[marionella]

Ammuin eilen elämäni ensimmäisen hirven (4-piikkinen sonni) ja olin tilannetta jännittänyt jo etukäteen ja pelkäsin, että hermoilen niin etten saa ammutuksi tai tulee haavakko. Ensimmäisen aseeni ostin viime vuonna ja passissa olen ensimmäistä syksyä ja todella vähän kokemusta. Siinä peltoaukealla kuulin koiran haukun ja näin kun kaukaa metsästä juoksi hirvi pellolle ja lähti tulemaan kohti. Kävi notkelmassa enkä nähnyt sitä, sitten juoksikin esiin n 50 m päässä vinosti kohti, näin sarvet ja koiran perässä, tähtäsin ja laukaisin, jatkoi tuloaan, uusi laukaisu, pysähtyi ja jäi seisomaan, otti muutaman askeleen ja ammuin vielä - ajatuksissa oli, etteikö tuohon nyt saa ollenkaan osumaa. Sitten jäi pitkäksi aikaa seisomaan ja alkoi pärskiä verta, asettui makuulleen ja jäi siihen. Menin lähemmäksi ja muitakin ehti paikalle ja opastivat niskalaakissa ja pistämisessä. Oli kyllä aika erikoinen olotila - semmoinen puolieuforinen... Lahtivajalla nylkemisen yhteydessä osoittautui, että kaksi osumaa mennyt sisään lavan takaa, sydämen yläpuolelta ja yksi luotikin löytyi toisen puolen kylkiluusta. Tänään keitelty sarvipäätä jonka jatkokäsittelyyn sain sahaus- ja valkaisuohjeita...
Huh, olipa ikimuistoinen viikonloppu ja paljon olisi näin jälkeenpäin ajateltuna pitänyt tehdä toisin...ehkä ensi kerralla onnistuu jo paremmin.
_________________
Countrygirl