Ase&Esittely: Supistukset alkoivat

[Lahtinen]

Ase&Esittely: Supistukset alkoivat


Lyijyhaulikielto vesilinnustuksessa on ollut voimassa reilu kymmenen vuotta. Korvaavien alkuajat olivat melkoisen tuskaisia; Onnettomia lähtönopeuksia, aukeamattomia haulikuppeja, supistajissa ”tuhkaksi” meneviä hauleja…

Kehitys on kuitenkin mennyt eteenpäin rajuin harppauksin. Markkinoille on ilmestynyt superpatruunoita, jotka hakkaavat lyijyn mennen tullen. Haulikonpatruunoiden itselataaminen on yleistynyt ja jonkinlaista samanlaista ilmiötä on havaittavissa mitä kivääripuolen suurriistapatruunoissa: ensisijaisena kriteerinä on patruunan laadukkuus eikä hinta.

Suomessa ollaan kuitenkin korvaavien osalta tilanteessa, jossa ”kärki on terävä, mutta kapea”. Monasti myös niin saatavuudeltaan kuin hinnaltaankin...


Nykyisellään vesilinnustajat jakautunevat karkeasti neljään segmenttiin:

Aloittelijat
Nämä kaverit aloittavat jahtimiehen uransa lyijyhaulikiellon ollessa jo arkipäivää ja muodostavat oman jahtimoraalinsa vuosien kuluessa:”Onko lyijyn ampuminen maan tapa, käyttääkö sorsalla mankkaa houkutusäänien toistamiseen, miksipä ei peurakytiksessä käyttäisi valonvahvistajalla varustettua kiikaria.” Kaikki nuo tähtäävät kuitenkin parempaan ja tehokkaampaan riistalaukakseen…

Wanna_be-kansallissankarit
Tämä ”teiniviikset ja karvanopat-tasolle jäänyt porukka” on jo vähiin päin hävinnyt. Siis nämä kaverit, jotka aikanaan uhosivat joka käänteessä ja erityisesti aloittelijoille ampuvansa lyijyllä ja hehkuttelivat lyijyn kaikkivoipaisuutta. Paatoksessa oli sellaista paloa, että nämä veikot ilmeisesti pitivät itseään jonkinlaisina kansallissankareina ja äärimmäisen rohkeuden ilmentyminä.

Maan hiljaiset
Tämä segmentti lienee ylivoimaisesti suurin. Nuo normaalit jahtimiehet, jotka palasivat lyijyyn ja ampuvat sitä eleettömästi vanhaan malliin, mitä nyt panokset kulkevat taskuissa ja hylsyt kerätään aikaisempaa tarkemmin jemmaan. Ja totuushan on, ettei ”lyijylaki” mikään onnistunut ole ja monilla paikoin lyijyn käyttö ei tuo minkäänlaisia riskejä, että haulit päätyisivät syödyiksi lintujen toimesta. Pari vaikutusta ”homman jatkumisesta ennallaan lyijykiellosta huolimatta” on ollut:
- Lyijyhaulikiellon järkeistämiselle ei ole ollut ruotsin tapaan tarvetta, koska homma jatkui kiellosta huolimatta ennallaan ”oikeassa elämässä”.
- Korvaavien patruunoiden valikoimat ovat kohtuu onnettomia monella paikkakunnalla, koska menekki on lähes nolla.

Korvaavien ampujat
Tämän porukan koko on itselleni pieni arvoitus. Ei tässäkään porukassa olla kaiketi ihan ilman vesilinnunlihaa kuitenkaan jääty.


Omalla kohdalla olen korvaavien hankkimisprosessissa törmännyt seuraavaan ongelmaan kaikkein suurimpana ropleemina:

- Kohtuuhintaisia ja hyviä (n. 1e/kpl) käyttöpatruunoita on monesti todella hankala löytää.

- Tästä seurauksena on se, että patruunoita joutuu löydettäessä ostamaan ”sika säkissä” suuremman erän ja riskinä on kohtuu hinnakkaiden epäkuranttien panoserien kertyminen nurkkiin, jos ne eivät omassa aseessa käykään.


Testi menossa: Korvaavien haulipatruunoiden hankinta- ja käyttöstrategian toimivuutta todentamassa.

[Kaaleb]

Taas kerran asiallinen ja viimeisen päälle ajankohtainen Ase&Esittely!

Hyvä Lahtinen!

[Hillitön kurvi]

Älä Kaaleb kehu liikaa Lahtista tai vanhat jermut murisee kateudesta
_________________
Jos ei voimalla niin väkisin!

[Mammoth]

Nämä lahtisen kuvat on mahottoman mukavia kateltavia.
_________________
Huomista odotellessa.

[tikkaprohunter]

mulla olikin pari päivää semmonen kutina persiissä, että Lahtinen keksii kohta jotain.

[Kaaleb]

Minä muuten ilmoittaudun tuohon ryhmään Korvaavien ampujat

Voipihan se olla silti, että syrjäisellä metsälammella saattaa tavin trap-patruunalla täräyttää.

[Lahtinen]

Supistukset alkoivat…

Aikanaan kun vaihtosupistajahaulikot tulivat omiin hommiin, oli normaalina toimintamallina se, että aseen kanssa samassa köntässä hommattiin sen suurempia miettimättä 3-5 aseen valmistajan vaihtosupistajaa ”hotoimmasta tiukimpaan”.

Markkinoilla on kuitenkin firmoja, joista osa on keskittynyt ihan puhtaasti ”tarvikesuuhisten” valmistamiseen ja myymiseen. Vuosien varrella mieleen tuli, että voisikohan noissa olla jotain taikaa noissa supistajissa.

Kun korvaavien käyttö vielä yleistyi, niin jollakin tapaa supistajien hinta suhteutettuna panosten hintaan kääntyi päälaelleen. 10 patruunan boxi jotain ”hevimetallia” saattaa maksaa noin 40e. Supistajan hinnat alkoivat siis pyöriä ”panosaskin” hinnoissa.


Itse törmäsin alkukesästä tilanteeseen, jossa lähikaupasta löytyi mielenkiintoista korvaavaa patruunaan euron kappalehintaan. Myyjä ilmoitti varaston kooksi 200kpl, eikä lisää saamisesta ole mitään takeita. Itse ostin ”varovaisesti jonkin verran”, kun käynti oli arvoitus.

Mietin, että ostopäätös ”määristä” olisi helpompi tehdä, jos tietäisi suht varmasti että patruuna käy omassa aseessa riittävän hyvin. Siinä pohdiskelin, että voisikohan ”käyntiriskiä taklata supistajarepertuaarilla”. Toisin sanoen, että jos käyttöhaulikkoon löytyy useampi supistaja, löytyykö käynti jonkinlaisella varmuudella ainakin jollain --> Tuolloin hyvässä saumassa voisi ostaa suruttomammin käyttöpaukkuja.

Lähdin selvittelemään hommaa omalla kalustolla:

Hommasin yhtä teräshaulipatruunaa erän, jolla on tarkoitus suorittaa merellä tositoimia.



Kokeiluun hommasin seuraavat supistajat:

Browning + alkuperäinen 1/4
Browning + alkuperäinen 1/2
Hastings 1/4
Midas 1/2
UnA 3/4
UnA 3/8

[kuhna]

Olen mietiskellyt mielessäni ja verrannut, että lyijyhaulikielto on kultuurellisesti samankaltainen laki, kuin mökkien jätevesilaki. Sekin laki on maaseudulla.

Lait ja asetukset on määritelty "ylemmältä taholta" vaivautumatta kyselemään rahvaalta käytännön asioista.
Lain toteuttaminen on nihkeää, jopa lain valvojat ovat haluttomia valvoa lakia. Lisäksi sanktioiden määrittely on paikkakunta kohtaista.

Molemmat lait ovat, kuin säätyaikaan annetut asetukset aatelisilta rahvaalle.
Säätäjä ei moikein tiedä, mitä säätää. Tottelia ei tiedä, miksi pitää totella.
_________________
Ammuin ohi !

[supikas]

LAHTINEN !! Oot karvamies,mies joka pukee kansan syvät rivit sanoiksi,poltan sikaria,juon viinaa,testaan patruunoita,syön punaista lihaa ja saan saaliiksi kohtalaisen määrän myös pienpetoja,olet kuvista päätellen myös iän perusteella kohtalotovereita,joten jatka plogeja aiheesta kuin aiheesta ne ovat ihailtavaa ja innostavaa luettavaa!!!

[Lahtinen]

Motivaatiota testaukseen

Ainakin itselleni testaushommien käynnistyminen vaatii jonkinlaisen “kipinän”. Omalla kohdalla yleensä takaraivoon syntyy jonkinlainen näkemys siitä, minkälaiseen riistatilanteeseen patruuna+supistajayhdistelmää ollaan hakemassa. Kun tuo tilanne on hahmottunut, niin yleensä pyrin muokkaamaan testaustilannettakin siten, että se palvelee kyseistä tarkoitusta.


Omalla kohdalla on tietyllä tapaa ympyrä ehkä sulkeutunut. Aikoinaan, kun haulikkohommia aloittelin, oli saaliilla hyvin keskeinen rooli, mutta ampumataito oli mitä oli. Tuolloin helpot hollit tulivat vähän niin kuin taivaan lahjana ja mahdollistivat sen että saalispussiin kertyi edes jotain.

Tuolloin elettiin kuitenkin tätä ”urheilumetsästyksen aikaa”, jolloin veteen ja oksalle ampumista pidettiin jonkinlaisena häpeänä. ”Hollissa piti olla haastetta” ja riistaeläimellekin antaa mahdollisuus. Ja tokihan pitää myöntää, että haasteelliseen holliin saatu pudotus sai rintaa kaarelle. Itse en kuitenkaan koskaan ole ollut mikään Tom Knapp ja huomasin, että haasteellisiin holleihin ammutuista linnuista loppuviimeksi hyvin suuri osa jäi päätymättä reppuun ja reppuun päätyneitä peratessa huomasi kropalla tai kaulalla olevan vain yhden tai kaksi ”tuurihaulia”.

Vuosien edetessä itseäni jäi reissuilla korpeamaan aina entistä enemmän ammutut pummit/haavoittamiset. Tämä on jonkin verran muokannut omia metsästystottumuksia siihen suuntaan, että haen yleensä hyvää ja helppoa hollia ja pyrin räätälöimään siihen tappomarginaalia omaavan ladingin. Jonkinnäköistä tyydytystä tuo se, että mahdollisesti kytispaikan, kuvastuksen, naamioinnin jne. seurauksena linnun saa ”menemään vipuun” ja tulemaan huippuhollille, johon pystyy tekemään kohtuullisella varmuudella nopeastitappavan osuman.


Luvan kanssa nimim Merilinnustajalta lainattu kuva.

Lähdin testailemaan, löytyykö yhdistelmää joka antaa kuvankaltaisessa tilanteessa kaatovarmuutta (3-5 iskemää kropalla) normaalille haulikkohollille luvallisella vesilintupatruunalla. Laskeutuva lintu vaikuttaa monesti liki paikallaanolevaan maaliin ampumiselta, mutta monastihan merilinnustuksessa ammutaan ”kivenkolosta ja epäedullisesta asennosta”, jolloin pieniä tähtäysvirheitä tulee ja jonkinmoista peittoakin tarvitaan.

[Lahtinen]

Testikalustoa



Testeissä aseena:
Browning BPS
12/89
28" yliporattu piippu

[kuhna]

Mitään ivaamatta, mutta silti kyseenalaistamalla. Eiks se o helpompi ampuu lyijyllä edelleen, kuin hemmetisti testailla paukutella naapureiden harmiks.
Eiks täs ny o kysymys samast asiast, ku uskotellaan, et kortongin kans on ihan yhtä hyvää. Aivan hyvää alkkoholitonta olutta. Mä voin syödä nikotiini purkkaa. Rasvaton maito on oikeaa maitoa.
En yllytä kapinaan. Mut testitilantees saattaa yhtä hyvin altistua lain rikkomuksiin.
Melu. Kokeilunhalun riskit. Testissäkin menee lyijyä maahan

Asioiden kyllä pitää näyttää teoreetikoille, että lakia noudatetaa. Käytännössä kuitenkin on pakko "käyttää maalaisjärkeä", että kalan saa verkosta ja perunat kattilaan asti.
_________________
Ammuin ohi !

[Hillitön kurvi]

En ole koskaan pitänyt lyijyhaulikieltoa järkevänä, varsinkaan metsäalueilla tapahtuvassa vesilintumetsästyksessä ---> rautahaulit tukissa eivät miellytä sahuria.

Nyt on tullut mieleen kun ammumme omalla pellolla kiekkoja pääasiassa yhdessä paikassa niin onko merkitystä jos 50x200 metrin alueella on 2.4 millistä haulia 60kg teräksenä tai lyijynä?

Kummalla itse ampuisit tässä tilanteessa kun ei napostele radalle useinkaan lähteä 30km päähän kun oma "rata" on 500metrin päässä?

Teräspatruuna on vielä n. 10-15% halvempaa kuin vastaava lyijypatruuna.

Mielestäni ei pidä jäädä tuleen makaamaan tässäkään tilanteessa. Kehitys kehittyy ja materiaalit.

Ampuisitko kuhna teräshauleilla jos niiden tappoteho olisi sama tai jopa parempi kuin lyijyllä ja hinta halvempi?

Materiaalinvalmistajat varmaan saa kehitettyä ja seostettua haulit tai vaikka muotoiltua "haulit" aerodynaamisemmaksi jolloin päästäisiin samaan liike-energian säilymiseen joka on lyijyllä tiheämpänä materiaalina parempi. Jos haulit vaikka tehtäisiin vaikka rihlattuina ja itseporautuvina niin ei haittaisi kauriksen talvikarvakaan niin pahasti

Vad tycker ni om mina tänkerna?
_________________
Jos ei voimalla niin väkisin!

[ioni]

Aijjjai nyt unohtui omistussanan jälkeinen lyhyt muoto substantiivista. Hävetä sietäisit. (en tank/e, -en, -ar, -na)

Jaa niin, kyllähän sitä omalla maalla ampuu halvinta toimivaa kun kiekkoja ampuu. Kannattaa muuten varastoida parikymmentä vuotta noita paukkuja ennen käyttöä niin saa vähän enemmän ähkyä niihin.

[Hillitön kurvi]