Kanalintuasekombinaatio?

[Koukkupolvi]

Kertokaahan, kokeneet kokemuksia:

Eli kanalinnustusta varten aseet harkinnassa. Ensi vuoden kaudelle, eli hyvin on aikaa harkita. Käytännössä luotiase ja haulikko. Kaliiberit on tiedossa, niihin ei tarvitse puuttua. Vaihtoehdothan ovat joko erillinen luodikko ja haulikko, rihlakko tai drillinki.

Mitäs olette mieltä vaihtoehtojen eduista ja haitoista? Jotenkin yhdistelmäase viehättää. Drillingissä olisi kaikki tarpeellinen, mutta tarvitseeko sitä toista piipullista todella? Ainakin sille toiselle piipulliselle tulee rutosti hintaa.

Ja vielä muistutus: kaliiberit on jo valittu, ja käyttökohde on nimenomaan kanalinnustus. Jänö- ja sorsajahtia varten on jo oikein käypäinen ase.

[Sämpy]

Et oikein selvittänyt tuossa metsästystapaasi. Jos et ammu lentoon eli metsästät haukkuvalla koiralla, puista kyttäämällä ja latvalintua, niin eipä sitä toista piippua tartte juuri koskaan. Itsekin olen hieromassa kauppoja yksipiippuisesta haulikosta, kaksipiippuista olen kuljettanut toistakymmentä vuotta eikä toiselle piipulle ole juuri koskaan ollut tarvetta. Ainoa hyöty mikä siitä on, niin voi valita supistuksen ja haulikoon tilanteen mukaan (eli linnun koon ja matkan). Koemetsästyksessä miellyin heti yksipiippuiseen toissa viikonloppuna, paljon kevyempi. Tähän mennessä se raskas kaksipiippuinen on tullut otettua alle puolelle maalintureissuista matkaan.

Itse olen sitä mieltä, että haulikko on haulikko ja kivääri kivääri. Jonkunverran takavuosilta on kokemusta rihlakosta, mutta en tykännyt, liikaa kompromissejä. Lyhytpiippuinen haulikko ei ollut mikään hirmusortaja eikä kivääripiipun tarkkuus ja ammuttavuus vastaa kivääriä. Toki se ajatuksena on koiramiehen ideaali ja osa on tyytyväisiä aseeseensa ja mielelläni sellaisen itsekin ottaisin, jos oikeasti soiva peli sattuisi käsiin. Valakkasin tuossa joku aika sitten kaverin isälle rihlakon, Sciroccoon päädyin. Hyvä viimeistely, hyvä laukaisu ase huomioon ottaen ja kaksi liipaisinta sekä hinta olivat minun valintaperusteet. Esim. Baikal vaikutti rattoritehtaalla tehdyltä, laukaisu hirveä lotkaus ja luotipesä niin vinossa, että sokeakin olisi voinut asian tunnustella. Ja eräässä italossa oli piipunsuun kruunaus vissiin käsiporakoneella ja poranterällä tehty. Omistaja on kuulemma ollut Sciroccoonsa tyytyväinen.

Halvimmalla pääset Koukkupolovi jos ostat yhden aseen eli rihlakon. Lentoonammuntasetta et silloin saa etkä kunnollista latvalintuasetta. Oma suositukseni on kevyt haulikko (2-piippuinen jos lentoonammut) ja kunnon tarkka kivääri.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Koukkupolvi]

No metsästystapa on sekä-että. Tuo toinen piipullinen vaan mietityttää. Nimittäin kun tähän mennessä on olen ampunut lentoon, niin enpä muista tilannetta, jossa toisesta piipullisesta olisi ollut hyötyä: jos ekalla ei ole tippunut, niin "paikko" on ollut haulien hassaamista. Johtuuko sitten harjoituksen puutteesta, mene ja tiedä. Tosin moni muukin on ollut samaa mieltä.

Eli rihlakko kiinnostaa lähinnä sen takia, että jos toisesta haulipiipusta ei ole hyötyä, niin kannattaisiko sen tilalle ottaa sitten luotipiippu? Kivääri kiväärinä on toki tarkempi, mutta onko sillä tarkkuuserolla käytännön merkitystä?

Ottaisko joku rihlakkomies kantaa?

[Sämpy]

Rihlakolla se lentoonampuminen tuskin helpottuu, toki tieto siitä ettei voi "paikata" voi parantaa osumatarkkuutta. Mutta kiikarin paikalleenlaitto vie aikaa ja tuottaa liikettä ja ääntä eikä se lintu välttämättä jää oottelemaan, että tarjoat sille luotia. Kiikari päällä taas haulikolla ampuminen on mielenkiintoista... Drillingillä voi tällätä kahesti, mutta painoakin on jo senverran, että saattaa pitemmillä matkoilla haluttaa nostaa se olalle. Toisaalta kevennyt lompakko kompensoi kokonaispainoa. Rihlakoitten "hiekkapussikäynti" on tyypillisesti kait jotain 5cm @ 100m. Jos metsästää ihan "metsässä" asialla tuskin on merkitystä, koska matkat ovat lyhyet mutta avomaastoilla osumatarkkuus ja 2,7kg venyvä laukaisu saattaa alakaa rassaamaan.

Kun yhdistelmäasetta miettii, niin helposti tuntuu että saa kaiken samassa paketissa eikä näe huonoja puolia (parisuhteessa tätä aikaa kutsutaan ihastumisvaiheeksi ) Moni on kuitenkin parin syksyn jälkeen huomannut ostaneensa huonon haulikon ja vielä huonomman kiväärin, eipä ne haulikkorihlat ole kauhean yleisiä vaikka olleet edullisesti markkinoilla kymmeniä vuosia. Ja on niitä jotka eivät möisi asettaan mistään hinnasta. Makukysymyksiä pitkälti.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Vieras]

Duoda, duoda... Itsellä on Tikka 412S, johon ostin rihlapiiput, pikajalan ja kiikarin. Käytettynä. Koeammuin yhdistelmän ennen ostopäätöstä. Olen tykästynyt pakettiin, varsinkin sen luotipiipun kohtuullisen tarkkaan käyntiin. Tai mikä nyt kenellekin on tarkkaa käyntiä, mutta tehdaspaukuin n. 25-30 mm / 100 m / 5 lauk. riittää. Muutaman syksyn kokemuksen jälkeen se näyttäisi riittävän käytännössäkin. Useampia lintuja on kivääripiipulla pudonnut, mm. ainoa tämän syksyn tilanne, teeri suolta n. 180 m matkalta. Vain tuon yhden kiväärilaukauksen olen tänä syksynä ampunut. Värkin lentoonammuntaominaisuuksiin en ole oikein päässyt sisälle. Metsässä on tullut enemmän pummeja kuin osumia. Ihan hyvin nousee poskelle, mutta jokin siinä vain tökkää... Vaatisi harjoittelua. Pari kertaa olen käynyt sillä kiekkoja ampumassa, ja kierros, pari on mennyt surkeasti, ennen kuin on alkanut kohtuullisesti osumaan. Joku muu varmasti pudottelisi Tikalla lennostakin, mutta mulla se on ollut vähän huonoa. Oksalle ammuntaa varten tuon hommasin (pystykorva löytyy), joten ei ole sen kummemmin sitten kiinnostunut panostaa lentoonammuntaan. Painoa pirulla on, n. 3,7 kg ilman kiikaria ja jalkaa, niiden kanssa jo liki 4,5 kg. Pitäisihän drillingeilläkin päästä tuon painon alle, niin mikä piru näissä Tikoissa painaa? Makuasiahan se toisaalta on, ei ole ollut käytännössä liikaa tuokaan. Pössykkää kantelen metsässä kiikari irti, ja laitan kiinni tilanteen tullen. Jos joku lintu kiikaria kiinni värkätessä karkaa, niin karatkoon, ei niitä tarvitse kaikkia saadakaan.

[Lahtinen]

Koukkupolvi

Jos olisin tilanteessasi, niin toimisin omista lähtökohdistani seuraavasti.

Drillinki
Ai ai, tässä olisi hieno peli. Toisaalta, drillinkimaailmasta ei ole mitään kokemusta. Osassa on kaulalla viritintä, osassa varmistinta. Tuntuu aika sekavalta. Hinnat ovat aivan tolkuttomat. Jos lähdet käytetty-linjalle ja käynnin kanssa onkin ongelmia, v…aa niin ettei veri kierrä . Tähän kategoriaan jos rahat piisaa ja valinta onnistuu, niin uskoisin ettei tarvi aseesta luopua. Ainakin omalla kohdalla hinta on jo heti poissulkeva tekijä.

Haulikkorihla
Yhdellä haulipiipullakin pärjää, mutta monesti toista kaipaa. Itsellä kun monesti juuri tuossa paikossa ennakko osuu paikalleen. Moni kritisoi rihlojen ”lentoonammuttavuutta”. Ainakin omalla Valmetilla ampuu rihlayhdistelmälläkin kiekkoja ihan OK.

Koska aikaa on, niin sinuna bongailisin käytettyjen rintamaa. Tuolta saattaa löytyä todella vähänammuttuja aseita kohtuuhinnalla. Itse jättäisin Tikan hanalliset rihlat ostamatta, vaikka näissä onkin monesti erittäin hyvä kivääripuolen käynti.

Ehdottomasti käytetty rihla pitää saada koeampua, muuten ei kauppoja kannata tehdä.

Ihannetilanteessa pääset ostamaan vaikkapa Valmetin rihlaa, jossa on helat pikeentyneet. Kivääripuoli ei käy kunnolla ja omistaja myy pois hermostuksissaan. Koeampumaan ja jos ei käy, niin voitelet helat. Jos käynti löytyy, niin teet tiukan tarjouksen.

Säästyneillä rahoilla ostat hyvän pikajalan ja hyvän kiikarin.

Jos rihlatouhut eivät kiinnostakaan, myyt rihlan pikajalkoineen pois ja pidät kiikarin. Persnettoa tulee oletettavasti vain kohtuullisesti tai ei lainkaan .

[Lahtinen]

Ja sanottakoon omana kokemuksena vielä seuraavaa:

Itselläni on rihlassa säädettävä liipaisuvastus rihlapuolella, eli kyseessä on kaksiliipasinkoneisto.

Jos nyt pääsisin valitsemaan, niin ottaisin rihlan yhdellä liipaisimella ja piipunvaihtajalla.

Joskus rihlaa tulee nimittäin käytettyä myös seuruemetsästyksessä. Jos käytössä olisi yksiliipasiminen ase, voisi kaikessa rauhassa pähkäillä, että laitampa tämän valitsimen haulipuolelle ja niin edelleen. Jos eteen tulee kivääriholli, niin vaihdinta on aikaa kääntää. Haulikkotilanteet taas ovat monesti erittäin sähäköitä.


Jos olet ladannut kaksiliipasimisen rihlan molemmat piiput ja tulee erittäin nopea haulikkotilanne ja vedätkin väärästä liipasimesta, niin seuraukset voivat olla katastrofaaliset.

Tokihan vaihtajakin voi olla väärässä asennossa. Erona tuossa vaan on se, että latausvaiheessa vaihtajan asentoa on aikaa katsoa vaikka hurumykky, nopeassa tilanteessa on taas aikaa nanosekunti ja tuolloin jos sormi hakeutuu kaksiliipasimisen kivääripuolen liipasimelle, niin …

[korvenkiertäjä]

[Tumppi]

Tuo Lahtisen kertoma teoria kaksiliipaisimisesta rihlasta on tosiaan tärkeä juttu. Ite kanniskelin joskus vuosia sitten sellaista kanalintuhommissa ja joka kerta kun piti ampua pomppulintua, niin tuli ensin tempastua etummaisesta liipaisimesta ja vasta sitten oikeasta. Koskaan en onneksi pitänyt luotipiipussa panosta valmiina. Tää homma ei mee välttämättä kaikilla näin. Syynä saattaa itelläni olla se, että en juurkaan harjoitellut enkä muutenkaan "pelannut" rihlan kanssa kesäisin vaan nappasin sen vasta syksyllä lintumetsälle mukaan. Joku, joka tuntee aseensa paremmin, niin varmasti osaa aina nopeassakin tilanteessa tempasta oikeasta liipaisimesta.

Oma kantani tuohon varsinaiseen asekysymykseen on se, miten olen itsekin toiminut. Halpa rihla(marocchi) on saanut pölyyntyä asekaapissa jo vuosia. Omasta mielestäni se on ihan !&%¤#. En tosiaan viitsi moista romua selässäni kanniskella. Haulipiipulla osun tosi huonosti ja luotipiippu(.222) ei ole oma suosikkini. Koska rahatilanne ei ole vielä antanut myöden drillingin ostoa( joka olisi blaser D99),kannan lintumetsällä kahta pyssyä( 12 kal haulikko ja 6,5mm kivääri).

[jetset]

Jo vuosia rihlalla metänneenä en koskaan ole katsonu tarpeelliseksi pitää patruunaa luotipiipussa. ( pl majavapassi)
Paikan tullessa sen kyllä kerkiää sinne pistämään tai sitten on elukka henkensä ansainnu.
Haulipuolella oppii ampumaan lentoon siinä missä tavallisellakin haulikolla.

Etuna sensijaan on raskaampi keula, jolloin liike ei pysähdy niin helposti.
_________________
Laavulla nukkuu parhaiten

[9.3x622]

Minä laitan luotipuolelle panoksen vasta sitten, kun tilanne vaatii. Hyvin olen kerennyt ladata aseen, kiinnittää kiikarin ja ampua, joko osuman tai ohi. Lentoonammunta alkoi sujumaan, kun avarsin Cz:sta etutähtäintä moottorisahan viilalla. Nyt olen suunnitellut ottavani pois kivääritähtäimet kokonaan, ja laittaa loistejyvän piipun nokkaan. Vaikka pystäri puuttuukin, niin minä pärjään ihan hyvin pelkällä rihlalla. Haulikko ei ole oikeastaan ollut käytössä kolmeen vuoteen. Se saalismäärä, minkä rihlalla kerkeän ampua, on ihan riittävä minulle. Jos ei saa, niin sitten ei saa, ja pitää tyytyä siihen. Näinhän se on monessa muussakin, yhtä mukavassa touhussa .
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[M17]

Lahtinen tuossa jo kertoikin kaiken oleellisen. Olen kuitenkin Lahtisen kanssa eri linjoilla yhdessä kohtaa. Itselläni oli ennen yksiliipaisiminen rihla piipunvaihtimella, mutta muutaman kerran kävi niin että lintua haukulle kytättyäni ja unohdettuani valitsimen luotipuolelle, seuraava pomppulintu sai peräänsä luodin haulisuihkun sijasta. Myin ko. vehkeen pois ja ostin Mäkisen Erkiltä Tikan kaksiliipaisimisen rihlan, jossa on luotipiipun liipaisin takimmaisena. Sen jälkeen ei ole kertaakaan käynyt vahinkoa piipun valinnassa. Opettelin vielä ampumaan haulikolla lentoon kiikarin läpi, jolloin jäi pois kiikarin irrottelu ja kiinnittely(kiikarina 1,5-5X21), vaikkei se mikään ongelma pikajaloilla olekaan.

Makuja ja tapoja on monia, joten yksi- tai kaksiliipaisiminen on jokaisen oma valinta. Jollei kuitenkaan ole muutamaa tuhatta euroa laittaa kiinni aseeseen, niin suosittelen käteen sopivaa rihlakkoa kera kunnollisen kiikarin ynnä pikajalkojen.

Itse metsästän rihlakolla sekä koiran kassa että ilman.
_________________
Vain nopeimmat elävät, sillä nopeet syö hitaat

[Jeppe]

Itse kanniskelin aikani kahta asetta metsällä mutta kyllästyi siihen viimein ja vaihdoin kiväärini Tikan 512:een rihlaan. Luotipiippu (6.5mm) on tarkka kunhan jaksaa etsiä sopivan latauksen, ainoa kritisoinnin kohde on haulipiippu.
Mielestäni on käsittämätöntä tuollaiseen aseeseen laittaa kiinteä puolisuppea haulipiippu, olisi ollut edes 3/4 tai mikä parempi 1/1.
Tahtoo monasti olla liian kaukana puussa istuva tai lentävä lintu haulipiipulle.
Onhan siinä luotipiippu pidempiä tilanteita varten mutta esim. kettujahteja ajatellen aivan vieressä pitää olla että jäisi. Todella kranttukin on vielä paukkujen suhteen mutta verraton ampua lentoon, monta riekkoakin olen sillä reppuun korjannut, tänään viimeksi koppelon pompusta.

[Tursas]

Ei se hanallinen rihlakaan toivoton ole kun sen oppii. Viime syksynä tosin moni pompputeeri säästi ainoansa, kun etsi varmistinta haulikon jäljiltä.
Nyt on tottunut pitämään valmiusasentoa hana peukalonhangassa, joka tarvittaessa löytyy myös nopeasti. Omassa tapauksessa olen karttanut normaalia haulikkoa rihlan oston jälkeen, että hanan viritys "syöpyy selkäytimeen". Piipunvalitsin aina haulipiipun puolella, kiväärihollin sattuessa kohdalle sen ehtii muuttaa. Tikka M07:lla ei ammu luotipiippua tietämättä perään, kun hanan joutuu ensin virittämään.

[korvenkiertäjä]