Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 11:08 Viestin aihe: ohilaukaus |
|
|
Ammuin pari viikkoa sitten vasasta ohi. Juuri kun laukaisin vasa puottautui ojaan ja laukaus meni yli. Etittiin elukka muttei löytyny ja osuma jälkeä ei löytyny.
Myöhemmin samana päivänä sama vasa porukka tuli etteen ja sain ammuttua toisen vasoista. Terveiltä näytti molemmat.
Onko kellään omakohtaisia tapauksia ohilaukauksista, jos on niin millaisia? Tuliko sanktioita tai !&%¤#"!?
Itelle ei tullu sanktioita eikä kukkaan !&%¤#"!. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Kapum Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 11:59 Viestin aihe: |
|
|
Joo minä kans olen ampunut samanlaisessa tilanteessa ohi vasasta, kun se oli mesossa justiin ojaan ja ylihän se meni prk! Lähinnä siinä tilanteessa eniten itseä vitutti. senverran tuli sanktioita että olin seuraavan vkl:pun ajomiehenä, mutta mukavaa hommaa sekin on |
|
Takaisin alkuun |
|
|
boff Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 12:30 Viestin aihe: |
|
|
Itselleni kävi ensimmäisen hirveni kanssa ohilaukaustakin pahemmin. Tuli haavakko. Ammuin sonnia noin 75 metriin ja nyppäsin niin että osuma oli säkässä. Onneksi hirvi saatiin mutta itseä ketutti. Tämä tapahtui kymmenen vuotta sitten mutta on edelleen kirkkaana kuvana mielessä.
Meidän porukassa hutilaakista on määrätty sakko 20 euroa, joka kertaantuu jos hutilaakeja tulee enemmän. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Artsan Kanta-asiakas
Liittynyt: 05 Syy 2004 Viestejä: 143
|
Lähetetty: 29.10.2004 12:33 Viestin aihe: |
|
|
kaikille niitä tulee ja niistä on kaikkien ukkojen vaan otettava opiksi. Kaikki vajaat parikymmentä elukkaa olen saanut nurin heti, mutta kaikki ammutut kuulat ei kyllä ole osunut. Mutta joku päivä se ohi ampuminenkin tulee. Tahtoo vaan olla tuo miesmuisti niin lyhyt, että ne ketkä ovat ensimmäisinä !&%¤#"! ohilaukauksesta eivät enää muista parin vuoden takaisia omia pummejaan. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 13:25 Viestin aihe: |
|
|
Tilanteesi on erittäin hankala, otan osaa. Koska seurueellanne ei ole yhteisesti sovittuja toimintamalleja ohilaukuksen sattuessa, jää kohdallesi niinsanotusti keltainen kortti ikuisesti voimaan etkä saa ”varoitustiliäsi” nollattua.
Jos teillä olisi käytössä selkeät ennakoonsovitut sanktiot, vaikkapa tyyliin pakollinen ampuratakäynti ja aseen viimeisenpäälle kohdistus, jahtitornin teko tms. saisit varoitustilisi kerralla nollattua ja aloittaa taas puhtaalta pöydältä.
Nyt sinulla ei sanktion puutteessa tälläistä mahdollisuutta ole. Saatat päätyä tilanteeseen, jossa valmentaja (=metsästyksenjohtaja) ei ”peluutakaan” niitä miehiä, joilla on kortti alla, tasapuolisesti. Itseasiassa rangaistuksetta jääminen on saattanut ajaa sinut yhteen hirvijahdin ikävimmistä oravanpyöristä, jossa tekemisiäsi tarkkaillaan suurennuslasilla ja kykyjäsi ampujana epäillään jahtisyksystä toiseen.
Jos haluat kääntää tilanteen oikeasti eduksesi, etkä vain etsi vastaavia pummailijoita palstan lukjoista omaa tuskaasi helpottamaan, niin ilmestyt seuraavaan jahtipäivän aamukokoontumiseen ampumaratakäynnin jälkeen. Oli aseeesi ollut käynnissä tai ei, niin ilmoitat että ase kävi OK, joten ohilaukauksen syy täytyy olla jossain muualla. Epäilet ampujaperäistä pummia tai jopa mahdollista luodin risuunkäyntiä ja toteat, jotta jatkossa ei tuossa paikassa kävisi vastaavasti, olet tehnyt tai teet tuohon passiin matalan jahtilavan.
Tälläkeinoin vaikutat loppuviimeksi viimesenpäälle asialliselta jahtimieheltä, eikä pummaustasi muistella jatkossa ainakaan pahalla… |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Ceeray Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 26 Elo 2004 Viestejä: 42 Paikkakunta: Oulu
|
Lähetetty: 29.10.2004 13:47 Viestin aihe: |
|
|
Eka syksy mulla hirvimetsällä, pienriistaa jo 15v.
Ensimmäisenä päivänä oltiin yllätys yllätys haavakkopassissa..
Ei ollut 1 h aikana tullut MITÄÄN tietoa missä koira, missä hirvet ja mitä tapahtuu yleensäkin. Kello oli jo n.1500 mitään ei vielä koko päivänä ollut tullut. Istuksin kivellä ja alko jo hieman paleltamaankin kun tuli olo että kannattaisi varmaan seistä, mikä lie etiäinen..
Vartin päästä alkoikin ryske, Emä, vasa...ja toinen, jota emä jäi odottelemaan. Aikaa siihen kun sain ton kakkosvasan hollille (epäilin tätä siksi haavakkovasaksi) kului varmaan 30 sekkaa, jolla välillä pumppu jotensakin kiihdytti kierrokset 200 lyönnin tienoille, adrenaliiniä paloi veressä ennätysmäärä.
Laukaus->vasa vavahti, pakitti pois näkyvistä. Emä ja toinen vasa jäivät paikoilleen töllistelemään mutta en uskaltanut ampua sitä toista vasaa koska eka ei ollut näkyvissä enkä ollut siten varma jäikö se. Sitten emä päätti muuttaa maisemaan noin 20 sekunnin odottelun jälkeen ja läksi vetämään letkaa... Sieltäpä se jäljessä hissukseen hiippaili se toinenkin vasa. Käveli todella hitaasti , mutta otin silti piikille ja poltin toisen paukun perään. Sitten nyykähti vauhti ja tippui polvilleen.
Lopputulos: Vasaan osui se eka ammuttu laukaus, juuri lavan taakse keuhkoista läpi. Ase 45-70, 300gr 630m/s paukkuja Hornadyn reikäpää.
Toisesta ammutusta laukauksesta ei jälkeäkään jota ihmettelen todella suuresti , koska kohde ei liikkunut käytännössä ollenkaan. Veikkaanpa että on jonkun näreen kyljessä (kuusimetsä , hyvä näkyvyys mutta aika hämärää jo) Vasassa oli aikaisemmasta ammuskelusta jäänyt naarmu etujalan "kainaloon" jossa nahassa reikä ja jalka veressä.
Eli ohi ammuin jälkitilanteessa missä olisi ollut tärkeää saada varma osuma ettei mahdollinen haavakko karkaa lisää... Outoa että meni ohi kuitenkin, järjellistä selitystä en ikinä löytänyt muuta kun liiallisen hermostuneisuuden.
Sattuipa seuraavana päivänä lisää:
Emä ja vasa tulivat suoraan kohti, pysähtyivät 15 m päähän. Olisin voinut ampua jo aikaisemmin mutta odotin tiukasti parempaa paikkaa, olisivat ylittäneet metsätien. Emä pysähtyi ja 10 sekkaa mua toljotettuaan päätti vaihtaa hiippakuntaa ja pakitti takaisin.
Seurasin tähtäimellä vasaa ja sain sen kahden puun väliin selvästi näkyviin ja ammuin. Ilmeisesti en sitten kohteeseen fixaation jälkeen huomannut kuitenkaan sitä muuta puustoa ja näin luoti päätyi 20cm paksun kuusen kylkeen.. 10 cm vasemmalle ja olisi vasa ollut 4 m puun takana.
Eli tällaista.. Radalla osuu , kotona osuu, jänisjahdissa osuu mutta 1/3 laukauksista hirvijahdissa on osunut. Onneksi sentään se puuosuma oli selkeä , ei tarvinnut haavakkoa alkaa jälittämään.
Rehellisesti sanottuna Uitutti rajusti mutta kaippa tästä vaan on oppia yritettävä ottaa.
Ja ne mahdolliset lukijat jotka tunnisti kenestä on kyse niin terveisiä vaan |
|
Takaisin alkuun |
|
|
338 Lapua Magnum Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Kes 2004 Viestejä: 942 Paikkakunta: Oripää
|
Lähetetty: 29.10.2004 14:53 Viestin aihe: |
|
|
Itse täräytin 30-06 Tikalla lippallisen verran panoksia Sonnista ohi pelkästään liiallisen ennakon ja matkanarviointi virheen takia. Täytyy myöntää että tuo tapaus ei koskaan unohdu mielestä oli sen verran opettava kokemus siitä että ei saa tuudittautua siihen rata-hirveen ja myös kiikarin suurennus hämää itse ammun radalla liikkuvia noin 10-12 suurennuksella ja seisovaa 12-32 riippuen aseesta ja nyt kun oli 4 kertaa suurennus niin silloin tulee otettua "tietämättään" ennakkoakin helposti liikaa. Myös matka (todellinen noin 120m) arvioin yli 150 tekee oman osansa.
Lisää sattumia siitä että pääsin ampumaan saman sonnin päivää myöhemmin ja täytyy myöntää että silloin oli apua siitä että kädessä sattui olemaan 338lm kaliberin ase meinaan sen verran jännitti viime tapaaminen.
Eka yritys lähettää viesti tuhoutui joten saa nähdä tulikohan nyt sitten kaksi. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Elain Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 15:51 Viestin aihe: |
|
|
Olin tornissa pusikoituneen hakkuuaukean reunassa ja hirvihaukku läheni aukean puolelta pikku hiljaa. Sitten tuli karkko ja näin tappisarven tulevan viistosti kohti aika vauhtia ja pysähtyvän aukealle pistävään kuusikkoniemekkeeseen. En nähnyt koiraa pusikoiden takia ja katselin tilannetta rauhassa kiikarin läpi, matkaa oli satakunta metriä. Sitten näin koiran tulevan hiukan eri reittiä kuin hirvi ja päätin ampua. Olisin hyvin voinut ottaa tornista tukea, mutta päätin ampua seisaaltaan. Ristikko lavan taakse ja painoin liipaisinta.
Minulle jäi tunne, että nykäisin hieman ja siitä tuli yläosuma, mutta oli varma osumasta. Hirvi pyörähti ja lähti takavasemmalle merkkaamatta mitenkään. Tuosta oli rajalle matkaa 200 metriä ja tein nopean päätöksen ampua uudestaan, kun hirvi olisi ollut enää näkyvissä kymmenen metrin matkan. Luoti osui vasemmalta lonkan etupuolelle, kulki vinottain maksan läpi ja tuli ulos oikean lavan edestä. Mahat jäivät ehjäksi. Hirveltä nousi välittömästi jalat ylöspäin.
Lahtivajalla ihmeteltiin, kun hirvessä oli vain kaksi reikää, sisään ja ulos. Kaikennäköistä teoriaa siinä tarjoiltiin ja yriteltiin sovitella reikiä ampumatilanteeseen, mutta kyllä näytti täysin selvältä, että eka laukaus oli mennyt ohi.. En usko, että luoti osui edes risuun, vaan ensimmäinen laukaus oli puhdas ohilaukaus. Itselleni se oli hyvä muistutus jahtitilanteiden erosta verrattuna rata-ammuntaan. On täysin typerää ampua tuollaisessa tilanteessa vapaalta kädeltä, kun hyvä tukikin oli tarjolla. Minulla kävi vain hyvä tuuri, että pääsin paikkaamaan töppöilyni välittömästi. Väittäisin, että jokaiselle tekee hyvää ampua ohi silloin tällöin… |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 18:05 Viestin aihe: |
|
|
338 Lapua Magnum kirjoitti: | Itse täräytin 30-06 Tikalla lippallisen verran panoksia Sonnista ohi pelkästään liiallisen ennakon ja matkanarviointi virheen takia. Täytyy myöntää että tuo tapaus ei koskaan unohdu mielestä oli sen verran opettava kokemus siitä että ei saa tuudittautua siihen rata-hirveen ja myös kiikarin suurennus hämää itse ammun radalla liikkuvia noin 10-12 suurennuksella ja seisovaa 12-32 riippuen aseesta ja nyt kun oli 4 kertaa suurennus niin silloin tulee otettua "tietämättään" ennakkoakin helposti liikaa. Myös matka (todellinen noin 120m) arvioin yli 150 tekee oman osansa.
Lisää sattumia siitä että pääsin ampumaan saman sonnin päivää myöhemmin ja täytyy myöntää että silloin oli apua siitä että kädessä sattui olemaan 338lm kaliberin ase meinaan sen verran jännitti viime tapaaminen.
| Nakkaa se kiikari mehtään tai opettele käyttämään korkeintaan 1,5 suurennosta. 10-12 tai 12-32 on järkyttäviä suurennoksia hirven kokoiselle elukalle. Itte ammun linnutkin max. 6 kertaisella suurennoksella. Yksi ainut osuma keuhkoille riittää millä tahansa laillisella hirvikaliiperilla. Liian moni hankkii norsupyssyjä paikatakseen epävarmuuttaan. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
338 Lapua Magnum Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Kes 2004 Viestejä: 942 Paikkakunta: Oripää
|
Lähetetty: 29.10.2004 20:02 Viestin aihe: |
|
|
Niin eikös jutussa ollut että hirveä ammuin 4 kertaisella suurennoksella.
Jos aiot ampua "kymppejä" radalla niin kyllä tuo 1.5 kertainen 100 metriltä alkaa olla aika pieni suurennus erijuttu sitten jos siirrytään Dioptereihin (Vapaa ja vakio kivääreillä jopa 300metriä)
Itse olen opetellut ampumaan radalla niin että tiedän mihin tähtään ja missä laukaisen tässä auttaa iso kiikarin suurennus aikapaljon. 338lm ja Trg-42 aseella tulee ammuttua 300 metriltäkin aina joskus ja voin pitää aika varmana että 1.5 kertaisella suurennoksella ei ammuta ainakaan tietoisesti normaali tauluun noin 30 millin kasoja.
Epävarmuutta en paikkaa "norsupyssyllä" tietääkseni 338lm ei ole laillinen norsulle siksi pitääkin ostaa isompi tässä jossain välissä. Tarkoitus oli tuolla yllä mainitulla jutulla kertoa esimerkki siitä että se ratahirvi on eriasia kun todellinen hirvi. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 20:14 Viestin aihe: |
|
|
Metästyksessä sillä ei ole !&%¤# väliä montako "kymppiä" radalla saa. Hirvi on niin iso otus että siihen osuu takuuvarmasti avotähtäimilläkin. Siinä hommassa pitää hallita hermonsa eikä räpeltää. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
löppöpetra Kanta-asiakas
Liittynyt: 07 Maa 2004 Viestejä: 4935
|
Lähetetty: 29.10.2004 21:09 Viestin aihe: |
|
|
En sanoisi noin.Jos radalla tulee kymppejä niin tuo se itse varmuutta hirvi metsällekin.Ainakin mulle tuo. _________________ Koittakaa PETRATA vähän! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
PL Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 21:21 Viestin aihe: |
|
|
Meillä on reilu peli, eikä mitään lapsellisia sanktioita vahingosta (kaksi hutia tähän mennessä). Jos sattuu huti, reilusti kaikki etsimään haavikkoa, eikä mitään isompia mutinoita. Missäköhän maailmassa jotkut elää, kun ajomieheksi joutuu hutin jälkeen,tai joutuu maksamaan, mitäköhän tuollainen ajatusmalli edistää, ei ainakaan itseluottamusta passimiehessä.
Täydellisyyteen on hyvä pyrkiä, mutta ihmisiä me kuitenkin ollaan kaikkine heikkouksineen. Taitaa akkalauma olla asialla monissa seuroissa, onneksi meillä on reilu meininki, tosimiehiä kaikki tyynni. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
pl Vieras
|
Lähetetty: 29.10.2004 21:26 Viestin aihe: |
|
|
Vielä pitää lisätä, että uskomatonta mitä tässäkin kuulee, uudestaan kohdistamaan ase, sakko, ajomieheksi...huh huh herätkää hei MIEHET! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
A-P Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Lok 2004 Viestejä: 543
|
Lähetetty: 30.10.2004 04:03 Viestin aihe: |
|
|
Ei ne radalla ammutut kympit 12 kertasella suurennoksella palkoo auta jos metsästää 4 kertasella tai vaikkapa avolla...
Samalla aseella ja tähtäimillä se pitää metsästää millä harjotteleekin....
Kyllä nuo sanktiot minuakin lähinnä naurattaa ja ihmetyttää että onko siellä aikuisia mukana ollenkaan. Jos vahinko sattuu niin se sattuu.. jokaisella varmasti joskus... |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|