Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
Maisteri Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Hel 2005 Viestejä: 2187
|
Lähetetty: 09.11.2008 18:13 Viestin aihe: |
|
|
Noniin lähdetään nyt sitten kehittelemään pintakäsittely juttua sunnuntaiiltapäivän kuluksi.
Kirjoittelen kolmen pätkän verran kokemuksia sinistyksestä, joten alkuun laitetaan pikku vastuunrajoituslauseke. Eli ken kokeilee ja itsensä loukkaa/ tappaa/sokeuttaa, se on sitten henkilökohtainen pska tuuri. Myöskään kaavojen ja menetelmien oikeellisuudesta en ota mitään vastuuta, jos pilaat 3k€ pyssyn, taas henkilökohtainen paha. Kirjoitan vain mitä olen itse kokeillut ja aion myös tulevaisuudessa kokeilla.
KOSKA NÄILLÄ AINEILLA kaikki yllä oleva onnistuu!!!
Part one tutummin Osa 1: Sinistyksen poisto ilman hikeä.
Aseen sinistyshän alkaa yleensä vanhan pintakäsittelyn poistamisella, toisissa on enemmän jäljellä ja toisissa vähemmän. Parhaiten tähän hommaan käy ihan perus etikka, itse hain halpahallista rajamäen väkiviinaetikkaa 6 litraa.
Tarvittavat romppeet.
-etikkaa, hintaa en muista ehkä 10€/3l
-kidesoodaa neutraloimiseen 5€/kg löytyy ruokakaupoista.
-osien koon määrittämä kippa, pienille osille käytän suolakurkkupurkkia. Piipuille kannattaa hitsailla/hommata kippa johon piiput saa upotettua.
Prosessi.
Etikka kippaan ja osat perään. Aikaa ottaa sinistyksestä riippuen 5-50min alkalisinistys lähtee helpommin, se suoranaisesti katoaa. Vanhojen haulikoiden piippujen ruostesinistys ei lähde vaan pehmenee jolloin sen voi harjata esim. messinki"teräs"harjalla pois.
Etikoinnin jälkeen osat huudellaan hyvin, oma asia käyttääkö kuumaa vai kylmää vettä.
Etikka käsittelyn jälkeen pinta voi jäädä lievästi kellertäväksi, keltaisen saa pois öljyisellä teräsvillalla hankaamalla. Mitä nopeammin etikoinnin ja huuhtelun jälkeen hankaa, sitä helpommin se lähtee.
Loput etikkahapot saa huuhdeltua pois keittämällä/huuhtelemalla osat tiskikoneen pesuaineessa tai kidesoodaliuoksessa.
Piiput on hyvä suojata perusteellisesti prosessi ajaksi, etikka/sooda pesty piippu on melko herkkä ruostumaan.
Etikkakäsittely on hyvä pohja ruostesinistykselle, se jättää pinnan ns. happoetsatun kaltaisen karheaksi. Jos seuravana menetelmänä on alkalisinistys, alkaa armoton osien kiillotus.
Siinä on finnbearin pohja otettuna etikasta ja kerran teräsvillalla hangattuna.
Jatketaan juttua ruostesinistyksen pariin kunhan tässä keretään.
M |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Wikke Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Elo 2004 Viestejä: 9501
|
Lähetetty: 10.11.2008 08:31 Viestin aihe: |
|
|
Piipulle löytyy tarpeeksi pitkäksi astiaksi esmes jostain halpahallista parveke kukkaruukku. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
euroshopperi Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Elo 2008 Viestejä: 3887
|
Lähetetty: 10.11.2008 11:04 Viestin aihe: |
|
|
Ajattelin käydä lasilikkeestä ase-akvaario lasit ja silikonilla kasaan. Saa sitten putsattuakin sen . Täytyy vielä selvitellä noita litkujen kemiallisia ominaisuuksia ja lämpöjä yms. _________________ http://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Maisteri Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Hel 2005 Viestejä: 2187
|
Lähetetty: 10.11.2008 16:33 Viestin aihe: |
|
|
Osa 2: Sinistys, bruneeraus, jaloruostutus tai jotain sinneppäin.
Jatketaan sinistyksestä.
Aineiden valmistus ja varsinainen sinistysprosessi ja on erittäin vahvojen happojen kanssa läträämistä, joten Osa 1:ssä oleva varoitus on syytä lukea.
Tarvittavat aineet: Sinistys/bruneeraushapon valmistus:
-Vahvaa typpihappoa 60-80% 1L/85€
-Suolahappoa yli 30% ~30€/Litra
-Raudan lähde: vaikka nauloja, mutta oltava pelkkää puhdasta rautaa.
-Akkuvettä
-Happoa kestävä sekoitus astia
-Happoa kestävä, valoa läpäisemätön säilytysastia
Valmistus prosessi:
Sekoitetaan(varovasti) 3 desilitraa typpihappoa ja 2 desilitraa suolahappoa sopivassa lasikulhossa. Tämä prosessi ei muistaakseni ole mitenkään ihmeen räväkkä.
Kun hapot on sekoitettu, lisätään seokseen puhdistettuja eli rasvattomia! nauloja.
Nauloja lisätään sen verran, mitä seos suostuu ”syömään” ja lakkaa savuamasta.(tätä savua ei liene syytä haistella mitenkään erityisen ponnekkaasti.)
Naulojen syöttö prosessi taas on melko eksoterminen eli siitä syntyy lämpöä, tämän takia muovipurkki ei liene suotava.
Kun seos lakkaa kuplimasta, ”jatketaan” sitä 2,5 litralla akkuvettä. Tässä vaiheessa koko purkki on aina täynnä ruskeaa ruostemössöä, seoksen täytyy antaa asettua muutamia päiviä, jolloin mössö laskee pohjalle ja puhdas happoseos voidaan pullottaa valoa läpäisemättömään säilytysastiaan. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta seos on ilmeisesti valonarkaa ja pilaantuu nopeasti äiti auringon vaikutuksesta.
Nyt sinulla pitäisi olla 2 litraa sinistys nestettä.
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Pullotettua seosta voi ruveta sutimaan piipun pinnalle TAI unohtaa koko homman ja ilahduttaa paikallista asekauppiasta ostamalla pullollisen SUPER-SINIÄ. Jota seuraava kappale koskee yhtälailla kuin ”kotipolttoistakin”
Sinistys prosessi:
Tarvittavat välineet:
-Happo, joko yllä kuvattu tai Super-Siniä
-Tarpeen mukaan erinäinen määrä hionta ja kiillotus värkkejä
-pumpulipuikkoja, pyykkipoika ja puuvillapumpulia
-Se hankala osa, eli astia jossa ruostutetun kappaleen pystyy keittämään(sori chopperi, jätetään ne akvaariot kaloille...
-Akkuvettä(myös sadevesi käy, no ehkä ei pk-seudulla…)
-Asetonia tai muuta vastaavaa rasvanpoistoainetta, joku emäksinen liuos missä osat keitetään käy myös.
Valmistelut ja prosessi:
HUOM!! Tämä sinistys menetelmä on äääääärimmäisen! herkkä rasvalle, eli aseöljylle tai sormenjäljille. On varmaan meinaan mahtava fiilis esitellä mammalle tai jahtikavereille sitä valmettia mihin on omat sormenjäljet stanssattu.....sinistämällä.
Homma itsessään alkaa sinistyksen poistolla, joko etikalla(ks. osa 1) tai jollain muulla keinolla. Etikka putsauksen etuna on syntyvä ”matta himmeä” etsatun oloinen pinta johon sinistyshappo puree hyvin.
Tämän jälkeen etikat pestään pois ja suoritetaan tarvittavat hionnat, tinaukset ym… Hiontaa ei liene tarpeen suorittaa millään rasvaisella kiillotustahnalla, koska sen poistaminen kokonaan ennen sinistystä ei tahdo onnistua ja pinnasta tulee(todella)helposti laikukas. Eli sanoisin, että 6-800 vesihiomapaperi ja wd40 ovat se viimeinen yhdistelmä. Yleensäkkään, jos ruostesinistys linjalle lähtee niin mitään peilipintoja ei kannata tavoitella, syy: hapot etsaavat pinnan rosoiseksi eli melko matta kiiltoiseksi.
”Itse olen ajatellut hoitaa tämän vaiheen seuraavaksi niin, että hion aseen mitä hiottavaa on ja isken sitten etikkaan, ja siitä liuos päälle.”
Hionnan jälkeen seuraa koko homman kriittisin vaihe eli rasvan poisto, ihan sama millä myrkyllä sen tekee mutta rasvaa ei saa jäädä! Itse käytän asetoonia. Kun rasvat on pesty pois sinistettäviin pintoihin EI SAA KOSKEA, millään muulla kuin pyykkipojan nokassa olevalla pumpulilla, mikä taas on kastettu happoon.
Hapon annostelusta jotain: sinistä en niin tiedä, mutta omatekemä happo on sen verran tujua, että mikäli sitä valuu noroina piippuja pitkin niin siitä jää jäljet, lähes heti…. Muutoin sitä saa annostella kohtuullisella reiluudella varsinkin ensimmäisellä kerralla.
Hapotuksen jälkeen alkaa odottelu. Tämä vaihe riippuu paljon vuodenajasta, ilmankosteudesta, lämpötilasta, kuunasennosta ym..
Talvisaikaa olen havainnut suuria vaikeuksia saada kunnon ruostetta syntymään, johtuen matalasta lämmöstä ja ilman kosteudesta. Kun taas heinäkuun kosteilla keleillä ei meinaa uskaltaa 4 tuntia pitää happoja aseen pinnalla, muistettakoon että tämä prosessi syö aseen pintaa ja liika on aina liikaa.
Hapotuksen jälkeen seuraa keittovaihe, jolloin yksinkertaistettuna muutetaan punainen ruoste mustaksi ruosteeksi. Asetta keitetään ehkä 15 min paljussa, kuitenkin niin kauan että pinta kuumenee lähelle sataa tällöin päästään kätevästi eroon ylimääräisestä vedestä kun ase nostetaan altaasta.
Aseen jäähdyttyä rapsutellaan musta puru pois pinnoilta, itse käytän 000 teräsvillaa, mikä on uitettu asetoonissa. Asetta on ihan turha pyyhkiä rasvaisella rätillä kun se jo kohta uusiksi hapotetaan.
Tästä löytyy netistä muutamia poikkeavia ohjeita, eli ruostutetaan ase, ja hangataan punainen ruoste pois , hapotetaan uusiksi ja keitetään vasta viimeisellä kerralla. Tiedä häntä sitten, kokeillaan tässä joskus.
Tutkitaan tulos, ei todellakaan ole mikään hyvä ensimmäisen kerran jälkeen. Väri on sanoisinko grafiitin harmaan ja mustan välissä. Todennäköisesti esim. karkaistuihin osiin kuten monoblockkiin ei ole tarttunut ruostetta juuri lainkaan.
Tämän jälkeen uusitaan käsittely x-kertaa arviolta 4-10, riippuu mikä sattuu miellyttämään silmää.
Jostain luin, että oikein rikkaan mustan/tummansinisen pinnan saamiseksi viimeiseen keittokertaan veteen lisätään mustaa/tumman sinistä väriainetta. En ole kokeillut.
Lopuksi osat keitetään soodavedessä happojen neutraloimiseksi.
Sinistyksen jälkeen, ase öljytään tai parempi vielä kipataan öljykippaan, jolloin öljy pakottaa mahdollisesti jääneen veden ulos esimerkiksi haulikon kiskon alta. Osat annetaan olla öljyssä 24 tai jopa 48h ja senkin jälkeen mielellään viikon verran rauhoittumassa.
Jokerina loppuun, bruneeraus eli ruskistaminen jota näkee käytettävän kustomi Mausereissa(oranssin ruskeat ulosvetimen säleet ja lukot stoppari) tehdää samoilla aineilla, erona että osia ei keitetä vaan ruoste hangataan ruskeana pois ja happo neutraloidaan.
Ehjä jos huomenna jatkettaisiin alkalimustauksen parissa..
Viimeinen muokkaaja, Maisteri pvm 10.11.2008 20:56, muokattu 1 kertaa |
|
Takaisin alkuun |
|
|
euroshopperi Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Elo 2008 Viestejä: 3887
|
Lähetetty: 10.11.2008 18:10 Viestin aihe: |
|
|
Siis tehdään liraus kuningasvettä ja kyllästetään se raudalla. Laitetaan se säilöön apteekin ruskeaan lasipurkkiin ja pudotetaan sinne kaikki sormukset puhdistumaan. lisää lisää.... Natriumhydroksidi maksoi Biltemassa 500g/ 5,90€. _________________ http://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Maisteri Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Hel 2005 Viestejä: 2187
|
Lähetetty: 10.11.2008 18:47 Viestin aihe: |
|
|
No jotakuinkin noin.
Ei ikinä enää pinttymät/tummumat vaivaa, kirjaimellisesti. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Maisteri Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Hel 2005 Viestejä: 2187
|
Lähetetty: 10.11.2008 20:59 Viestin aihe: |
|
|
Niin tuohon ruostesinistys prosessiin vielä, pitäkää piiput suojattuna, näillä keinoin on äärimmäisen helppo ruostuttaa kromaamattomat putket esm wanhat sauerit.
Elkääkä hengitelkö niitä höyryjä. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
euroshopperi Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Elo 2008 Viestejä: 3887
|
Lähetetty: 11.11.2008 01:02 Viestin aihe: |
|
|
No voihan hyvää päivää, kuinka kauan tää jaloistaminen oikein kestää ....
Eikhän tehrä ny niin notta tää tuloo selevähä sytinkih koko plursloor.
Moon jo hommaannu lipiää ja notta päästääs siit ni tarttis sit jothan muut ni soo???? _________________ http://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman |
|
Takaisin alkuun |
|
|
euroshopperi Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Elo 2008 Viestejä: 3887
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
Stoppari Kanta-asiakas
Liittynyt: 14 Maa 2004 Viestejä: 201
|
Lähetetty: 11.11.2008 01:13 Viestin aihe: |
|
|
Enpä menis Maisterin neuvoja noinvain kokeilemaan:)Pitää tietää asiasta jotain muutenkin...Lisäksi Super-Sini sisältää seleenihappoa, jota yleensä pikasinissä on, muistaakseni jotain 20%. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
euroshopperi Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Elo 2008 Viestejä: 3887
|
Lähetetty: 11.11.2008 01:34 Viestin aihe: |
|
|
Asetoni kylpyä ajattelin, että onko kelpuullinen aluksi?
Akvariossa on se hyötypuoli, että noi ainemäärät voidaan hallita aika tarkkaan(pieninä) vs "hehtopönttöön"/; mitä lie. _________________ http://fi.wikipedia.org/wiki/J._V._Snellman |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Maisteri Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Hel 2005 Viestejä: 2187
|
Lähetetty: 11.11.2008 09:43 Viestin aihe: |
|
|
Stoppari kirjoitti: | Enpä menis Maisterin neuvoja noinvain kokeilemaan:)Pitää tietää asiasta jotain muutenkin...Lisäksi Super-Sini sisältää seleenihappoa, jota yleensä pikasinissä on, muistaakseni jotain 20%. |
Seleeniäpä hyvinkin, sillä lienee tarkoitus aiheuttaa sitä melko pinttyvää pikasinistä väriä. Jaloruostutus menetelmää käyttäen supersinillä ei tule alkuunkaan niin sininen pinta, mutta on siinä sininen sävy.
Tosiaan ketään ei pakoteta mitään kokeilemaan, kirjoittelen vain omia kokemuksiani. Tässä muailmassa ei tieks ole pakollista kuin syntyä ja kuolla. Ja jos joku kokeileekin ja lyhentää sitä omaa taivaltaan tarkoitettua lyhemmäksi, minulle siitä ei sitten kannata kirjoitella.
Asetooni on ihan hyvää, osaa hankailet asetoonissa vaikka teräsvillalla niin ei paljon jää rasvoista.
Astiakoko riippuu siitä mitä meinaa sinistää, jos piippuja suunnittelet en oikein näe muuta mahdollisuutta kuin ottaa mig kiltisti kätöseen ja ruveta työstämään about 15x20x100cm kippaa, ja alle nestekaasupoltin.
Pienemmille osille käy vaikka 5l rosterikattila emännän varastosta tietenkin, kunhan ei liikaa huutele eikä palauta sitä samaa kattilaa käytön jälkeen tai riippuu ihan siitä minkä värisenä haluaa puuronsa syödä... |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Maisteri Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Hel 2005 Viestejä: 2187
|
Lähetetty: 11.11.2008 17:02 Viestin aihe: |
|
|
Part 3: DIY alkalimustausneste ja mustaus.
Jatketaan nyt siitä viimoisesta kokeilusta. Eli miten tehdään kotioloissa mm. aseseppien suosima "sinistys".
Tähän alkuun muistellaan sitten niitä turvaohjeita, tähän keitokseen tarvittavien aineiden kanssa ja sekoituksesta syntyvien yhdisteiden kanssa on mahdollista menettää näkö/nahka naamasta/mädättää keuhkot/heittää henki ym.. muuta mukavaa. Eli ken läträä, tuumaa sitten hetken ennen kuin alkaa läträämään.
Tässä kielitaitoisille hyvät naurut ja vakava varoitus, miksi yrittäessäsi sinistystä on hyvä pitää hetken tuumaustauko.
http://www.jouster.com/cgi-bin/03/03config.pl?noframes;read=86152
Tarvittavat(pakolliset) suojavarusteet:
-Suojalasit, ei mitään aurinko/ampuma ym.. avolaseja vaan reunoilta umpinaiset ”rälläkkä” lasit joiden alle ei pääse edes tuuli. TÄMÄ ON EHDOTON.. 150c lipeätippa silmään osuessaan vie näön.
-Hengityssuojain, a1-luokka eli orgaaniset kaasut riittää. P3-mielummin.
-Alkaleja kestävät suojahanskat, vähintään hanskat. Pyhäpukua ei kannata muutenkaan hyödyntää tässä projektissa.
-Etikkaa, lipeäroiskeiden neutraloimiseen.
Sopan keittoon ja mustaukseen tarvittavat välineet:
-Natriumlipeää mielellään puhdasta.
-Ammoniumnitraattia, Suomen oloissa saattaa olla hieman haastavaa hankkia.
-A.nitraattia korvaamaan Kaliummitraattia, tunnettu myös salpietarina, kätevimmin agrimarketista.
-Lämpöä ja yo. aineita kestävä astia, ei mitään mikä reagoi lipeän kanssa kuten alumiini.
käytännössä vain pläkkirautaa tai rosteria.
-Lämpömittari, mikä kestää ko. seoksia ja ylettyy suht. tarkasti 150c asti.
vinkki: class ohlsson savukaasumittari 13€
-Kannellinen, tiivis! muoviämpäri, mihin valmiin aineen voi säilöä.
-Nestekaasupoltin, sähkölaitteilla lämpötilan sääteleminen on kuulemma vaikeaa ellei mahdotonta.
Valmistus prosessi:
Lipeää ja salpietaria punnitaan 2:1
Eli 1kg lipeää
Noin 500g nitraatteja.
Tähän määrään sanoisin noin 2-3 l akkuvettä, tarkemmin myöhemmin.
Seoksia voi koittaa myös 65% lipeää ja 35% nitraatteja.
Aineiden sekoituksen voi tehdä usealla tapaa, joko sekoittaa NaOH ja KNO3 kuivana ja sen jälkeen lisätä hiljalleen vettä mutta koska tässä molemmat reaktiot tapahtuvat samaan aikaan(lipeä ja vesi sekä nitraatit ja lipeä) on reaktio melkoinen. Suosittelisin ensin lisäämään lipeään vettä. Tämä reaktio on hyvin eksoterminen eli lämpöä vapautuu huomattavasti, sekoituskattila lämpenee arviolta 40-50 asteiseksi. Määrällisesti vettä lisätään sen verran että saadaan kaikki lipeä liukenemaan, eli astiaan ei jää yllätys kokkareita.
Nitraattien kohdalla seuraa hieman läträämistä, yaran salpietarissa on 1% rikkiä mikä näyttää olevan melko karkeassa olomuodossa(sulfaatti?) Se voi liuottaa pois tai olla liuottamatta, molempia kokeilin enkä mitään eroa huomannut.
Jäljellä oleva vesi kipataan ”lannoitteen” päälle ja annetaan typen liuota veteen. Kun rakeet ovat liuenneet siivilöidään sakka pois hienolla suodattimella. Koitin kahvinsuodatinta, liian hieno. Menee ikä ja terveys sitä odotellessa.
Lipeäseoksen ja nitraattien sekoitus:
VIIMEISTÄÄN NYT on syytä laitaa suojalasit ja naamari päähän. Eli lähestytään lipeäkippoa nitraattinestepurkki kädessä ja kaadetaan nestettä hyvin varovaisesti lipeän joukkoon, pieni määrä kerrallaan. Reaktio on mitä mukavin, reagoidessaan lipeän kanssa ammoniumnitraatista vapautuu SUURIA määriä ammoniakkia ja sen hengittäminen suurina määrinä ei todellakaan ole hyväksi terveydelle. TÄSTÄ SYYSTÄ SEKOITUSTA EI SAA TEHDÄ SISÄLLÄ TALOSSA, ei todellakaan, eikä missään olosuhteissa.!!
Sekoitusta hämmennetään hiljalleen kunnes kaikki nitraatit ovat reagoineet, ja seos lakkaa kiehumasta. Nyt sinulla on sinistysnestettä.
Sinistys prosessi:
Tähän on varmasti parempiakin neuvojia kuin minä, mutta kirjoitan omia kokemuksiani.
Sinistettävät osat hiotaan jos tarve ja sen jälkeen tehdään jo aiemmin ylempänä kuvailtu rasvojen poisto, vaikka kylvettämällä asetonissa.
Lämpötiloista: Kaupallisilla sinistysnesteillä toimintalämpötila on noin 135-145c välissä, oletuksena myös tälle aineelle voitaneen pitää samaa. Sanoisin kuitenkin, että tälle liuokselle lämpötila on hieman matalampi ehkä noin 120-135c kokeilemalla selviää..
Edit: kokeiltu on kaliumnitraatti laskee lämpötilan 120-135c tienoille. Eli n. 10 kunta astetta alemmas mitä kaupallisilla suoloilla on. [Edit 2] Näin juuri anin kanssa 135-145 ja kalin kanssa 120-135.
Parhaiten toimivan lämpötilan saa selville kun sekoitukseen käytetty pläkkirautainen tikku tai vastaava laite alkaa sinistyä. Silloin on aika heittää osat pataan.
Toimiakseen kunnolla, sinistysnesteen täytyy kiehua hiljalleen koko prosessin ajan.
Sinistyksen kestoaika on 10-30min riippuen materiaalista, halutusta tummuudesta ym… väriä voi tutkiskella nostelemalla osaa aika ajoin ylös padasta.
Nyt ylempänä mainittu
kohta sinistysnesteen vesipitoisuudesta, eli tarkkaa vesipitoisuutta on vaikea sanoa muutakuin kokeilemalla, jos neste alkaa kiehumaan alle 120C vettä on liikaa, mutta jos vielä 150C kohdalla ei ole kuplia näkynyt, vettä on liian vähän. Mikäli vettä on liikaa sen voi antaa haihtua pikkuhiljaa eli keittää vesi pois. Mutta jos vettä on liian vähän sitä tarvitsee lisätä, ei paha homma mutta…..
Kun sekoitetaan kahta nestettä joista toisen höyrystymislämpötila on 100C ja toisen on jo valmiiksi 150C voitte koittaa arvata mitä tapahtuu. ELI OLKAA TODELLA VAROVAISIA LISÄTESSÄNNE VETTÄ. Hyvä vinkki jollain jenkkipalstalla oli laittaa sekaan jääkuutioita, sen pitäisi vähentää roiskumisvaaraa merkittävästi.
[Edit]: Alkuperäinen kaavahan menee 5lb lipeää 2,5lb ammonium/kaliumnitraattia ja gallona vettä, eli 2,3kg/1,1kg/3,8L. Kokemuksesta, laittaisin ensin alkuun vettä vaikka 3L tuohon satsiin. Vettä on helppo lisätä jälkikäteen mutta sen pois keittäminen on hyvin aikaa vievä prosessi.
Edit: Sinistys prosessista yleisesti, se aine vaahtoaa ja paisuu alkuun aika mukavasti, eli varatkaa sinistyskattilaanne vaahto tilaa.
Sanoisin että 5L setille tarvitaan min 7L kattila.
Sinistyksen jälkeen osat huuhdellaan välittömästi lämpimällä vedellä, Edit: kylmäkin käy; perinpohjaisesti. Ja kuivuttuaan ne öljytään tai aina parempi laitetaan öljyyn vaikka vuorokaudeksi. Tällöin sinistys ”stabilisoituu” tai kovettuu or what ever.
Sinistysnesteen jäähdyttyä se kaadetaan hankittuun KANNELLISEEN astiaa, johon myös hyvin isoilla kirjaimilla kirjoitetaan myrkyllistä ettei muija kippaa sitä kukkamaalle luullessaan lannoitteeksi. Kansi siksi, että lipeä imee ympärillä olevasta ilmasta kosteutta ja ”paisuu” tai kiipeää ulos astiasta ym… Ja siksi että reagoidessaan ulkoilman hiilidioksidien kanssa, lipeä muuttuu natrium karbonaatiksi. Ja lakkaa toimimasta sinistyskäytössä.
Siinäpä minun sanainen arkkuni. Jos kysyttävää/kommentoitavaa on niin voi laittaa yv postia tai palstalle juttua, mutta ainuttakaan teetkö minulle postia en halua. Käyttäkää aseseppien palveluksia, kyseinen jalo ammattikunta on sitä varten olemassa.
Älkääkä teloko itseänne.
Muutama linkki asiaan liittyen.
http://www.blindhogg.com/homemadesalts.html
http://www.sksboards.com/smf/index.php?topic=17906.0;wap2
Viimeinen muokkaaja, Maisteri pvm 26.05.2009 08:40, muokattu 3 kertaa |
|
Takaisin alkuun |
|
|
TJJ Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Huh 2005 Viestejä: 624 Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa
|
Lähetetty: 12.11.2008 09:47 Viestin aihe: |
|
|
Kiitoksia Maisterille mielenkiintoisista tietoiskuista!
Mitenkäs tämä piippujen sisäpuolen suojaamisen tarve? Etikkakäsittelyn osalta varoititkin korroosioriskistä, mutta entäs suojaaminen näissä sinistysprosesseissa. Onko tarpeen ja jos on, niin miten se kannattaisi toteuttaa? _________________ When you have to shoot, shoot, don't talk. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Maisteri Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Hel 2005 Viestejä: 2187
|
Lähetetty: 12.11.2008 10:18 Viestin aihe: |
|
|
Jaa-a sen piipun suojauksen saa helpoimmin selville kysymällä sepiltä.
Jälleen kerran noilla jenkki foorumeilla, mistä alunperin kaavat ja ohjeet nykäisin. Puhuttiin, että alkalisinistyksessä piipuja ei kannata/ei saa suojata.
Ei saa, syystä että jos putket suojataan päistään, silloinhan sisälle jää ilmaa joka lämmetessään ei tasanvarmasti mahdu olemaan korkkien välissä. Vaan ilma purkautuu pois putkista lennättäen kuumaa lipeänestettä enemmän tai vähemmän sinistäjän silmille.
Enempää en osaa sanoa, eipä ole vielä tullut piippuja sinisteltyä. Ajattelin pieskan piipun sinistellä ilman tulppia.
Tähän olisi mukava saada kommenttia joltakin kuka tietää.??? |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|