Sisäasiainministeriön kalvot aselain valmistelusta

[sasu]

[mikko1]

Jos tämä on aito on se todella järkyttävää luettavaa, muttei ehkä mikään yllätys viitaten siihen mitä viestekä aiheen tiimoilta on eri puolita, mm. asekauppiailta tullut.

Osa tekstistä viittaa aikamoiseen ajattelemattomuuteen, mm. ajatus lippaiden luvanvaraisuudesta ja aseiden keräämisestä seurojen asevastaaville?

Powerpoin Esityksen tiedoissa oli tekijänä "Hannu Virtanen".

Nyt linee se kuuluisa 11. hetki saada lainkuuliaisten harrastajien ääntä kuuluville!

[Bushmaster]

Lippaista;

Uskallan väittää, että ne ovat täysin vapaata riistaa kaikkialla euroopassa - jopa Britanniassa. Lippaiden kielto olisi vain äärimmäisen tekopyhää peltilevynpalasten demonisointia. Itse tiedän valmiiksi pari kauppaa saksasta, jotka toimittavat hetkeäkään epäröimättä lippaita ja muuta asesälää kysymättä muuta kuin pientä korvausta palveluksestaan. Ja miten estää maahantuonti, kun EU-kauppa-alue on tullivapaa, tullivapaa, hahahaa Röyhkeimmät kauppiaat varmasti myisivät ranskasta haulikkojakin postimyynnissä

[mikko1]

Tässä olisi ajatuksia ja faktaa kerättynä eri lähteistä vapaasti käyttöön ja vaikka kansanedustajille lähetettäväksi.

Vienin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimus aselainsäädännön rajoitusten vaikutuksista (tehottomuudesta) löytyy täältä: http://www.wfsa.net/adobe_documents/Csaszar.pdf

AMPUMAURHEILUN JA METSÄSTYKSEN HARRASTAJILLAKIN
ON OIKEUKSIA

Yhteiskunnassamme on käynnissä tällä hetkellä poikkeuksellinen lainkuuliaisten ja rehellisten kansalaisten oikeusturvan rikkomiseen tähtäävä poliittinen ja julkinen peli, jonka uhreiksi on valittu 650.000 rehellistä lain mukaisin perustein ammuntaa eri muodoissa harrastavaa urheilu-, metsästys-, harrastus- ja reserviläisampujaa.

Häiriintyneiden ihmisten rikollisia ja raukkamaisia tekoja perusteena käyttäen on aloitettu yritys murentaa lainsäädäntöä noudattavien rehellisen ja kunniallisten kansalaisten ammunnan harrastus, joka on ollut koko itsenäisyytemme ajan myös maanpuolustuksemme itsestään selvä kulmakivi.

Ajatus siitä, että muutaman mieleltään järkkyneen yksilön teoista rangaistaisiin satoja tuhansia kunnollisia tavallisia kansalaisia tai jopa kajottaisiin heidän omaisuuteensa, on yhteiskuntamme keskeisten arvojen kannalta kestämätön. Yhtälailla on arvelutta-vaa, että julkisessa keskustelussa kaikki ammunnan ja metsästyksen harrastajat on pa-himmillaan leimattu lähtökohtaisesti mieleltään epävakaiksi henkilöiksi.

• Suomalaiset ammunnan harrastajat ovat keskivertoista kansalaista lainkuuliaisempia. Pienetkin rikkeet tai rikokset johtavat lain mukaisesti aselupien menettämiseen.

• Suurin osa henkirikoksista tehdään veitsellä tai pahoinpitelemällä. Aselupien halti-joista vain 0,012 promillea syyllistyy henkirikokseen. Muista kolme kertaa enemmän! Tavallisin henkirikos on keittiöveitsellä tehty päihtyneen rikollisen ryyppyriitatappo.

• Perustuslain takaama omaisuuden suoja koskee myös luvallisia aseita sekä asealan yrittäjien liikkeiden aseita. Asetyyppien rajoitukset rikkoisivat tätä omaisuuden suojaa ja aiheuttaisivat asealan yrittäjien konkurssiaallon ja sitä kautta lisää työttömyyttä.

• Aselainsäädännön kiristäminen tai aseiden kieltäminen ei lisää turvallisuutta. Esimerkiksi Englannissa, Australiassa, Itävallassa ja Kanadassa tiettyjen asetyyppien tai käsiaseiden kielloista huolimatta eivät aseilla tehdyt henkirikokset ole vähentyneet vaan pahimmillaan moninkertaistuneet.

• Lupa-asioista päättävillä viranomaisilla on ensisijainen vastuu siitä, että he noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen liittyvää ohjeistoa ampuma-aseisiin liittyvien lupien myöntämisessä. Olennaisinta on luvan hakijan kelpoisuus yhdenkin aseen haltijaksi. Ei jo luvan saaneen aseiden määrä, tyyppi, koko tai aseiden ulkonäkö.

• Laittomilla aseilla ei ole mitään tekemistä luvanvaraisten aseiden omistuksen kanssa. Laittomiin aseisiin sekaantuvat sellaiset henkilöt jotka eivät aselupia saa.

Vaikka ammunnan harrastuksen tulevaisuus suomessa tämän hetkisen julkisen keskustelun valossa helposti näyttääkin varsin synkältä on kansalaisten luotettava siihen, että vaaleilla tehtäviinsä valitut päättäjät ymmärtävät, että 650.000 rehellistä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa lähipiireineen osaavat myös tulevissa vaaleissa äänestää heitä edustamaan päättäjiä, jotka kunnioittavat lainkuuliaisten rehellisten suomalaisten, myös ammuntaa ja metsästystä eri muodoissa harrastavien oikeuksia.

Ammunnan harrastaja on keskivertoista lainkuuliaisempi kansalainen

Luvallisen ampuma-aseen omistava suomalainen on ja joutuu pakostakin olemaan keskivero suomalaista lainkuuliaisempi kansalainen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti vähäisetkin rikkeet tai rikokset, toistuvat liikennerikkeet ilman rattijuopumusta ja epäily mistään väkivaltaisesta käyttäytymisestä tai esimerkiksi päihteiden käyttäjien kanssa asuminen riittävät syyksi lupien peruutukseen.

Omaisuuden ja yrittäjyyden suoja

Suomen perustuslaki takaa kansalaiselle omaisuuden suojan. Omaisuudensuoja koskee myös kansalaisten hallussa olevia luvallisia kilpailu-, metsästys- ja keräilyaseita sekä alan yrittäjien liikkeiden varastoissa olevia aseita. Yksittäisen ammunnan harrastajan asianmukaisin luvin hallussaan pitämien harrastusvälineiden arvo on helposti laskettavissa monissa tuhansissa euroissa, asekeräilijän tai aseiden kauppaa harjoittavan yrittäjän kyseessä ollessa kymmenissä tai jopa sadoissa tuhansissa euroissa. Yksittäisenkin keräily tai kilpaaseen arvo voi hyvin olla useita tuhansia euroja.

Ampujien harrastusvälineissä mittava omaisuusarvo

Mielikuvaa kyseessä olevan omaisuuden määrästä voi saada kertomalla ammunnanharrastajien hallussa olevien laillisten ja rekisteröityjen noin 1,6 miljoonan luvallisten ampuma-aseiden määrä vaikkapa keskimääräisellä 500 eurolla kappale, jolloin saadaan summaksi vähintään 800.000.000 (kahdeksan sataa miljoonaa) euroa.

Aseharrastajat ovat myös viime vuosina hankkineet arvokkaimpia harrastusvälineitä mm. osamaksulla. Tällaisen omaisuuden takavarikointi yhteiskunnan toimesta johtaisi ns. kafkamaiseen tilanteeseen, jossa omaisuus menetetään, mutta siitä huolimatta siitä joutuisi edelleen maksamaan velkaa rahoitusyhtiölle!

Rajoituksista seurauksena myös ase-elinkeinonharjoittajien konkurssiaalto

Jo nyt esimerkiksi pistoolien lupien myöntämisen käytännössä keskeytyminen on saattanut kymmeniä, ehkä jopa satoja aseliikkeiden omistajayrittäjiä taloudellisesti kestämättömään asemaan liikkeiden varastojen seisoessa myymättöminä. Mikäli aselainsäädäntöä entisestään tiukennetaan tai tähän laillisesti hankittuun omaisuuteen kajotaan, on odotettavissa satojen asealan yrittäjien konkurssiaalto ja sitä seuraava työt-tömyyden kasvu sitä seuraavin taloudellisin ja sosiaalisin jälkiseurauksin näille yrittäjille, heidän työntekijöilleen ja perheilleen.

Myös käsiaseilla harrastaminen ja niiden keräily jatkossakin sallittava

Ammunnan harrastaminen myös käsiaseiden osalta pitää olla jatkossakin Suomessa sallittua, koska ihmiset lain mukaisesti myönnettyjen lupien perusteella omistavat niitä jo, ja niiden kieltäminen olisi laillisesti hankitun omaisuuden takavarikoimista tai omaisuuden arvon (jälleenmyyntiarvo) menettämistä. Käsiaseiden kieltäminen lopettaisi täysin myös mm. monien reserviläisten ampumaharrastuksen. Käsiaseilla harrastus ei lisäksi vaadi suuria ulkoratoja, vaan on turvallisesti mahdollista mm. kaupunkien sisäampumaradoilla. Tuorein kansainvälinen mitali suomalaiselle ampujalle on Risto Hirvikallio pronssimitali practical-ammunnan MM-kilpailuista, joissa ammutaan 9mm itselataavalla pistoolilla.

Mihin rajoitusten toteutus käytännössä johtaisi?

Jos esimerkiksi käsiaseet tai mikä tahansa luvallisesti hankittu asetyyppi kiellettäisiin Suomessa, joutuisi poliisi toteuttamaan käytännössä jopa satojen tuhansien takavarikoitavien aseiden takavarikoinnin ja näiden toimenpiteiden hallinnon. Seurauksena olisi myös ehkä tuhansia kotietsintöjä laillisesti aikanaan aseluvan saaneiden koteihin useiden tietenkin raskaasti aseistettujen ja varusteltujen poliisien toimesta. Jos kaikkia aseita ei löytyisi, seuraisi tuhansia kuulusteluita ja oikeudenkäyntejä. Samalla todelliset rikolliset saisivat tehdä rikoksia rauhassa. Ja jotta omaisuuden suojaa ei loukattaisi, tulisi valtion korvata esim. pistoolien osalta aseista useiden satojen miljoonien eurojen korvaukset. Olisiko meillä tähän varaa? Olisiko Suomi tämän jälkeen turvallisempi maa asua?

Laittomat aseet eivät kuulu lailliseen ampumaharrastukseen

Keskusteluun ampuma-aseista on liitetty myös tuulesta temmattuja arvioita laittomien aseiden määristä Suomessa (arvioiden perustana ovat asevastaisten järjestöjen tuottamat tilastot kehitysmaista) sekä viimeisimpänä uhkakuvia koriste-esineiksi luokiteltu-jen toimintakyvyttömiksi tehtyjen de-aktivoitujen aseiden systemaattisesta muuttamisesta ampuma-aseiksi. Näitä koriste-esineitä on mm. puolustusvoimat myynyt yleisölle tuhansia kappaleita.

On tärkeää erottaa luvallisesti ampuma-aseita hallussa pitävät kansalaiset niistä, jotka saadakseen aseen käyttöönsä turvautuvat rikokseen. Laittomat aseet tai niiden valmistus liittyvät ihmisiin, joilla ei ole edellytyksiä saada aseita haltuunsa laillisin keinoin. Siten on helppo todeta, että tämänkaltainen lainvastainen toiminta ei liity laillisesti aseita omistaviin ammunnan harrastajiin. Tämänkaltainen otsikointi medioissa vain korkeintaan lisää kiinnostusta laittomaan toimintaan ja on omiaan lisäämään yleistä asiaan liittyvää huolta ja pelkoa.

Suomen aselainsäädäntö ei ole EU:n tai Euroopan vapain

Suomessa ei vastoin julkisuudessa esitettyjä väitteitä myöskään ole EU:n tai Euroopan vapain aselainsäädäntö. Esimerkiksi ranskassa haulikot ovat lupavapaita, koska ne katsotaan maataloustyökaluiksi ja kiväärin ostosta tarvitsee vain ilmoittaa poliisille. Myös Sveitsissä metsästysaseet ovat luvista vapaita jos ei osta liikkeestä enempää kuin kolme asetta kerralla ja yksityishenkilöiden välillä kauppa on täysin vapaata.

Valheellinen mielikuva yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä

Moni olettaa virheellisesti, että aseiden ja rikosten määrä korreloivat keskenään. Ympäri maailmaa on pitkään etsitty sellaista syy-seuraussuhdetta, että suurempi määrä aseita aiheuttaisi enemmän rikoksia. Tällaista yhteyttä ei ole löydetty.

Yleisen turvallisuuden nimissä perusteltu ammunnan harrastajien harrastustoiminnan rajoittaminen ei todellisuudessa toisi kenellekään lisää turvallisuutta. Tämä on kiistatta todettu esimerkiksi Englannin, Australian ja Kanadan esimerkeistä, missä ammun-nan harrastuksen rajoittamisella tai esimerkiksi käsiaseiden täyskiellolla (Englanti) ei ole ollut mitään vaikutusta aseilla tapahtuviin henkirikoksiin tai edes itsemurhien määriin, itse asiassa päinvastoin. Näissä maissa aseilla tapahtuneiden henkirikosten määrä ei ole rajoituksista huolimatta muuttunut mitenkään, itsemurhia tehdään edelleen tavalla tai toisella ja huonoimmillaan henkirikosten määrä on jopa moninkertaistunut. Mikään edellä mainituista maista ei myöskään kuulu maailman kymmenen tur-vallisimman maan joukkoon.

Aselupien rajoittaminen ei tuo lisää turvallisuutta

Kansainvälinen tilasto kymmenestä turvallisimmasta maasta (henkirikoksien määrä 100.000 asukasta kohti) ei tue sitä ajatusta, että luvallisten aseiden määrä tai laatu lisäisi tai millään lailla vaikuttaisi henkirikosten määrään. Useissa Suomea ”turvallisemmassa” maassa kuten Sveitsissä on Suomea vapaampi aselainsäädäntö ja mm. Sveitsissä, Norjassa ja Israelissa lisäksi sadoilla tuhansilla reserviläisillä on hallussaan armeijan puoliautomaattikivääri. Vastaavasti taas vertailun vuoksi Hong Kongissa ja Singaporessa yksityishenkilöillä ei käytännössä ole lainkaan hallussaan luvanvaraisia ampuma-aseita ja silti näissä maissa tehdään keskimäärin yhtä paljon henkirikoksia kuin Suomessa.

10 maailman turvallisinta maata:

Henkirikoksien määrä 100.000 asukasta kohti / Aseiden luvanvaraisuus

(1.) Slovenia 0.7 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(2.) Austria 0.9 Kaikki aseet luvanvaraisia. Tietyt kiväärit ja haulikkomallit kielletty
(3.) Sweden 1.8 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(4.) Switzerland 2.3 Metsästysaseet lupavapaita. Reserviläisillä rynnäkkökivääri kotona.
(5.) Israel 2.3 Kaikki aseet luvanvaraisia. Reserviläisillä aseet voi olla jatkuvasti mukana
(6.) Hong Kong 2.4 Pääsääntöisesti aseiden omistus yksityishenkilöiltä kielletty
(7.) Norway 2.5 Osa haulikoista lupavapaita. Reserviläisillä rynnäkkökivääri kotona.
(8.) Ireland 2.8 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(9.) Finland 3.7 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(10.) Singapore 4.3 Aseet rajoitettu ampumakerhoille. Muu hallussapito pääsääntöisesti kielletty.

Henkirikostilaston lähde: World Health Organization 2002

Yhdysvalloissa yksi turvallisimmista osavaltioista on Vermont (1,9 henkirikosta per 100.000 asukasta), missä jokaisella asukkaalla on oikeus pitää hallussaan asetta itsensä puolustamiseksi ja vaarallisimpia Washington DC (yli 30 henkirikosta per 100.000 asukasta!), jossa on kaikista osavaltioista yksi tiukimmista aselainsäädännöistä.

Henkirikoksen tekijät ovat syrjäytyneitä päihteiden väärinkäyttäjiä

Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitysten perusteella aselupien haltijoita epäillään lähes kolme kertaa harvemmin omalla aseellaan tehdystä henkirikoksesta kuin koko 15-64 -vuotiasta väestönosaa henkirikoksista (0,034 promillea koko väestö, aseluvan haltijat 0,012 promillea). Tilastojen mukaan Suomessa tehty henkirikos tapahtuu 82 %:ssa tapauksista veitsellä, fyysisellä pahoinpitelyllä tai muulla kuin ampuma-aseella. Saman tutkimuksen mukaisesti yli puolet (56 %) ampuma-aseella tehdyistä henkirikoksista tapahtuu luvattomalla aseella ja suurin osa muulla kuin käsiaseella. (lähde: Henkirikoskatsaus 1/2006)

Tyypillinen henkirikos Suomessa

”Tyypillinen suomalainen henkirikos on yksityisasunnossa tehtävä ryyppyriitatappo. Aseena on keittiöveitsi ja tekoajankohtana viikonloppu. Syyllinen ja uhri ovat vanhoja tuttuja, keski-ikäisiä, yksin asuvia, työelämästä syrjäytyneitä, päihteitä väärinkäyttä-viä miehiä, joilla on takanaan useita aiempia väkivalta- ja muita rikostuomioita. Tekohetkellä kumpikin on 2−3 promillen humalassa”.(lähde: Henkirikoskatsaus 1/2006).

Rajoitukset ja kiellot vain lisäävät laittomien aseiden kiinnostavuutta ja määrää*

Kansainvälisten tutkimusten mukaan rajoitettaessa luvanvaraisten aseiden omistusta rajoitetaan vain lainkuuliaisten kansalaisten omistamien aseiden määrää. Maissa jois-sa tiettyjä asetyyppejä kuten esimerkiksi pistooleja tai puoliautomaattikivääreitä on kielletty, on näistä keskimäärin vain 10 – 30 % toimitettu viranomaisille (esimerkkei-nä Australia ja Belgia (Belgiassa tosin käsiaseiden kieltolaki kumottiin seuraavan hal-lituksen toimesta). Tutkimusten mukaan aselakien kiristäminen todellisuudessa vain lisää laittomien aseiden määrää ja osa luvanvaraisista ja rekisteröidyistä aseista katoaa viranomaisten kontrollista ja seurannasta*.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi tiettyjen asetyyppien takavarikoinnit kansalaisilta johtaa siiten, että menetetyn kaltainen ase halutaan takaisin hinnalla millä hyvänsä - siis laittomilta markkinoilta. (*lähde: Gun Control and the reduction of number of arms, University of Vienna, Austria 2000) Tutkimus ladattavissa osoitteesta: http://www.wfsa.net/adobe_documents/Csaszar.pdf

Laittomista aseista on tullut rikollisten ja erityisesti nuorison keskuudessa statussymboleita, joita myös käytetään sumeilematta. Rikollinenhan ei välitä siitä onko aseen hallussapito laitonta vai ei.

Rajoitukset murentavat kansalaisten käsitystä oikeudenmukaisuudesta

Edellä mainitun kaltaisella rajoituslainsäädännöllä on siis ainoastaan vaikutus rehellisiin kansalaisiin, joiden luottamusta yhteiskunnallisen päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen kansalaisten oikeuksiin kajoaminen on omiaan murentamaan.

Päätöksenteon pitää perustua tosiseikkoihin eikä se saa olla hätiköityä

Kansalaisilla on oikeus odottaa päätöksentekijöiltä tosiseikkoihin perustuvia päätöksiä, jotka eivät saa olla hätiköityjä eivätkä kansalaisen yleisen oikeustajun ja omaisuuden suojan vastaisia.

Hätiköityjä päätöksiä tehdään, kun ei tiedetä tai ymmärretä mitä tehdään. Esimerkkinä tästä on tuore ohjeistus siitä, että käsiasetta ei tule myöntää loukuilla vahinko-eläimiä pyytäville metsästäjille lopetusaseeksi sillä perusteella, että näin olisi ehkä väärin perustein myönnetty lupia käsiaseisiin. On vaikea ymmärtää mihin tosiasiaan tämä oletus perustuisi. Voimassa olevan lain ja ohjeistusten mukaisesti metsästyksen olles-sa luvan hakuperuste tulee luvan hakijalla olla voimassa oleva metsästyskortti. Lisäksi esim. pienoispistooli on kivääriä huomattavasti käyttäjälleen turvallisempi lopetus-ase pienemmän luodin energian ja sitä kautta pienemmän ammutun luodin kimmokevaaran vuoksi. Onko lopputuloksena nyt vammautuvia tai kuolevia loukkupyytäjiä?

Jos vain rikollisilla on aseita…

Ihmisen ja hänen perheensä fyysinen koskemattomuus on yksi keskeisiä ihmisoikeuksia. Suomessa tämä tehtävä on annettu lähes täysin asiantuntijoille eli viranomaisille, käytännössä poliisille. Poliisi ei kuitenkaan voi olla jatkuvasti kaikkialla. Viranomaiset eivät useinkaan ole paikalla hädän hetkellä vaan vasta sen jälkeen. Kun tarvitset poliisia sekunneissa, on poliisin paikalle saapuminen minuuttien tai haja-asutusalueella pahimmillaan vasta tuntien päässä.

Vaikka suomen lainsäädäntö ei salli aseenomistusta yksityisille ihmisille henkilökoh-taisen koskemattomuuden suojaamiseksi (ei edes kaasusumuttimien, jotka ovat useissa EU-maissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Virossa ja Itävallassa lupavapaita), on tosi-asia, että mm. haja-asutusalueilla missä lähin poliisipartio on usein jopa tuntien mat-kan päässä, on julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan esimerkiksi metsästysaseilla tämän tästä jouduttu suojaamaan omaa tai perheen fyysistä koskemattomuutta taloon tunkeutujia vastaan.

Esimerkiksi Englannissa on aselakien äärimmäisen tiukentamisen jälkeen koteihin tehdyt aseelliset tunkeutumiset lisääntyneet 46 %:a (aseellisia tunkeutumisia koteihin tapahtuu lähes 600 vuodessa), ehkä siksi, että tunkeutuja tietää käytännössä jokaisen kotitalouden olevan puolustuskyvytön. Tänä päivänä Englannissa 38 % murroista tapahtuu asukkaiden ollessa kotona. Yhdysvalloissa vapaimpien aselakien osavaltioissa, joissa rikollinen voi olettaa kotitaloudessa olevan välineitä puolustautumiseen, vastaava luku on vain 9 %.

Yhä useammin myös Suomessa rikollinen on aseistautunut. Yhteiskunta, jossa vain rikollisilla on aseita (ja heitähän lainsäädännön rajoitukset tai muutokset eivät koske) on siis helposti turvattomampi yhteiskunta. Valitettavasti suomessakaan yhteiskunta ja viranomaiset eivät tänä päivänä pysty suojelemaan kansalaisiaan rikollisuudelta – useimmiten ainoastaan vain toteamaan rikoksen tapahtuneeksi.

Kuinka kehittää aselupajärjestelmää?

Lupa-asioista päättävillä viranomaisilla on ensisijainen vastuu siitä, että he noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen liittyvää ohjeistoa ampuma-aseisiin liittyvien lupien myöntämisessä.

Ampuma-aselupien saannin ei luonnollisestikaan tule olla liian helppoa ja jokaisen luvanhakijan tulee pystyä osoittamaan harrastuksen vakavuus. Osoituksena harrastuksesta ei tule hyväksyä esim. kaupallisen ampumaradan todistusta ostetusta ”jäsenyydestä” tai muutamasta radalla käynnistä. Nykyinen aselupa-arviointi on liikaa keskittynyt eri asemallien eri käyttötarkoituksiin, piipun pituuksiin tai aseen ulkonäköön liittyviin seikkoihin kaikista olennaisimman seikan eli luvan hakijan kelvollisuuden aseen haltijaksi jäädessä taka-alalle.

Ase-ajokortti ja hallinnon yksinkertaistaminen

Ampuma-aseluvan hakijan soveltuvuuden selvittämiseksi kannatan järjestelmää, jossa ensimmäistä ampuma-asetta hankkiva haastatellaan lupaviranomaisen toimesta. Lisäksi jokaisen ensimmäistä lupaa hakevan tulee osallistua ase-ajokorttikoulutukseen joka sisältää tarvittavat elementit lainsäädännöstä ja turvallisesta aseen käsittelystä.

Esimerkiksi reservijärjestöt järjestävät jo nyt niin sanottuja turvallisen ampujan tutkintoja, joita ilman ei voi osallistua reserviläistoimintaan liittyvään toiminnalliseen ammuntaan.

Metsästyskortin, reserviläistoiminnan tai muun ammuntaharrastuksen perusteiden selvittämisen lisäksi aselupaa hakevan tulee lisäksi antaa lupaviranomaiselle lupahakemusta tehtäessä valtuutus riittävien taustaselvitysten tekemiseksi mm. varusmiespalvelukseen ja terveydentilaan liittyen. Ensimmäistä lupaa hakevan henkilökohtainen haastattelu voidaan helposti toteuttaa vapauttamalla resursseja yksinkertaistamalla nykyistä kankeaa ja hallinnollisestikin kallista aselupahallintoa.

Nykytilanteessa ensin henkilökohtaisesti poliisille aseen ostolupahakemuksen jättänyt luvanhakija joutuu aseen aseliikkeestä ostettuaan asioimaan uudestaan lupaviranomai-sen luona vain näyttääkseen lupaviranomaiselle, että ase jonka on myynyt toimiluvan omaava aseliike, on sellainen kuin lupapapereihin on merkitty. Samanaikaisesti aseliike toimittaa joka tapauksessa kopion hankintaluvasta viranomaisille. Tämän ylimääräisen viranomaistapaamisen ajan ja resurssit voisi hyvin käyttää uusien luvanhakijoiden haastatteluun ja arviointiin!

Laji / harrastuskortti ja aseiden esittäminen

Aseluvan jo omaavat henkilöt voisivat saada harrastus / lajimukaisen harrastajakortin, jolloin esimerkiksi metsästysaseiden hankintaluvan myöntäminen voisi harrastuskortin mukaisesti tapahtua kevyemmällä hallinnolla tai perustua pelkästään ostajan ja myyjän ilmoitukseen poliisille, koska hakijan tausta ja harrastus on jo perusteiltaan osoitettu lupaviranomaiselle. Vastaavasti toimiluvan omaavasta aseliikkeestä ostettua asetta ei enää tarvitsisi erikseen esittää lupaviranomaiselle koska aseen tiedot joka tapauksessa tulevat myyjäliikkeestä poliisille. Yksityiseltä myyjältä ostettu ase tulisi kuitenkin edelleen esittää.

Kaasusumuttimien vapauttaminen antaisi mahdollisuuksia itsensä suojeluun

Henkilökohtaisen turvallisuuden suojelemiseksi voisi myös Suomessa kaasusumutin olla saatavilla yksinkertaisella menettelyllä esimerkiksi sellaisille 18 vuotta täyttäneille kansalaisille, joilla ei ole rikosrekisteriä. Tältä osin nykyisen lain muuttaminen voisi hyvinkin vähentää esimerkiksi raiskauksien, pahoinpitelyiden ja jopa henkirikosten määrää. Kaasusumuttimet ovat lupavapaita mm. Saksassa, Virossa, Ranskassa ja Itävallassa (Itävallassa aselain perusteluista ilmenee, että ”kyynelkaasusumutin on itsepuolustukseen hyvin sopiva ase ja lain tarkoituksena on antaa kaikille mahdollisuus puolustautua kaasusumutinta käyttämällä”).

Yhteenvetona

Toivottavasti uutta aselakia ja uusia lupakäytäntöjä tehtäessä painopiste osataan siirtää tarpeettomasta aseteknisten yksityiskohtien määrittelystä oleelliseen asiaan eli itse luvanhakijan arviointiin ja sitä kautta todelliseen riskinhallintaan. Näin voidaan oikeasti tehdä turvallisuuden eteen se, mitä aselailla ylipäätään on mahdollista tehdä ilman, että kajotaan rehellisten ja kunniallisten kansalaisten oikeuksiin näennäisen turvallisuuden tavoittelun nimissä.

Ammunnan harrastaja vuodesta 1973

[Vieras 1*]

[sasu]

Lippaat ovat kulutustavaraa, niistä voi mm. pohja haljeta, putket saumat pettää, huulet vääntyä. Jousen ja followerin voi tietysti aina vaihtaa, ne ovat halpoja varaosia.

Joidenkin asemallien lippaita ei valmisteta kuin jonkin aikaa, sitten lippaiden löytäminen menee todella vaikeaksi.

Lippaiden rajallisen käyttöiän ja vaikean saatavuuden takia aseeseen kannattaa hankkia heti asetta ostaessa myös reippaasti lippaita, ettei joku päivä käy niin että omistat aseen mutta et yhtään toimivaa lipasta siihen.

[hq]

[Perdiz]

Tuli laitettua tuo ylläoleva tekstipätkä paikalliselle kansanedustajalle. Ei siitä haittaa ainakaan luulisi olevan.

[Mili]

[Ettan]

Kiitos Mikko1. Tekstisi lähti juuri muutamalle kansanedustajalle, maustettuna omakohtaisilla kokemuksilla viranomaissimputuksesta.
_________________
Ettan
user number 10

[JoneK]

Pois.

[LÄJÄ]

Loistavaa Mikko1!!!

Kiitos vaivannäöstä.

LÄJÄ

[TCZ]

Tuo hyvä, pitkä kirjoitus kannattaa postata joukolla kansanedustajille. Tämänkin kahden professorin tekemän tutkimuksen voi lisätä linkiksi: http://law.bepress.com/cgi/viewcontent.cgi?article=6426&context=expresso

Sähköpostit soimaan!!!

[mikko1]

Tässä olisi malli samanaiheisesta saatteesta jossa asia kiteytettynä:

Arvoisa Kansanedustaja,

Lähestyn Teitä koska haluan tuoda tietoonne syvän huoleni 650.000:n lainkuuliaisen suomalaisen, laillani metsästystä, ammuntaa ja maanpuolustus/reserviläistoimintaa harrastavan oikeusturvasta
ja omaisuuden suojasta, joita näennäisesti yleisen turvallisuuden edistämisen nimissä ollaan räikeästi rikkomassa aselain muutossuunnitelmien yhteydessä käyttäen perusteena muutaman häiriintyneen ihmisen rikollisia ja raukkamaisia tekoja.

Oheisessa liitteessä on tutustuttavaksenne tutkimustietoja ja ajatuksia
siitä mitä vaikutuksia tai seurauksia nyt julkisessa keskustelussa ja viranomaisvalmistelussa oleva ammuntaa eri muodoissa harrastavia
koskeva päätöksenteko voi tuottaa haittoina tai hyötyinä yhteiskunnallemme sekä ajatuksia siitä miten aselainsäädäntöä ja hallintoa voisi kehittää.

• Ajatus siitä, että muutaman mieleltään järkkyneen yksilön teoista rangaistaisiin satoja tuhansia kunnollisia tavallisia kansalaisia tai jopa kajottaisiin heidän omaisuuteensa, on perustuslain ja yhteiskuntamme
keskeisten arvojen kannalta kestämätön.

• Aselainsäädännön kiristäminen tai aseiden kieltäminen ei lisää turvallisuutta. Tutkimusten ja tilastojenmukaan esimerkiksi Englannissa, Australiassa, Itävallassa ja Kanadassa tiettyjen asetyyppien kuten käsiaseiden kielloista huolimatta eivät aseilla tehdyt henkirikokset ole vähentyneet vaan pahimmillaan moninkertaistuneet. Samalla mm. aseelliset ryöstöt ovat lisääntyneet.

• Kieltoja ja rajoituksia voi kohdistaa vain lainkuuliaisiin kansalaisiin. Tähän sopii lainaus julkisuuteen tulleesta ministeriön aselainsäädäntö ehdotuksesta (19.11.2008): ” *Kielletään kokonaan pistoolit ja revolverit, *vähennetään lukumäärää tehokkaasti, * vain luvattomat jäävät jäljelle, *lopetetaan harrastus, *lunastetaan luvanhaltijoilla olevat aseet”

• Ammunnan harrastajien aseiden ja alan yrittäjien myyntivarastojen kokonaisarvo ylittää jopa 1miljardia euroa. Ampumaharrastukseen kohdistuvat rajoitukset aiheuttaisivat todennäköisesti myös alan yrittäjien
konkurssiaallon. Perustuslain omaisuudensuoja koskee myös näitä laillisia harrastusvälineitä.

• Suomalaiset ammunnan harrastajat ovat keskivertoista kansalaista lainkuuliaisempia sillä pienetkin rikkeet tai rikokset johtavat lain mukaisesti aselupien menettämiseen.

• Suurin osa henkirikoksista Suomessa tehdään veitsellä tai pahoinpitelemällä ja aseelliset rikokset useimmiten luvattomalla asella. Aselupien haltijoista vain 0,012 promillea syyllistyy henkirikokseen. Muista kolme kertaa enemmän! Tavallisin henkirikos Suomessa on keittiöveitsellä tehty päihtyneiden rikollisten välinen ryyppyriitatappo. (OPTL:n Henkirikoskatsaus 1/2006)

• Lupa-asioista päättävillä viranomaisilla on ensisijainen vastuu siitä, että he noudattavat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen liittyvää ohjeistoa ampuma-aseisiin liittyvien lupien myöntämisessä. Olennaisinta
on luvan hakijan kelpoisuus yhdenkin aseen haltijaksi. Ei jo luvan saaneen aseiden määrä, tyyppi, koko tai aseiden ulkonäkö.

• Suomessa ei vastoin julkisuudessa esitettyjä väitteitä ole EU:n tai Euroopan vapain aselainsäädäntö. Esimerkiksi ranskassa haulikot ovat lupavapaita, koska ne katsotaan maataloustyökaluiksi ja kiväärin ostosta
tarvitsee vain ilmoittaa poliisille. Myös Sveitsissä metsästysaseet ovat luvista vapaita jos ei osta liikkeestä enempää kuin kolme asetta kerralla ja yksityishenkilöiden välillä kauppa on täysin vapaata. Useissa EU-maissa kaasusumutin on täysin vapaasti hankittava henkilökohtaisen suojelun väline.

• Laittomilla aseilla ei ole mitään tekemistä luvanvaraisten aseiden omistuksen kanssa. Laittomiin aseisiin sekaantuvat sellaiset henkilöt jotka eivät aselupia saa.

Toivottavasti uutta aselakia ja uusia lupakäytäntöjä tehtäessä painopiste osataan siirtää tarpeettomasta aseteknisten yksityiskohtien määrittelystä oleelliseen asiaan eli itse luvanhakijan arviointiin ja sitä kautta todelliseen riskinhallintaan. Näin voidaan oikeasti tehdä turvallisuuden eteen se, mitä aselailla ylipäätään on mahdollista tehdä ilman, että kajotaan rehellisten ja kunniallisten kansalaisten oikeuksiin näennäisen turvallisuuden tavoittelun nimissä.

650.000 rehellistä ammunnan, metsästyksen ja maanpuolustustoiminnan harrastajaa lähipiireineen luottvat siihen, että heitä edustavat päättäjät kunnioittavat lainkuuliaisten rehellisten suomalaisten, myös ammuntaa ja metsästystä eri muodoissa harrastavien oikeuksia

Kunnioittaen

nimi

Oheinen liite on vapaata julkaistavaksi.

HUOM:

Koska olen ammunnan harrastaja pyydän Teitä turvallisuussyistä pitämään nimitietoni salassa.

....Perään vaikkapa pieni esittely itsestä ja harrastuksesta

[mikko1]

AMPUMAURHEILUN JA METSÄSTYKSEN HARRASTAJILLAKIN
ON OIKEUKSIA

Arvoisa kansanedustaja,

Yhteiskunnassamme on käynnissä tällä hetkellä poikkeuksellinen lainkuuliaisten ja rehellisten kansalaisten oikeusturvan rikkomiseen tähtäävä poliittinen ja julkinen peli, jonka uhreiksi on valittu 650.000 rehellistä lain mukaisin perustein ammuntaa eri muodoissa harrastavaa urheilu-, metsästys-, harrastus- ja reserviläisampujaa.

Häiriintyneiden ihmisten rikollisia ja raukkamaisia tekoja perusteena käyttäen on aloi-tettu yritys murentaa lainsäädäntöä noudattavien rehellisen ja kunniallisten kansalais-ten ammunnan harrastus, joka on ollut koko itsenäisyytemme ajan myös maanpuolus-tuksemme itsestään selvä kulmakivi.

Ajatus siitä, että muutaman mieleltään järkkyneen yksilön teoista rangaistaisiin satoja tuhansia kunnollisia tavallisia kansalaisia tai jopa kajottaisiin heidän omaisuuteensa, on yhteiskuntamme keskeisten arvojen kannalta kestämätön. Yhtälailla on arvelutta-vaa, että julkisessa keskustelussa kaikki ammunnan ja metsästyksen harrastajat on pa-himmillaan leimattu lähtökohtaisesti mieleltään epävakaiksi henkilöiksi.

• Suomalaiset ammunnan harrastajat ovat keskivertoista kansalaista lainkuuliaisempia. Pienetkin rikkeet tai rikokset johtavat lain mukaisesti aselupien menettämiseen.

• Suurin osa henkirikoksista tehdään veitsellä tai pahoinpitelemällä. Aselupien halti-joista vain 0,012 promillea syyllistyy henkirikokseen. Muista kolme kertaa enemmän! Tavallisin henkirikos on keittiöveitsellä tehty päihtyneen rikollisen ryyppyriitatappo.

• Perustuslain takaama omaisuuden suoja koskee myös luvallisia aseita sekä asealan yrittäjien liikkeiden aseita. Asetyyppien rajoitukset rikkoisivat tätä omaisuuden suo-jaa ja aiheuttaisivat asealan yrittäjien konkurssiaallon ja sitä kautta lisää työttömyyttä.

• Aselainsäädännön kiristäminen tai aseiden kieltäminen ei lisää turvallisuutta. Esimer-kiksi Englannissa, Australiassa, Itävallassa ja Kanadassa tiettyjen asetyyppien tai kä-siaseiden kielloista huolimatta eivät aseilla tehdyt henkirikokset ole vähentyneet vaan pahimmillaan moninkertaistuneet. Samalla mm. aseelliset ryöstöt ovat lisääntyneet.

• Lupa-asioista päättävillä viranomaisilla on ensisijainen vastuu siitä, että he noudatta-vat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen liittyvää ohjeistoa ampuma-aseisiin liitty-vien lupien myöntämisessä. Olennaisinta on luvan hakijan kelpoisuus yhdenkin aseen haltijaksi. Ei jo luvan saaneen aseiden määrä, tyyppi, koko tai aseiden ulkonäkö.

• Laittomilla aseilla ei ole mitään tekemistä luvanvaraisten aseiden omistuksen kanssa. Laittomiin aseisiin sekaantuvat sellaiset henkilöt jotka eivät aselupia saa.

Vaikka ammunnan harrastuksen tulevaisuus suomessa tämän hetkisen julkisen kes-kustelun valossa helposti näyttääkin varsin synkältä on kansalaisten luotettava siihen, että vaaleilla tehtäviinsä valitut päättäjät ymmärtävät, että 650.000 rehellistä ammun-nan ja metsästyksen harrastajaa lähipiireineen osaavat myös tulevissa vaaleissa äänes-tää heitä edustamaan päättäjiä, jotka kunnioittavat lainkuuliaisten rehellisten suoma-laisten, myös ammuntaa ja metsästystä eri muodoissa harrastavien oikeuksia.

Ammunnan harrastaja on keskivertoista lainkuuliaisempi kansalainen

Luvallisen ampuma-aseen omistava suomalainen on ja joutuu pakostakin olemaan keskivero suomalaista lainkuuliaisempi kansalainen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti vähäisetkin rikkeet tai rikokset, toistuvat liikennerikkeet ilman rattijuopu-musta ja epäily mistään väkivaltaisesta käyttäytymisestä tai esimerkiksi päihteiden käyttäjien kanssa asuminen riittävät syyksi lupien peruutukseen.

Omaisuuden ja yrittäjyyden suoja

Suomen perustuslaki takaa kansalaiselle omaisuuden suojan. Omaisuudensuoja kos-kee myös kansalaisten hallussa olevia luvallisia kilpailu-, metsästys- ja keräilyaseita sekä alan yrittäjien liikkeiden varastoissa olevia aseita. Yksittäisen ammunnan harras-tajan asianmukaisin luvin hallussaan pitämien harrastusvälineiden arvo on helposti laskettavissa monissa tuhansissa euroissa, asekeräilijän tai aseiden kauppaa harjoitta-van yrittäjän kyseessä ollessa kymmenissä tai jopa sadoissa tuhansissa euroissa. Yk-sittäisenkin keräily tai kilpa-aseen arvo voi hyvin olla useita tuhansia euroja.

Ampujien harrastusvälineissä mittava omaisuusarvo

Mielikuvaa kyseessä olevan omaisuuden määrästä voi saada kertomalla ammunnan-harrastajien hallussa olevien laillisten ja rekisteröityjen noin 1,6 miljoonan luvallisten ampuma-aseiden määrä vaikkapa keskimääräisellä 500 eurolla kappale, jolloin saa-daan summaksi vähintään 800.000.000 (kahdeksan sataa miljoonaa) euroa.

Aseharrastajat ovat myös viime vuosina hankkineet arvokkaimpia harrastusvälineitä mm. osamaksulla. Tällaisen omaisuuden takavarikointi yhteiskunnan toimesta johtaisi ns. kafkamaiseen tilanteeseen, jossa omaisuus menetetään, mutta siitä huolimatta siitä joutuisi edelleen maksamaan velkaa rahoitusyhtiölle!

Rajoituksista seurauksena myös ase-elinkeinonharjoittajien konkurssiaalto

Jo nyt esimerkiksi pistoolien lupien myöntämisen käytännössä keskeytyminen on saattanut kymmeniä, ehkä jopa satoja aseliikkeiden omistajayrittäjiä taloudellisesti kestämättömään asemaan liikkeiden varastojen seisoessa myymättöminä. Mikäli ase-lainsäädäntöä entisestään tiukennetaan tai tähän laillisesti hankittuun omaisuuteen ka-jotaan, on odotettavissa satojen asealan yrittäjien konkurssiaalto ja sitä seuraava työt-tömyyden kasvu sitä seuraavin taloudellisin ja sosiaalisin jälkiseurauksin näille yrittä-jille, heidän työntekijöilleen ja perheilleen.

Myös käsiaseilla harrastaminen ja niiden keräily jatkossakin sallittava

Ammunnan harrastaminen myös käsiaseiden osalta pitää olla jatkossakin Suomessa sallittua, koska ihmiset lain mukaisesti myönnettyjen lupien perusteella omistavat nii-tä jo, ja niiden kieltäminen olisi laillisesti hankitun omaisuuden takavarikoimista tai omaisuuden arvon (jälleenmyyntiarvo) menettämistä. Käsiaseiden kieltäminen lopet-taisi täysin myös mm. monien reserviläisten ampumaharrastuksen. Käsiaseilla harras-tus ei lisäksi vaadi suuria ulkoratoja, vaan on turvallisesti mahdollista mm. kaupunki-en sisäampumaradoilla. Tuorein kansainvälinen mitali suomalaiselle ampujalle on Risto Hirvikallio pronssimitali practical-ammunnan MM-kilpailuista, joissa ammu-taan 9mm itselataavalla pistoolilla.

Mihin rajoitusten toteutus käytännössä johtaisi?

Jos esimerkiksi käsiaseet tai mikä tahansa luvallisesti hankittu asetyyppi kiellettäisiin Suomessa, joutuisi poliisi toteuttamaan käytännössä jopa satojen tuhansien takavari-koitavien aseiden takavarikoinnin ja näiden toimenpiteiden hallinnon. Jos lasketaan vaikkapa 300.000 käsiaseen takavarikointiin kuluvan työaikaa kaksi tuntia per ase, saadaan lopputulokseksi yli 85.000 poliisin työpäivää.

On myös pelättävissä, että osa sadoista tuhansista luvallisen aseen omistajista ei ehkä suoraan luopuisikaan omaisuudestaan. Mitä näiden osalta tapahtuisi? olisiko seurauk-sena tuhansia kotietsintöjä laillisesti aikanaan aseluvan saaneiden koteihin useiden tietenkin raskaasti aseistettujen ja varusteltujen poliisien toimesta. Jos kaikkia aseita ei löytyisi, seuraisi tuhansia kuulusteluita ja oikeudenkäyntejä. Samalla todelliset ri-kolliset saisivat tehdä rikoksia rauhassa. Ja jotta omaisuuden suojaa ei loukattaisi, tu-lisi valtion korvata esim. pistoolien osalta aseista useiden satojen miljoonien eurojen korvaukset (jonka päälle tulisi hallinnolliset kustannukset). Olisiko meillä tähän va-raa? Olisiko Suomi tämän jälkeen turvallisempi maa asua?

Laittomat aseet eivät kuulu lailliseen ampumaharrastukseen

Keskusteluun ampuma-aseista on liitetty myös tuulesta temmattuja arvioita laittomien aseiden määristä Suomessa (arvioiden perustana ovat asevastaisten järjestöjen tuotta-mat tilastot kehitysmaista) sekä viimeisimpänä uhkakuvia koriste-esineiksi luokiteltu-jen toimintakyvyttömiksi tehtyjen de-aktivoitujen aseiden systemaattisesta muuttami-sesta ampuma-aseiksi. Näitä koriste-esineitä on mm. puolustusvoimat myynyt yleisöl-le tuhansia kappaleita.

On tärkeää erottaa luvallisesti ampuma-aseita hallussa pitävät kansalaiset niistä, jotka saadakseen aseen käyttöönsä turvautuvat rikokseen. Laittomat aseet tai niiden valmis-tus liittyvät ihmisiin, joilla ei ole edellytyksiä saada aseita haltuunsa laillisin keinoin. Siten on helppo todeta, että tämänkaltainen lainvastainen toiminta ei liity laillisesti aseita omistaviin ammunnan harrastajiin. Tämänkaltainen otsikointi medioissa vain korkeintaan lisää kiinnostusta laittomaan toimintaan ja on omiaan lisäämään yleistä asiaan liittyvää huolta ja pelkoa.

Suomen aselainsäädäntö ei ole EU:n tai Euroopan vapain

Suomessa ei vastoin julkisuudessa esitettyjä väitteitä myöskään ole EU:n tai Euroopan vapain aselainsäädäntö. Esimerkiksi ranskassa haulikot ovat lupavapaita, koska ne katsotaan maataloustyökaluiksi ja kiväärin ostosta tarvitsee vain ilmoittaa poliisille. Myös Sveitsissä metsästysaseet ovat luvista vapaita jos ei osta liikkeestä enempää kuin kolme asetta kerralla ja yksityishenkilöiden välillä kauppa on täysin vapaata.





Valheellinen mielikuva yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä

Moni olettaa virheellisesti, että aseiden ja rikosten määrä korreloivat keskenään. Ym-päri maailmaa on pitkään etsitty sellaista syy-seuraussuhdetta, että suurempi määrä aseita aiheuttaisi enemmän rikoksia. Tällaista yhteyttä ei ole löydetty.

Yleisen turvallisuuden nimissä perusteltu ammunnan harrastajien harrastustoiminnan rajoittaminen ei todellisuudessa toisi kenellekään lisää turvallisuutta. Tämä on kiistat-ta todettu esimerkiksi Englannin, Australian ja Kanadan esimerkeistä, missä ammun-nan harrastuksen rajoittamisella tai esimerkiksi käsiaseiden täyskiellolla (Englanti) ei ole ollut mitään vaikutusta aseilla tapahtuviin henkirikoksiin tai edes itsemurhien määriin, itse asiassa päinvastoin. Näissä maissa aseilla tapahtuneiden henkirikosten määrä ei ole rajoituksista huolimatta muuttunut mitenkään, itsemurhia tehdään edel-leen tavalla tai toisella ja huonoimmillaan väkivalta- ja henkirikosten määrä on jopa moninkertaistunut. Mikään edellä mainituista maista ei myöskään kuulu maailman kymmenen turvallisimman maan joukkoon.

Luvallisten aseiden tai asetyyppien rajoittaminen ei tuo lisää turvallisuutta

Kansainvälinen tilasto kymmenestä turvallisimmasta maasta (henkirikoksien määrä 100.000 asukasta kohti) ei tue sitä ajatusta, että luvallisten aseiden määrä tai laatu li-säisi tai millään lailla vaikuttaisi henkirikosten määrään. Useissa Suomea ”turvalli-semmassa” maassa kuten Sveitsissä on Suomea vapaampi aselainsäädäntö ja mm. Sveitsissä, Norjassa ja Israelissa lisäksi sadoilla tuhansilla reserviläisillä on kotona armeijan puoliautomaattikivääri. Hong Kongissa (väkiluku 6,96 miljoonaa) ja Singa-poressa (väkiluku 4,84 miljoonaa), on käytännössä ampuma-aseiden täydellinen kiel-to ja siitä huolimatta näissä maissa tehdään keskimäärin yhtä paljon henkirikoksia kuin Suomessa.

10 maailman turvallisinta maata:

Henkirikoksien määrä 100.000 asukasta kohti / Aseiden luvanvaraisuus

(1.) Slovenia 0.7 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(2.) Itävalt a 0.9 Kaikki aseet luvanvaraisia. Tietyt kiväärit ja haulikkomallit kielletty
(3.) Ruotsi 1.8 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(4.) Sveitsi 2.3 Metsästysaseet lupavapaita. Reserviläisillä rynnäkkökivääri kotona.
(5.) Israel 2.3 Kaikki aseet luvanvaraisia. Reserviläisillä aseet voi olla jatkuvasti mukana
(6.) Hong Kong 2.4 Aseiden omistus yksityishenkilöiltä kielletty
(7.) Norja 2.5 Osa haulikoista lupavapaita. Reserviläisillä rynnäkkökivääri kotona.
(8.) Irlanti 2.8 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(9.) Suomi 3.7 Kaikki aseet luvanvaraisia.
(10.) Singapore 4.3 Aseiden omistus yksityishenkilöiltä kielletty / Aseet rajoitetusti ampumakerhoilla.

Henkirikostilaston lähde: World Health Organization 2002

Yhdysvalloissa yksi turvallisimmista osavaltioista on Vermont (1,9 henkirikosta per 100.000 asukasta), missä jokaisella asukkaalla on oikeus pitää hallussaan asetta itsen-sä puolustamiseksi ja vaarallisimpia Washington DC (yli 30 henkirikosta per 100.000 asukasta!), jossa on kaikista osavaltioista yksi tiukimmista aselainsäädännöistä.



Henkirikoksen tekijät ovat syrjäytyneitä päihteiden väärinkäyttäjiä

Tilastokeskuksen ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitysten perusteella aselu-pien haltijoita epäillään lähes kolme kertaa harvemmin omalla aseellaan tehdystä hen-kirikoksesta kuin koko 15-64 -vuotiasta väestönosaa henkirikoksista (0,034 promillea koko väestö, aseluvan haltijat 0,012 promillea). Tilastojen mukaan Suomessa tehty henkirikos tapahtuu 82 %:ssa tapauksista veitsellä, fyysisellä pahoinpitelyllä tai muul-la kuin ampuma-aseella. Saman tutkimuksen mukaisesti yli puolet (56 %) ampuma-aseella tehdyistä henkirikoksista tapahtuu luvattomalla aseella ja suurin osa muulla kuin käsiaseella. (lähde: Henkirikoskatsaus 1/2006)

Tyypillinen henkirikos Suomessa

”Tyypillinen suomalainen henkirikos on yksityisasunnossa tehtävä ryyppyriitatappo. Aseena on keittiöveitsi ja tekoajankohtana viikonloppu. Syyllinen ja uhri ovat vanhoja tuttuja, keski-ikäisiä, yksin asuvia, työelämästä syrjäytyneitä, päihteitä väärinkäyttä-viä miehiä, joilla on takanaan useita aiempia väkivalta- ja muita rikostuomioita. Te-kohetkellä kumpikin on 2−3 promillen humalassa”.(lähde: Henkirikoskatsaus 1/2006).

Rajoitukset ja kiellot vain lisäävät laittomien aseiden kiinnostavuutta ja määrää*

Kansainvälisten tutkimusten mukaan rajoitettaessa luvanvaraisten aseiden omistusta rajoitetaan vain lainkuuliaisten kansalaisten omistamien aseiden määrää. Maissa jois-sa tiettyjä asetyyppejä kuten esimerkiksi pistooleja tai puoliautomaattikivääreitä on kielletty, on näistä keskimäärin vain 10 – 30 % toimitettu viranomaisille (esimerkkei-nä Australia ja Belgia (Belgiassa tosin käsiaseiden kieltolaki kumottiin seuraavan hal-lituksen toimesta). Tutkimusten mukaan aselakien kiristäminen ja luvallisten aseiden takavarikointi johtaa sen kohteeksi joutuneiden osalta laajaan katkeruuteen päättäjiä kohtaan ja lisää laittomien aseiden määrää. Osa luvanvaraisista ja rekisteröidyistä aseista myös katoaa viranomaisten kontrollista ja seurannasta*.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi tiettyjen asetyyppien takavarikoinnit kansalaisilta johtaa siiten, että menetetyn kaltainen ase halutaan takaisin hinnalla millä hyvänsä - siis laittomilta markkinoilta. (*lähde: Gun Control and the reduction of number of arms, University of Vienna, Austria 2000) Tutkimus ladattavissa osoitteesta: http://www.wfsa.net/adobe_documents/Csaszar.pdf

Laittomista aseista on tullut rikollisten ja erityisesti nuorison keskuudessa statussym-boleita, joita myös käytetään sumeilematta. Rikollinenhan ei välitä siitä onko aseen hallussapito laitonta vai ei.

Rajoitukset murentavat kansalaisten käsitystä oikeudenmukaisuudesta

Edellä mainitun kaltaisella rajoituslainsäädännöllä on siis ainoastaan vaikutus rehelli-siin kansalaisiin, joiden luottamusta yhteiskunnallisen päätöksenteon oikeudenmukai-suuteen kansalaisten oikeuksiin kajoaminen on omiaan murentamaan.




Päätöksenteon pitää perustua tosiseikkoihin eikä se saa olla hätiköityä

Kansalaisilla on oikeus odottaa päätöksentekijöiltä tosiseikkoihin perustuvia päätök-siä, jotka eivät saa olla hätiköityjä eivätkä kansalaisen yleisen oikeustajun ja omai-suuden suojan vastaisia.

Hätiköityjä päätöksiä tehdään, kun ei tiedetä tai ymmärretä mitä tehdään. Esimerkkinä tästä on tuore ohjeistus siitä, että käsiasetta ei tule myöntää loukuilla vahinko-eläimiä pyytäville metsästäjille lopetusaseeksi sillä perusteella, että näin olisi ehkä väärin perustein myönnetty lupia käsiaseisiin. On vaikea ymmärtää mihin tosiasiaan tämä oletus perustuisi. Voimassa olevan lain ja ohjeistusten mukaisesti metsästyksen olles-sa luvan hakuperuste tulee luvan hakijalla olla voimassa oleva metsästyskortti. Lisäk-si esim. pienoispistooli on kivääriä huomattavasti käyttäjälleen turvallisempi lopetus-ase pienemmän luodin energian ja sitä kautta pienemmän ammutun luodin kimmoke-vaaran vuoksi. Onko lopputuloksena nyt vammautuvia tai kuolevia loukkupyytäjiä?

Jos vain rikollisilla on aseita…

Ihmisen ja hänen perheensä fyysinen koskemattomuus on yksi keskeisiä ihmisoikeuk-sia. Suomessa tämä tehtävä on annettu lähes täysin asiantuntijoille eli viranomaisille, käytännössä poliisille. Poliisi ei kuitenkaan voi olla jatkuvasti kaikkialla. Viranomai-set eivät useinkaan ole paikalla hädän hetkellä vaan vasta sen jälkeen. Kun tarvitset poliisia sekunneissa, on poliisin paikalle saapuminen minuuttien tai haja-asutusalu-eella pahimmillaan vasta tuntien päässä.

Vaikka suomen lainsäädäntö ei salli aseenomistusta yksityisille ihmisille henkilökoh-taisen koskemattomuuden suojaamiseksi (ei edes kaasusumuttimien, jotka ovat useis-sa EU-maissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Virossa ja Itävallassa lupavapaita), on tosi-asia, että mm. haja-asutusalueilla missä lähin poliisipartio on usein jopa tuntien mat-kan päässä, on julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan esimerkiksi metsästysaseilla tämän tästä jouduttu suojaamaan omaa tai perheen fyysistä koskemattomuutta taloon tunkeutujia vastaan.

Yhä useammin myös Suomessa rikollinen on aseistautunut. Yhteiskunta, jossa vain rikollisilla on aseita (ja heitähän lainsäädännön rajoitukset tai muutokset eivät koske) on siis helposti turvattomampi yhteiskunta. Valitettavasti suomessakaan yhteiskunta ja viranomaiset eivät tänä päivänä pysty suojelemaan kansalaisiaan rikollisuudelta – useimmiten ainoastaan vain toteamaan rikoksen tapahtuneeksi.

Esimerkkejä aselakien tiukennuksien tehottomuudesta väkivaltaa vastaan?

Englanti on aselakien äärimmäisestä tiukentamisesta huolimatta ollut vuodesta 2000 lähtien kaikista väkivaltaisin teollisuusmaa. Mm. koteihin tehdyt aseelliset tunkeutu-miset lisääntyneet 46 %:a (aseellisia tunkeutumisia koteihin tapahtuu lähes 600 vuo-dessa), ehkä siksi, että tunkeutuja tietää käytännössä jokaisen kotitalouden olevan puolustuskyvytön. Tänä päivänä Englannissa 38 % murroista tapahtuu asukkaiden ollessa kotona. Yhdysvalloissa vapaiden aselakien osavaltioissa, joissa rikollinen voi olettaa kotitalouksissa olevan välineitä puolustautumiseen, vastaava luku on vain 9 %.

Vuonna 1997 Autraliassa kiellettiin itselataavat kiväärit sekä pumpputoimiset hauli-kot. Yli 600.000 aseen lunastus kansalaisilta maksoi yli 500.000.000 AU$ (summa ei sisällä viranomaisten hallinnollisia kuluja, joiden voidaan olettaa olevan valtavat). Toimenpiteellä ei ollut mitään vaikutusta henkirikosten määrään, jotka lisääntyivät entisestään useiden vuosien ajan. Lisäksi vuoden 1997 jälkeen aseellisten ryöstöjen määrä on kasvanut yli 160%:lla. Asian korjaamiseksi Australiassa on nyt suunniteltu kaikkien luvallisten käsiaseiden kieltämistä, siitäkin huolimatta, että suurin osa kä-siaseilla tapahtuneista henkirikoksista on tehty luvattomilla aseilla. Lähde: Pacific Research Institute & Simon Fraser University 2006.

Kun Englannista on tullut 2000-luvulla kaikista väkivaltaisin teollisuusmaa, on Yh-dysvalloissa väkivaltarikollisuus ja henkirikosten määrä ollut jatkuvasti laskussa. Yh-tenä syynä tähän on pidetty sitä, että jo 40 osavaltiota sallii kansalaisten kantaa asetta itsepuolustusta varten asiaan liittyvän lupamenettely ja koulutuksen kautta. Kaikissa näissä osavaltioissa väkivaltarikosten ja henkirikosten määrä on ollut jyrkässä laskus-sa. Yhdysvalloissa vankien keskuudessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan suurin yksittäinen tekijä jo suunnitellun ryöstön tai murron tekemättä jättämiseen oli pelko siitä, että kohdehenkilö saattaisi olla kykenevä aseelliseen itsepuolustukseen.

Kuinka kehittää aselupajärjestelmää?

Lupa-asioista päättävillä viranomaisilla on ensisijainen vastuu siitä, että he noudatta-vat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja siihen liittyvää ohjeistoa ampuma-aseisiin liitty-vien lupien myöntämisessä.

Ampuma-aselupien saannin ei luonnollisestikaan tule olla liian helppoa ja jokaisen luvanhakijan tulee pystyä osoittamaan harrastuksen vakavuus. Osoituksena harrastuk-sesta ei tule hyväksyä esim. kaupallisen ampumaradan todistusta ostetusta ”jäsenyy-destä” tai muutamasta radalla käynnistä. Nykyinen aselupa-arviointi on liikaa keskit-tynyt eri asemallien eri käyttötarkoituksiin, piipun pituuksiin tai aseen ulkonäköön liittyviin seikkoihin kaikista olennaisimman seikan eli luvan hakijan kelvollisuuden aseen haltijaksi jäädessä taka-alalle.

Ase-ajokortti ja hallinnon yksinkertaistaminen

Ampuma-aseluvan hakijan soveltuvuuden selvittämiseksi kannatan järjestelmää, jossa ensimmäistä ampuma-asetta hankkiva haastatellaan lupaviranomaisen toimesta.
Lisäksi jokaisen ensimmäistä lupaa hakevan tulee osallistua ase-ajokorttikoulutukseen joka sisältää tarvittavat elementit lainsäädännöstä ja turvallisesta aseen käsittelystä.

Esimerkiksi reservijärjestöt järjestävät jo nyt niin sanottuja turvallisen ampujan tut-kintoja, joita ilman ei voi osallistua reserviläistoimintaan liittyvään toiminnalliseen ammuntaan.

Metsästyskortin, reserviläistoiminnan tai muun ammuntaharrastuksen perusteiden sel-vittämisen lisäksi aselupaa hakevan tulee lisäksi antaa lupaviranomaiselle lupahake-musta tehtäessä valtuutus riittävien taustaselvitysten tekemiseksi mm. varusmiespal-velukseen ja terveydentilaan liittyen. Ensimmäistä lupaa hakevan henkilökohtainen haastattelu voidaan helposti toteuttaa vapauttamalla resursseja yksinkertaistamalla nykyistä kankeaa ja hallinnollisestikin kallista aselupahallintoa.
Nykytilanteessa ensin henkilökohtaisesti poliisille aseen ostolupahakemuksen jättänyt luvanhakija joutuu aseen aseliikkeestä ostettuaan asioimaan uudestaan lupaviranomai-sen luona vain näyttääkseen lupaviranomaiselle, että ase jonka on myynyt toimiluvan omaava aseliike, on sellainen kuin lupapapereihin on merkitty. Samanaikaisesti ase-liike toimittaa joka tapauksessa kopion hankintaluvasta viranomaisille. Tämän yli-määräisen viranomaistapaamisen ajan ja resurssit voisi hyvin käyttää uusien luvanha-kijoiden haastatteluun ja arviointiin!

Laji / harrastuskortti ja aseiden esittäminen

Aseluvan jo omaavat henkilöt voisivat saada harrastus / lajimukaisen harrastajakortin, jolloin esimerkiksi metsästysaseiden hankintaluvan myöntäminen voisi harrastuskor-tin mukaisesti tapahtua kevyemmällä hallinnolla tai perustua pelkästään ostajan ja myyjän ilmoitukseen poliisille, koska hakijan tausta ja harrastus on jo perusteiltaan osoitettu lupaviranomaiselle. Vastaavasti toimiluvan omaavasta aseliikkeestä ostettua asetta ei enää tarvitsisi erikseen esittää lupaviranomaiselle koska aseen tiedot joka ta-pauksessa tulevat myyjäliikkeestä poliisille. Yksityiseltä myyjältä ostettu ase tulisi kuitenkin edelleen esittää.

Kaasusumuttimien vapauttaminen antaisi mahdollisuuksia itsensä suojeluun

Henkilökohtaisen turvallisuuden suojelemiseksi voisi myös Suomessa kaasusumutin olla saatavilla yksinkertaisella menettelyllä esimerkiksi sellaisille 18 vuotta täyttäneil-le kansalaisille, joilla ei ole rikosrekisteriä. Tältä osin nykyisen lain muuttaminen voi-si hyvinkin vähentää esimerkiksi raiskauksien, pahoinpitelyiden ja jopa henkirikosten määrää. Kaasusumuttimet ovat lupavapaita mm. Saksassa, Virossa, Ranskassa ja Itä-vallassa (Itävallassa aselain perusteluista ilmenee, että ”kyynelkaasusumutin on itse-puolustukseen hyvin sopiva ase ja lain tarkoituksena on antaa kaikille mahdollisuus puolustautua kaasusumutinta käyttämällä”).

YHTEENVETONA:

Lukuisat kansainväliset tutkimukset ja tilastot osoittavat, että luvallisten ampuma-aseiden takavarikoinnilla tai tiettyjen asetyyppien kieltämisellä ei ole ollut henkiri-koksia vähentävää vaikutusta. Vastaavasti ei ole voitu osoittaa sitä, että luvallisesti omistettujen aseiden suuri määrä johtaisi suureen määrään henkirikoksia. Pahimmil-laan voidaan todeta lain kuuliaisten kansalaisten ”aseista riisunnan” johtaneen siihen, että yhä useimmin aseistetut rikolliset voivat rauhassa toimia muita kansalaisia vas-taan ilman vastatoimien pelkoa.

Toivottavasti uutta aselakia ja uusia lupakäytäntöjä tehtäessä painopiste osataan siir-tää tarpeettomasta aseteknisten yksityiskohtien määrittelystä oleelliseen asiaan eli itse luvanhakijan arviointiin ja sitä kautta todelliseen riskinhallintaan. Näin voidaan oi-keasti tehdä turvallisuuden eteen se, mitä aselailla ylipäätään on mahdollista tehdä ilman, että kajotaan rehellisten ja kunniallisten kansalaisten oikeuksiin näennäisen turvallisuuden tavoittelun nimissä..

Kunnioittaen