Uuteen metsästysseuraan pääsy

[Teeripuunoksalla]

Ajattelin kirjoitella tänne mahdollisista tapahtumista mitä voi tapahtua kun paikkakunnalla asuva ilman metsää yrittää päästä uuteen metsästysseuraan. Kerron tässä hieman alkutarinaa. Olen muuttanut nykyiselle asuinpaikkakunnalle 5.2008 eli 8 kuukautta sitten. Tänään oli sitten se hetki että aloin kyselemään mahdollisesta seuraan liitymisestä asuinpaikkani metsästysseuran puheenjohtajalta. Otin ensin yhteyttä sähköpostitse alueen riistanhoitopiiriin ja tiedustelin puhelin numeroa. Nooh kyllähän sieltä viesti takaisin laitettiin jossa numero oli ja saateviestinä "Voi olla aika paha päästä seuraan mutta soita nyt vaikka tohon" . Onkohan nämä niitä herroja kans jotka kirjoittelevat "ukkoutumisesta" metsästysseuroissa mutta totuus kertoo jotain aivan muuta . Soitin siittä huolimatta seuran puheenjohtajalle joka kertoi seuran pääsyvaatimukset jossa ei mainittu mitään paikkakunnalla asumisen pituudesta. Tämä herätteli jo hieman toiveita mutta olen kyllä aika skeptinen näihin asioihin. Puheenjohtaja sanoi että heillä on ollut tapana koejäsenyys uusien jäsenten valinnassa joka tuo minulle jo huomattavasti lisää ongelmia koska en paikkakunnalta ketään metsästäjiä tunne, mutta puheenjohtaja sanoi että seuransihteeriltä voi kysyä mahdollista kaveria jonka kanssa voisi kulkea sen 2 vuotta mikä pakoksi määrätty on. Liittymismaksu seuraan ilman maata oli 500 euroa. Kirjoittelin äsken jäsenhakemuksen joka lähtee postissa seuran sihteerille ja päätös tehdään joskus helmi-maaliskuun vaihteessa. Puheenjohtajan puheista tuli sellainen käsitys että voisi olla mahdollista jopa päästä koejäseneksi mutta saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Jatkan kirjoittelua kun asia vireää eteenpäin
_________________
old hunters never die.... they just stay loaded

[Ceskari]

Lykkyä pyttyyn hakemuksellesi. Auttaisi varmaan jos kävisit naamakkain tapaamassa hallituksen jäseniä ja kyselisit pääsisitkö esim. vierasluvalla jänismetsälle tms. Tositoimissa hyvin suoriutuva pääsee varmaankin paremmin porukkaan.

Itse olen nyt ollut vuoden "vuosijäsenenä" ja laitoin hakemuksen varsinaisesta jäsenyydestä sisään. Olen ollut pari syksyä hirviporukassa ajomiehenaä ja yhteisjahdeissa mukana, raivaamassa passilinjoja jne.

Terveisin nimim. "Itsekin Toiveikas"

Ceskari
_________________
--- Internet tekee kaikista asiantuntijoita... ---

[Panostaja]

Riippuu tietenkin minkälaista riistaa haluaa metsästää mutta itse harkitsisin vakavasti kyseisen seuran jäsenyyttä jos esimerkiksi metsästää vaikkapa pelkästään jänistä. Koska jos vaikka tiedät alueelta isompia maanomistajia niin heiltä luulisi luvan maillensa saavan kun vain tulee heidän kanssa tutuiksi. Itse olen lämmitellyt suhteita kutsumalla saunailtaan edesmenneen Kekkosen tapaan. (Viinaa tosin pitää olla useampi pullo) Ja homma on kyllä toiminut siinä määrin että uusia metsästysmaita on tullut ihan kiitettävästi. Eli jos itse metsästäisin pelkästään pienriistaa niin en ainakaan liittyisi tuohon seuraan TUOLLAISILLA ehdoilla kun pystyy jahtaamaan jänistäkin vallan hyvin tuollaisella pienemmälläkin alueella.

[Aris60]

Asia kiinnostaa varmasti tuhansia kaupungeissa asuvia harrastajia. "Ei oota" myydään varmasti monelle. Mutta hieman laajemmin asiaa katsottuna on myös muita asioita joiden ymmärtäminen voi parantaa mahdollisuuksia kynnyksen yli kapuamisessa.

Ensinäkin metsästysseurat on perustettu harrastustoimintaa varten. Seurat/seurueet/yhdistykset ovat perustettu jäsenien harrastustoiminnan mahdollistamiseksi. Tällöin se jäsenten etu voi ajaa monesti uuden kokelaan etujen edelle. Porukat ovat yleensä aina rakennettu tai kehittyneet henkilösuhteiden verkoston pohjalta. Uuden on jotenkin päästävä tähän verkostoon sisälle. Kyettävä luomaan itsestään positiivinen kuva ja käsitys. Hyvin poikkeava näkemys muun joukon omaamista ei varmasti paranna mahdollisuuksia "sisäänpääsyyn". Suuressa keskuksessa on alan harrastajiin vaikeampaa tutustua toisiinsa normaalissa elämässä. Erilaista harrastustoimintaa on niin paljon ja osa ei harrasta mitään. Pienessä kylässä pohjoisessa ei välttämättä tarjontaa ole niin paljon metsästyksen, kalstuksen tai 4H -kerhon lisäksi. Porukka oppii tuntemaan toisensa pakostakin. On pakko tehdä yhdessä pienellä porukalla jos jotakin meinaa harrastaa. Viimeistään muuttaja oppii tuntemaan paikalliset kun omat lapset ja kylän kakarat ovat samassa koulussa. Isoissa keskuksissa niitä hakijoita voi olla jonossa muutama kymmenen ennen sinua, ovat asuneet paikkakunnalla pidempään ja luoneet suhteita.

Toinen usein unohtuvat seikka on tosiasia, että metsästys perustuu korostetusti edelleen maanomistukseen etelässä. Useimmat seurat perustuvat tosiasiaan, että maanomistajat ovat seuran perustaneet voidakseen metsästää yksin tai yhdessä maantieteellisesti laajemmalla alueella ilman, että lupa on kysyttävä jokaiselta maanomistajalta erikseen. Eivät he välttämättä halua porukkaansa ulkopuolisia. Jotta ulkopuolinen seuraan pääsee on hänellä oltava puuttuvan maanomistuksen vaihtoehtona jotakin muuta. Hyvä koira, osaamista riistanhoidossa tai oma työpanoksensa seuran hyväksi. Tai sitten pitää olla tosihyvä supliikkimies. Jokainen joutuu pohtimaan mitä itsellä on annettavana sellaista mitä naapurilta puuttuu.

Ja kyllä jo nyt voidaan unohtaa myytti seurojen ukkoontumisesta rintamailla. Ei täällä ole pulaa seuroissa hakijoista ja tulijoista. Isoa rahaakin tarjotaan ainakin lähellä suuria kaupunkeja. Yleensä turhaan, voisi sanoa jopa onneksi. Eri asia on taas maaseudun autioituvat pikkukylät. Toivottavasti metsästysmahdollisuuksista saadaan ainakin joillekkin elinkeino syrjäseudulla. Yksi idea voisi olla kaupunkilaisille osuus yhteismetsään samoin kuin luonnonsuojelijat keräävät rahaa metsien rauhoittamiseen. Vuosittainen muutaman satasen maksu joka kohdistettaisiin metsästysmaan hankintaan ja se antaisi maksajalle mahdollisuuden metsästää yhdistyksen mailla. Kun maata olisi ympäri suomenniemeä ei muutto toiselle paikkakunnalle olisi "katastrooffi". No joku kuitenkin sanoo nyt oman maapalan hankinnan olevan taloudellisempaa. Jäsenyys olisi persoonakohtainen ja paratiisiin siirtyminen sen katkaisisi. Kaikki kuntien, seurakuntien ja yleishyödyllisten yhdistysten maat voisi myös keskittää tähän "yhteismetsään". Tälläisessä porukassa voisi kuitenkin riistanhoito ja valvonta mennä vaikeaksi. Vai menisikö? Poissuljettu ei liene myöskään maiden metsästysoikeuksien vuokraaminen "pääsymaksuilla" kaupunkilaismetsänomistajilta. Heitä kiinnostaa monesti ainoastaan metsän tuotto.

Kukas perustaa Yhdistyksen "Maattomat metsästäjät ry"?

[heiluri]

Täällä maalla asumisen harvoja etuja ovat valmiit verkostot,kun kaikki tuntevat toisensa.
Miinusta nurkkakuntaisuus.
Toivotaan että koejäsenyys irtoaa.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Elan]

[Metsastyskerho1]

Näilläkin palstoilla aikaan vaikuttanutta Kuhnaa taidettiin pitää aikamoisena änkyränä ja kyllähän hän aika provosoiva olikin mutta joissakin asioissa hän teki aika oivallisia huomioita. Yksi huomio koski tilannetta jossa kontrasti yksittäisen jäsenen ja muun porukan välillä on kovin suuri. Sinänsä nuo huomiot olisivat kyllä yleistettävissä vaikka Vihreään liikkeeseen eli jopa itseään liberaaleinakin pitävillä ihmisillä on usein alitajunnassa koko joukko kirjoittamattomia sääntöjä jotka asianomaiset itsekin tunnistavat vasta kun joku rikkoo niitä vastaan. Ilmiö on sama kuin vanhana parisuhdekiistana kuvattu "puristaako kumppanisi hammastahnatuubia väärästä kohdasta" -kiista. Joskus takavuosina muistan tapauksen jossa uutisoitiin että joku seura olisi kieltänyt varsikenkien käytön hirvijahdissa. Sisäsivulla poseerasi kaveri muistaakseni 20-patruunaisella lippaalla varustetun FN FAL:n kanssa, baretti päässä ja nuo varsikengät edessään. Olin itse tuolloin alle 20-vuoden mutta näin heti että kenkä puristi ihan muualta kuin noista varsikengistä. Sanalla sanoen, tuo porukka vierasti tuota FAL miestä, ehkäpä hieman pelkäsikin mitä kaveri saisi aikaiseksi hirvijahdissa (eli olisiko hirvessä 20 luotia ja vuokrasopimukset katkolla moisen sodan vuoksi).

Ymmärtääkseni Jahti-lehden lakipalstallakin kuvattujen kiistojen taustalla on likimain aina se että nuo ajattelu- ja arvomaailmat törmäävät jollakin yksittäisellä jäsenellä ja porukan nk. kovalla ytimellä. Tuo kova ydin voi olla hyvinkin pieni porukka mutta syystä tai toisesta he ovat sellaisessa asemassa ettei ainakaan metsästysporukan enemmistö halua lähteä aktiivisesti kyseenalaistamaan kovan ytimen tekemisiä. Tuo syy voi olla että kova ydin omistaa keskeiset metsästysmaat tai heidän kauttaan on saatu vuokrattua jotain seuran toiminnan kannalta tärkeitä metsästysmaita joltain kolmennelta osapuolelta. Tai se syy voi olla niinkin yksinkertainen että tuo ydinporukka hoitaa seuran hallinnon tai hoitaa 90 % talkootöistä eikä kukaan halua vaarantaa tuota asiantilaa, seuran toimihenkilöiksi ja talkoisiin kun on harvemmin tungosta.

Syy miksi nämä asiat päätyvät monesti Lukkarisen lakipalstalle vastattavaksi on se että aika usein tuo ydinporukka onnistuu aikaansaamaan jonkun sellaisen päätöksen jolla he haluavat aikaansaada jonkin tietyn asiantilan mutta he eivät ehkä huomaa tuon päätöksen muodon olevan lainvastainen. Kun tuo "änkyräksi" koettu kaveri huomaa asiantilan ja menee ilmoittamaan siitä johtokunnalle siihen äänensävyyn että "tuo on laiton päätös" niin konflikti onkin jo valmis ja riidallekin on hyvät sytykkeet. Kaikkein pahinta on jos tuo ilmoitus tehdään vieläpä sähköpostitse, siihen lisätään varmuuden vuoksi kaikki sähköpostiosoitteen omaavat seuranjäsenet, Cc:ksi vaikkapa Rhy:n toiminnanohjaaja, tekstiin kovasti huutomerkkejä ja ISOJA KIRJAIMIA. Sen jälkeen pinna on kiristetty valmiiksi ihan kaikilla osapuolilla.

Konfliktit ovat ihmisten aikaansaamia joten ne ovat yhtälailla myös ihmisten purettavissa, tosin monesti niiden purkaminen edellyttää pientä poikkeamista sitä ajatustavasta joka on konfliktin aikaansaanut. Ei ole kenellekään eduksi että asioiden annetaan kärjistyä riidoiksi tai suorastaan tuomioistuinkäsittelyyn saakka. Uudelle jäsenelle ovat oivaksi neuvoksi nuo Elanin antamat kommentit "Toinen juttu on seuran traditioiden ja porukkahengen kunnioitus." ja "Hiukan joustavuutta ja porukkaan sopeutumista auttaa paljon, eikä pidä heti ensimmäisenä vuonna yrittää muuttaa koko seuran toimintaa". Ulkopuolisen silmissä erikoiseltakin näyttävään menettelyyn on yleensä ainakin ollut joku ihan pätevä syy ja siksi on hyvä katsastaa hetken ennen kuin yrittää muuttaa koko porukan toimintaa. Aina voi kysyä joltain kokeneemmalta jäseneltä tuosta asiasta, se ei maksa mitään.

Kuten totesin jo hieman aiemmin niin ei ole kenenkään etu että kiistat kärjistyvät riidaksi saakka ja tämä toimii myös toisinpäinkin eli olisi hyvä että seurakin toimisi rakentavasti ja provosoimatta: Tästä syystä olisi usein myös tuon porukankin oma etu tarkastella tuon änkyrän esilletuomaa ehdotusta tai ongelmaa ilman sen kummempaa ennakkoasennetta: Voisiko kysymyksessä olla ihan oikea ongelma jota asianomainen ei vain ole osannut esittää riittävän ymmärrettävällä tavalla? Joskus se asia voi olla näinkin eli vaikka pyy olisi rauhoitettu seuran vuosikokouksessa jo 20 vuoden ajan, syitä tuon rauhoituksen jatkamiselle ei välttämättä ole enää olemassa.

Aris60 kirjoitus myös tuosta "jotain annettavaa tulisi olla" on sekin ihan näkökulma joka tuppaa monesti unohtumaan. Ja selvyyden vuoksi sanottakoon se jotain ei yleensä voi olla pelkkä jäsenmaksu.

[tetri]

"Seura tekee kaltaisekseen"-lausahdus sopii mielestäni myös tähän yhteyteen. Seikalla on mielestäni sekä hyvät, etä huonot puolensa.

Pidän sitä rikkautena, että metsästysseurat profiloituvat yksilöllisesti sijaintinsa, perinteidensä ja muiden vaikuttavien tekijöiden ansiosta.
Ikävänä puolena saattaa tästä seurata eriasteista "sisäsiittoisuutta" - porukkaan on vaikea päästä, vaikka se muodollisesti olisikin mahdollista.
Samat ongelmat esiintyvät eriasteisina mihin tahansa uuteen yhteisöön ulkopuolisena tultaessa.

Ylivoimaisesti paras tapa pyrkiä seuran jäsenyyteen on henkilökohtainen esittäytyminen porukalle ja tutustuminen heihin myös yhdistystoiminnan ulkopuolella. Ulkokohtainen lähestymistapa ei yleensä kanna hedelmää, vaan saattaa aiheuttaa molemmin puolista kyräilyä ja ennakkoluuloja.
Tietty sisäänajovaihe tutustumisineen on hakijan itsensäkin kannalta järkevä - voihan käydä niinkin, että huomaa omien intressien poikkeavan liiaksi seuran hengestä.

Jos metsästysseuralla on käytössä koejäsenyysmenettely, niin alusta alkaen aktiivisuuden osoittaminen talkoissa ja muussa yhteisessä toiminassa (tuomatta kuitenkaan liian päällekäyvästi itseään tykö ) on paras osoitus jäsenyyskelpoisuudesta.

[Teeripuunoksalla]

se tuottaa kyllä aika veikeesti ongelmia kun et tunne ketään metsästäjiä alueella, mutta tuolla luulisi seuranjäsenyyden irtoavan että koejäsenenä osallistuisi kaikkeen mikä edesauttaa seuran toimintaa. Tein hieman salapoliisityötä seurasta ja löysin sellaista tietoa että seura on todella pieni (jäseniä n.55-75) ja metsästysalueita n. 1900 hehtaaria. Mitäs meinaatte kuinka paljon tuo seuran koko vaikuttaa mahdolliseen pääsyyn? . Itselle tulee ainakin sellainen näkemys että pääseminen seuraan voi joko helpottua tai vaikeutua riipuen täysin että millaisia ihmisiä seura sisällään pitää. Mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan
_________________
old hunters never die.... they just stay loaded

[heiluri]

Todella pieni seura! Saattaa olla melkoinen kynnys ottaa uusia,mutta toivotaan parasta.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[tetri]

[heiluri]

Kyllä tuossa on molempia todella vähän,meillä täällä on pieninkin seura yli 10 000 ha ja jäseniä parisataa.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[tetri]

[tetri]

...

[Teeripuunoksalla]

Päivitellääs vähän tilannetta taas. Tossa 2 pintaan soitteli sitten seuran sihteeri joka oli jo puhunut meikäläisestä seuran puheenjohtajan kanssa. Sihteeri sanoi heti että koejäseneksi pääsy tulee hyvinkin kysymykseen ja sanoi vielä näin että "alkaa meillä olemaan tämä talkooväki jo aika vanhaa että kyllä sitä uutta verta tarvittaisiin" .Ei ne näköjään kaikki ajattele että "kyllä sitä ittekkin pärjätään prkles" . Myös pienpetojen verottaminen on kuulemma oikein hyvä juttu kun se on vissiin seuralla hieman "retuperällä" . Jälleen kerran täytyy peitellä se liika toivekkuus 3 metrin syvyyteen ja odotella että mitä kuunvaihde tuo tullessaan. Kumminkin puheenjohtajan ja sihteerin puheista sai sellaisen kuvan että seuraan voisi jopa oikeasti päästä. Katsotaan mihin tarina seuraavaksi etenee.
_________________
old hunters never die.... they just stay loaded