Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
Kirjoittaja |
Viesti |
Vieras
|
Lähetetty: 09.11.2004 02:54 Viestin aihe: paras tai huonoin riistalaukaus OMA! |
|
|
tällästa ajattelin ettei aina tarvisi lukea naapurin töppäilyistä ja että jokaine vois kertoa omat parhaatkin muistot |
|
Takaisin alkuun |
|
|
virtsu Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 11 Maa 2004 Viestejä: 49 Paikkakunta: Tuusula
|
Lähetetty: 09.11.2004 10:01 Viestin aihe: |
|
|
Elämäni ensimmäinen hirvilaukaus; matkaa paikallaan olevaan vasaan n. 50 metriä, tiukka tuijotus, tiukka puristus ja ....pam.
Vasa löyty seuraavana aamuna, laukaus oli napakymppi, mutta väärän pään lavassa.
|
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 09.11.2004 16:13 Viestin aihe: |
|
|
Ensimmäinen hirvijahti syksy nöösipoikana 15v,ukot puulas kokoajan koukkupasiin ja kuumimpaan paikkaan,toisena aamuna sitten onnisti,4+4piikkinen tuli aivan hiljaa ja yllättäen ojalle seisomaan matkaa n30m,ensin tietysti puhalsin kiikari huuruun,akkiä pyhkäisy,herrajumala sehän seissoo siinä vieläkin!kauhea puristus ja laukaus onneksi kiväärissä oli laukaus säädetty helvetin keveäksi,karmea nykäys ois muuten tullu,heti näki et osu se,sonni potkas hirveeseen laukkaan,sit tietenkin heti mieleen et nyt meni suolille eihän sitä vielä sillon tienny et ainahan se suurinpiirtei ponnistaa pois näköpiiristä,ei ehtiny jäädä kuunteleen kuuluuko rysäystä ku kaatuu vaan hyppäsin heti tornista,ei tainnu jalka osua rappusiin mennessä ja sit äkki sinne missä se ampumahetkellä seiso,melken tuli itku kun näin että keuhkoveret oli puhaltanu ojaan,sen verran jo jännitys laukesi,pötköttihän se siellä 40m päässä,osuma oli takakeuhko. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Pohjolanmies Vieras
|
Lähetetty: 09.11.2004 17:16 Viestin aihe: |
|
|
Paras ehkä: teeri 300 metriin 243:lla kiikari kuuskertanen suurennos. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Nisäkäs Vieras
|
Lähetetty: 09.11.2004 18:41 Viestin aihe: |
|
|
Pohjolanmies kirjoitti: | Paras ehkä: teeri 300 metriin 243:lla kiikari kuuskertanen suurennos. |
Olisin melkein valmis pitämään tuota laukausta huonona.Teertä ei ammuta kolmeensataan metriin.Se laukaus olisi pitänyt jättää ampumatta,olipa lopputulos mikä tahansa.
Montako haavakkoa luulet ampuneesi metsästyselämäsi aikana?Muuten tuo 243:en on tietysti hyvä pudottamaan. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
338 Lapua Magnum Kanta-asiakas
Liittynyt: 02 Kes 2004 Viestejä: 942 Paikkakunta: Oripää
|
Lähetetty: 09.11.2004 19:40 Viestin aihe: |
|
|
Huonoja on paljonkin mutta jos nyt otetaan hirvijahdista tapaus kun ammuin tyhmyyttäni ohi pelkästään liiallisen ennakon takia. No tämä tapaus opetti kantapään kautta aikapaljon.
Vastaavasti hirvijahdista myös sarjaan "haamulaukaukset" kuuluu tapaus kun ammuin yksinäisen lehmän 150 metriin juoksuun ja vielä männikköön. Piti vaan nostaa ase ja katsoa mikä eläin mutta jotenkin "lipsahti" kun näytti olevan kiikarin ristikko paikallaan. Tämä laukaus olisi saanut jäädä ampumattakin mutta hyvällä tuurilla ja ehkä osittain taidollakin kävi tälläkertaa näin. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 09.11.2004 20:31 Viestin aihe: |
|
|
huonoin on tällä samaisella nöösipojalla,nyt vähän myöhemmin kun tuli lähtö kolarihirven perään,tieto oli että jalkapoikkinen ja sarvetkin oli ollu ehkä,no koira jäljille,30min niin alkoi armoton haukku,elukka siirtyili aika hiljaa ja kyttäilin tilannetta,kohta hakku painoi alueen uskomattomimpaan lepikkoon,kattelin rugerin avotähtäimellä että tuossa se seisoo jalka näky se poikkinainenkin ja vähän kankkua,katsoin et tossa on etusorkka nostin mutulla sopivan korkeuden ja läväytin kuulan matkaan,sonni rojahti aika välittömästi,mutta samalla oli rojahtaa housuihin kun takaa lähti juoksuun narttu ja vasa ja koira hulluna perään,toivoin vaan että tee nyt luoti poikkeus äläkä vaan oo puskenu läpi,olihan siinä niin !&%¤#"! puutakin välissä lohduttelin,mut ei auttanut läpi oli mennyt ja verijälki todisti pahimmat pelkoni oikeiksi,sitten alko armoton vitutus ja soitto rumpa et ukkoja passiin vähän joutuin,a-mies sano vielä et toivotaan nyt et osu sitten siihen vasaan,tuli siinä rukoiltua siinain !&%¤#"! avuksi,elukka oli omalla alueella ja kuponkejakin oli sen yhen vasan verran,eikä naapureillakaan montaa,koiran haukku loppui ja pimeä tuli,mutta koira ei tullu,joten varmaa oli että elukka on hyytynyt,siinä vaiheessa oli jo niin kypsää miestä jottei mitään rajaa,hyvä kuitenkin että eläin oli nurin,koira tuli vastaan kun lähdettiin tutkan osoittamaan suuntaan,näytti että sekin tajusi tilanteen,oli sekin niin !&%¤#"! näköinen että olin jo satavarma että narttu siellä köllöttää ja vasa juoksentelee orpona siinä vaiheessa jo naapurin puolella,mutta onneksi se sitten oli kuiten se vasa,siinä vaiheessa ei enää vituttanut että osumakin oli isonkeuhkonpuolella,sen verran kuitenkin olin kiukkuisen oloinen ettei jahtikaverit ihan siinä kun puukkokädessä olin niin enää viittineet !&%¤#"!,on ne kuitenkin aina sillointällöin muistaneet passiin mennessä sanoa että tämä on Jakken paikka ku on nuin sankkaa kuusta ettei se enää nuitten jälkeen kahdesta mee läpi,etes Ruukerilla,tai ovat ehdotelleet leikillään siirtymistä takas 308aan,mikä on kyllä toisaalta ehkä pahimmanlaatuista suunsoittoa. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Pohjolanmies Vieras
|
Lähetetty: 09.11.2004 22:21 Viestin aihe: |
|
|
Nisäkäs kirjoitti: | Pohjolanmies kirjoitti: | Paras ehkä: teeri 300 metriin 243:lla kiikari kuuskertanen suurennos. |
Olisin melkein valmis pitämään tuota laukausta huonona.Teertä ei ammuta kolmeensataan metriin.Se laukaus olisi pitänyt jättää ampumatta,olipa lopputulos mikä tahansa.
Montako haavakkoa luulet ampuneesi metsästyselämäsi aikana?Muuten tuo 243:en on tietysti hyvä pudottamaan. |
Ei ykskään teeri oo kyllä jäänyt haavakoks. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Petsamo Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 13 Huh 2004 Viestejä: 46
|
Lähetetty: 10.11.2004 00:00 Viestin aihe: |
|
|
Hyviä riistalaukauksiakin on mielessä, mutta kuitenkin päällimmäisenä on se selvästi huonoin. Olen hirviporukassani saanut vuosien varrella mainetta siinä, että ammun vain ehdottoman varmoihin paikkoihin. Useita melko hyviä tilanteita on päässyt läpi ja olen saanut kuulla niistä pakolliset vinoilut.
Varmojen paikkojen taktiikkani toimi hyvin kymmenkunta kaatoa (ja ainakin tuplasti läpi päästettyjä), kunnes kerran iski synti nimeltä ahneus. Aukean taakse passini eteen tuli pilkistelemään lehmä kahden vasan kanssa, matkaa hieman yli sata metriä. Pidin selvyytenä, että ne harppovat aukean yli suorinta tietä, eli aivan tornini vierestä. Näin alkoikin tapahtua ja silloin tein ratkaisevan virheeni: Päätin saada molemmat vasat, kunhan aloitan tarpeeksi kauas. Ensimmäisen laukauksen lähtiessä, oli elukoihin matkaa n. 80-90 metriä, tulivat kohtalaista ravia. Kiikarista katsottuna laukaus osui hyvin, ja keskityin jo tähtäämään toista vasaa. Sekunnit kuluivat ja ihmetyksekseni kumpikaan vasoista ei alkanut näyttää kaatumisen merkkejä. Vielä kun mokomat vaihtoivat keskinäistä järjestystään ainakin pariin kertaan siinä juostessaan. Mitään ei vaan näkynyt, ja aivan viime hetkellä (matkaa n. 15 metriä) Ammuin vasaa toivoen sen samaksi kuin ensimmäisellä laukauksella. Se kaatui heti, toinen meni lehmän mukana menojaan.
Useamman miehen voimin etsimme toiveikkaina vasasta toista luodin iskemää, mutta tuloksetta. Tämän jälkeen simuloimme ensimmäisen laukauksen tilanteen, ja maasta löytyikin luotini jälki. Karvaa tai verta ei löytynyt sitten millään ampumapaikalta eikä jäljistä. Pakometsikkö passitettiin ja ajettiin, mutta ko. eläimiä ei tavoitettu.
Olen sikäli helpottunut, että haavakon merkkejä ei löytynyt. Tarinan opetus: Vaikka hirviä tulisi millainen lauma hyvänsä, valitaan sieltä vain yksi kohde ja ammutaan sitä kuin se olisi ainoa! |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Sjc ***
Liittynyt: 14 Huh 2004 Viestejä: 880
|
Lähetetty: 10.11.2004 16:33 Viestin aihe: |
|
|
Tuli tuosta pakostakin mieleen erään henkilön tämän syksyn hirvenammuntatilanne. Mies oli hakekasan päällä istumassa (tai edessä) Edessä 180 astetta aukkoa. Metsän reunaan n 100m. Lehmä ja kaksi vasaa tulee oikealta puolelta hitaasti kävellen, välillä kuulostellen ajomiestä ja koiraa. No, miehellä on tapana ampua aina rankaan että putoaa, eikä juokse. Vasa pysähtyi --> Ristikko ekaan vasaan, kuti ja tippui paikalleen. vrt. radalla seisovat. Tämä näki sen kiikarista ja vasa ja lehmä lähtivät juoksemaan tietenkin pois. No, toinen vasa, sai kuulasta juoksuun, ja tilanne vastasi kuulemma taas niin ampumadan juoksua. Tämä tosin vaati vielä lopetuslaukauksen.
Ja tietenkin, kuulemma lehmänkin olisi vielä voinut ampua. Tai niin ainakin sanottiin.
Omalla kohdalla on niinkin hyvin kuin että ei ainuttakaan epäonnistunutta tilannetta. Olen seuran nuorin jäsen (16v) ja pääsin kuluneella syksyllä ampumaan sen ensimmäisen hirven. Lehmä ja vasa rymisteli passiin, meinasivat tulla kopiksi asti, mutta väistivät vähän väärään suuntaan, ja vasa sain naturalisen mentävän reiän takakeuhkoon. Olin kyllä jälkikäteen sanottuna hieman hysteerinen kun vasa jatkoi juoksua, radiosta sateli kysymyksiä ja neuvoja. Isäni pyysin viereisestä passista paikalle, etsimme pakojälken ja alkoi verijälkeä löytymään, niin alkoi pulssikin helpottaa. JA 50m, ja siellä se oli.
Ensimmäinen maistuu aina parhaalta
Pidemmän version voi lukea jostain täältä foorumilta.
Hienoja kokemuksia.. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
micke b Kanta-asiakas
Liittynyt: 04 Elo 2004 Viestejä: 255 Paikkakunta: Häme/Keski- Suomi
|
Lähetetty: 10.11.2004 17:08 Viestin aihe: |
|
|
Kyllähän parhaimpia on ne muutamat laukaukset / kerrat jolloin on tiennyt kaiken olleen kohdalla ilman alitajunnassa jäytävää epäilystä "josko sittenkin", "eikö se !&%¤#"! pysähykkään" ja "missä verijälki".
Itellä ensimmäinen tämmönen oli kun jahattiin aamulla haavotettua vasikkaa ja oli jo hämärä tulossa eikä elukkaa ollu löytyny. Verijäljet oli loppuneet eikä tuoretta jälkeäkään löytynä. Päätettiin sitten vanhemman kampraatin kanssa vielä kiertää mäestä jossa elukat oli koko kesän majailleet. No sieltähän ne lähti tiheästä risukosta, emän rytke selkeästi poispäin mutta vasa lähti leikkaamaan enemmän meitä kohti. Risukossa oli juuri sillä kohalla aukea jossa pysty ampumaan vielä noin 30 metriin asti ja sieltähän se vasa paino täyttä laukkaa. Pyssy kohilleen harmaaseen lapaan ja puristus. Ei merkannut osumaa ja vanhempi kampraatti huusi että ammu, ammu, juoksee vielä. Sen vaan ite ties että oli kohillaan ja pysty sanomaan ettei tarvi enää lisätä ja kohta puskasta kuulu kahaus kun meni elikko kyljelleen. Se oli sitä.
Kyllä ne on ne huonotkin hyvässä muistissa ja täytyy tuossa kirjottaa ko kerkiää. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Aery Vakituinen kirjoittaja
Liittynyt: 10 Maa 2004 Viestejä: 52 Paikkakunta: Hattula
|
Lähetetty: 10.11.2004 19:05 Viestin aihe: |
|
|
Itsellä ikää 16 vuotta ja tuli tänä syksynä ammuttua ensimmäinen hirvi.
Olin vaarini kanssa juurikaspellon laidalla kyttäämässä ja illan kuluessa pellolle tuli 4-piikkinen sonni syömään.
Aikani siinä odottelin, että kääntyisi kyljittäin ja lopulta pääsin ampumaan.
Hirvi lähti juoksemaan kohti ja kaarsi edestämme ja meni lopulta metsään.
Pitkän hakemisen jälkeenkään ei löytynyt merkkejä osumasta eikä hirveä.
Soitimme apuvoimia ja neljän miehen ja yhden koiran voimin haimme hirveä mutta mitään ei löytynyt. Laukaus tuomittiin ohimenneeksi. Kyllä harmitti. Matkaakin oli ollut vain 70 metriä ja olin ampunut ohi.
Seuraavana päivänä koulussa sain tekstiviestin; enoni oli käynyt vielä uudestaan päivännäöllä katsomassa ja sama koira, joka oli ollut edellisiltana mukana oli löytänyt hirven.
Olimme illalla olleet 20-30 metrin päästä löytöpaikasta, mutta maasto oli 2-3 metriä korkeaa todella tiheää koivutaimikkoa. Hirven löytääkseen olisi pitänyt kompastua siihen.
Osuma oli ilmeisesti ollut hyvä mutta mitään ei löytynyt ja kokematon ampuja kun oli...
Olin kyllä tyytyväinen ja fiilikset nousivat kattoon, kun hirvi oli löytynyt, vaikka se pitikin kuopata. _________________ Puuttuva tarkkuus on korvattavissa ylimitoitetulla tulivoimalla. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 12.11.2004 11:58 Viestin aihe: |
|
|
Paras laukaus on kun ammuin telekän peikkarilla lentoon ja se lensi vielä sivuttain
Huonoin laukaus on kun ammuin hirvestä ohi tänä syksynä. Laukaisin just sillon ku vasa puottautu ojjaan ja luoti meni yli. |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Artsi Kanta-asiakas
Liittynyt: 26 Mar 2004 Viestejä: 292 Paikkakunta: Juuka
|
Lähetetty: 28.11.2004 18:09 Viestin aihe: |
|
|
Huonoin laukaus oli kun ammuin ensimmäisen hirveni neljäntenä passivuonna. Jäljellä oli enää yksi vasan ja aikuisen lupa. Minulle tuli emä (älytön tankki) kahdella ylivuoteisella jotka näytti vasoilta verratessani niitä emään. Ammuin toisen ylivuoteisen ja karmea totuus paljastui kun ajoporukka tuli paikalle. Onneksi oli vielä aikuisenlupa käyttämättä.
Paras laukaus oli kun ammuin eri vuosina kaksi (vasa, uros) keskelle tielle tietä rankaan, helppo oli nostaa kyytiin, autot ei tosin päässeet ohi. (yksityistie, tiessä mutka ja turvallinen ampumasuunta) |
|
Takaisin alkuun |
|
|
Vieras
|
Lähetetty: 10.12.2004 18:38 Viestin aihe: |
|
|
paras kun ammuin puskan läpi valtavan uroshirven suoraan paisteille kolmenollakasilla kaatui heti ja molemmat jalat täysin kappaleina
ja tämä vain siksi kun käytin erittäin järeää 7,62mm sakoa ja luotina 10,1grammainen räjähdekärkinen sakon hirviluoti ampumamatka oli noin 170m
Hyvää loppujahtikautta niille kuntturoille joilla niitä hirviä vielä metsässä on
T: Riistan kaataja Pali |
|
Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|