Projekti - Drillingillä läpi metsätyskaudesta 2010 - 2011

[HeTaHe]

Duoda duoda... Korjatkaa mikäli käsitykseni on väärä. Eikös Merkel SLII sarjan rihlakot tehty juuri Duralalumiini rungolle ja niistä löyty myös kaliberivaihtoehtona 9,3*74R. Tästä päätellen kestoa aineelle löytyisi. Tosin eihän tämä vm-56 oleva drillinki ole vertailukelpoinen suoraan nykyaseitten kanssa.Olisikohan tämä ase Duralalumiini kokeilun isoäitiprototyyppiä

http://www.gunsworld.com/reload/65x57r.html

Lähelle maksimia näköjään pitää latauksen kanssa mennä ennenkä siitä hirvilaillisen saa. Pitää asia tutkia ennenkä luopuu ajatuksesta hirviaseena. Radalla nopeusmittarin kanssahan asia sitten aikanaan selviää.

Aiemmin ajattelin, että enemmän pitää kiinnittää huomiota haulilatauksiin, ettei mene ampumaan 16 kaliberiin saatavia yli 32gramman latauksia. Olisi pitänyt tutkia asia vieläkin tarkemmin ja perusteellisemmin.
_________________
Ei jahtipäivä elämää lyhennä

[igorrock]

Jaa, vai että alumiinin käyttö aloitettiin jo noinkin varhain.

Sen verran olen jostain lukenut että Keski-Euroopassa on alkupään kevytrunkoisilla drillingeillä syystä tai toisesta vähän huono maine. Ilmeisesti aijemmin käytetyt rakenneratkaisut ja ainevahvuudet täytyi uuden materiaalin kanssa pistää aika paljolti uusiksi ja siirtymävaihe ei ilmeisesti sujunut ihan ilman ongelmia. Tai sitten kyse on vain germaanien vanhoillisuudesta.

[Chillie]

Otappas kuvia sen aseen monoblokista ja siitä rungon sulusta ja iskupohjasta niin päästään ihmettelemään miksi se silumiini niin kestää..

S

[fox66]

Kirkas lukkorunko ja tummat ruuvien kannat ovat dural-lukkorunkoisen aseen tyypillinen tunnusmerkki.

http://www.kettunet.com/Sauer3000.html
_________________

[Pohjola]

jotenki on sellainen hytinä, että ennen on käytetty parempia "rautoja" mutta alumiinin kohalla on voinu käydä toistepäin.

[HeTaHe]

Kiitoksia muuten fox66:lle loistavista sivuista. Ei olis drillinkiä tullut Saksasta ilman sivustoasi.

Waffen Schmithuesenia suosittelen muillekkin. Palvelu nopeaa/asiallista. Saksaksi ois asiat hoituneet vielä täsmällisemmin. Sen siitä saa, kun koulussa ei ymmärtäny lukea tärkeitä kieliä.

Tässä näitä kuvia analysoitavaksi. Oma tietämys asiasta loppui, mutta mielenkiintoista olisi kuulla miten kestävä teidän mielestä kyseinen rakenne on. Uskaltaako lähteä hakemaan hirvilatausta, vai onko parempi hommata sisäpiippu ja keskittyä pienariammuntaan
_________________
Ei jahtipäivä elämää lyhennä

[Chillie]

Kyllä siellä teräs on vastassa, missä pitääkin.
Hitaita ruuteja ja ei rihlakosketukselle, niin kyllä tuohon voi alkaa paukkuja kehittelemään.

S

[Aris60]

Chillie kirjoitti

"Otappas kuvia sen aseen monoblokista ja siitä rungon sulusta ja iskupohjasta niin päästään ihmettelemään miksi se silumiini niin kestää.."

Uteliaisuus heräsi, missäs tuossa aseessa on silumiinia?

[Chillie]

Kuhan heitin..

S

[Aris60]

Ihan hyvällä perinteisellä tavalla tehty kevytmetalliase. Huomaa teräsinsertit....

Tämän tyyppisten alumiini seosten historia alkaa vuodesta 1903 tai 1904 Saksasta Dürener Metallwerke Aktien Gesellschaft nimisestä yhtiöstä. Noin 1910-1915 alkoi kaupallinen valmistus teollisuuden käyttöön Duralum nimellä.

Aseita valmistettiin sarjavalmisteisesti jo 1930 -luvulla kyseisestä seoksesta. Sauer Sohn teki Saksan armeijalle ainakin pistoolia tällöin. Haulikoita löytyy jo useammalta valmistajalta samalta ajalta. Kuinka laajaa valmistus oli ei ole tiedossani. Ongelmia oli paljon. Materiaalihan on joidenkin ominaisuuksien osalta jopa parempaa kuin teräs. Ongelmia on kuitenkin materiaali valmistuksen yhteydessä lämpötilankestävyyden osalta. Samoin hapettuminen sulana on ongelma. Lämpökäsittely oli suuri salaisuus vielä II maailmansodan aikana. Myöskään mitoituskriteereitä ei ollut. Näistä seikoista johtuen vanhojen aseiden yleinen jännityskorroosio ja siitä johtuvat asevauriot olivat yleisiä. Osittain samoista syistä tämänaikaiset materiaalit on korvattu uusilla 7000 -sarjan seoksilla.

Aikansa huipputekniikkaa http://en.wikipedia.org/wiki/LZ_129_Hindenburg

Nykyiset alumiiniseoksista tehdyt aseet poikkeavat aika ratkaisevasti -50 luvun aseista. Suuri harppaus seosten kehityksessä oli 1970 luvulla ja se näkyy 1980 -luvun aseissa.

Silumiinista tehdään aseita merkinantoon.

[tommiunk]

Punnitsemaan piti lähteä kun tuon painon 2800g kuulin. Itsellä on vuoden -60 16/70-7x65r teräs rungolla ja painoa 3100g. yllättävän paljon painoeroa tekee tuo dural runko.
Toisaalta olen kyllä tyytyväinen tuohon korkeampaan painoon 7x65r´n voimakkaamman rekyylin vuoksi.

[miksa]

[HeTaHe]

Tuossa kun asetta on nostellut ja hypistellyt niin ihan lupaavalle vaikuttaa. Hieman etupainoinehan ase on ja takatukki turhan matala. Kiikarin asennuksen kans tulee olemaan ongelmia, mikäli kyttäyskiikarin meinaa asentaa.

Varmistimen kanssa tulee todennäkösesti ärräpäitä irtoamaan, mutta alkaa jo liikkumaan ihan hyvin öljytipan ja kliksuttelun jälkeen. Takaliipaisin tuntuisi olevan turhan "takana". Herkistin tuntuu aika makealta, mutta laukaisut muuten ovat "kovat". Eivät veny, vaan vaativat jämän liipaisun. Luotipiipun nallipiikkiä pitää lyhennyttää, koska näyttää jättävän klikkipaukkuun orkosen.

Niin sitä piti kysyä, että millaisia merkkejä minun tulee seurata ratakäyntien yhteydessä? Tunnistaisin ajoissa, ettei aseen runko ole "kuttaperkasta" tehty ja välttyisin vaaratilanteilta. Sulut ovat todella tiiviit, eikä ase lonksu yhtään vaikka piippua vääntelee ilman etutukkia.
_________________
Ei jahtipäivä elämää lyhennä

[TAK85]

Kyllä niitä merkkejä on turha seurata. Pysytellä vaan turvallisisdsa latauksissa. Minulla on tuolla toisessa paikassa tuon ajan Sauer drillinkien esitteitä ja hinnastoja. Siellä tunnetaan nuo dura runkoisetkin. Katsonpa sieltä kunhan ehdin mitä sanotaan.

[HeTaHe]

Kiikari saapui huollosta ja pääsi ulkoiluttamaan Saueria radalle. Keli oli mitä mainioin. Tuuleton ja -3 astetta pakkasta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Aseenkohdistamisessahan on monenlaista ideaa. Oma tyylini on ampua ihan pöydän päältä repputuelta. Matkana 100m. Rihlan kanssa värkätessä huomasin miten ampuma-asennon vaihtaminen vaikutti merkittävästikkin tuloksiin. Hakusessa on vielä se "oikeaoppinen" ampuma-asento drillingin kanssa. Asetta jäähdyttelin reippaasti. Joka laukauksen välissä napsuttelin pienarilla.

RWS:n uudet hylsyt olin tulpannut vanhoilla Lapuan 7,0 gramman scenareilla ja muutama 6,5 grammanen lapualainenkin oli nokassa. Ruutina N140, jota oli 2,40 grammaa. Alarajoilla mentiin latauksen suhteen, mikä mielestäni näkyi muutamien hylsyjen nokeutumisena. Valtaosa hylsyistä säilyi ihan kirkkaana.

Kasathan ovat ihan järkkyttävää luokkaa, mutta uskon niiden pienentyvän pikkuhiljaa kunhan yhtä muuttujaa kerrallaan lähtee korjaamaan. Esimerkiksi 4*32 kiikarilla ja tolpparistokolla ampuminen vaatii vielä paljon totuttelua. Yllättävän kirkas ja terävä kuva noinkin iäkkäässä kiikarissa. Sekin totuus pitää myös myöntää, ettei ampujakaan alle moan kasoja jatkuvalla syötöllä hyvälläkään aseella ammu.


Kiikarista loppui korkeussäätö kesken. Tuon ylemmäksi en osumia saanut. Sivusuunnan sain jaloilla säädettyä siedettäväksi. Nuo paikkalappujen osumat on ammuttu kolmella 6,5 grammasella lapualaisella. Sitten nuo paikkaamattomat reijät ammuin lopuksi 7,8 grammasella scenarilla. Paljon on vielä tosiaan värkättävää ennenkä teertä lähden koettamaan.

Vasemmalla olevat kaksi hylsyä mustuivat voimakkaasti. Oikealla olevat hylsyt ovat mielestäni ihan mallikkaan näköisiä. Nallipiikkiä pitää lyhennyttää asesepällä. Siitä nuo naarmut.