Aseharrastus ja eduskuntavaalit 2011; Jussi Halla-aho

[admin]

8.2.2010
Aseharrastus ja eduskuntavaalit 2011
Arvoisa aseistettu kansalainen! Koska seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää hieman yli vuosi, on
syytä muistuttaa eräistä tosiasioista.
Kuten kaikki tiedämme, suomalainen aseharrastaja on elänyt lainsuojattomassa tilassa vuoden 2007
Jokelan joukkomurhasta lähtien. Tilannetta pahensivat entisestään Kauhajoen tragedia vuonna 2008 ja
kauppakeskus Sellon verilöyly 2009. Suorastaan hämmästyttävällä tavalla 600 000 mihinkään
syyllistymätöntä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa sekä asekeräilijää ovat päätyneet poliitikkojen,
median ja virkamiesten sylkykupeiksi ja kiusanteon kohteiksi.
Poliittiselle eliitille laillisten aseiden ja aseharrastajien demonisointi on helppo ja tehokas keino kääntää
yleisön katse pois sellaisista asioista, jotka oikeasti vaikuttivat Jokelassa, Kauhajoella ja Sellossa, esim.
nuorison mielenterveyspalvelujen häikäilemättömästä alasajosta sekä lepsusta ja ”humaanista”
kriminaalipolitiikasta.
Tiedotusvälineiden toimintaa leimaa ideologinen hysteria yhdistyneenä tietämättömyyteen ja
journalistiseen laiskuuteen. Kun valtakunnan suurin sanomalehti kertoo, että Kauhajoen ampujan Walther
P22 Target –pienoispistooli on ”viranomaiskäyttöön suunniteltu sarjatuliase”; kun jokainen humalaisen
kädessä vilahtanut starttirevolveri, ilmapistooli tai akkuporakone uutisoidaan ”järeänä käsiaseena”; kun
laillisten aseiden lukumäärästä tai niillä tehdyistä rikoksista valehdellaan sumeilematta, on selvää, että
tämä on omiaan lietsomaan tavallisen kansan keskuudessa paniikkia ja ”kielletään kaikki!”‐ilmapiiriä.
Median ja poliitikkojen toimintaa ikävämpää on kuitenkin viranomaismielivalta, viranomaisen kun pitäisi
perustuslain mukaan noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jokelan jälkeen paniikissa julkaistu
Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohje (AYO) oli kokoelma älyttömyyksiä ja suoranaisia laittomuuksia.
Esimerkkejä ensin mainituista olivat luvanhakijalta vaadittu lääkärintodistus, jollaista suurin osa lääkäreistä
ei suostunut kirjoittamaan ja joka ei kirjoitettunakaan todistanut hakijasta yhtään mitään, sekä kaikkien
käsiaselupaa hakevien haastatteleminen kahden poliisihenkilön voimin riippumatta siitä, montako
käsiaselupaa hakijalla oli ennestään hallussaan.
AYO:n lainvastaisuuksista eniten ovat puhuttaneet käsiaselupien automaattiset määräaikaisuudet ilman
laissa edellytettyjä ”erityisiä syitä”.
Paljon suitsutettuun yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen AYO:lla ei tietenkään ollut mitään vaikutusta,
mutta lupahakemusten käsittelyajat sillä saatiin venytettyä useisiin kuukausiin ja käsittelymaksu nostettua
yli kaksinkertaiseksi. Sillä myös ajettiin asealan elinkeinonharjoittajat ahdinkoon ja lisättiin entisestään
aselupakäytäntöjen epäyhtenäisyyttä paikkakunnittain. Siinä missä yksi poliisilaitos yrittää AYO:nkin oloissa
pitää toiminnassaan yllä jonkinlaista tolkkua, toisessa sovelletaan haastattelu‐, lääkärintodistus‐ ja
määräaikaisuuspelleilyä jopa metsästyshaulikoihin.
Tapa, jolla uutta ampuma‐aselakia on valmisteltu, on kaikilta osiltaan irvikuva hyvästä hallintotavasta. Tämä
käy ilmi kahdeksan asealan järjestön oikeuskanslerille 28.10.2009 jättämästä laajasta ja yksityiskohtaisesta
kantelusta, jonka tiedotusvälineet valitettavasti ja odotetusti vaikenivat kuoliaaksi.
Tässä tilannekatsauksessa ei liene harrastajille mitään uutta. Sen sijaan on syytä tarkastella, miten
aseharrastajat itse ovat tilanteessa toimineet ja miten heidän pitäisi toimia. Tavallisin vastarinnan muoto
lienee harrastajien omilla keskustelufoorumeilla ja omissa painojulkaisuissa protestoiminen. Astetta
aktiivisemmat lähettävät päättäjille palautetta, kuka enemmän kuka vähemmän rakentavaan sävyyn.
On selvä asia, että omassa porukassa jupiseminen ei edistä tavoitteita, mutta kansalaispalautteenkaan
tehoon ei kannata liikaa luottaa. Se nimittäin perustuu sellaiseen virheelliseen oletukseen, että
asehysteerikoiden väärien mielipiteiden taustalla olisivat väärät tiedot, ja että kun nämä väärät tiedot
korjataan, myös väärät mielipiteet korvautuvat oikeilla.
Melko pian Kauhajoen jälkeen lähetin sähköpostia valikoiduille kansanedustajille. Pyrin lyhyesti,
ytimekkäästi ja ystävällisesti selittämään, miksi käsiaseiden kieltäminen ja muut ehdotetut paniikkiratkaisut
eivät lisäisi turvallisuutta tai muutakaan hyvää. Eräs Vasemmistoliiton naispuolinen edustaja, joka on
Heckler&Koch MP5:n toimintatapaa koskevilla asiantuntijalausunnoillaan saavuttanut aseharrastajien
jakamattoman suosion, vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, että pitkällä tähtäyksellä turvallisuutta voidaan
tietysti lisätä vain lisäämällä ihmisten välistä rakkautta, mutta lyhyellä tähtäyksellä on hyvä kieltää
käsiaseet.
Huomaatte ehkä, mitä tarkoitan. Näiden ihmisten kanssa ei voi eikä pidä keskustella. Eivät he vaadi aseiden
kieltämistä siksi, että he itsekään uskoisivat turvallisuuden sillä tavalla lisääntyvän. ”Turvallisuus” on heille
vain tapa rationalisoida oma hurmahenkinen ristiretkensä. Sinun aseesi ovat heille pakkomielle. Ne on
saatava sinulta pois, hinnalla millä hyvänsä. He eivät nuku öitään rauhassa niin kauan kuin maassamme on
yksikin yksityisessä omistuksessa oleva ampuma‐ase.
Fanaattisia asevastustajia on tietenkin päätöksentekijöistä vain pieni osa. Suurempi ongelma on se
enemmistö, jolle asia on täysin yhdentekevä tai ei ainakaan niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi tehdä
olonsa epämukavaksi tappelemalla ”ajan henkeä” vastaan. Valtaosa esimerkiksi eduskunnan porvarillisista
broilereista ei suhtaudu aseisiin kielteisesti tai muutenkaan intohimoisesti. Jos harrastaja lähestyy heitä, he
vakuuttavat pitävänsä metsästystä ja ampumaurheilua hienoina asioina, joiden tulevaisuus on taattava.
Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska sosiaalisen paineen ja viimeistään ryhmäkurin vuoksi he
äänestävät kiltisti ”kyllä” aivan mille tahansa lakiesitykselle, jonka Anne, Ritva, Jouni ja Mika
sisäministeriöstä heidän eteensä kantavat.
Varoittavana esimerkkinä toimikoon helmikuussa 2009 hyväksytty, RKP:n ja Vihreiden masinoima
katastrofaalinen ulkomaalaislaki, jonka hedelmiä tällä hetkellä poimitaan. Yksityiskeskusteluissa oli vaikea
löytää kokoomuslaista tai keskustalaista poliitikkoa, joka olisi kannattanut kyseistä lakia. Silti joka ainoa
kokoomus‐ ja keskustaedustaja äänesti laille ”kyllä”. Koska Jyrki ja Matti komensivat. Juuri samoin tulee
tapahtumaan uuden ampuma‐aselain kanssa.
Tämän lisäksi on muistettava, että aseharrastajien ja metsästäjien sekä heidän perheenjäsentensä äänet
kelpaavat kyllä aivan kaikille. Tästä seuraa, että vaalien lähestyessä kansanedustajaehdokkaat vastaavat
kysymyksiisi juuri sitä, mitä he olettavat sinun haluavan kuulla. Kenenkään sanaan ei voi eikä pidä luottaa.
Jos ehdokkaasi on ollut tähän asti passiivinen uuden ampuma‐aselain suhteen, hän tulee olemaan sitä myös
jatkossa. Meidän etujamme ei turvata ja edistetä lämpimillä ajatuksilla vaan teoilla. Vain ehdokkaasi
tosiasiallisella toiminnalla on merkitystä.
Aseharrastajat kyselevät, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että
jokaisen pitää juuri nyt ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukkaita aseita, jotta niiden
pakkolunastaminen tulisi valtiolle mahdollisimman kalliiksi. Vakavasti puhuen voidaan listata ainakin kolme
ongelmaa harrastajien asenteessa:
1) Vaikka meitä on yli puoli miljoonaa, meillä ei ole minkäänlaista painoarvoa edes itseämme koskevissa
kysymyksissä. Tämä johtuu siitä, että me emme koe muodostavamme yhtä intressiryhmää.
Reserviläisampujat, kilpa‐ampujat ja metsästäjät istuvat kukin omassa poterossaan ja toivovat, että jospa
juuri heidän pyssyjään ei vietäisi, viekää ne kaikki muut.
Vihulainen ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain ”järeistä”, ”erityisen tulivoimaisista”, ”pelottavan
näköisistä”, ”helposti kätkettävistä” tai ”lähes sarjatulta ampuvista” aseista. Kuten ylempänä sanoin, heidän
tavoitteenaan ei ole luoda turvallisempaa Suomea vaan lopettaa yksityinen aseenomistus. Tämä tavoite on
toteutunut vasta, kun viimeinenkin loukkupistooli ja ampumahiihtopienoiskivääri on sulatossa.
Epämääräisillä vakuutteluilla ”vakavamielisen ampumaharrastuksen” edellytysten turvaamisesta
sisäministeriön joukot panevat ammunnanharrastajat puukottamaan toisiaan selkään eli toteuttavat
perinteistä ”hajoita ja hallitse” –tekniikkaa.
2) Harrastajat ovat kyvyttömiä tai haluttomia näkemään tilanteen vakavuutta. Kansliapäälliköiksi,
tarkastajiksi ja viranomaistoiminnan laillisuuden vartijoiksi ei ole nimitetty asenteellisia ja epäpäteviä
ihmisiä sattumalta. Heidät on harkiten sijoitettu asemiinsa toteuttamaan ylimmän valtiojohdon missioita,
joista yksi on siviiliväestön riisuminen aseista.
Koska tilanteen vakavuutta ei nähdä, ollaan haluttomia arvioimaan perusteellisesti uudelleen omaa
äänestyskäyttäytymistä. Ehdokkaallasi ei ole mitään syytä nähdä vaivaa ja terästäytyä etujesi valvonnassa,
jos hän saa äänesi joka tapauksessa. Aseenomistajia on mahdollista kyykyttää samasta syystä kuin
vammaisia: heidän kyykyttämisestään poliitikon ei tarvitse maksaa poliittista laskua. Tämän on muututtava.
Tämä on onneksi se kohta, johon harrastajat – ja vain harrastajat – voivat itse vaikuttaa.
3) Harrastajat tyytyvät ottamaan iskuja vastaan, puolustamaan saavutettuja asemia ja esittämään
minimaalisia toiveita, mikä fanaattista vastustajaa vastaan taisteltaessa johtaa askel askeleelta
perääntymiseen, kunnes kaikki on menetetty. Aloite on otettava omiin käsiin. On härskisti lyötävä
neuvottelupöytään oma agenda. Tällä tavoin saadaan tinkimisvaraa ja osoitetaan lisäksi, että me emme
todellakaan häpeä omaa hienoa harrastustamme.
Mikä tällainen oma agenda voisi olla? Esimerkiksi se, että asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovuttaisiin
kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla
luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta ”tarveharkinnasta” sekä
tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku‐ ja ”muiden” aseiden) kontrollista. Onhan itsestään selvä asia, että
mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa, kun taas vaarallisen ihmisen käsissä mikä
hyvänsä ase on äärimmäisen vaarallinen.
Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Aseiden kieltäjät surffaavat yleisen hysterian aallonharjalla, ja edes
nykyisten oikeuksien säilyttäminen, aselain liberalisoimisesta puhumattakaan, voi vaikuttaa kovin
utopistiselta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen vaikutti joulukuussa 1939 varsin utopistiselta
tavoitteelta. Esimerkki muistuttakoon meitä siitä, että ihmeitäkin tapahtuu. Ne eivät kuitenkaan tapahdu
itsestään vaan tarvitsevat pientä työntöapua. On täysin mahdollista, että vuoden 2015 eduskuntavaaleihin
tultaessa sinä olet jo entinen aseistettu kansalainen täysin riippumatta siitä, miten toimit. Sellainenkin
kohtalo on kuitenkin helpompi sietää, ellei siitä tarvitse syyttää omaa tyhmyyttään.
Mieti hyvin tarkkaan, mitä teet äänestyskopissa keväällä 2011. Älä äänestä sellaisia ehdokkaita, jotka eivät
tähän astikaan ole puolustaneet asiaasi. Älä äänestä niitä, jotka eivät sitoudu vähintään vastustamaan
kaikkia heikennyksiä nykytilanteeseen nähden. Äänestä kaikkein mieluiten sellaisia ehdokkaita, jotka
sitoutuvat edistämään ja ajamaan parannuksia nykytilanteeseen nähden.
Jussi Halla‐aho, kaupunginvaltuutettu, Helsinki
Kannanottoon yhtyvät allekirjoituksellaan:
Juho Eerola, kaupunginvaltuutettu, Kotka
James Hirvisaari, kaupunginvaltuutettu, Asikkala
Olli Immonen, kaupunginvaltuutettu, Oulu
Teemu Lahtinen, kaupunginvaltuutettu, Espoo
Maria Lohela, kaupunginvaltuutettu, Turku
Heikki Luoto, kaupunginvaltuutettu, Tampere
Johannes Nieminen, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Pasi Salonen, kunnanvaltuutettu, Vihti
Riikka Slunga‐Poutsalo, kaupunginvaltuutettu, Lohja

[Väiski]

BRAVO! Ny kun vaan saataisiin kautta linjan niitä tekoja..
_________________
The difference between a Socialist and a Communist? Socialist doesn't have all the guns yet.

[VeturiVille66]

Herran Jumala mitä RRRAUTAA!!! Halla-Aholta!!!

T:V-V
_________________
Pumppaaminen on kivaa.
Asuuhan ne ihmiset iglussakin.
Muija on ihan peräänkatottava...

[Sarvikuono]

Sääli, että H-A taitaa olla median mustalla listalla ja tuota juttua ei varmasti tulla näkemään missään isommin
_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[FnMag]

Halla-Aho osuu kipeään kohtaan kirjoituksessaan. Suomalaisen aidon demokratian ja kansanvallan puutteeseen. Nykyisen hallituksen aikana asia on vain pahentunut. Meillä syntyy lakialotteita jotka on ennen käsittelyä päätetty, että laki menee läpi eduskunnan äänestyksessä. Tällaisia lakeja olivat mm. Lex Nokia ja ulkomaalaislaki. Tuleva aselaki kuuluu myös tähän kastiin. Asia hoidetaan ensin mukavasti kabineteissa ja konsensuksen hengessä. Sitten määrätään puoluekuri äänestyksessä voimaan ja avot: Suomessa on yksi maailman tiukemmista ja aseharrastajia nöyryyttävimmistä aselaista voimassa.

Jokaisen pitäisi nyt ymmärtää, että Suomen historian kirjasta kohdasta ampumaurheilu ja metsästys ollaan nyt kääntämässä seuraavaa sivua joka on tyhjä. Tähän pyritään hyvin laajalla poliittisella rintamalla. Tuleva aselaki tulee olemaan niin täynnä loukkuja, myrkkyä, sudenkuoppia ja ansalankoja että meistä jokainen kompastuu niihin ennemmin tai myöhemmin. Aseet lähtee. Päähuomio kiinnitetään ensin käsiaseisiin. Nälkä kasvaa syödessä. Järjestäytymispakolla ja muilla ampujan velvoitteilla kuten 1-2 kertaa kuukaudessa pakollinen seuran kanssa harjoittelu karsii valtavasti lupia. Ampumaratoja suljetaan jolloin poistuu mahdollisuus harrastaa laillisesti. Aseita lähtee taas. Nyt ei erotella enää käsiaseita vaan lähtee niin haulikot kuin kivääritkin. Kuten Halla-Aho kirjoitti vihollinen ei lepää ennen kuin viimeinenkin ase ja patruuna on saatu pois. Tämä ei tietenkään koske laittomia aseita kun niiden "säilytyspaikka" ei ole tiedossa.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? No reilu puoli miljoonaa aseharrastajaa on varmasti porukka jonka äänet kelpaavat politikoille. Jokaisen aseharrastajan pitäisi nyt tarkkaan miettiä ketä äänestää. Asevastaiset kansanedustajat ja puolueet tulee hylätä suoraan. On myös varottava altistumasta valehtelevien kansanedustajien vaalipuheisiin. Vaalirahoituskohusta voi jokainen päätellä, että ns. reilu peli on aika päiviä sitten vedetty vessasta alas. Ei pidä uskoa sitä vanhaa ja tuttua "omaa" kansanedustajaa. Hän on oikeasti puolueensa edustaja ja äänestää puolueen johdon mukaan.

Jokaisen aseharrastajan tulisi kaikin laillisin keinoin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että aseharrastus ei muuttuisi politikkojen pelinappulaksi yhteiskunnan säästöjen ja epäonnistuneen sosiaalipolitiikan tähden. On yhtä pätevää vaatia esim. ralliautoilua kiellettäväksi jos pöllypäissään ajelevat nuoret kuljettajat aiheuttavat vakavia liikenneonnettomuuksia. Samoin ajokortteja määräaikaisiksi ja pakollista liittymistä Autoliiton toimintaan jne.

Nyt kannattaa kyllä järjestäytyä ja pyrkiä järjestäytyneenä vaikuttamaan seuran tai liiton kautta päättäjiin. Tässä esimerkiksi hyviä vaihtoehtoja:

http://www.rul.fi/ampumaharrastusfoorumi/index.php?option=com_content&view=article&id=2&Itemid=15

Uudessa Suomen sotilas lehdessä oli kyllä, että reserviläisliitto olisi lipsunut pois "suorasta". Tietääkö joku asiasta paremmin?

Nyt on viimeiset hetket käsillä vaikuttaa tulevaan aselakiin. Kun se on nuijittu pöytään niin muutosten tekeminen siihen on lähes mahdotonta. Kukaan muu ei nyt tule pelastamaan sinun harrastustasi kuin sinä itse. Ei mikään perustuslakivaliokunta tai sinun "mukava" oma kansanedustajasi. Ilman yhtenäistä joukkovoimaa ja työtä peli on menetetty. Vastassa on valheellisin argumentein varustautunut osittain korruptoitunut voima joka on yksinkertaisesti vaan päättänyt lopettaa aseharrastuksen Suomessa. Muistakaa tämä.
_________________
Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on Kuningas.