Baikalin saranatapin vaihto

[ANOT]

Eli onnistuuko ij-27:aan saranatapin vaihto kotikonstein vai onko kiikutettava sepälle?

[Lahtis]

[ANOT]

No ei näköjään kellään oo tietoa asiasta, mutta nytpä tuo o irti ja ei tod tarvii mitään ihme koneita. Ja Lahtiksen kannattas ruveta tekemään pitkän ajan sääennustuksia, yhdessä sammakkomiehen kans

[Lahtis]

No heh. Mitens uuden sovitus, ei taida olla ihan "drop in"?

/Antti

[Solifer]

Enemmän kiinnostaisi tietää mistä noihin itäaseisiin saa ylipäätään mitään varaosia.

[mikko81]

[Elan]

[igorrock]

On tavallaan vähän sama kuin 2-tahtimoottoriin ylikokomännän vaihtaminen. Eli uuden tapin täytyy olla sen verran alkuperäistä isompi että saranatapin kulunut ura saadaan kalvaimella siistityksi.

[Säilä]

Jos aseessa on sulkujäjestelmässä muitakin osia kuin niveltappi pitkitäittäissuuntaisen rekyylin pitoon, merkitsee se, että kulumaa on myös muualla ja pelkkä niveltapin vaihto jättää työn keskeneräiseksi. Esim. Purdey sulussa tulee taemman sulkuharkon vastata lukon kehykseen (pieni välys sallitaan). Tästä seuraa se, että niveltappi tehdään ylikokoiseksi, kehyksen reikä avarretaan kalvaimella ja niveltappi sovitetaan tilaansa harkossa. Ase ei sulkeudu, joten pesien päistä otetaan tarvittava määrä pois, myös patruunaurasta. Tähän se usein jää, mutta kesken se on. Vielä on lisättävä metallia/uusittava sulkuharkko, johon varsinainen rekyylikuoma on tarkoitettu otettavaksi. Sulun kiinni kiristyminen tietysti pitää olla. Muistelen aseseppämestari Outschardin maininneen heidä aseissaan välysten olevan tuhannesosia.

[Tikka m17]

[Berkele]

[igorrock]

Tuskin kukaan saranatappeja viilaa, eiköhän ne sorvata kaikkialla. Mutta käsintehdyissä aseissa monet sovitukset edelleen tehdään lamppunoella ja viilalla, se kyllä on yleisesti tiedossa. Vanhoissa käsityöpajoissa viilarin ammattitaito on vielä kunniasssaan mutta esimerkiksi meiltä suomesta se lienee jo kokonaan kadonnut. Vai kuinka moni tuntee sellaisen viilarin joka saa työstökappaleitten pinnat pelkällä viilalla siihen kuntoon että ne yhteen painettaessa tarttuvat toisiinsa ?

Jokainen joka yhtään metallien kanssa on pelannut, tietää hyvin että minkään liitoksen toleranssi ei voi olla nolla, vaan käyntiväli säädetään sellaiseksi että toimii käytössä mutta ylimääräistä väljyyttä ei ole.

[Tikka m17]

Tuhannesosien tarkkuus on sitä luokkaa, että pelkkä hönkäys kohti kappaleen pintaa muuttaa sen mittoja yli toleranssirajojen pelkästä lämpölaajenemisesta johtuen. Geometriset toleranssit (tasomaisuus, ympyrämäisyys, samansuuntaisuus jne.) sisältyvät mittatoleranssiin ja niiden osuus on noin kolmasosa mittatoleranssista. Jos kahden kappaleen välys on tuhannesosien luokkaa, niin siihen ei pelkällä viilalla ja lamppunoella päästä. Paljon luodaan mielikuvaa "käsintehdyistä" aseista, mutta todellisuudessa näillä vanhat käsityöperinteet omaavilla valmistajilla on nykyisin käytössä erittäin kovatasoinen konekanta.

[igorrock]

"todellisuudessa näillä vanhat käsityöperinteet omaavilla valmistajilla on nykyisin käytössä erittäin kovatasoinen konekanta."

Totta kai on eikä yksikään "merkki"-paja sitä mitenkään peittele. Mutta jos menee tehdaskäynnille niin kyllä siellä vaan heiluu yhä edelleenkin ukkoja viilat kädessä.

Toisaalta, Ivo Fabbrin aseiden teräsosat tehdään täysin konetyönä ja siltikin merkkiä pidetään kuuluvana alansa ehdottomaan kärkeen. Eli sama se millä sitä laatua tehdään jos sitä vain ihan oikeasti löytyy.

[Elan]

Olen ollut aikonaan töissä erään suuren konepajan työkaluhuollossa ja siellä rakenneltiin myös erikoistyöstökoneita ja "työstökonerobotteja". Noiden koneiden valmistuksessa käytettiin sovitusvaiheessa paljon käsityötä. Viilasta en tiedä, mutta käsin kaavaamalla päästään kyllä aika paljon parempiin tarkkuuksiin kuin monilla työstökoneilla tietyissä asioissa, täytyy vain ymmärtää millaisesta tarkkuudesta on kysymys. Lampun noen asemasta käytettiin kyllä kaavausväriä.