Ojitukset, kanalintupoikueiden surma?

[Hitleri]

[mehtään]

Uusimmassa Suomen Riistassa (#55, 2009) on artikkelit:
"Metsäkanalintukannat ympäristön- ja ilmastonmuutoksen puristuksessa" ja "Sopeutuuko metso muuttuvaan talvi-ilmastoon?".

Ainakin teeren kannalta kevään aikaistuminen on aiheuttanut sen että poikueet kuoriutuvat liian aikaisin, koska kuoriutumisaikainen lämpötila ei ole noussut samaan tahtiin.
Ojitus vaikuttaisi haittaavan kaikkien metsäkanalintujen pesimistä, luultavasti lisäämällä pesätuhojen riskiä, ehkä myös poikasten hukkumisen kautta. Myös ojituksen vaikutus kasvillisuuteen voi vaikuttaa kanalintuihin negatiivisesti.
Soiden ennallistaminen, pienpetojen pyynti ja ilmastonmuutoksen hillitseminen sekä vuotuisten pyyntimäärien säätäminen kuoriutumisajan säiden mukaan ovat niitä työvälineitä joita meillä on kanalintukantojen vahvistamiseen.

Metsoartikkelissa todetaan riittävän vahvan lumipeitteen olevan tärkeää metson menestykselliselle talvenvietolle, keskitalviset pluskelit (lumenpinnan ja neulasten jäätyminen) tai aikainen kevät (liian aikainen poikasten kuoriutuminen) ovat haitaksi metsoille. Parhaita ovat sellaiset talvet joihin metso on aikojen saatossa tottunut.

Harto Lindén tuo puheenvuorossaan esille tarpeen kanalintujen huomioimiseen metsätaloudessa entistä paremmin. Miten saada kirjoihin painetut ohjeet toteutukseen metsäpalstoilla?

[mehtään]

http://www.epaper.fi/pub/riista/?issue=201005&lang=fi

Uudessa Metsästäjä-lehdessä on juttu riistatiheikköjen jättämisestä metsänhoidossa.

Ase ja Erä lehdessä oli juttu metson elinympäristöjen suojelusta metsissä.


Kannattaa lukea


Lisäksi tälläinen radiojuttu areenassa, ei tosin luonnonhoidosta paljonkaan puhuta:
http://areena.yle.fi/audio/1240183
Metsäradio.: Metsänkäsittelymenetelmiin muutoksia 30.8.2010

[hilipata]

Myös uusimmassa Suomen riista kirjassa sivutaan tuota ojitusasiaa. Mielenkiintoisia tutkimustuloksia, kannattaa lukea.

[CrB]

Kylläpä vain, hukkuneita kanalintupoikueita on tullut silloin tällöin havaittua, ojiin tehdyt loivat kulkurampit olisivat nämäkin kuolemat ehkäisseet.

Uudistusalojen muokkauksen näkisin viime vuosina järkeistyneen, mikäli järkeistymisen perusteeksi laitetaan mahdollisimman vähäisen maanpinnan kaivamisen / rikkomisen, nimittäin nykyinen laikutus tekee n. 30cmx60 cm laikun, kääntäen kunttakerroksen kaksinkerroin ja kuopaisten mättään pintaan hieman kivennäismaata. Rehevillä mailla tuollaisella mättäällä ei paljoa kuriteta istutettavan taimenen kanssa kilpailevaa pintakasvillisuutta, taimikon varhaishoitoon on siis panostettava entistä enemmän. 4-5 heinäystä sekä 4 raivaussahauskertaa ja kilpailevan kasvuston uhkat on ohitettu. Ainakin näiltä osin vihertyminen on tuntuvasti lisännyt käsityön määrää.

Navero-ojin tehty ojitusmätästys ei liene kanalintupoikueen surma, 30-40 cm syvyinen, loivareunainen oja ei liene este linnunpoikasellekaan. Saattaa tietenkin olla uudisaloja, joissa hieman järeämpi ojitusmätästys on tarpeen, puuhan ei ole vesikasvi ja kasvun edellytykset luodaan alentamalla alueen veden pintaa.

Kaivukatkoin, lietealtain sekä pintavalutusta käyttäen, pyritään kiintoaineiden kulkeutumiset estämään.

Oma lukunsa lienee järeämpien kuivatustöiden ojat, suurimpien ojien ylityksen olen havainnut järkeväksi vain siltaa pitkin.

Uudistushakatut alat ja nuoret taimikot ovat mieluisia alueita teerille, metsokin viihtyy jo ensiharvennetuissa nuorissa metsissä. Lieneekö enään tehtämän niitä 500 ha aukkoja? Muutaman hehtaarin kokoiset uudistuskuviot lienevät varsin siedettäviä.
_________________
Liikettä niveliin