carnaubavahan levitys

[astalo]

Ajattelin kokeilla tuota liberonin antiikkivahaa.Kannattaako viimeisen öljykäsittelyn jälkeen pintaa käsitellä ennen vahan levitystä?

[Wikke]

Kyseisestä mönjästä ei mitään kokemuksia, mutta pyyhkäise tukki KEVYESTI kauttaaltaan, eli varsinaisesti hinkkaamatta 0000 teräsvillalla (tukki ei siitä mihinkään ruostu, vaikka niinkin on kuullut väitettävän... ) vahasit sitten millä vain. Mutta tärkeää että annat puun öljyämisen jälkeen kunnolla huilia/kuivua! Mielummin useamman kuukauden. Usein koko öljytyn tukin idea pilataan hoppuilulla, viikossa pitäisi saada valmiiksi ja sisä osatkin unohtuu kokonaan. Ja lopputulos on kuin jossain halpis, tai kotimaisessa "laatu" tuotteessa. Lääppästään tai ruiskutetaan muutama kertaa öljyä päälle. "Jee, nyt tää on öljytty!".

Ylipäänsä tuntuu että koko termi "öljyttytukki" on kärsinyt melkoisen inflaation. Jos ruvetaan puun pintaan vain kyhäämään monta ohutta kerrosta öljyä, ilman että sitä todella pyritään imeyttämään tukkiin vähääkään syvemmälle, on lopputulos abauttiarallaa kuin mattalakalla, joskin huomaamattomammin paikattavissa...

Ai niin se carnabau, sillä raakana hinkuttaen saa kovimman pinnan, sekä tukkii myös mahdolliset syiden kuopat. Jos kiiltoa liikaa, niin se teräsvilla auttaa siihenkin.

[Gerberos]

Wikkeltä täyttä asiaa. Tuota antiikkivahaa olen nyttemmin muutamaan tukkiin käyttänyt. Ihan nättiä saa, mut tuosta omasta kivääristäni kiilto hävisi suurelta osin yhden syksyn aikana. Tämä nyt on ihan luonnollista ja saman vahakerroksen voi kiillottaa uudestaankin. Jos pitää saada ihan hifistely pinta, niin vaikka vaha on helppo levitettävä, se täytyy tehdä huolella. Vahasta jää helposti eri vahvuisia kerroksia ja paksumpiin kohtiin juomuja, vaähän kuin betoni lattiaan liipan piirtoja. Jo levitys vaiheessa runsas "syrssääminen" jotta vahaa jää tasaisesn ohuelti. Eri paksuiset kerrokset kuivuvat eri aikaan ja kiillottaessakin onnistuu jättämään epätasaista pintaa. Tällä kaikella ei ole mitään merkitystä jos ei tahdo ihan vimpan päälle tehä, tosin kunnolla tekemisestä ei ole isoa vaivaa. Itselläni se on vain lisä säänsuoja käyttöaseen tukissa.

[igorrock]

[Wikke]

Siis olet saanut aikaiseksi silmin nähtävää ruostetta teräs villalla puuhun? Aikanaan emme löytäneet mitään merkkejä moisesta mikroskoopillakaan muutamista puukonpäistä ja pistoolin kahvalevyistä, jotka hienoimmalla villalla hiottu niin ennen ja jälkeen öljyämisen. Noh kaitpa se mahdollista jos villa on karheutta "sorvin turse". Kuvittelisi että jos villalla hiottu puu öljytään, niin vaikka sinne jotain minimaalista nukkaa pyyhkimisen/puhaltamisen jälkeen jäisikin, että se sinne myös "koteloituisi". Tai että puuhun jäänen pienoisen villan haituvan ainakaan mitään ruostelaikkua aiheuttavan.

[igorrock]

Värjäymä ei ole ruosteen väristä ts. ruskeaa vaan tummanharmaata.

Ei tuosta kannata väitellä, luin asiasta joskus aikoinaan jenkkien asefoorumeilta jossa sikäläiset ammattimiehet kertovat omista työtavoistaan. Otin neuvosta vaarin mutta kokeilin kuitenkin millainen on lopputulos jos ao. välinettä käyttää puhtaan käsittelemättömän puun viimeistelyhiontaan.
Heti käsittelyn jälkeen ei mitään näkynyt mutta seuraavana päivänä oli tukin pinnassa kauttaaltaan harmaata pientä "kuviota", ei mitenkään tiheässä mutta kuitenkin selvästi havaittavissa. Eli pintaan jäänyt villanukka oli hapettunut tummaksi.

Se että onko ao. asiasta haittaa onkin sitten jokaisen oma asia, itseäni se vain ei miellytä.

[Wikke]

Jaa, kaitpa tuo hapettumattomuus sitten johtuu siitä että tonniin pohjat ja viimeisen pyyhkäisyn villalla tehnyt juuri ennen öljyämistä, ne viimeisetkin "karvat" kuivana. Mutta silti ihmetyttää että on mahdollista saada jotain silmin nähtävää jälkeä neljän nollan tavaralla, jos siihen pintaan ei nyt mitään tuppoja jää. Piirongissa 60 paprun jälkeen vaikkapa 2 villa, ja seisotus talven yli varastossa vielä ymmärtäisi.

[Körmy]

[igorrock]

Tuossa ohjeessa käytetty pintakäsittelyaine ei tietääkseni ole ns. luonnontuote vaan enemmän tai vähemmän polymeeri. Puukkohommissa tuota käytetään lähinnä kilpailutöissä ja ns. korupuukoissa.

Itse en kannata korkeakiiltoista pintaa sen enempää öljyissä/vahoissa kuin lakoissakaan. Siinä kun näkyy tavattoman hyvin kaikki pienetkin "virheet" kuten hankaumat jne. Puolikiiltävä pinta ei ole ollenkaan visuaalisesti niin arka ja mahdolliset korjaukset on nekin helpompi tehdä.

Vahan "kovuudella" ei sikälikään ole juuri merkitystä, ainakaan määräänsä enempää, että mahdollisia pintavaurioita aiheuttava "vastapeluri" on käytännössä aina se kovempi osapuoli.

[Körmy]

[igorrock]

Kovempi vaha toki kestää hieman enemmän, tässä yksi syy siihen että mehiläisvahaan sekoitetaan carnaubaa. Kokeilin joskus aikoinaan käyttää huonekaluissa pelkästään viimemainittua mutta pääsin mielestäni parempaan lopputulemaan kun lisäsin sekaan vähän mehiläistä. Käytössä kestävyydessä ei mielestäni ole hirveää eroa ja ainakin itselläni helpompi käyttöisyys tasoittaa tämän asian.

Mutta kuten jo sanottua, jokainen voi tehdä omat kokeensa ja niistä omat loppupäätelmänsä.

[astalo]

Toi antiikki vaha oli kylä hyvää levittää ja pinnasta tuli mielyttävän semi kiiltävä.

[Gerberos]

Kyllä igorrock on ihan oikeassa siinäkin että puolikiiltävä on huomattavasti parempi, ainakin kääyttöaseen kyseessä ollessa. Puolikiiltävä pinta tai jopa himmeä pinta on mielestäni nätimpi kuin sieltätäältä nuhjuuntunut kiiltävä pinta. Itse nyt jonkun perän antiikkivahalla hangannut ja pari huonekalua ja aseissa pinta ei käytössä kauaa säily vimosenpäälle kiiltävänä. Tämä ei millään muotoa itseäni haittaa sillä käyttöaseita kun ovat ja vahan merkitys on vain puun suoja ja helposti uusittava pinta.

Onhan nämä vähäisissämäärin myös makuasioita mutta mielestäni kiiltävä pinta on paikallaan siinä hirvensarvessa roikkuvassa aseessa, ei siinä jota "vedetään perässä".

[astalo]

[Talvisota]

Laittakaapa poijaat kämmentä tukin perään ja hinkatkaa jopa kiiltää. (kokemusta on)